Toissapäivänä Leevi oli tavallista rauhallisempi. Omaitsensä noin muuten kuitenkin, leikki ja riehui, muttei hyppinytkään vasten ovella mun tullessa illalla kotiin. Asia jäi vaivaamaan, mutta yö nukuttiin kuitenkin rauhassa.
Eilen aamulla Leevi oli oikeasti kummallinen. Meillä koiria on aina kehuttu venyttelystä, joten jo kehuessa molemmat alkavat venymään ja vanumaan joka suuntaan. Molemmat koirista äärettömän aktiiviisia venyttelijöitä. Aamulla Leevi kuitenkin lopetti kaikki venyttelynsä vain eturaajojen venytyksiin. Lopusta puuttui takajalkojen venytys ja selän kissamainen kyyristys. Pala kurkussa jatkettiin matkaa alakertaan. Leevi ei portaita mennessään käyttänyt lainkaan vasenta takajalkaansa. Matka jatkui ulos jonne kannoin sen seuraavat portaat. Kävi ulkona normisti aamupissillä ja palasi portaat ylöspäin normaalisti, lievä huojennus.
Koira ei ontunut, eikä vieläkään ole ontunut - muuta kuin portaissa. Eikä sitäkään kuin todella hitaasti mennessään. Tajusinkin, että tyyppi on tehnyt niin pidemmän aikaa, ehkä jopa pennusta asti.
Ulkona käymisen jälkeen Leevi oli hellyyden kipeä. Ei sillä tavallisella ''hypin sun naamaan ja kiljun''-hellyydenkipeä, vaan punki syliin ja oikeen tarjoamalla tarjosi tätä vasenta jalkaa mua päin. Sohvalla ollessa lysähti hieronta-asentoon ja katsoi mua kamalan merkitsevästi. Ei aristellut lainkaan kosketusta, vaan sulki silmiä onnellisena kun jalkaa tooooodeeeelllaaa varovaisesti näpräsin.
Kokeilein venyttää terveen jalan ensin, kaikki ääriasennot onnistuu ja tyyppi nautti. Vasemman jalan kohdalla tilanne toinen. Eteenpäin tassu venyi, mutta heti jalan ohittaessa takalinjan nappasi Leevi tassun visusti masuun kiinni. Ei kitissyt, mutta selvästi epämiellyttävää. Kovakouraiseksi en tietenkään ryhtynyt, tehtiin siihen asti mihin sain venyttää kevyesti ja sitten lopetettiin koko homma.
Päivä jatkui hassulla vaappuvalla kävelyllä ja unisella pennulla. Lenkillä ei käyty, Ruffe tosin pääsi töihin uimaan ja liikkumaan. Mutta Leevi sai nukkua kotona omalla sohvallaan. Illalla edelleen vähän uninen pentu vastassa, ruoka kuitenkin maistui mukavasti aktivointipallosta ja energiaa riitti iltaa kohden - lenkittömyys näkyy heti.
Tänään aamulla heräsin, ja heti muistin takaraivossa kummittelevan fiiliksen. Leevi kuitenkin yllätti ja hyppäsi sänkyyn moikkamaan pusuineen päivineen. Jalka ei vaikuttanut erilaiselta. Portaat meni normaalisti, ulkona kävi normaalisti ja oli kaikinpuolin oma itsensä.
Aamu jatkui remmilenkillä, johon tyyppi sai BOT-loimen päällensä, just in case. Kepsuteltiin ravissa koko matka, 5,5km taisi mittariin tunnin lenkillä tulla. Pehmeydestä maastossa ei ole tietoakaan kun on jäätä kaikkialla, mutta liukastumisilta vältyttiin. Suuuuuuri huojennus sydämmessä.
Herääkin kysymys. Ristiriitaisia mielipiteitä herättää ongelman häviäminen ja lepo ja sen vaikutus ja apua. Onko kyseessä patellaluksaatio joka voi olla myös liki oireeton? Onko kyseessä liukastuminen, jumi, unikramppi vai mikä?
Leevi täyttää 1.3, tasan kuukauden (30pv) päästä vuoden, jolloin viimeistään pääsee tutkittavaksi, kun viralliset kuvat ovat tiedossa. Mikäli tyyppi pysyy oireettomana maltan tuonne odottaa. Epätietoisuus iskee, ja Ruffen jälkeen olen äärettömän neuroottinen lihaksiston ja luuston suhteen. Toivon Leeville vain terveyttä, millään muulla ei nyt ole väliä. Toivotaan siis lihasjumia, tai edes revähdystä ja seurataan tilannetta.
Tässä ehkä avoin avautumiseni pitkään aikaan, meillä on paha mieli, vaikka Leevi ei enää tänään ole jalkaansa muistanut edes korvan lotkautuksella. Kokeilen vielä' liikeradat läpi ja liikutaan remmissä varmaan tovi, aika näyttää mikä meidän kenkkujalkaa vaivaa. Pieni pieni Leevi, olethan kunnossa :(
Koira ei ontunut, eikä vieläkään ole ontunut - muuta kuin portaissa. Eikä sitäkään kuin todella hitaasti mennessään. Tajusinkin, että tyyppi on tehnyt niin pidemmän aikaa, ehkä jopa pennusta asti.
Ulkona käymisen jälkeen Leevi oli hellyyden kipeä. Ei sillä tavallisella ''hypin sun naamaan ja kiljun''-hellyydenkipeä, vaan punki syliin ja oikeen tarjoamalla tarjosi tätä vasenta jalkaa mua päin. Sohvalla ollessa lysähti hieronta-asentoon ja katsoi mua kamalan merkitsevästi. Ei aristellut lainkaan kosketusta, vaan sulki silmiä onnellisena kun jalkaa tooooodeeeelllaaa varovaisesti näpräsin.
Kokeilein venyttää terveen jalan ensin, kaikki ääriasennot onnistuu ja tyyppi nautti. Vasemman jalan kohdalla tilanne toinen. Eteenpäin tassu venyi, mutta heti jalan ohittaessa takalinjan nappasi Leevi tassun visusti masuun kiinni. Ei kitissyt, mutta selvästi epämiellyttävää. Kovakouraiseksi en tietenkään ryhtynyt, tehtiin siihen asti mihin sain venyttää kevyesti ja sitten lopetettiin koko homma.
Päivä jatkui hassulla vaappuvalla kävelyllä ja unisella pennulla. Lenkillä ei käyty, Ruffe tosin pääsi töihin uimaan ja liikkumaan. Mutta Leevi sai nukkua kotona omalla sohvallaan. Illalla edelleen vähän uninen pentu vastassa, ruoka kuitenkin maistui mukavasti aktivointipallosta ja energiaa riitti iltaa kohden - lenkittömyys näkyy heti.
Tänään aamulla heräsin, ja heti muistin takaraivossa kummittelevan fiiliksen. Leevi kuitenkin yllätti ja hyppäsi sänkyyn moikkamaan pusuineen päivineen. Jalka ei vaikuttanut erilaiselta. Portaat meni normaalisti, ulkona kävi normaalisti ja oli kaikinpuolin oma itsensä.
Aamu jatkui remmilenkillä, johon tyyppi sai BOT-loimen päällensä, just in case. Kepsuteltiin ravissa koko matka, 5,5km taisi mittariin tunnin lenkillä tulla. Pehmeydestä maastossa ei ole tietoakaan kun on jäätä kaikkialla, mutta liukastumisilta vältyttiin. Suuuuuuri huojennus sydämmessä.
Herääkin kysymys. Ristiriitaisia mielipiteitä herättää ongelman häviäminen ja lepo ja sen vaikutus ja apua. Onko kyseessä patellaluksaatio joka voi olla myös liki oireeton? Onko kyseessä liukastuminen, jumi, unikramppi vai mikä?
Leevi täyttää 1.3, tasan kuukauden (30pv) päästä vuoden, jolloin viimeistään pääsee tutkittavaksi, kun viralliset kuvat ovat tiedossa. Mikäli tyyppi pysyy oireettomana maltan tuonne odottaa. Epätietoisuus iskee, ja Ruffen jälkeen olen äärettömän neuroottinen lihaksiston ja luuston suhteen. Toivon Leeville vain terveyttä, millään muulla ei nyt ole väliä. Toivotaan siis lihasjumia, tai edes revähdystä ja seurataan tilannetta.
Tässä ehkä avoin avautumiseni pitkään aikaan, meillä on paha mieli, vaikka Leevi ei enää tänään ole jalkaansa muistanut edes korvan lotkautuksella. Kokeilen vielä' liikeradat läpi ja liikutaan remmissä varmaan tovi, aika näyttää mikä meidän kenkkujalkaa vaivaa. Pieni pieni Leevi, olethan kunnossa :(
Meillä kaks vuotias agilityä harrastava sheltti uros, joka ontuu myös aina välillä samalla tavalla, kuin mitä kirjoitit. Harvoin venyttelee takajalkojaan, mutta hierontakäynnin jälkeen aina paremmin. Monesti tulee illalla syliin kiehnäämään ihan kuin sanoakseen että hieroppas vähän. Fox ontuu jalkaansa aina vähän aikaa, mutta on pian tapauksen jälkeen normaali. Pääasiassa Fox antaa venyttää hienosti kaikkia jalkoja, mutta oikea takajalka on ihan pienestä pitäen ollut paljon tiukempi ja ontuu sitä enemmän. Fox täyttää helmikuussa kaksi ja ollaan ajateltu kuvauttaa ainakin lonkat ja kyynärät. Sama asia vaivaa meitä. On hirvittävän vaikea sanoa mistä ontuminen johtuu, koska poika on hetken päästä normaali.
VastaaPoistaVoi olla patellaluksaatiota (omallani ollut sitä), mutta akillesjänteen luksaatio (/kinnervika) voi olla myös todennäköinen. Se on jokseenkin yleinen shelteillä ja sitä pelkäisin itse tuossa tapauksessa enemmän. Eli jos koira on menossa tutkimuksiin muutenkin, niin kannattanee samalla tsekkauttaa myös kinnerten tilanne, jotta toi niiden luksaatio voidaan sulkea pois.
VastaaPoistaSelvä homma hyvä tietää!
PoistaEn oo kuullutkaan, että patellaluksaatio voisi olla oireeton. Sen sijaa tuo ns. akillesjänteen luksaatio voi oireilla kuvailemallasi tavalla, sen oireet voivat mennä ja tulla, eikä koiran tarvitse edes varsinaisesti ontua, vaan vaikka nostaa jalkaa liikkeessä. Ehdottomasti kintereet kuvattausin. Samoin Essi H:n koiran tilanne kuulostaa kinnervialta :/ Leikkaamattomanahan se kehittää nivelrikkoa.
VastaaPoistaMutta näistäpä ei tiedä ennen kuin koiran kuvauttaa.
Patella tosiaan voi oireilla nuorilla koirilla juurikin näin kuin meillä, hyvin samalla tavalla kuin kinner. Tuolla öttiäisellä on todella suorat takakulmaukset, ja on mun silmään ainakin takakorkea noin muutenkin. Joten siksi ensimmäinen epäillys polvissa, en todellakaan siis tiedä. Kuvauksiinhan tuo ollaan viemässä. Pitäisi taas vaan löytää lääkäri jolla on pää mukana hommassa, eikä määrää lepoa vaan.
PoistaNo, miten nyt määrittelee oireettoman. Omalla koirallani on tosiaan lausuttu polvista kakkosesta nollaan ja kaikkea siitä väliltä vuoden sisällä (yhteensä taisi olla 6 vai 7 lausuntoa sekä rtg-kuvat). Sillä on myös kintereet tutkittu kahteen otteeseen ortopedillä että shelttien kinnervikatutkimusta tekevällä eläinlääkärillä, eikä niistä löytynyt luksoitumista. Eli oman koirani kohdalla polvet jäävät oikeastaan ainoaksi vaihtoehdoksi, mikä on aiheuttanut tuota ajoittaista ontumista (n. 5min / kerran tai kaksi vuodessa). Nyt se on taas viettänyt pitkää oireetonta jaksoa ontumisen suhteen, mutta vaikea sanoa ovatko polvet syynä sitten muihin ongelmiin. Tietäisi nyt edes, mikä noiden polvien todellinen tilanne on, kun viimeisimmät lausunnot ovat olleet nollaa ja röntgenkuvat siistit ja puhtaat.
PoistaMutta sekä Leevin että Foxin tilanteessa suuntaisin ehdottomasti osaavan ortopedin vastaanotolle ainakin siinä vaiheessa, jos virallisissa terveystarkeissa polvet todetaan nolliksi. Esimerkiksi Esa Eskelinen on tietääkseni tutkinut paljon noita shelttien kintereitä ja netistä lukiessa hänestä löytyy paljon positiivista palautetta. Kintereet ovat kuitenkin shelttien "tyyppivika", eli takajalkojen prakaaminen kannattaa ottaa vakavasti.