Lepoa, Aikaa ja kipulääkkeitä

 Viime viikolla päädyttiin Viikkiin polille Leevin kanssa. Maanantai aamuna tyyppi ei päässyt itse ylös makuulta, ja paniikin sekaisin tuntein ja kipeän koiran kanssa suunnattiin hälytapauksena suoraan lääkäriin. Miljoonan keskustelun ja kokeen tuloksena tyypillä oli UNIKRAMPPI. Hyvää päivää. Ei siis mitään muuta kuin kotiin, ja jatkettiin samalla linjalla kipulääkkeiden ja levon kanssa. Tänään on se päivä kun viimeinen lepoviikko on ohi! Tyyppi on ollut 7 päivää täydessä levossa. Ei remmilenkkiä, ei mitään. Pakko kehua tyypin hermorakennetta, siinä se vaan on rennosti ottanut. Sohvalla nukkunut, luita järsinyt ja oppinut rauhoittumaan! Ihan hämmentävää miten on koira kokonaisuudessaan muuttunut, ja arvostan nyt entistä enemmän lepokauden merkitystä. Meillä ollaan tästä oltu muutenkin tarkkoja, mutta nyt tiedän mihin pisteeseen asti haluan koiraa lepuuttaa. Jos näin rentoja koiria saa sohvalöhöilyllä, niin me löhöillään useamminkin!

Tänään oli Leevin fyssarikäynti. Menossa viimeinen kipulääkitysviikko (loppuu torstaina), joten katsotaan mikä tilanne. Lihakset yllättäen eivät ole päässeet mihinkään paisumaan, mutta hyvässä kunnossa tyyppi muuten. Aristeli vähän edelleen lonkan ojennusta (vas) ja lannerankaa (oik). Kompensointi juttuja siis, onneksi kyseessä vain lihaskireyttä. Laseria annettiin taas, ja Leevistä se on aina yhtä jännää. Lepoviikko loppui siis tähän päivään, ja tänään pääsee remmilenkille (max 20min). Tätä jatketaan ensi viikkoon asti, tiistaille taas uusi aika varattuna. Miten voikaan olla onnellinen siitä, että koiralla alkaa olo helpottua ja arki siintää jossain lähitulevaisuudessa. Tai vaikke ei lähitulevaisuudessa olisikaan, niin meillä kuitenkin on tulevaisuus! Kiitos kaikille miljoonasti tsempityksistä, urhein minimies koko maailmassa ei sitä myönnä, mutta kyllä me niitä tarvittiin. Saatiin onneksemme myös vihreää valoa rally-tokoilulle, viiden minuutin minitreenit odottavat!