17.12.2014

KOIRAFRISBEE #2 (Turvallisuus ja vastuu)

#2 KOIRAFRISBEE
(Turvallisuus ja vastuu)

Koirafrisbee sarjamme toinen osa, ensimmäinen joka käsitteli Kilpailumuotoja ja säännöksiä, löytyy tästä linkistä (Clikclikc!). Turvallisuusasioita ei koskaan voi painottaa liikaa. Jokaisessa lajissa on omat vaaransa, toisissa enemmän - toisissa vähemmän. Vaaratonta lajia ei kuitenkaan löydy, ja aina kun ollaan eläinten kanssa tekemisissä ollaan vastuussa myös siitä harrastuskaverista. Peruskauraa, eikö? Mikäli turvallisuusasiat tuntuu tylsiltä tai siltä, että asioita tuputetaan - ei eläinten kanssa harrastelu ole vaihtoehto sinulle. Turvallisuus on aina ykkös prioriteetti!

Koiran kanssa harrastaessa kiekkoilua tulee ottaa huomioon useampikin suurimmista turvallisuus tekijöistä. Kunto&Terveys, Ympäristö&Varusteet, Lihashuolto&Verryttelyt, Ruokinta&Tekniikka, Hampaat&Luusto... Tätä listaa voisi jatkaa iäisyyksiin, niinkuin muidenkin lajien kohdalla. Postauksessa ilmiannan avaimia turvallisuuden edistämiseksi maalaisjärki tasolla, jotta teidänkin treeneihin saataisiin hymyileviä omistajia, ja onnellisesti läähättäviä koiria kiekkoineen!

KUNTO & TERVEYS

Ennen frisbeen aloittamista on koiralle hyvä olla peruskunto kohdillaan. Laji on todella fyysinen ja koira tarvitsee kropastaan potkua, että voi lajia harrastaa. Ylipainoisen koiran kohdalla loukkaantumisriski on huomattavan suuri, joten kuntoa tulisi kohottaa ennen lajiharjoittelua. Toki kunto nousee harjoitellessa, mutta liikapainoin kanssa on äärettömän raskas ja hankala liikkua. Frisbeen kanssa tulee aina otettua spurtteja ja äkillisiä käännöksiä, loikkia sekä niitä ohi huitaisujakin. Pienen pennun (tai eläkeläisen) kanssa ei siis ole suositeltavaa tehdä rankkoja treenejä, pentujen kanssa hypyttelyt jätetään myöhemmälle iälle ja näin edelleen.

Peruskuntoinen ja hyväkuntoinen koira lenkkeilee päivittäin, saa juosta vapaana ja suorittaa monipuolista liikuntaa. Asvaltilla remmilenkkeily ei täytä kaikkia koiran tarpeita, tai hyväkuntoisen koiran kriteerejä. Metsässä pehmeällä ja vaihtelevalla maastolla liikkuminen sen sijaan edesauttaa koiraa monessakin vaivassa, eikä metsässä voi viettää liikaa aikaa! Kuntoa on helppo nostaa pitkillä ravilenkeillä, uinnilla ja vapaana kaahottamisella. Pallon viskely takapihalla ei kuitenkaan lihaksille hyvää tee, ilman asianmukaisia lämmittelyitä.

On varmasti myös itsestään selvää, ettei kipeän koiran kanssa treenata. Oli kyseessä nuha, yskä, ontuva jalka tai krooninenkin sairaus. Mikäli koirallasi on liikuntarajoitteita tai muuta vastaavaa, konsultoithan eläinlääkäriäsi ennen lajin aloitusta! Vain tiedostamalla riskit, voit harrastaa turvallisesti.

YMPÄRISTÖ & VARUSTEET

Tässä ehdottomasti ollaan frisbeen kulmakivien äärellä. Ympäristötekijät ovat äärettömän tärkeitä kiekkoilussa. Aloitetaan pohjasta. Pohjan tulee olla joustava ja nurmi sopiikin lajiin parhaiten. How ever, märällä tai edes kostealla nurmella treenaaminen asettaa koiralle epärealistisia suorituspaineita. Tassut eivät pidä märällä nurmella sen paremmin, kuin meidän omat tossumme. Loukkaantumisriskit voi siis minimoida välttelemällä märkiä kelejä!

Sääolosuhteet vaikuttavat siis lajiin huomattavasti. Suomessa onneksi on talven ympäri halleja vuokrattavissa, joiden pohja sopii mainiosti kiekkoiluun. Ympäristössä vaikuttaa myös lämpötila. Helteillä treenaaminen on epäreilua koiralle, sekä pistää koiran huomattavaan lämpöhalvausriskiin. Kesäisin suomessa illat onneksi viilenevät, joten treeniaikaa löytyy kyllä myöhemminkin. Toinen ääripää on tietenkin paukkupakkaset. Lihaksisto ei kykene pysymään lämpimänä tällaisissa olosuhteissa, saati sitten pysymään mukana päätä huimaavissa spurteissa.

Sijainti 
on kolmas ympäristötekijä. Ethän treenaa liian lähellä autoteitä, kiellekkeitä, kalliota ymym. Taitavankin heittäjän kiekko eksyy joskus reitiltään, joten pidetään huoli ettei heti reitin ulkopuolella vaani vaara.

Varustepuolen kiekko osaan en tässä vaiheessa mene sen pidemmälle, kuin että maalaisjärkeä käytettäisiin. Kiekkojen tulee olla koirille suunniteltuja ja näin ollen turvallisia. Ei niitä ole erikseen turhaan kehitelty. Tulisi myös tietää, millainen puruote koirallasi on, jolloin voit valita kiekkonne sen mukaan. Pehmeäotteiselle on turha ostaa kovia kiekkoja, ja puruhullulle vaarallista ostaa ohuita keikkoja, joista napsahtaa hampaat läpi. Kiekkovertailu löytyy Frisbeeyshdistyksemme sivuilta, clikclikc!

Ideaalitilanteessa koiralla ei ole päällään pantaa tai valjaita. Aina näitä pitäessämme saattaa sattua ja tapahtua. Ehdoton ei ovat kuristupannat, puolikuristavat ja istumattomat valjaat. Koiran jalka menee mitä ahtainpiinkin paikkoihin tehdessä mielettömiä loikkia. Annetaan siis koiralle mielenrauha, jotta voi keskittyä laskeutumisiin varomatta omia valjaitaan.



LIHASHUOLTO & VERRYYTTELY

Koira, (toisinkuin ihminen) ei aina ilmennä kipuansa. Fyysinen laji toki jättää jälkeensä lihaskireyttä, ja loukkaantumistapauksissa isompaakon jälkeä. Turvallisesti treenatessa on hyvä pitää lihashuoltotiimi ajan tasalla. Hoidettaisiin koiraa aina ennaltaehkäisevästi (koirahieroja, fyssari ym) eikä vasta sitten, kun koira klikkaa jo yhtä tai kahta jalkaa. koirahierojien hinnat täällä pk-seudulla lähtevät 40€ ylöspäin ja fyssarit 60€. 
Aina ennen kentälle pääsyä tulisi koira lämmitellä hyvin. Vähintään 15 minuuttia, mielellään 30 min ja aina tästä ylöspäin on vain plussaa. Viidessätoistakin minuutissa pääsee pitkälle, kun lämmittelee oikein. Ensimmäiset 5 minuuttia menee reippaasti kävellen, ja tarpeet tehden. Seuraava 5 minuuttia menee hölkäten ja/tai todella reippaasti kävellen. Viimeinen 5 minuuttinen menee spurtteja otellen ja hölkäten. Näin ollaan saatu lihaksia lämpeämään, sekä koiralla että itsellä. 
Treenien suunnittelu etukäteen on suotavaa. Myöskin oman heittotekniikaan tulee olla kohdillaan, ennenkuin lähdetään koiralle mitään viskomaan. Väärin heitetyt / huonosti ajoitetut kiekot saavat koiran helposti mutkalle. Pää taittuu selän yli pitkälle, jos kiekko on väärin heittetty. On siis koiralle ja ehdottomasti sen kropalle reilua opetella ensin itse erilaisia heittoja, ja sittemmin tutustuttaa koira niihin. 
Treenien jälkeen läähättävää koiraa ei paiskata autoon, eihän? Tätä näkee aivan liian paljon. Treenien jälkeen käydään minimissään 15 minuutin jäähdyttely lenkki, joka toimii samalla tavalla kuin lämmittely - kääntää vain järjestyksen toisin päin. Hölkkä ja juoksu osuuksia voi vähentää, koiralle paras jäähdyttely muoto on pitkä askelinen ravi! 
Haittaa ei myöskään tee liikeratojen avaukset ennen ja jälkeen treenin, sekä omatoiminen että avustettu venyttely kotosalla. Venytyksiin ei kuitenkaan tule koskaan pakottaa, koira on helppo huijata venyttelemään namin avulla. 

RUOKINTA & TEKNIIKKA

Koiran ruokinnasta ollaan yhtä monta mieltä kuin on omistajaakin. En siis puutu nyt siihen, syödäänkö kiekkokoiran kodissa raakaruokaa, barffataanko, nappuloidaanko vai mussutetaanko puuroa. Vain ja ainoastaan siihen, että ruokinnan tulisi vastata urheilevan koiran ruokavaliota. Näin koiralle jää energiaa treenata ja rakentaa lihasta. Maalaisjärki siis taas käteen, ja koira ihannepainoiseksi. Ihannepainon kartoittamisessa auttaa lähin eläinlääkäri varmasti mielellään, jos itse ei ole varma siitä miltä oman koiran tulisi näyttää ja ennen kaikkea tuntua!

Tekniikassa mennään sekä ihmisen, että koiran osuuksiin. Ihmisen tehtävä lajissa on olla reilu ohjaaja. Ihmisen tulisi opetella tekniikoita ehdottomasti aluksi ilman koiraa, jotta kiekkojen käsittely on sujuvaa! Vinoon/väärin heitettyjen kiekkojen määrä on aloittelijoilla suuri, joten heitelläänhän vinoon ennenkuin napataan koira mukaan.

Koiran tehtävä ei suinkaan ole napata kaikkia kiekkoja. Ai mitä! Kyllä. Ihmisen tehtävä on varmistaa heittävänsä kiekot niin, että ne ovat A) mahdollisia koiralle kopata, B) koiran linjalla, niin että koira osuu kiekolle meidän valitsemalla hetkellä ja C) Heittää kiekot juuri sinun koiralle reilusti.

Koiran tehtävä on siis oppia lukemaan ennalta ohjaajansa ja kiekkoa. Mihin kiekko lentää kun ohjaaja on näin tai noin. Koiralle on tarpeeksi pähkäiltävää letoradoissa ilman meidän vinojakin heittojamme. Hyvin kiekkoja lukeva koira on aina ehdottomasti turvallisempi, kuin suoraan eteenpäin kaahottava muffe joka nappaa mitä vaan miten vaan. Kuin myös sujuvasti kiekkoja käsittelevä ohjaaja on parempi harrastuskaveri, kuin lautasie heittelevä mielipuoli. Kärjistettyä, mutta saatte ideasta kiinni.

HAMPAAT & LUUSTO

Koiran hampaat ovat ehkä vähiten puhutuin aihe harrastuksien riskeissä. Tässä lajissa ollaan kuitenkin aiheeseen herätty (ainakin mun lähipiirissä). Hampaat ovat tärkeä osa lajia, vaikka noin muutenkin koiralle liki elintärkeät. Huonohampainen koira ei varmasti koppaa kiekkoa, eikä sitä voisi ikinä vaatiakaan. Hammaskivi, ientulehdus, lohjennut hammas, mätätasku, hammaspuutos - nämä kaikki vaikuttavat huomattavasti lajin miellyttävyyteen. Kipeän koiran kanssa ei tietenkään treenata, hammaspuutoksissa ja pahoissa purentavioissa kannatan kovasti pehmeitä kiekkoja. Tulehdus ja kipu tiloissa ei ikinä treenata ja koiran suu on hyvä tarkistaa aina ennen treenejä.

Koiran laskeutuessa huonosti hypystä, leualleen tai naamalleen on hyvä tsekata suu läpi. Ei ole ennen kuulumatonta, etteikö joltain olisi hammas katkennut tai lohjennut treenatessa huonolla pohjalla. Huono tuuri on aina huonoa tuuria, ja vahinkoja voi sattua kenelle vain.

Meillä hampaista pidetään huolta luilla, ruokinalla noin muuten ja vielä harjaamallakin. Koirien hampaiden harjaus ei ole mikään vitsi, vaan eläinlääkärien suosittelema jokapäiväinen hoitotoimenpide.

Luusto noin muuten on lihasten lisäksi koetuksella urheillessa, lajissa kuin lajissa. Itse kuvautan koirat kokonaisuudessaan (En pelkästään PEVISA:n vaatimia). Mikäli koiralla on pahasti edennyt nivelrikko tai muuta häikkää etupäässä, on hypyt hyvä jättää sikseen. Muitakin temppuja kyllä löytyy! Kuvauttamattoman koiran kanssa en lähtisi tavoitteellisesti varsinkaan lajia harrastamaan, jolloin treenaaminen on vähän intensiivisempää.

Selän kuvauttaminen on musta tässä lajissa sangen suotavaa, ja kun kuvauttaa kaiken kerralla säästää luustokuvien hinnoissa muutenkin. On hyvä tietää, millaisen koiran kanssa harrastaa ja mitä voi koiraltaan vaatia ja pyytää.

Vain tiedostamalla riskit, voitte harrastaa turvallisesti.


Osa 3 tulossa piakkoin, kysymyksiä saa edelleen laitella tulemaan. Roosalle iso kiitos frisbee kuvistamme syyskuulta, näitä on oli jakaa eteenpäin!

5 kommenttia:

  1. Ihan mielenkiinnosta kysyn, että ovatko tosiaan kaikki ns. "kotikoirat" mielestäsi huonokuntoisia ja laiminlyötyjä, kun lenkkeilevät 98% ajasta asfaltilla (puhumattakaan kaupunkialueella asuvista... huh) ja yhdelle jos toiselle heitetään palloa takapihalla? Onko tämänlaisilla koirilla surkea ja surullinen elämä? Aika rankkoja johtopäätöksiä tekstissä! Vaikka teksti pääosin käsitteleekin frisbeeharrastusta, niin määrittelet kuitenkin yleisesti koiran perusterveyden ja hyvinvoinnin pitkälti ulkoiluttamisen perusteella.
    Kiitos vastauksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka, kiitos kommentistasi! Lainaan itseäni tekstistä, ''Asvaltilla remmilenkkeily ei täytä kaikkia koiran tarpeita, tai hyväkuntoisen koiran kriteerejä.'' Tämän takana seison vankasti, ja samanlauseen allekirjotitaa varmasti suurinosa fyssareista, hierojista, eläinlääkäreistä ja harrastusväestä. Kotikoiria en siis missään vaiheessa tekstiä kommentoinut. Otitko tämän mielipiteen jostain muusta tekstistäni, vai miten päädyin johtopäätökseesi? :)

      Itse asustellaan Helsingissä, asvaltin ympärillä, ja meillä (niinkuin muillakin) on vaihtoehtoja. 10km lenkistä yksi kilometri (yhteensä pätkistä) oli asvalttia ja remmissä. Kaikkialta löytyy pehmeämpiä maastoja koirien hyvinvoinnin parhaaksi, lenkkipolut, pienetkin metsät, niityt, pellot ym. Näille paikoille menemiseen ei vaadita autoa, vaikka toki auton omaava ihminen pääsee Helsingistä alle puolen tunnin Sipoon Korpeen metsälenkille :)

      Surullista ja surkeaa elämää en tekstissä luonnehtunut. Puhuin puhtaasti kunnosta. On varmasti itsestään selvää, että pelkästään asvaltilla ravaava koira on huonokuntoisempi kuin vapaana metsässä juokseva - näin kärjistetysti.

      Kerrothan, että vastasinko kysymykseesi ja jäikö joku vielä mietityttämään! :)

      -Gabriella & Sportti Sheltit

      Poista
  2. Kiitos vastauksesta! Onhan se tietenkin niin, että koiran on mukava ulkoilla muuallakin kuin betoniviidakossa. Helsingin ydinkeskustassa saattaa tosin olla melko haasteellista löytää ulkoilumaastoa, jossa 10km lenkistä vain 1km olisi asfalttia ja remmissä kulkemista. Metsäkin maastona saattaa olla riski itsessään sekä koiralle, että ihmiselle. Mutta voihan sitä tietysti kadullakin kompastua ja murtaa raajansa :)

    Tulkitsin siis tekstistäsi, että yleistit koirien hyvinvointia- siksi otin esiin myös kotikoirat. Urheilevat koirat ovat sitten oma stoorinsa. Itse en kuitenkaan määrittelisi koiran hyvinvointia ja elämänlaatua pelkästään ulkoilumaaston perusteella. Koira voi olla terve, hyväkuntoinen ja onnellinen vaikka asuisikin keskellä kaupunkia ja ulkoilisi päivittäin remmissä asfaltilla.

    Itse fyssarina en siis täysin allekirjoita kaikkia väittämiä, mutta ihmisiä on joka lähtöön ja kaikilla omat näkemyksensä ja mielipiteensä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho. Tarkoituksena oli siis vastata tuohon edelliseen, eikä laittaa kokonaan uutta kommenttia. My bad!

      Poista
    2. Henkilökohtaisesti voin allekirjoittaa Gabin käsityksen koiran kunnosta. Sehän on vain puhdas fakta, että jos kaksi eri koiraa liikkuu keskimäärin 10km päivässä, toinen asfaltilla remmissä ja toinen vapaana pellolla/metsässä aka vaihtelevassa maastossa juosten, on tuo jälkimmäinen koira fyysisesti paremmassa kunnossa.
      Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että se tekisi kodista huonon tai elämästä surullista ja surkeaa. Se vaan tekee koirasta huonomman lihaskunnoltaan verrattaen jälkimmäiseen skenarioon.

      Poista

Arvostamme vaivanäköäsi, kiitos tuhannesti kommentistasi! :)