Shetlantilaissielut

Vuoden viimeinen, ja meidän toinen Etelä-suomen shelttien lenkki, 2013. Paikkana toimi jälleen hyväksi todettu Salmenulkoilualue. Liikkeelle lähdettiin 30 ihmisen ja liian monen kuhisevan karvakasan kanssa. Remmin alemmassa päässä olevia oli mahdoton laskea. Kaikkeen tähän sekamelskaan sattui mukaan yksi berninpaimenkin, kaikkien pitämä Luna. Me lähdettiin kahden kaksijalkaisen ja oman junnun kanssa mukaan pikkujoulujen viettoon.

Ruffe oli peräti koko lenkin yhtä hurmaava, korvat takana ja häntä pyörimässä. Ruffella oli ilossa pidättelemistä, kun paikalla oli niin paljon sukulaisia. Koko rempasta Ruffe löysikin heti oman emonsa, vaikka he ovat viimeksi pentuvuotena nähneet. 

ESS-lenkkien vakio karvaturrina toimi jälleen Kaneli & Tilli. Molemmat ovat ihania karvapalloja, omanarvontuntoisia ja syötävän suloisia shetlantilaisia. En kertakaikkiaan kestä noita nappisilmiä!

Paikalla oli tälläkertaa kasvattikokous, kasvattajamme toimesta! Mukana blogeista tunnistettava Kristan vaavi Jade ja Suvin koirat Taika&Prinssi. Kuvassa siis vain Kepposen Kennelin soopeleita, ja olivatpa mukavia kaikki! Kuvan ulkopuolellekin ilmestyi vielä loppuvaiheilla viitisen lisävahvistusta soopelipoppooseemme. Ihana tavata 'sukulaisia'!

Kiljukaulojen puolia piti kolmen nuoren likan poppoo. Tytöt juoksivat kärkipäässä pää viidentenä jalkana koko lenkin, eikä vauhtihiipunut kuin omistajilla, kun sanoin kilometrimäärän ääneen. KAHDEKSAN, koirilla varmasti tupla.

Kyllä.. Näit yllä kuvan tästä kaverista. Mutten voinut vastustaa. Tässä vielä toinen otos, joka ehkä vielä suloisempi. Mä niin tykkään tästä pellavatukasta.

Vauhtia riitti, mutta vaarallisilta tilanteilta vältyttiin. Shelttien kanssa ei turhaan tarvitse murehtia toimeen tulemisista. Kaikki löysivät paikkansa laumassa, eikä nokkimisjärjestyksestä suuremmin kitisty. 

Yllä vielä kuvat Suvin koirista. Toiset ovat niiiiin nättejä ja pienoisia. 33 senttiä kuullostaa liki liioittelulta näiden kaverien kanssa. Ainutlaatuinen valkovoittoisuusväri on minusta hurmaava, niinkuin Taigusti muutenkin.

Ruffe ei liiemmin painimaan ryhtynyt - mikä on minusta nyt vain hyvä asia. Eipä mene ihan ruttuun kaikki lihakset, vaikka tietenkin sai rellestää miten halusi. Dansun kanssa ottivat tietenkin vähän matsia, kun muut ehtivät kauemmas, ja pariskunnalle jäi omaa rauhaa.

Kasvattajamme uusin tulokas oli varsin kaunis kaveri. Kepposen Velho, kotoisammin Noita. Tämä hiippaileva shetlantilaisen alku tuli upeasti kuoresstaan esiin lenkin aikana - vaikka kaikki olikin aluksi epäillyttävää!

Soopeli edustuksen keskellä oli minun ihailema Tinka. Tinka on Ruffen äiti ja onkin jo ehtinyt 11-vuoden ikään. Upea mahonkiturkki valloittaa aina ja Tinkan rauhallinen olemus jaksaa ihastuttaa. Oli kerrassaan mainiota tavata Tinkaa, joka oli ihan vartavasten otettu mukaan. Hyvin jaksoi perheen mummakin koko lenkin kaahottaa. Kuten kuvasta näkyy, Ruffen korvat eivät edes pysyneet ylhäällä, kun oli niin innoissaan! ...tämä on joku shelttijuttu.

Harvinaista kyllä oli trikkejä vähemmän kuin yleensä. Eivätkä molemmat merletkään tallentuneet kameraan. Näin vaikeita kuvausolosuhteita saa etsiä! Jalkoja jokapaikassa, ja salaman nopeita karvapuuhkia pusikossa. Onneksi muutama otos onnistui, ja muutama näistä otoksista jäikin vain omaksi iloksi (lue: laiska kuvanmuokkaaja). Kiitos kaikille ihanasta lenkistä! Kuvia voi kysellä lisää koirien nimillä/värityksellä - voin laittaa vaikka mailin kautta tulemaan, mikäli otoksia koirastasi löytyisi. Nyt vielä toinen kuppi glögia, ja saunareissu. Ihana sunnuntai.