Iltatokoilua

Toko kärpänen on päässyt puraisemaan pahemman kerran. Syyhyä netissä päivät pitkät etsien jotain kivaa kurssia, että pääsisi valvovan silmän alle viikoittain. Itsehän en mikään asiantuntija ole, mutta uskalla väittää, että tehdään monia asioita väärin. Jotain on kuitenkin tehty oikein, kun pikkuinen nauttii tokoilusta suuresti. Motivaatio on ollut kohdillaan ja on pystytty keskittymäänn käskyihin. Treenaamisessa on sellainen pikku mutta. Meidän seuruu on maailman kamalinta. Ei sitä edes seuruuksi voi kutsua. Erittäin väljää, välillä edistävää välillä jättävää, joka tapauksessa jäätävää katsottavaa. Jotain sillekin pitäisi tehdä, vaan mitä. Alusta varmaan pitäisi aloittaa, hohhoijaa.

Viime viikolla vihdoin saapunut ruutunauha ja tokokartiot pääsivät testin alle kotipihalla. Hyvin toimii, vaikka en saanutkana niitä värejä mitä halusin. Pojalle on alkanut selviämään ruudun syvimmät salat, ja haki sinne jo muutaman kerran ilman targettia. Taitava otus - aina välillä. On ruvennut selvästi kuuntelemaan enemmän, ja haukkumaan vähemmän. Ehkä käskyt on tullut selkeämmiksi, vaikka vielä vähän nytkynkin turhaan ja taputtelen omaa reittä - tästä muuten pitää päästä eroon.

Noudon kanssa ollaan edistytty roimasti. Lähtee heitetylle ja paikalleen viedylle hienosti ja tuo aina luokse asti. Ainoa mutta tässä on se, että tiputtaa mun jalkoihin kapulan. Eilen tehtiin muutama älyttömän hieno toisto niin, että kaveri oma-aloitteisesti toi kapulan sivulle, vaikkei istunutkaan - niin piti kapulan suussa. Mielettömien kehujen jälkeen tosin muisti enää itsekään, mitä oli tehnyt oikein.

Hypyn kanssa ei koskaan ongelmaa ole ollutkaan. Todella hienosti tekee ja odottaa käskyjä. Ei kertaakaan rynninyt yli ilman lupaa. Harmittaa vaan tuo hypyn korkeus, ja turvallisuus, mutta minkäs teet. Kerran kolahti polvi ylälautaan, eikä näyttänyt kauhean mukavalta tuntuvan. Tämän jälkeen yksi onnistunut toisto ja lopetus siihen. On se taitava. 

Jääviä liikkeitä tulisi treenata enemmän. Sekä maahanmenoa liikkeenä, sillä on alkanut taas menemään istumisen kautta, vaikka kertaalleen jo oppikin sukeltamaan. Siihen siis treeniä, ja oma ryhmä hakuseen. Onneksi pääsee valvovien silmien alle jo huomenna, kun mennään supertoko ringin kanssa kentälle hösöttämään. I-H-A-N-A-A! ps. Alkaa tuo karvaotus näyttämään sheltiltä!