Koko viikonlopun olen tankannut oppimispsykologiaa, sillä mulla alkoi eläinkouluttajan opinnot! Olen niin innoissani, että tästä tekstistä ei ole tullut järkevää kymmenennenkään kerran yrittämän jälkeen. Joten jätän psykologiantermit omaan päähäni, ja jätän energiaa koulutehtäviin (joita on muuten 'muutama').
Mitä enemmän tietää, sitä kierompaan katsoo itsensä mielestä vääri menetelmiä. Esimerkkinä nainen, jonka koira remmiräyhäsi meille, kun oltiin tulossa ohi. Pysähdyttiin ensin, että naisella olisi aikaa kasata koiransa huomiota. Tämä hän onneksi tekikin. Istutti koiran alas, ja nyökkäsi minulle, joten aloin kävelemään toista laitaa ohi. Tilaa jäi väliin ainakin metri, ja koirille enemmän. Nainen palkkasi koiraansa sanoin ja namein, kun tämä pysyi hiljaisena.Ohitus päättyi siis hyvin.
Toinen esimerkki käveli vastaan vantaan puolella. Vastaan tuli pienempi kaveri, joka alkoi jo kaukaa tuhahdella ja nostaa häntää. Jälleen pysähdyin ja nyökkäsin omistajalle hyväksyvästi antaen heille tilaa. Nainen hiljensi koiran ja lähti tulemaan kohti, joten lähdin myös kävelemään. Koira alkoi räyhäämään ja nainen nykäisi remmistä erittäin ikävästi. Koirasta pääsikin kamala ulahdus ja edelleen jatkoivat kohti tulemista. Siirsin ruffen toiselle sivulle ja kehuin sen reagoimattumuudesta. Kohdallamme koira sai vielä lisää potkua räyhäämiselleen ja hyökki kohti, jolloin nainen nosti koiran niskasta syliin. Melkein teki mieli kirkua. Koira sai haukkumiselleen paskaa palautetta, pääsi syliin ja pelottava koira (me) lähti pois. Purin vaan hampaita yhteen.
Koira-ajokortti ei oikeasti ole huono ajatus. Se voisi puolestani olla ilmainen, tai sisältyä pennun hintaan. Sen suorittamiseen vaadittaisiin aivoja ja opetustaitojen kehittymistä. Mulla on oikeasti selvä parantamisen tarve. Ylipainoisia koiria näkee joka päivä, ehkä jopa enemmän kuin normaalipainoisia. Harrastuspiireissä on sitten paljon enemmän osaavia koiraihmisiä ja sopivia koiria. Mutta, sielläkkin poikkeusvahvistaa säännön.
Esimerkkinä. Nuori tyttö astuu ovesta sisälle suuren sakemanni uroksensa kanssa. Hallissa kuhisee koiria, mutta saku tassuttelee lyhyellä hihnallakin rennosti. Tyttö jättää koiran käskyn alle ja menee ilmoittautumaan kisoihin. Palattuaan koiran luo, saa koira heti palautetta '' hieno mies! '' ja kumipallon suuhun. Koira vispaa häntää ja tietää olleensa hieno. Sama jatkuu radalla, kontaktivirhettä lukuun ottamatta. Tästä huolimatta loppu rata sujuu hienosti, eikä koiralle raivota radan jälkeen.
Ja toinen versio. Nainen astuu ovesta sisälle huutavan terrierin kanssa. Koiraa ei käskytetä, eikä se tiedä miten toimia toisin. Palautetta se kyllä saa '' nyt helvetti, käyttäytyisit joskus''. Äärettömän hieno käsky, eikö? Olisi se hienoa jos koirat ymmärtäisivät puhetta, mutta terrieri tietysti jatkoi haukkuaan. Radalle mentäessä koiralle ei oltu opetettu odottamista, vaan se tuotiin radalle sylissä, mentiin ensimmäiseen esteen kohdalle, ja heitettiin koira kahden metrin päähän taaksepäin, jotta saisi itse etumatkaa. Tuomari ei tähän puuttunut, eikä vielä siihenkään, miten nainen kohteli koiraansa epäonnistuneen radan jälkeen.
Joskus sitä vaan miettii, että mitä ihmisillä liikkuu päässä. Ymmärrän erilaisia opetusmetodeja, mutta niiden pitää perustua johonkin. Miksi teet näin, etkä näin. Miksi huudat koirallesi? Kunnioituksen tulisi olla molemminpuolista, ja on tekopyhää sanoa, ettei koskaan ikinä milloinkaan ole hermostunut koiralleen. Jokainen on. Joistain ihmisistä se tuntuu pahalta, osa ei edes huomaa niin tehneensä. En tarkoita provosoida crosstrainereita, enkä heitä jotka pitävät koiraansa liian kovana tai pehmeänä. Niin koira vastaa kuin sille huudetaan.
Onko teilläkin urpoja naapureita?
rapussa hyökkivä räyhäriesa, hihnassa vanhukset kumoon kiskova karvakuono ym.
Tekstistäsi tuli mieleen reilun viikon takainen tapahtuma.
VastaaPoistaOlin vanhempieni ajokoiran kanssa lenkillä. Koira on nuori ja tultuaan "murkkuikään" siitä tuli todella haukkuherkkä kaikkea mahdollista kohtaan ja tätä käytöstä on kuitenkin saatu hyvin kitkettyä pois.
Meitä vastaan tuli nainen pienen koiran kanssa ja lenkkikaverini oli innoissaan, mutta ei "hyökkäillyt" tai räksyttänyt joten olin enemmän kuin tyytyväinen, mutta mitä tapahtuu ohitus tilanteessa...
Nainen päästää koiransa hyökkäilemään ajokoiran jalkoihin, enkä ole koskaan kuullut, että koira räksyttäisi niiin paljon kuin tämä pikkuinen. Ajokoira haukahtaa pari kertaa. Ohitustilanteen jälkeen nainen huusi peräämme "ompa sulla h*lvetin ilkeä koira!".
Ja tie jolla tilanne tapahtui oli autotie ja molemmat kävelivät eripuolilla, joten väliä oli useita metrejä.
En ole toistaiseksi keksinyt syytä miksi se meidän koira oli niin ilkeä? Eihän se näykkinyt kenenkään nilkkoja? Haukkujen määrä oli murto-osa toisen koiran omista? Ei se hyökkäillyt?
Tekikö siitä ilkeän se, että iso koira kehtaa haukahtaa mamman pikku kullalle?
Erittäin mahdollista. Iso-paha-koira ongelma on suomessa suuri. Chihun annetaan rääkyä ja näykkiä, ja joistain se on vielä hellyyttävää. Ja tietenkin kun sakemanni tekee samaa, on se järkyttävää. Molemmat ovat koiria, ja on totta että sakusta jäisi isompi haava. Mutta onko sillä väliä?
PoistaMinusta väli on siinä, että koira on koira ja koiran ei kuulu purra. Näin kärjistettynä esimerkkinä. Myös näitä '' meidän koira puree koska se on bulldoggi'' - ihmisiä löytyy. Mikään ei oikeuta koiran huonoa käytöstä.
Huhhu, tulipa taas purkaus :) Teidän koira ei varmasti ole ilkeä, eikä kenenkään muunkaan. Ilkeitä koiria ei ole olemassakaan, omistajia kylläkin. Ottaa ihan päähän sun puolesta, ja oisin jo itse varmaan tossa tilanteessa provosoitunut itse, että ehkä mä olenkin remmirähjä?
Saat olla ylpeä, ettei koirasi provonnut ton pahemmin. Treenillä saa koirasta reagoimattoman, ja siihen vaan pitää nähdä vaivaa toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Voi kumpa muutkin koiranomistajat tämän hogaisivat :)
Olen ihan samaa mieltä että "koira-ajokortti" ei olisi huono ajatus, sen pitäisi olla laissa määrätty velvollisuus myös muillekin kun koiranomistajille. Itseä ärsyttää se, että kun haluaa pitää pennulle rajoja, niin muut ihmiset (mummot, naapurit jne..) ovat silleen että "elä nyt, sehän on vain pentu", kun kieltää maton jyrsimisen tms... Ihan kuin minä vain kiusatakseni yritän sille rajoja opettaa. Argh.
VastaaPoistaOoooi tohon törmää usein. Ala- ja ylä-asteella voisi olla eläintenkäsittelyä enemmän. Tai edes tietoa siitä, miten niitä pitäisi kohdata. Ei pääsisi näitä koiria pelkääviä ihmisiä lietsomaan :/ Moni pelkääjä tulee purruksi juuri siksi, että sattuu huonosti koulutetun ihmsen ja koiran kohdalle ja käyttäytyy saaliinomaisesti (juoksee, kirkuu, heittelee käsiä ym).
PoistaPerustaidot ja tiedot, kaikkiin eläimiin, tulisi olla kaikilla.
Tosi hyvä teksti! Mulla itsellä on hyvin eri koulutustyylit meidän koiriin, koska toinen on herkkä ja toinen luupää. Nyt uusimman tulokkaan kanssa homma on vähän tökkinyt, koska olen huomaamattani ollut sille liian jyrkkä ja näin, koska se on niin herkkä. Varsinaisia ongelmia ei ole kui Maisan kanssa, jolla on ihan synnynnäisiä luonneongelmia, kun ei ole voinut normaaliksi kehittyä. Olen siis kutakuinkin luovuttanut sen kanssa koulutuksen puremisen suhteen.
VastaaPoistaYks kerta hallissa mätsäreissä Tuikku pääsi hyppäämään yhden lapparin päälle, innoissaan haastoi sitä leikkimään. Mulla lipes remmi kädestä kun en ollut varautunu ja hihnat sotkeentu. Se lappari huusi kuin syötävä, vaikka oli Tuikun vanha tuttu. Omistaja rääkyi vähintään yhtä lujaa ja haukkui Tuikun vihaiseksi ja vaaralliseksi ja vaikka mitä. Pahoittelin kyllä tapahtunutta ja kerroin koiran olevan vain innokas (kaikeksi onneksi), mutta ei se ihan perille tainnut mennä... Häivyin itse Tuikun kanssa ulos jähtymään, ja sisälle tullessani poikaystävä kertoi, kuinkan nainen oli kaikille ympärillä olijoille alkanut vouhaamaan, että iso musta koira hyökkäsi pennun kimppuun. Lappari oli ainakin 11kk, koska se oli lähes Tuikun kokoinen :o
Samalla kertaa kiihtynyt parsoni hyppäsi Tuikun naamaan ja puri tätä poskeen ja huuliin melko tarmokkaasti. Omistaja pelästyi, otti koiransa pois ja pahoitteli. Tuikku ei tilanteeseen ehtinyt reagoida mitenkään, enkä minäkään, mutta en jäänyt todellakaan huutamaan parsonin omistajalle. Mulla ei tulis mieleenkään alkaa raivoomaan toiselle, etenkin jos se ottaa omaa koiraansa tilanteesta jo pois.
Saisin sulta varmaan hyviä vinkkejä tuon meidän Klaaran motivointiin ja koulutukseen! :)
Mikä Maisalle on diagnosoitu?
PoistaÄidinvaistot yleensä saa meidät koiraihmiset hermostumaan, ja huutamaan. Tahto suojella omiaan kaikelta pahalta, ja omalla huutamisella pahentaa tilannetta. Näin ne yleensä menee. Pahimmilaan luodaan itse koiralle kammo, kun reagoidaan niin voimakkaasti. Mistä se koira tietää, kenelle kukakin huutaa?
Tietenkin meidän kaikkien tulisi katsoa, ettei tällaisia tilanteita pääse tapahtumaan. Koirat lähellä itseä, ja sanoa muille, jos heidän koiransa päästetään liian iholle. Tuumasta toimeen, ja vielä ompelen meidän odotushäkkiin hevosenkokoisin kirjaimin, että '' Ethän tuo huutavaa koiraasi nukkuvan kaverini viereen, kiitos ''.
Ehdottomasti, saa lissäillä feisbuukissa: Katja Gabriella Pietiläinen
Hyvä kirjoitus! Mä oon kans usein miettiny tätä asiaa.
VastaaPoistaEsimerkiksi veljeni otti tutultaan koiran (kettuterrieri), koska se olisi muuten mennyt lopetettavaksi, kun ei soveltunutkaan metsästyskäyttöön luolakoiraksi. Koira oli siis ollut lähinnä ulkokoira, jolle ei ole opetettu mitään muuta kuin luolastuksen salat. Mua kuitenkin ärsyttää suuresti veljeni opetusmetodit, pelkkää kovaa käskytystä, niskoista kantamista jos tehnyt väärin, lenkillä hihnasta kiskaisemista jos vetää liikaa. Olen yrittänyt monesti sanoa veljelleni, että on muitakin tapoja, mutta hän ei nää muuta oikeaa tapaa... (meillä siis aikasemmin ollu mm. tiibetinterrieri ja sekarotuinen kotona. Sekarotuisesta tuli kelpokoira, nykyäänkin vielä kunnon vanhus, mutta terrieriä ei osattu kouluttaa vielä silloin (itsekin olin 2 vuotias koiran tullessa :D))
Ja muutenkin kun pienessä kylässä asun, vaikken tällä hetkellä omaa koiraa omista, ihmetyttää tän paikkakunnan koiranomistajien kunnioistus toisia kohtaan. Päästetään koiria haistelemaan lupaa kysymättä yms.
Tulevaisuudessa itselläni haaveissa shetlantilainen harrastuskaveriksi, kun aika, raha ja elämäntilanne antaa myöden. Ja olen päättänyt että käyn sen kanssa eri kursseilla oppiakseni kouluttamaan koiraa. Olen jo nyt lukenut paljon, ja ylioppilaskirjoitusten ja pääsykokeiden jälkeen en varmaan muuta luekaan :D Osaisin varmasti jo jotai opettaa, mutta haluan silti päästä ammattilaisen silmän alle ja oppia vielä paaaljon lisää.
Okei poikkesin vähän aiheesta, mutta kuitenkin KYLLÄ täällä on urpoja naapureita, tuttuja, tuntemattomia ja sukulaisia.
Hyväksi kouluttajaksi oppii kouluttamalla :) Parasta minun koulupäivissä on siis ensin teorian tankkaus ja sen jälkeinen käytännön viikonloppu, jossa saa pistää omat opit kokeilun alle. Ihanaa, että olet paneutunut jo valmiiksi kouluttamiseen! Sheltin kanssa ei passaa käyttää voimaa, niinkuin ei mielellään minkään paimenen kanssa (enkä nyt muillekaan suosittele).
PoistaPositiivisuus on avain kaikkeen :)
Valitettavasti tuollaisia remmiräyhälle niskastaretuutusta ja huutoa -tyyppisiä ohjeita saa tosi kokeneiltakin koiraihmisiltä, joihin varsinkin aloitteleva helposti luottaa, tai ainakin haluaisi luottaa. Vaatii paljon itsetuntoa uskoa, että koiraa voi kouluttaa käyttäytymistieteeseen perustuvilla "pehmo"menetelmillä, kun joku useiden vuosien kokemuksen syvällä rintaäänellä vannoo päinvastaisten menetelmien nimiin.
VastaaPoistaTämä on kovin totta! Kumpa ihmiset ymmärtäisivät, että kaikki ei toimi kaikille ja yhtä oikeaa tapaa ei ole. On hirveää, miten jotkut kouluttajat antavat ohjeita fyysisiin rankaisuihin ja manipulointiin, huomaamatta että kyseessä on a) liian pehmeä koira tai b) koira jolla tämä lisää agressiivisuutta tai c) koira joka näkee tämän haasteena, d) tämä jatkuu iäisyyksiin. Positiivisessa koulutuksessa on niin paljon vaikeampi mennä vikaan, kuin negatiivisessa. Aloittelijoille en ikimaailmassa suosittelisi mitään crosstraininkiin liittyvääkään.
PoistaMeidän pitäisi NIIN tulla Morriksen kanssa sun oppiin! Morriksella on nyt yksin vähän vaikeuksia lenkillä.. Ja kun se haukkuminen pääsee valloilleen, ei sitä maanisuutta oikein katkaista millään, ainakaan omin keinoin.
VastaaPoistaJoten tunnustan, välillä ne hermot vaan menee :(
Olen näitä Morriksella nähnytkin. Viime halli käynnillä kysyi tuttava kaverilta, että mitä ihmettä mä teen sille koiralle, että se huutaa noin. Heitti oikein kunnon haukkumis kiertelyt, kun kutsuin takaisin luokse.
PoistaOn ottanut varmasti koville yksinään olo, niinhän se kaikille. Hermot menee joskus jokaisella, kunhan niitä oppisi hillitsemään, niin olisi jo lähempänä päämäärää :)
Meille näitä ei oo sattunut kun yllättäen kukaan ei koskaan haluu päästää koiraansa mun hurjan Bean luo. :( Taidan itsekin olla niin epäsosiaalin näkönen, ettei kukaan halua päästää koiriaan mun tai mun koiran lähelle... :D
VastaaPoistaTeillä on tämä kamala iso-paha-koirasydrooma. Mustakin vielä, hui kamala. Se tekee siitä varmaan tappajan :D
PoistaSamaa mieltä kuin muutkin; hyvin kirjoitettu! Mietinkin, että oisko sulla antaa meille jotain vinkkiä, kun sä tunnut näistä asioista tosi hyvin tietävän.
VastaaPoistaMeillä Jade nostaa häntää ja alkaa pörhennellä itseään jo pitkän matkan päästä, kun se huomaa lenkillä muita koiria. Kun päästään lähemmäks, alkaa räksytys ja vielä ohituksen jälkeenkin se jaksaa huudella perään. Jotkut vastaantulijat tuntuvat pitävän sitä juuri tuollaisena hellyyttävänä chihuahua-räksytyksenä, mutta mua suoraan sanottuna hävettää ihan hirveesti. Oonkin yrittänyt kitkeä tätä tapaa pois, mutta Jadea on tosi vaikea motivoida nameilla. Ulkona se ei oikeestaan kiinnostu niistä ollenkaan. Lelullakaan sitä on turhaa yrittää palkata, eikä sen huomiota saa käännettyä toisaalle vaikka kuinka iloisesti siinä hihkuisin. :D
En tiedä, onko tämä vain jotain teini-iän kiukuttelua, mutta se on nyt jatkanut tätä touhua jo jonkin aikaa ja haluaisin todellakin opettaa sen pois tästä tavasta. Osaatko sanoa, miten mun kannattaisi tän kauhukakaran kanssa alkaa treenaamaan, että homma saataisiin toimimaan?
Teini-ikäinen kiukuttelu on testaamista. Ja jos tälle testaamisille ei pistetä vastaan, jää käytös sellaiseksi. Joten ehdottomasti pitää heti puuttua asiaan!
PoistaSuosittelen aloittamaan ohitukset imuttamalla, nakkia mukaan ja pitäisi saada nakki suuhun, ennen kuin koira ehtii toisen huomaamaan ja jatkaa imutusta koiran ohi asti.
Vastaehdolistamista voin myös suositella. Kokeilepa aina koiran nähdessäsi kääntyi rivakasti ympäri, ja palkkaa koira sen katsoessa sinua. Kun se tottuu siihen, että aina toisen koiran ilmaantuessa näköpiiriin teet jotain erilaista ja näin ollen sinua on katsottava, ja siitä palkkaakin saa. Sheltillä helposti riittää pelkkä '' Jade '' hihkaisu ja palkkaus. Jos en ole yhtäääään selkeä, niin lisäile mut feisbuukissa, niin jutellaan lisää: Katja Gabriella Pietiläinen
Kiitos neuvoista!
PoistaTota nami-imua oonkin miljoonaan kertaan yrittänyt, mutta ei oikein tunnu toimivan, kun ne namit ei kiinnosta, vaikka olisi mitä supersuperherkkua. Toi toimi koirakoulussa sisätiloissa hyvin ja Jade teki upeita ohituksia. Ulkona tilanne vaan jotenkin tuntuu olevan sille rähjäämisen arvoinen juttu.
Tota vastaehdollistamista pitää kyllä kokeilla seuraavaksi.
Tosi hyvä teksti, mutta tähän vastaehdollistamisen määritelmään tekisin pienen korjauksen :) Tarkoitus ei ole kiinnittää koiran huomiota, kun se näkee toisen koiran, vaan palkata koira siitä, että se näkee jonkun tulevan vastaan. Tämä oikeastaan edellyttää naksuttimelle tai vastaavalle merkille ehdollistamista ennen varsinaista treeniä ("jes!" = nami/lelu/jotain muuta mukavaa tulossa sekunnin sisällä), jotta koira saadaan palkattua juuri oikeasta asiasta.
PoistaEli oma koira näkee toisen koiran -> naks -> palkka. Oma katsoo toista uudelleen -> naks -> palkka. Tätä toistellaan niin kauan, että koira osaa (yllättävän nopeasti) toisen koiran nähdessään ottaa kontaktia omistajaan, sillä se on oppinut, että toinen koira = jotain hauskaa omistajalta. Sitten voi siirtyä palkkaamaan kontaktista ja hiljalleen pidentää palkkausvälejä.
En lähtisi kiinnittämään koiran huomiota kääntymisellä tai huudahtamisella tai myöskään imuttamaan, sillä se tarkoittaa sitä, että omistajan on oltava tilanteessa ensin aktiivinen ja koira reagoi omistajan vihjeeseen, ei vastaantulevaan koiraan. Toki näinkin saa varmasti hienot ohitukset opetettua, sitä en epäile, mutta vastaehdollistaminen (jota suosittelen ehdottomasti!) ei sisällä omistajan osalta muuta aktiivisuutta kuin palkkaamista. Parhaimmillaan vastehdollistettu koira toisen nähdessään ottaa välittömästi kontaktin omistajaan tämän antamatta mitään vihjettä ja ohittaa muut koirat palkan kuva silmissään kiiluen näihin vilkaisemattakaan. Esimerkiksi imuttamallahan koira ei opi muuta kuin seuraamaan namikättä.
Ja jos nami ei toimi, sanoisin, että tilanteet ovat liian vaikeita (kannattaa kokeilla aloittaa piiiiitkän matkan päästä toisen koiran näkeminen, oikeasti kymmenien tai sadankin) ja/tai motivaatio ei ole kohdillaan. Kannattaa esimerkiksi jättää kokonaan ruokaa antamatta muualla kuin lenkeillä, niin lupaan, että ei tarvitse gourmet-ruokaa lähteä ostamaan saadakseen koiran huomion :)
Suuri kiitos sullekin, Ella! :)
PoistaToi naksutin mulla on joskus käynytkin mielessä, mutta en vain jotenkin ole "uskaltanut" sitä kokeilla. Se voisikin olla näin kylmemmillä keleillä erityisen hyvä, kun namisormet meinaa olla vähän pakkasesta kankeat. :D
Argh, mulla nousee aina uudelleen savua korvista tuollaisia tapauksia kuullessani! Monia koiramaailman urpoja ovat juurikin nämä Pekka-peruskoiranomistajat, mutta myös enemmän asioista tietävät koiraharrastajat, joille nousee kiltisti sanottuna pissa päähän. Hirveän moni kisaava tai jotakin harrastusta koiransa kanssa harrastava ihminen ajattelee sitä tekemistä niin kisa- ja menestyslähtöisesti, että koiran tarpeet ja sen kohtelu unohtuu aivan. Siis jos ei menestytä, niin se ajatellaan koiran vikana ja se saa sitten sen mukaista kohtelua... Huoh, kyllä asioille oikeasti pitäisi alkaa tekemään jotain. Eläimiä saa hankittua ihan liian helposti ilman mitään tietotaitoa, eli todellakin kannatan lemmikki-/koira-ajokorttia!
VastaaPoistaUrpoja löytyy jokalajista ja rodusta. Eniten vastaan tulee kuitenkin juuri näitä 'peruspekkoja.' Liian kilpailuviettiset ihmiset on harvassa, mutta kyllä niitäkin näkyy. Ykkösten kisoissa käy usein sama nainen upean bortsunsa kanssa, ja radan epäonnistuessa (selkeästi ohjaajan puutteellisesta ohjeistuksesta) saa koira palautetta vasta radan jälkeen (ei varmasti enää yhdistä), ja tekstin asiallisuus on käsittämätöntä, '' MIKÄ TOI OLI, en oo tyytyväinen, HYI ''. Bc rukka matelee jaloissa ja tarjoaa jo alistumistakin. Hiiiiiirrrrmuisen kiva kisakokemus koiralle?
PoistaJoo. Mitä näille sitten voi tehdä? Kisakieltoja saisi antaa herkemmin, mutta tuleekin vastaan se laki, että näin oikeasti saa koiraansa kohdella. Vain fyysinen väkivalta on kielletty, vaikka henkinen sattuu yhtälailla, ellei pahemmin ja pysyvästi.
Hyvä kirjoitus kyllä!
VastaaPoistaEIlen päästiin myöskin todistamaan että täältäkin löytyy näitä urpoja..
Hymyn kanssa iltakävelyllä, ohitettiin parin metrin päästä hiukan vanhempi rouva ja hänen pieni älyttömästi räksyttävä bichoni. Hymy ei reagoi koiraan mitenkään, jolkottelee mun vierellä, ja nainen oikein tahallaan päästää koiransa remmin löysälle, niin että hänen koiransa pääsee melkein kosketusetäisyydelle Hymystä. Kyllä sai omasta koirasta olla niiiiiiiiiiiin ylpeä<3 kun ei korvaansa lotkauttanut vaikka muutamien senttien päässä räkytti tämä koiraparka! Nainen vielä sitten kovaan ääneen totesi koiralleen kun oltiin menty ohi, että "no voi että ei sitä yhtään nyt kiinnostanut tutustua suhun".....
Niin, voi hellanlettas. Minä ainakin kauheen mielelläni moikkaan rääkyviä ihmisiä kadulla? - aivan. Hymylle pisteet kotiin, ja samoin remmin toiseen päähän. Miksi pitäisi aina moikata lenkillä, kaikkia koiria? Ei vaan voi ymmärtää.
PoistaMeillä on tullut tässä muutamana päivänä taas kotikulmilla vastaan koiranulkoiluttajia, joiden koirat (bichonista labbikseen ja kaikkea siltä väliltä) kulkevat irti hihnasta ja meidän tullessa vastaan koiraa kiinnostaa 1000 kertaa enemmän juosta vauhdilla meitä kohti kuin palata luoksetulokäskyjä huutavan omistajan luokse. Ja minua sitten katsotaan kieroon, kun ajan vieraat koirat pois omien koirieni luota hätistelemällä niitä. "Kun nehän ovat ihan kilttejä eivätkä tee mitään ja ne vain haluavat tulla moikkaamaan". Joo, ihan kiva, mutta minä en halua irtokoiria moikkaamaan omaa hihnoihin kytkettyä laumaani. En erityisesti siksi, että Mysin kanssa työstetään remmirähjäongelmaa. Rähjäämiskäytöksen kun laukaisevat nämä liian lähelle ja kovalla vauhdilla kohti tulevat koirat tai vastaavasti muut remmissä rähjääjät. Olen myös oikeasti huolissani yhden tällaisen lenkillä vapaana kulkevan pikkukoiran turvallisuudesta, koska se ei ota kuuleviin korviinsa omistajan kutsuja, vaan pyörii hätistelyistä huolimatta meidän ympärillä pyrkien keinolla millä hyvänsä mun koirien luokse. Se ei myöskään tunnu ymmärtävän oman koirani viestiä tämän näyttäessä hampaita.
VastaaPoistaErittäin ikävää! Meitäkin usein katsellaan kieroon juuri tuon hätistelyn takia. ''Ei sitä tarvitse pelotella'' on usein huudettu, kun mitään sanomatta astelen vierasta koiraa kohti - toki uhkaavaa se niille on, mutta en heilu hulluna tai huuda. '' Ois vaan moikata halunnut '', samaa voisi kokeilla ihmisillä, kuinka moni ajaisi pois jos juoksisi kohti ja suoraan halamaan, helsingissä ainakin juostaisiin karkuun tai saisi ehkä jopa turpaansa. Miksi koirien tulisi aina saada moikata, saako ne kaiken muunkin tahtomansa kotona?
PoistaAh, ihania koiranomistajia. Itse liikun lenkillä kolmen koiran kanssa, joista yksi entinen remmirähjä. En hyväksy niiltä huonoa käytöstä missään nimessä, sillä kolme huutavaa koiraa on aika paha juttu.
VastaaPoistaSitten on näitä, kun antavat koiran tulla heti ohituksen jälkeen peppuun. Yleensä ne koirat painavat jotain viisi kiloa (versus kaksi hippuisen yli kaksikymmenkiloista). Kerrankin yksi koira sai laumani pienimmän reagoimaan, kun sen peppuun hyökättiin - tuloksena vertahyytävä murina nartultani. Mun koirat oli taas tappajia siinä kohtaa :D
Muuten välillä pelottaa, kun joillain on se iso koira, joka räyhää niin paljon, ettei meinaa pysyä käsissä. Onneksi yksikään ei ole vielä päätynyt koirieni niskaan.
Joidenkin mielestä olen aika tiukka, koska saatan välillä komentaa painokkaalla äänensävyllä. Huutaminen tai lempeä ääni ei noiden kaaliin oikein mene. Mutta pysyvät hallinnassa ja tarjoavat itse käytöstä, jota haluan.
Minulla on kaksi shelttiä, joista nuormepi on nyt viime aikoina alkanut rähjäämään vastaantuleville koirille. Koira oli pentuna todella rohkea ja kovista yrityksistäni huolimatta pitää koira rohkeana on koirasta tullut oikeastaan mamo! Luulen että syynä tähän kehitykseen tai ainakin osasyynä on se, että meillä ollaan nyt useamman kuukauden ajan sairasteltu mikä sitten laskenut itsetuntoa. On ollut mahalaukuntulehdusta ja suolitulehdusta, joka sitten johtanut vitamiinien imeytymishäiriöihin (ilmenee mm. kynsien lohkeiluna). Nyt ollaan onneksi saatu homma jotenkin kuriin raakaruualla, jota syöty nyt viitisen viikkoa!
VastaaPoistaMitä minun tulisi tehdä ohitustilanteissa? Minulla siis lenkeillä kaksi koiraa aina mukana! Olen kokeillut kaikenlaista mm. yritän saada huomiota namilla, rauhoitellut koiraa mutta mikään ei tunnu auttavan :( Mikä siis avuksi?
Sairas koira käyttäytyy tientenkin erilailla, kuin terveenä ollessaan. Ennen kaikkea suosittelen minimoimaan muut koirat, kun koira on vähääkään allapäin. Toisekseen ehdotan koirien lenkittämistä erikseen, ettei vanhempi leimaa pennulta räyhäämistä. Nuoremman olisi hyvä lenkkeille yksin niin kauan, kunnes ohitukset sujuvat näpsästi. Kaksi koiraa lenkillä toimii vain silloin, kun molemmat toimivat yksinäänkin :)
PoistaKun meillä vielä oli kaksi koiraa, näin tämän saman vaivan terrierimme kanssa. Kun se viiiiiihdoin alkoi toimimaan yksinään, niinkuin normaali koira, sai se tulla mukaan sheltin kanssa yhteislenkeille.
Mutta koska en ole nähnyt miksi koira oikeasti reagoi, en voi sen suuremmin sinulle avata, että miksi se käyttäytyy näin. Yleensä syy on joku täysin muu, kuin omistajan antama diagnoosi - puhun ihan kokoemuksesta ja omistakin erehdyksistä :)
Kiitos vinkeistä! Täytynee alkaa lenkkeilemään yksitellen koirien kanssa, jospa se auttaisi :)
Poista