KARVAPÄIVITYS #3

Karvaa on taas tullut lisää, jokseenkin shokeeraavat kaljukuvat löytyvät edelleen blogista. Ensimmäinen ja toinen postaus. Heti ensitöikseni täytyy sanoa, että Ruffen iho on pysynyt täydellisessä kunnossa. Asiaan vaikuttaa varmasti myös alkuvuodesta alkanut barffaus. Toinen on niin iloinen, kun mun ei enää tarvitse hinkata sitä lenkin jälkeen allergian kammossa. Se saa olla vähän mutainen, eikä ole heti kiire pesemään sitä. Ihoa testattiin myös uudella shamppoolla, ja kappas! Ei reaktiota, ei hilseilyä. On se mainiota, trimmin ja ruokavalion ansiota - jompaa kumpaa en uskalla kokonaan ihkuttaa.

Elokuussa tuli napattua kisapaikalla puolivahingossa seisotuskuva väärinpäin. Niimpä tämä kuva peilattu. Kolmen kuukauden kohdalla oli siis jo ihan hassusti karvaa, ja niin pehmoista, että huhhu. Karkeaa karvaa edelleen mohikaani-alueella ja häntä sekä huosukarvat oli ihan hullun karkeita ja käkkärällä. Korvakarvoja taas leikelty tuhanteen kertaan - kamalan nopeasti kasvaa.

Huomatkaa häntä! Tukka on saanut sekä pituutta, että voluumia. Väri vielä vähän heppoinen ja mahakarvat ajeltu. Näyttää todella etupainoiselta, kun klipsin masukarvat, sekä jalkakarvat. Tämä oli sen hemmetin takiaisajan ongelma, ja onneksi leikkasin. Helpottaa aikapaljon muta aikaa, eikä ole oikeasti edes nähtävissä, jos ei näin näyttelyposeisssa tiiraile. Housukarvat sojottaa vielä taaksepäin ja karva on todella höttöistä.

Viisi kuukautta. Sinne meni kesä, mutta tukka on ilmiömäinen. Se on saanut takaisin omaa tekstuuriaan ja huhhu mikä väri. Mustatkarvat alkavat taas puskea läpi ja punaiset sävyt kukoistaa. Koirasta ei lähde karvan karvaa irti! Karvalähtöä ei siis ole lainkaan. Helpottaakseni pällikarvan työtä, furminoin kaverilta pohjavillaa pois, mutta mitä. Sitä lähti ehkä 3 ruokalusikallista. Tämän jälkeen alkoi kasvaa vauhdilla tämä päällikarva, upeine väreineen. Tukka on ehkä parhaimmillaan ja herra alkaa taas näyttää sheltiltä. Karvanlähdöttömyydestä saan kiittää myös uintia. Tehokas tapa päästä irtovillasta eroon. Masukarvatkin vähän kasvaneet takaisin, saisivat vielä pysyä lyhyenä, ainakin lumen tuloon asti.

Tällaisessa vaiheessa siis nyt ollaan. Kastrointi varmasti vaikuttaa siihen, miten nopeasti tukka on kasvanut. Tutut ovat ajelleen muutamaankin kertaan kesässä, mutta meille selvästi riitti tuo yksi, kun vedettiin niin klaniksi. Ja koko kesän on mielessä kaivellut, Ellan blogissa kirjoitettu lause, '' Karvaisena se on sheltin näköinen, lyhyenä Tepon näköinen''. Ja tämä pätee myös Ruffeen. Se on musta kaunis miten vain, ja oli ilo seurata miten se jaksoi kesällä puuhastella ja treenailla. Saa nähdä miten ensivuonna käy, mutta uskoisin, että tukka saa taas lähteä. Miten vain ikinä sille on mukavampi!

Joko tämä herra menisi sheltistä?

Onko nämä päivitykset herättäneet uusia mietteitä, mielenkiintoa, mitä.