Auringon voima

Tiistai aamuna herätys kymmeneltä (lue: menen töihin aina klo16) upeaan auringonpaisteeseen ja eikun Mirandaa hakemaan. Nahkacollietyttö kyytiin omistajineen ja nokka kohti Sotungin lukiota. Te jotka ette täältäpäin ole, niin kyseessä urheilulukio jolla noin 20 erilaista kenttää vailla käyttäjiä. Niimpä kurvailtiin auto parkkiin ja lähdettiin tekemään rallyä. Mulla jäi viikonlopun treenistä vähän kitkerä maku suuhun, Ruffe jätätti seuruussa ja Leevillä taas haahuili mode päällä. Tähän onneksi tuli heti muutos! Varmaan pojilla vaan mökkiväsymys painanut, ohjaaja siis saa syyttää ihan itseään, että vei väsyneitä koiria kentälle. Hyi hyi ohjaajaa. 

Leevi sai kunnian olla ensimmäisenä ja loistikin tekemisellään. Otettiin ihan vaan muutamia tehtäviä (ilman kylttejä, niinkuin melkein aina). Ainakin askeleet 1,2,3 sekä sivulla että peruuttaen. Koiranympäri kiertämiset, istuen, maaten ja seisten. Sekä maailman nopeimmat liikkeestä maahan suoritukset. Tyyppi oli ihan täysillä mukana, ja teki niin vallan mainiosti. Viimeisestä liikkeestä maahan lensi superhyperjuuttipatukka ja sitä sai mälvätä ja riepottaa oman aikansa, onnellinen Leevi. 

Seuraavana vuorossa Ruffe. Ajattelin sillekin kevyttä, kivaa ja kuplivaa, ja niin sitä sainkin. Tyyppi teki omalla täydellisellä tavallaan ja kamalalla vauhdilla. Tehtiin asennonvaihdoista istu, seiso, istu sekä istu, seiso, maahan. Kiertämisiä seisoen sekä avon että voittajan mallilla, kaikki sujui mallikkaasti. Oli huisin lyhyet ja nopeat treenit, mutta hitokseen tehokkaat. Ruffen treeni valitettavasti välillä keskyityi kun porukan puupää (lue: leevi) ei suureksi yllätyksekseni osannut odottaa vuoroaan. Oli tähän toki syykin, kuvaaja istui ah niin lähellä, että piti päästä koko ajan syliin. Silti Ruffe kesti hienosti, vaikka ohjaaja olikin vähän epähuomiossa epäoikeudenmukainen ja hidas. Kertaakaan ei hermo mennyt, ja juuttipatukka oli Ruffellakin yhtä kova hitti. 

Treenin jälkeen pakkauduttiin takaisin autoon ja suunnattiin sipoon korpeen vain todetaksemme sen olevan liian täynnä marjastajia. Kokeiltiin kahta tupotäyttä parkkipaikkaa, kunnes päätettiin suunnata Husöseen. Sielläkin pari hassua marjastajaa ja koirabloggeri, mutta nämä ei haitanneet. Yltiö kuumassa ja hiostavassa ilmassa ei kauaa viitsinyt lenkkeillä, mutta saipahan tyypit peuhata likkakaverin kanssa. Lyhyeksi jääneen lenkin kunniaksi suunnattiin vielä töihin ennen vuoron alkua ja uitettiin koko porukka sulassa sovussa. Puolisen tuntia pallon viskontaa altaaseen tuli tarpeeseen ja tämän onnellisempia koiria saa kyllä kaukaa hakea. 

Päivästä jäi käteen vain ajatus siitä, että lyhyet pätkä on cooleja ja pidemmille seuruu pätkille pitää nostaa motivaatiota, ehkä lelupalkkaa (?) ehkä jotain muuta. Joka tapauksessa hirmuisen kiva tiistai ja hirmuisen kivoja treenikamuja, kiitos jälleen kuvista!