Aamuhempeilyä

Siis oikeasti, plus 33°C ei edes naurata. Ruffen turkki ajettiin lyhyeksi jo maaliskuussa, ja olen sen vain kerta kesään ajanut joten perinne jatkuu. Ruffella on jo siis melkein sheltin näköinen tukka ja hitosti pohjavillaa. Onneksi meri on lähellä ja kavereillakin uivia koiria!

Aamu starttaa nykyisin uudella rannallamme, johon ajelen max 10 min. Aamuisin se on kaikenlisäki varjossa, mutta vesi suhteellisen lämmintä. Pojat ovat jo ihan intopiukeana kun huomaavat mun kääntyvän Uutelantielle. Eipä tarvite Ruffenkaan enää intoilla yksin, kun nyt voi huutaa pennun kanssa yhtä kurkkua miten kivaa on olla rannassa - ihanaa. 

Onneksi munkaan ei tarvitse intoilla yksin, sillä ehkä maailman paras miesystävä raahautuu aamuisinkin mukaan rantaan ja tarjoaa vielä aamukahvitkin. Tämän lisäksi pääsen katsomaan poikien touhuja paremmin kameran takaa ja joskus juomaan aamukahvinkin loppuun asti. Toivottavasti ette siis ala kyllästyä märkiin koira kuviin, sillä näitä tulee riittämään niin kauan kuin kelit sallii, niin ja sen jälkeen uimaloissa käynti.

Kannattaa se kamera ilmeisesti Juusollekin antaa, jos tällaisia kuvia saa! Mulla on ehkä jopa pieni hinku teettää allaolevasta kuvasta taulu, miten osuikaan hieno hetki. Eikä toi kaveri vissiin ole ihan kädetön kameran kanssa, samanlaista tavaraa oli rulla täynnä, enkä edes osaa valita suosikkeja. Monitoimikoiramies - onneksi mulla on tällainen.

Mutta nyt me onnelliset pistetään nokka kohti tätä paljon kohuttua uutelaa.