Ruffe on taas saanut uusia ystäviä. Tunnen itseni aina maailman parhaaksi mammaksi, kun vien sen uusien kivojen koirien luo. Kyseessä siis siskoni hoidokit, Maisa ja Tilly. Odoteltiin ulkona että kaverukset pääsevät rauhassa tervehtimään. Mummakoira cockeri oli kovin innostunut vierailijasta, ja tuli innolla pusuttelemaan. Hänellä oli maaaailman ihanin luonne. Ekasta rapsutuksesta lähtien päätti, että olen maailman kivoin ihminen (niinkuin ilmeisesti kaikki muutkin). Niin avoin ja iloinen. Nuorempi kaveri Maisa-papilloni, oli pikkaisen epäileväinen. Hyväksyi kuitenkin pojun seuraansa, ei vain turhan lähelle.
Tikkurilassa on ihanat maastot! Me lenkkeiltiin keskiviikkona mukava 5 kilsan lenkki tunnissa ja torstai aamuna viiiielä mukavammat 7 kilometriä. Tuolla on paljon paikkoja missä koiraa voi huoletta pitää vapaana. Keravan joen vartta pitkin pääsee niin pitkälle kuin jaksaa, ja siellä voi nauttia ihanista hiekkateistä. Me nautittiin täysillä tästä ''syksystä''. Kummallinen +23astetta paistatti meitä koko lenkin ajan, ja mustat farkut oli kyllä liikaa. Pärjäsi topilla oikein hyvin. Ihan kummallinen syksynaloitus, tavallaan ei kyllä valitettavaa ole. Ainoastaan ilmastonmuutos huoli.
Ruffesta oli taas sikakiva saada uusia kamukoiria. Jotka ei olleet sitä riehuvaa tyyppiä. Sai kävellä rauhassa ja tehdä omia juttuja. Aina piti toki nuuhkia yhdessä ja näin, mutta riekkuminen ei ollut tarpeen. Ruffe oli melkein kaikki lenkit vapaana (ei tietenkään autoteiden vieressä), joten meni hiukan muita edelle tehden omiaan. On jotenkin ihanaa, että siihen voi luottaa luoksetuloissa ja siinä, ettei muita mennä ilman lupaa moikkaamaan. Koirienkin luota kääntyy pyynnöllä, ja remmiin on jostai syystä kiva tulla.
Pitkät lenkit on ihan parhaita. Onneksi ne on talvellakin vähän varustus kysymys, tosin vain minun osaltani. Tolla hunsvotilla ei kyllä tossut pysy jalassa edes jesarilla, en tosin ole kokeillut. Mutta ei se jeesusteippi kaikkea voi pelastaa! Tassut tolla aina jäätyy, siksi odotan talve vähän ristiriitaisin tuntein. Ihanat hanget ja hankii kannot, vetoreenit ja näin - mutta myös anturat kuivassa tilassa ja välillä aukikin. Tassurasvaus kannattaa tänäkin vuonna aloittaa ajoissa, niin on hyvässä kunnossa talveen mentäessä, mutta jos nyt ensin nautitaan tämä syksy!
Kiva postaus! :) Ja suloinen tämä Rudolf ♥ :)
VastaaPoistaItselläni myös shelttipoika, tosin reilu puolitoista ikäinen, sama jutu tahtoo olla, että tassut jäässä pitää talvellakin kiputella - ja tossut ne vaan ei meinaa aina tassuissa pysyä :) Joskin ne pysyvätkin, talvella on myös "toppatakki" ollut hyvä meidän koirulille. Käytän myös talvisin tassuihin tassujen hoitoainetta, myös näihin jaloissa oleviin pitkiin karvoihin ja mahan alle turhien lumipaukkujen ja tassujen kuivamisen välttämiseksi :)
Kiitos! :)
PoistaShelteillä on kamalan suuria eroja tuon kylmyysherkkyyden tiimoilta. Meilläkin usein toppatakki päällä. Meillä kans ehdottomassa käytössä tassurasva, varsinkin kun pääsee taas kelkan eteen talvella!
Mä taas odotan kauhulla talvea, täällä kaikki kivat lenkkeilypaikat vedetään laduiksi.:(
VastaaPoistaSe on totta! Jossain päin suomea huhuillaan jo koiralatujen puolesta - ihan lajin harrastajienkin kannalta ;) Toivottavasti tulisivat ihmiset järkiinsä.
Poista