Kasvattajan metsästys #2

Olen saanut ison liudan kysymyksiä, väitteitä, kiitoksia ja ihmettelyä osakseni. Eilinen kirjoitus, oli pintaraapaisu siitä, miten toivoisin koirien luustollista terveyttä arvostettavan. Ne ovat kuitenkin ne, jotka meidät kaikki pitävät kasassa, ja jokainen ihminen joka kärsii selkäkivusta osaa tätä arvostaa. Jätin tekstistä tietoisesti pois paljon asioita, joita tietenkin etsin kasvattajilta ja pentueista. En ruvennut läpikäymään sitä, miten sydänvikaista ei tulisi käyttää jalostukseen. Syvin pointti tekstissä oli, että henkilökohtaisesti en katso koiranettiä pidemmälle, JOS koiralla on jo huonot luustotulokset. Hyvien luustotuloksien omaaville ystäville, soittelen aina henkilökohtaisesti, käyn koiria katsomassa ja tivaan kaikki muut terveydelliset asiat läpi. 

Mikäli oletamme, niinkuin tässä on käynytkin, niin löydät kasvattajan, joka tekee terveitä koiria. On luonne seuraava kriteeri. Ei toissijainen, vaan olen niin optimisti, että uskon löytäväni terveistä yksilöistä hyviä luonteita. En koskaan ottaisi koiraa näin, ''Se on joo sellainen, mutta luusto on muuten priimaa!'', tämä menee samaan kastiin lauseen kanssa ''se on joo sellainen, mutta on muuten nätti!''. Yksi aspektiivi ei takaa hyvää koiraa, niinkui ei monikaan asia. Terveys on hyvä lähtökohta, jonka mukana täytyy tulla hyvä luonne - perimänä, ympäristöstä ja koulutuksellisesti. 

Hermorakenne varsinkin harrastuskoiran kanssa, on äärettömän tärkeä. En vähättele asiaa kotikoirienkaan kohdalla, sillä nuppi ei välttämättä pysy kasassa edes arkielämän tilanteissa. Kaikkea ei kuitenkaan voi pistää hermorakenteen piikkiin. Hermorakennetta voi testailla pentueelta pentutestin avulla, mikäli kasvattaja tämän teettää, tai siihen suostuu.

Luonne on äärettömän tärkeä osa koiranpennun hankinnassa. En lähde ihan lapsen kengistä, ja oletan että on yleistä tietoa miten arimman pennun kanssa tulee olemaan kamalasti töitä ja niin edelleen. Kasvattaja näkee pentuja päivittäin ja huomaa niille muodostuvan erilaisia luonteita. Hyvä kasvattaja on myös ottanut luonnetekijät huomioon jo astutuksessa. Kahta heikko hermorakenteista koiraa ei kannata pistää yhteen. Perimästä tulee näin kovin vahva. Kasvattajat usein kirjoittelevatkin blogeihinsa tai viestitse pennun odottajille, millaisia kavereita siellä on. On ihana lukea pentupäiväkirjoja, jossa kasvattajat antavat kolme adjektiivia jotka kuvaavat pentuja parhaiten ja avaavat sitten sitä, miten tämä näkyy käytännössä.

Hakemani pentu on iloinen ja reipas. Niinkun normaalin pennun kuuluukin olla. On iso plussa jos pentu lähtee kanssani leikkimään, sillä taistelutahtoa ja saalisviettiä on äärettömän mukava käyttää kouluttaessa, niin lajikoulutuksessa kuin arjessakin. Hyvään harrastuskoiraan kuuluu sopiva määrä viettiä, jota voidaan käyttää eduksi, kun tunnetaan koiran lajiperäistä käyttäytymistä. Ei kuitenkaan ole kriteerinä, että pennun tulee osata retuuttaa patukkaa jo 5 viikkoisena. Tämän olen useammalle koiralle joutunut opettamaan - leikkimisen siis. Ei ole itsestään selvää, että kaverit palkkaantuvat leluista, tai että viettiä edes aina olisi. Sen rakentaminen on palkitsevaa, mutta olisi toivottavaa että pennulla olisi jonkinmoiset lähtökuopat omasta takaa. 

Olen itse ottanut nykyisen ystäväni luustollisesti huonommasta yhdistelmästä, kuin nykyiset kriteerini. Tiedän paremmin, vaikkein kadu Ruffen ottamista. Se on tietenkin musta maailman paras koira, mutta B/C lonkka arvion saatuaan, sai siltä pallit lähteä samantien - kun oli kovasti jalostukseen kyselty. Ei riitä, että sillä on mieletön luonne, paimennusviettiä ja rodunomainen noin muutenkin. Ei riitä, että sillä on terveet silmät ja upea mahonkiturkki, rautamaha ja terveet hampaat. Ei allergioita tai sydän ongelmia, täysin terve selkäkin löytyy. Näin listana kuullostaa kamalan hyvältä. B/C lonkat, joista ei tosiaan sille ole arjessa haittaa, aiheuttavat sen, että 'tosissaan' me ei tulla koskaan kisaamaan. Vaikka koira on kevyt, on kennelliitolta tullut C aina C, ja kummitelee mielessä. Tästä huolimatta se on minun toiveideni täyttymys, ja maailman paras oma itsensä. Sen vanhemmilla on huippu luonteet, ja ne tässä kaverissa näkyvät.

En koskaan joustaisi luonteen puolelta, se kai tämän tekstin idea on. Luonne on etusijalla, mutta hyviä luonteita onneksi löytyy terveistäkin koirista. Ja olen myös todella asettanut kriteerini terveydelle ensimmäisen shelttini jälkeen. B/B on se, minkä alle en mene, 0/0'llat on näin harrastekoiraa etsiessä myös kriteerinä. Muut terveydelliset seikat, silmät, sydän, allergiat, tämä lista jatkuu loputtomiin - on myös oltava kunnossa. En oleta, että näitä koiria sataa taivaalta, vaan olen valmis odottamaan, että itselleni sopivan löydän. Koskaan ei pitäisi olla kiire ottaa koiraa, vaan etsiä se oma kasvattaja, vanhemmat, pentue ja yksilö - josta saat perheenjäsenen, ystävän ja harrastuskaverin. Nimenomaan tässä järjestyksessä.