Lähikenttä ja oma rauha

          

Keskiviikkona tein jotain ihan tapoihin kuulumatonta. Autollisen elämän jälkeen ensimmäinen kerta, kun ikinä pakkaan treenikamat reppuun ja kävelen treenikentälle. Meillä on erittäin hyviä nurmi-, sekä hiekkakenttiä viiden minuutin ajon päässä. Mutta rally-kylttien raahaaminen kuullostaa aina kävellen kovalta hommalta. Noh, eipä se nyt kamalaa ollut. Mukavasti sain tunnin kulumaan kun kipsuttelin lähimmälle kentälle (ei se paras, mutta lähin 150-200m), suunnittelun 'radan' ja lähdin tekemään hommia.


Treenissä mukana pitkästä aikaa kartiotehtäviä molemmat pojat teki spiraalit, ja pujottelut - ei ongelmaa. Leevillä oikealla kääntyessä ehdottomasti parannettavaa noin muutenkin, joten saattoi haahuilla etenkin pujottelu edestakaisin-tehtävässä. Asennonvaihtoja oli yllättäen kaikki kentällä. Avoimesta istu, maahan istu ja voittajasta loput. Koirat varmasti nämä osaisikin, vaan mitä tekee ohjaaja? Kumartelenko mä oikeasti noin paljon, yök. Koirille pisteitä etenkin seiso/maahan vaihdoista, vaikka ohjaaja laittaakin poskensa liki maahan niin kovasti avustaessaan, huokaus. Onneksi on nyt tullut videoitua omaa tekemistä!

Videoiden viimeiset yhtenäiset pätkät jackopot-lelupalkalla, ja ai että miten kivannäköistä! Tässäkin ohjaaja voisi ryhdistäytyä ja palkkailla lelusta riemastuvia (etenkin Leeviä) enemmän leluilla. Kestääkö oikeasti näin jumalattoman kauan aina tajuta asioita, vai onko tää vaan mun ongelma? Joka tapauksessa ihan hirrrrrrrrmuisen hauskaa tämä rally, vaikka ohjaaja mokaileekin tauotta. Koira on hienoja ja osaa, jos joku vaikka häivyttäisi ohjaajalta tarpeen käyttää yltiömaalisia kroppa-apuja?
 

Erittäin mukavat iltarallattelut! Ehdottomasti parasta oli hiljaisesti odottavat treenikaverit. En varmaan ole edes blogin puolella kertonut, kuinka paljon on mennyt aikaa vaivaa ja kovaa työtä siihen, että mulla on suhteellisen varmoja hiljaisia odottelijoita. Ja kun kyseessä on sheltti, saan varmaan kohta jonkin mitalin? Ruffe agilityaikoinaan tuhosi häkin, ja huusi yhtäkurkkua. Leevi on muuten vaan ollut hirveän kärsimätön treenitilanteissa, eikä epävarma olemus varmasti auta.

Nyt kuitenkin ollaan siinä pisteessä, että turvallisimmilla (oikeesti koirakenttä, mistä ei pääse auton alle jos käy joku aivopieru) kentillä tyypit odottaa paikkaiksessa vuoroaan ja näillä itä-helsingin nurmiplänteillä toki kiinni tolpassa, mutta silti ah niin rauhallisina. Koko treenin aikana kolme haukkua kuultu, yksi - Ruffe haukahti intoa kun otin rallykyltit laukusta. 2 - Leevi haukahti kun Ruffe pääsi töihin ja 3 - kun flexissä ollut suursnaku pääsi kymmenen sentin päähän sanomaan VÄY, niin Leevi sanoi takaisin. Jos numero kolmonen, oli koko treenin huonoin asia, niin oli hitokseen kivat treenit!