Vuoden ensimmäinen

Agikoulutus. Pirpana on ollut agitauolla joulukuun lopulta tammikuun viimeiseen päivään asti, jolloin pääsi ohjattuihin tekemään upeita kontakteja. Eilen kuitenkin oli ensimmäinen koko pitkä treeni, ja ulkopuoliselta kouluttajalta - josta kyllä tätä menoa tulee niiiiiiiiiin epäulkopuolinen. Me tykättiin Jennasta hirmuisesti. Oltiin samaa mieltä yllättävän monesta, ja todettiin välillä liki samaan aikaan asioita. Kerrassaan mukavaa koulutusta ja ihanaa, että joku uskaltaa meitä haastaa!

Treenailtiin siis linjoja ja niiden ohjauksia. Meille tuli pulma jo heti vitosella, niinkuin olin tätä jo manannutkin. Ja koska totesin ääneen, että me ei melkein ikinä tehdä persjättöjä, niin niitä sitten treenattiin oikein urakalla! Eikä tästä haittaa ollut. Ihanaa, että sai hommaa välillä toimimaan omaltakin kohdalta, vaikka koira olisi oikein tehnyt kokoajan. Uutena juttuna meille otettiin back lappiä, jota olen ihannoinut Jennan videoissa jo pitkään. Pistettiin se siis käytönnön treeniin, ja tietenkin Ruffe sen jo osasi - vaikka minä olin ulapalla. 

Kerrasaan mainiot treenit, ja suurin ilo on se, että toi odottaa lähdössä. Videoilta katsoin, kun pistin koiran istumaan ja jäätiin Jennan kanssa hinkkaamaan mun asentoja puoleksi toista minuutiksi! Ja tietenkin melkein unohdin kaverin tästä palkata. Myöskin iloa tuottaa se, että toi hiljenee nykyään ensimmäisellä käskyllä. ''Jätä'' on meidän nassu umpeen käsky, ja koira rauhoittuu ihanasti saadessaan olla käskyn alla. Rauhoitin koiran kahdesti treenin aikana, kun kaveri alkoi pitää meteliä, kun ohjasin kerta toisensa jälkeen vinoon. Tämän kun korjasin, oli koirakin tyytyväisempi. Huuto johtuu vain ja ainoastaan siitä, että minä en osaa - ja tästä jostain syystä olen iloinen. Koira ei enää huuda kipua, vaan tekee niiiiiiin innolla ja hiljaisesti, että ihan tippa linssissä välillä oli. Hieno mies.