Rallykoe, Janakkalassa 21.11

Ohjaajaa hymyilyttää koko tämän postauksen kirjoittaminen. Voi jösses mikä viikonloppu. Lauantaina siis oli luvassa Janakkalassa rallykoe molemmille hurtille. Aloitettiin Avolla, eli Leevillä. Leevi oli suunnilleen toinen koira lähtölistassa, joten yllätysyllätys, koira ei ehtinyt tutustumaan halliin. Tästä saa taas moittia huonoa ohjaajaa. Koiralle huiput pisteet siitä, että ennen rataa naksutellessa oli erittäinkin skarppi ja keskittynyt - tätä ei aiemmin ole halleilla nähty. Työmode mikä se on?

Nuori koira ja häiriöt. Maailman ihanin kameraa pitävä Miranda, Hertan omistaja miehineen ja muita treenituttuja seisoi laidalla - voi apua! Leevi jäi heti ekalla kyltillä ihan kiinni katsomoon. Olin itse tästä ihan todella hämilläni, koira oli ihan puhinoissa ja varma siitä, että katsomossa oli vähintään 20 ihanaa ihmistä. Kyseessä nyt kuitenkin ihmisistä välittämätön omantilansatuntija. Onneksi ensimmäisen kyltin kahden uusimisen jälkeen löytyi edes joku yhteinen taajuus. Kaukana yleisöstä tyyppi teki sikahienot saksalaiset / istu, 90 vasempaan, istu / askel oikeaan / istu, maahan, istu / ja vielä istu, 90 oikeaan askel, istu kyltit! Sitten oli nassu taas yleisöä päin ja herra ehti ihan kamerallekin poseerata. Pujottelussa aloin oikeasti jo nauramaan tilanteelle, ''onneksi tää on vaan harrastus'' lause kävi mielessä ja purkahdinkin maalissa ilminauruun. Kyselin koiralta, että oliko vaikeita juttuja ja Leevi pomppi naaman korkeudelle onnellisena ja kamalan tyytyväisenä suoritukseensa. Miksi keskittyä, jos voi tuijotella tehdessään?

Liiankin kiltti tuomari *Krista Karhu kirjasi paperiinsa ihan oikeista asioista miinusta ja silti tulokseksi saatiin 86/100 AVOHYV. Jessus, kiitos vaan tuomarille ja voihan Leevi. Paikalla olleet saivat myös osansa huumorista. Hermostumisen sijaan mulla on vihdoin tainnut pipo löystyä. Koira sai ihan yhtälailla miljoona nakkia ja pusua radan jälkeen. Nauratti ihan älyttömästi toisen hämmennys ja oltiinkin saatu tuomarilta huomautus, ''Erittäin hämmentyneestä koirasta'',  yleisvaikutelmasta tietysti pisteitä pois puuttellisen yhteistyön nimissä. Voi toista. Hauskaa siis oli erityisesti katsomossa, kokemus se tämäkin, että koira voikin jäädä kiinni johonkin häiriöön ihan sata lasissa.

Ruffen vuoro oli vasta tunnin kuluttua, ja tyyppi olikin erittäin valmis duuniin halliin tullessaan. Ruffe ehti treenailla peruasentoja, eteentuloja ja peruutuksen kertaalleen. Meillä taitaa olla joku ensimmäisen kyltin kirous, sillä Ruffenkin kanssa jouduin uusimaan 2 kertaa heti ensimmäisessä tehtävässä. Vire oli suhteellisen korkealla, ja näinollen vasta kolmas ''TAKAA MENE'' vihje meni perille. Rata jatkui kovinkin mukavasti, vinouksia tosin tuli varmaan kaikissa eteenistumisissa. Asennon vaihdot istu-seiso-maahan meni mallikkaasti, viimeinen asento vino. Ja koska kaikki uusimiset meni ensimmäisellä kyltillä, otin kympin istu, 90 käännös oikealle, askel istu kyltiltä -10tvä. Koira pläsähti maahan salamana viimeisellä istumisella. Huokaisu ja eteenpäin. Kolmen askeleen peruutus toimi valtavan hienosti! Se oli ainoa mistä murehdin, ja se toimi! Toimi ihan niinkin yllättävän hyvin, että ohjaaja hämmentyi, mietti ottiko kaikki kolme askelta. Peruutti vielä yhden ja totesi sen olevan jo neljäs. Sieltä siis toinen -10tvä. Jäi niin hyvä mieli peruuttelusta että loppu rata liiteli ihan sekunneissa ohi. Hieno eläin, huono ohjaaja.

Käytösruutuun mentiin aika kiireellä, mutta hienosti osasi odotella. Ruudussa oltiin 2 minuuttia edessä maaten. Sijoitus oli erilainen kuin ennen, hyvää treeniä oli ohjaajalle seinää päin tuijottelu, kun koira näki kentälle vapaasti. Mielummin näinpäin kuin koira selkä kentälle päin, luulisin. Jokatapauksessa Ruffeen olin erittäinkin tyytyväinen, mutta täytyy myöntää että ottaa oma virhe päähän. Ei sitä vaan selvästi voi osata laskea kolmee, ei huhhuh. Koira onneksi teki kaikki kolme askelta hienosti ja vasta neljäs askel levisi selän taakse. Tuomari rokotti kaikesta niinkuin voittajassa pitääkin, ja puhutteli ohjaajaa laskutaidostaan. Muistan, että kesällä harmitti 64/100 tulos jonka myös itse nollasin. No nyt päästiin uusille harmistuksen asteille kun paperissa luki 69/100 VOI0. Nostaapa ainakin motivaatiota toimia itse paremmin radalla! Ja ollaan selkeästi ohjaajankin osalta menty eteenpäin, kun yhtäkään ohjaajavirhettä en ottanut - mitä nyt tämän askelmäärissä sekoilun.

Molempien radoista löydän kamalasti hyvää, vaikka vähän epätoivo välillä iskikin. Meille vaikeat jutut onnistui pirun hyvin. Leeville pojoja siitä, ettei loikkinut palkkataskuun, ei edes kysellyt palkkaa. Ruffelle niin isot aploodit siitä miten pysyi mopo hallinnassa juoksu osuudessa ja peruutuksessa. Jotain on siis taas tehty oikein! Asioita jäi toki miljoona treenilistalle, mutta silti niin kovin hyvä mieli kisoista. Leeviltä puuttuu siis viimeinen tulos AVOsta, ja Ruffella edelleen kaksi tulosta VOIsta. Tänä sunnuntaina mennään vuoden viimeisiin kisoihin Vantaalle. Harmi, ettei joulukuussa ole mitään meille sopivia kisoja. Toiset kannuksessa (5h ajo) ja Porvoon kisat tässä lähellä ovat vain ALO/AVO-luokille. Joulukuussa siis taas kisataukoa ja suoritusten parantamista.

On tämä kisaaminen vaan niin kivaa, mutta ehdottomasti hienointa viikonlopussa oli oman asenteen muutos esimerkiksi vuoden takaiseen ajatteluun. Ei kolhi epäonnistumiset, ja osaa hymyillä kaikelle. Paljon vaikeampia ovat nämä omat virheet, ja itseä moitinkin. Mutta koirille ei ole niin mitään negatiivista sanottavaa, ne tekee aina sitä sen hetkistä parastaan. Ja vaikka kisat menisivät vähän penkin alle, on se edelleen se sama taitava koira, joka se on kaikissa treeneissä ja aikaisemmissa kisoissa. Nyt on oikeasti sitä harrastamisen iloa vaikka muille jakaa! Lauantaina siis uusi upea päivä tulossa, saas nähdä miten pärjätään tällä kertaa.

ps. Ihana jo luminen Janakkala, eteläänkin saisi jo tulla nietokset!