Heti aluksi täytyy taas julistaa, etten ole tokoihminen. Ja seuraava ilmoitusluontoinen asia on se, että mä kauheesti tykkään kuitenkin tokoilla. Lähiaikoina on ollut kiirettä töissä ja autokoulun parissa, joten on muu kuin ohjattu toiminta taas jäänyt. Eräänä sumuisena aamuna kuitenkin hipsin läheidelle nurmikentälle kuvaajan kanssa vähän tokoilemaan - ihan vähän vain. Aloiteltiin riehakkaalla pallon heittely sessiolla, jolla sai viretilaa korkealle. Tämä toimi loistavasti, sillä seuruu oli parempaa, kuin tuolla on ollut aikoihin. Videolta kuitenkin näin omia virheitä. Joten edelleen, loppui se koiran kyttääminen, käännöksissä hidastelu ja reiden taputtelu. Hohhoijaa. Koirahan osaa hommansa oikein mallikkaasti ja häntä heiluen!
Seuruun lisäksi otettiin luoksaria, joka on muuten loistava ja kaukoja. Maahan menot toi on taas alkanut tekemään pepun kautta, ihmekös tuo. Maku treenejä pitäisi lisäillä koko ajan. Sukeltaa kyllä oikein näppärästi rally-toko liikkeissä, muttei kaukoissa tai vaihdoksissa. Oli silti tosi pätevä, ja otti 25 metrin kaukot oikein hienosti. Vaikkei tämä tokoon kuulukaan, on musta hienoa, että Ruffe osaa toimia myös ilman ääntä. Se on merkkikoulutettu, ns. kuurokoulutettu. Käsimerkeillä menee siis maahan ja istumaan ja peruuttaa - no oikeastaan kaikki temppunsakin osaa jollain merkillä. Kätevää, eikö?
Mulla on hirveä hinku päästä reenaamaan ohjatusti. Oli sitten kyseessä Rally-toko tai klassinen toko. Tahtoo reenata ja heti. Tällä hetkellä ei aikataulu kuitenkaan anna anteeksi viikottaisia lisiä harrastusrintamalle. Mutta kyllä me vielä. Huomasin nimittäin kirjoittaneen tavoitteisiin AVO-rallykisoin osallistumisen ensi vuodelle. Juu heihei, pitää jonnekin päästä kylttejä taas oppimaan. Kyllä mä sitten, kun on oma auto (tai edes se kortti).
Töitä on vielä edessä, mutta hitto me kehitytään! Täytyy siis omista pahoista maneereista päästää irti, että saadaan oikeasti kunnon seuruuta aikaiseksi. Tässä kuitenkin meille iso askel, todistusaineistoa ja kaikkea. Muistiksi itselle, käsi irti reidestä, et taputtele ollenkaan. Koiraa ei kurkita, eikä varsinkaan silloin jos jätättää. Ja ehkä tärkeinpänä, aina hymyssä suin. Ruffella kova vire ennen yhtään seuruu yrityksiä, muuten aika turhaa hommaa. Lelut kehiin ja lisää kainalo palkkausta - kiitos muuten Tyrni opeista, me yritetään.
Töitä on vielä edessä, mutta hitto me kehitytään! Täytyy siis omista pahoista maneereista päästää irti, että saadaan oikeasti kunnon seuruuta aikaiseksi. Tässä kuitenkin meille iso askel, todistusaineistoa ja kaikkea. Muistiksi itselle, käsi irti reidestä, et taputtele ollenkaan. Koiraa ei kurkita, eikä varsinkaan silloin jos jätättää. Ja ehkä tärkeinpänä, aina hymyssä suin. Ruffella kova vire ennen yhtään seuruu yrityksiä, muuten aika turhaa hommaa. Lelut kehiin ja lisää kainalo palkkausta - kiitos muuten Tyrni opeista, me yritetään.
Te teette aika pitkiä seuruupätkiä ennen kuin palkka ainakaan videolla tulee koiralle. Palkka tulee ainakin parissa pätkässä vasta, kun koiran katsekin on alkanut harhailemaan jo muualle. Jos seuraamisen opettelu on vasta vaiheessa, niin musta olisi reilumpaa palkata koiraa lyhyemmistä, intensiivisemmistä pätkistä. Seuraaminen ylipäätään voi olla koiralle vähän puuduttava liike, siksi ainakin itse palkkaan koiraa usein ja vaihtelevissa pätkissä, jolloin koira ei ala ennakoimaan, milloin palkka tulee. Toki erityisesti kisavalmiutta lähestyvän koiran kanssa on hyvä treenata myös pidempää seuruuta, ennen kuin palkka tulee.
VastaaPoistaTämä oli tällainen kokeilumutoinen pätkä :) Ollaan viikkoja tehty muutaman askeleenkin seuruu pätkiä - päivittäin lenkeillä. Enemmän oli tällainen tsekkaus, että pysyykö se mukana palkatta ja olikin sen mielestä ihan superkivat palkat tiedossa. Yleensä palkkaus muutamista askeleista kymmeneen askeleeseen ja käännöksiä huomattavasti vähemmän.
PoistaPakko kehua Ruffen kontaktia, tykkään kovasti! Seuruu näyttää ihana iloiselta ja hyvällä mallilla on! Toko on kyllä semmonen harrastus, että siihen jää koukkuun ja AINA tulee jotain uutta tai vanhan kertausta yms :'D Toivottavasti pääsisitte pian niihin ohjattuihin treeneihin! :)
VastaaPoistaKIITOS! Meille tuo on todella suuri kehu :) Haluankin sille tokosta niin iloisen lajin, kuin mahdollisesti voin vain saada. Mullakin on kivaa vain niin kauan, kun näen koiran nauttivan tehtävistään. Meillä on seuruu tökkinyt pitkään, kun olen vaipunut samaan masennukseen kun Ruffe - mikä siis on kytkenyt molempipuolisen tokoilu-inhon. Mutta me ollaan back, ja koitan oikeasti vähän reenaillakin :)
PoistaKoiralla on kiva kontakti, mutta se haahuilee ties minne seuruussa. Videolta näkee selvästi, että se on välillä lähempänä ja välillä kauempana. Perusasento on myös liian kaukana sinusta. Itse en tekisi edes kokeilumielessä tuollaisia seuruita. Varsinkin kun paimen oppii nopeasti ja alkaa hakea asioita, joista se on palkattu.
VastaaPoistaLähdet liian aikaisin ja äkkipikaisesti liikkeelle. Odota hetki ja lähde selkä suorassa liikkeelle (on yleensä helpottanut kiirettä eteenpäin). Sellaistakin harjoitusta voi tehdä, että antaa seuruukäskyn ja odottaa vain paikallaan. Sitten vapautus.
Annat koiralle myös liikaa käskyjä keholla. Se on kiva, että koira osaa käsimerkeillä käskyt, omanikin osaavat, mutta ns. oikeassa tokossa ei kehon eleitä hyvällä katsota. Rallytoko sitten erikseen :) Koira kyllä erottaa ne.
Kainalopalkkaus on hyvä. Koira selvästi nauttii sun kanssa tekemisestä. Sä kuitenkin voit vaatia siltä vähän enemmän.