HSKH Seuramestaruudet 2016

Kyllä voi pientä ihmistä jännittää. Seuramestikset oli viime viikonloppuna, ja allekirjoittanut vietti hallilla 13,5 tuntia. Valehtelin sen verran, että tänä aikana heitin koirat kotiin ja hain takaisinkin, sekä hain ruokaa - mutta 13,5 h hallissa/autossa on jo ihan hyvä kisapäivä. Halli oli pullollaan tuttuja ja tutuntuttuja, koulutettavia ja kouluttajia, tuomarituttuja ja uusia tuttavuuksia. Koiraharrastaminen on tällaiselle sosiaaliselle hullulle parasta maailmassa. Tutustuin varmasti taas kymmenkuntaan uuteen ihmiseen ja juttelin äänen käheäksi muiden innokkaiden rallyisti ja tokoistien kanssa. Te kuulkaa teette mun kisapäivistä ihan parhautta - kiitos!

Eniten koko kokeessa jännitti Leevi. Entä jos se jähmettyy, entä jos se menee ihan kipsiin, entä jos se ei kykene seuraamaan, entä jos... Kaikki kauhuskenaariot oli käyty läpi. Otin tyypin halliin jo 8.30 ja käytiin hillumassa ja moikkailemassa tuttuja ihmisiä. Taukoilemaan minimies pääsi metallihäkkiinsä klo 8.45, rataantutustuminen meillä alkoi klo 9. Ratiksen ajan pikkumies oli hipi hiljaa häkissään ja minä suhteellisen rentona tutustumassa rataan. Vaikutti oikein kivalta! Ei kartiotehtäviä, paitsi houkutus. Ei mitään mitä Leevi ei osaisi ja käytösruutukin reilussa paikassa. Ratis päättyi 9.15, ja Leevi oli vuorossa jo kolmantena. Heti ratiksen jälkeen siis koiralta takki pois ja muutama temppu nakkipalkalla.

Meitä edeltävä koirakko oli valmis ja siirtyi käytösruutuun odottelemaan. Ennen kehään menoa jännitti niin perkeleesti, ettei tosikaan. Kehänauhojen ulkopuolella kysyin Leeviltä kuiskaten, että ''lähteekö se hommiin?'' ja sain vastauksesi uskomattoman voimakasta haukkua ja loikintaa. ''No hyvä, sit mennään'' ja kehänauhasta yli.



Ohjaaja rentoutui täysin, kun koira lähti lähdöstä täydellä temmolla seuraamaan! Muistan oikeasti hengittäneeni ulos ja hymyilleeni, miten hieno pieni koira. Koko rata meni tosi hyvillä fiiliksillä, ainoat hämmennyspaikat olivat kylteillä 4, 12 ja maali. Joissa huomasi, että koira kuuli jotain mutta jätti reagoimatta katseella - vaikka olisi halunnut. Olen vaan niin tyytyväinen koiraan, ettei tosikaan! Houkutus meni loistavasti, hypylle irtosi todella helposti, käytösruudussa makasi koko ajan. Niinno, kyynärpää oli irronnut 2cm maasta, mutta tämä ei mua just nyt harmita yhtään. Omaa mieltä lämmittää eniten uusimiset, mikä asenne. Koiraa ei jännitä virheet, ei ota itseensä uusimesta, vaan hihkuu onnesta kun saa vielä tehdä uudestaankin! Tätä ollaan haettu, mikä asenne puuhka ja häntä tötterö, maailman paras nokkelo.

Onnen kyynelien ja tuulettelun jälkeen piti aika sutjakkaasti vaihtaa koira ja rientää mestariluokan ratikseen klo 10. Rataprofiili oli todella erilainen kuin yleensä, kivaa vaihtelua. Kuitenkin tutustuessani jo mietiskelin, miten meidän ylivireongelma pääsisi oikein valloilleen tällaisella poukkoilu radalla. Tustustumisen jälkeen siis autolle hakemaan koira, joka olikin ihan sekopää tuulella. Kitisi ja vikisi ja heitteli volttia. Voi Ruu. Oltiin vuorossa jo neljänsinä, joten suhteellisen tiukkaa treeniä ennen rataa.

Lämpässä koira oli aika järkevä, palkkailin hiljaisesta tekemisestä ja rauhoittelin reippaasti. Koira alkoi jähmeytyä meidän lähestyessä kehää. Niimpä temputtelin vielä ja palkkailin lähtöluvista liikkeelle lähtöjä. ''Valmis'', naksu ja maksu. Sitten vaan kehään mars. Ennen lähtökylttiä vielä koiran hiljentäminen pyörähdyksillä ja sitten lähtökuoppiin.

Koko radan ajan mietin, että mikähän koiraa vaivaa. Virheitä joita ei ole ikinä koko tottisuransa aikana tehnyt. Todella hämmentävät seuruupaikasta poikkeamiset ja sen ohittamiset - vielä KOLME kertaa? Sarjahyppyjen jälkeen, pujottelun jälkeen ja liikkeestä kutsumisen jälkeen. Tämän lisäksi kummallisuuksia kuten kyltin yli hyppäminen, istumisen vaikeus uusittaessa ja kävi sillä nenäkin maassa (?!) sarja hypyillä. Koiralle vaikeat asiat sujuivat kyllä ihan näppärästi, mutta sitä oikeaa Ruudolfia nähtiin ainoastaan spiraalin jälkeen yhden käännöksen ja maalin verran. Vaikka löydän radasta paljon virheitä ja huonoa tekemistä, niin opin päivästä kuitenkin jotain.




Esimerkillisen hieno oli Ruffen merkille lähetys, ensimmäisellä virittelykäskyllä katsoi merkkiä ja löysi itsensä merkille. Toinen iso plussa on hiljaisuus! Yksi haukku, joka loppui kesken heti tiukalla NYT käskyllä. Käytösruudussakin täysi hiljaisuus ja hieno paikalla makuu. Ainoa mikä oikeasti jäi kaihertamaan oli nuo ohjaajan ympärillä hyrräämiset? No tähän varmaankin siis treeniä, vaikka voi hyvin olla että tämä koiratanssitemppu oli nyt vain kivempi tarjottava kuin seuraaminen. Hohhoijakkaa. Onneksi siis koiralla oli hilpasen hauskaa ja mullakin sitten spiraalin jälkeen! Mä en vaan osaa ottaa tätä niin tosissaan, kehän jälkeen koiralle nakkia naamaan ja kehut ''Ootko ihan kaheli, ootko ihan kamalan surkea karvasukka'' joihin Ruu vastasi tietysti hurjalla hännän vispaamisella ja volttien heittelyllä. Vitsillä naurettiin tätä mun ''SM-tason koiraa''. Onneksi koirat on vaan koiria ja aina riittää treenattavaa.

Seuraava koitos onkin meillä tämän viikon lauantaina TuuKKissa. Otin paikan vain Ruulle, kun Leevin kanssa edetään rauhassa. Saapi nähdä osattaisiinko me jo jotain, josko ehtisin vielä viikolla naksuttelemaan jotain muuta, kuin ohjaajan ympärikiertoa. Pitäkäähän Ruulle peukkuja!

Kaivataanko kisapostauksia, saako näistä mitään irti / mitä toivoisit lisää? 

Mitä sä teet

Ai me vai? Blogiin on koko tänä vuonna ilmestynyt 21 postausta. Tammikuussa tusina, helmikuussa luku on jo puolittunut, huhtikuussa pari ja kesäkuussa yksi. Voisi melkein kuvitella, että allekirjoittaneella on kiire? Nyt kuitenkin kyse hyvästä kiireestä ja terveestä stressistä. Ihanan moni on kysellyt blogissa ja muualla sosiaalisessamediassa meidän kuulumisia. Mun henkilökohtainen feisbuuk sivuhan on pelkkää rally-tokoa ja näitä karvanäätiä, puikkonokkia ja metsäisiä kuvia - eikä arki oikeastaan tästä poikkea. Niin ja kahvia, paljon kahvia. Henkilökohtaisella sivulla siis kaikki normaali blogimainen toiminta pyörii, kuka treenaa ja mitä treenaa, kuka on ilmottu ja mihinkin ja tietysti iso läjä lässynläätä maailman parhaista karvapalloista. Heräsi joskus ajatus, josko pitäisi olla eläimillä oma feisbuuksivu - vaan mitäpä mä sitten omalleni kirjoittaisin? Toisaalta en myöskään hyväksy kaikkia tyyppejä julkaisujani lukemaan, joten ilmeisen moni asioista kiinnostunut jää päivitysten ulkopuolelle. Mutkikasta, auttakee joku päättämään.

Yrittäjän arki rullaa kivasti omalla painollaan, joskin aina välillä on auttamattoman kiire - kuten alla olevasta kollaasista paistaa, ei meillä kaikilla. Onneksi oma yritys on kuitenkin aina yhtä ihana ja juhlii kaksi vuotissynttäriään 14.11.2016! Töissä ehtinyt toki kaikki muuttua jo moneen kertaan, mutta kanta-asiakkaat on edelleen tallella, voi te ihanat. Miten voikaan olla ihana mennä töihin, keittää kahvit ja istua tiskin taakse omine ajatuksineen ennen tuntien ja uittojen alkamista. Hetkisen kuluttua ulko-ovi käy ja kynsien rapina käytävässä on tuttu. Tunnistaa jo jokaisen asiakkaan heti ensimmäisten metrin aikana, vaikkei vielä koko koirakkoa näy. Tiskillä hymyillään reippaasti, vaihdetaan kuulumiset ja asiakkaat ilahduttaa muistamalla meidän kisamenestystä tai nimppareitakin (myös minun eikä vain koirien)! Pullaa, kukkia, tuloskarkkia ja kahvia, siitä on meikän lounas tehty. Loppu ilta jatkuu ihanien asiakkaiden parissa, enkä rehellisesti ole ikinä nauttinut töistä näin paljon! Enkä takuulla ole ennen töissä nauranut joka tunti yhdessä asiakkaiden kanssa. Rally-toko valmennettavia on kertynyt huikean isoa lauma, uusia ihastuttavia uintiasiakkaita tulee aina vain lisää ja eniten sydäntä lämmittää se, että ihmiset jäävät meille pysyviksi asiakkaiksi. Niin mukava tietää, että me ollaan teidän arvoisia. 

Leevi on näin nopsasti laskettuna nyt 2 vuotta, 7 kuukautta ja 14 päivää. Vuosikkaana liki monttutuomion saaneesta koirasta ei ole tietokaan. Ja minä vihdoin toipunut tapahtuneesta, niin siis sellaiseen pisteeseen, että edelleen Leevi käy todella neuroottisesti säännöllisesti lihashuollossa, toteamassa että kaikki on hyvin. Leevi on terve, onnellinen ja aina niin ihana.
Lelli on käynyt koko vuonna kahdessa kokeessa, molemmat rallyä tietenkin. Ensimmäinen oli helmikuussa Ojangon hallissa, josta käytiin hakemassa tuomarin kommentti ''koiraa jännitti kovin'' - samaan lappuun olisi voinut kirjoittaa, ohjaajaa jännitti perkeleesti valtavasti. Toinen koe oli toukokuussa, Ojangossa ulkokentillä. Täältä käytiin hakemassa reilusti ja rehellisesti arvosteltu viimeinen avoimen hyväksytty pistein 81/100 ja RTK2. Noissa kisoissa koira oli puolet radasta niinkuin on treeneissäkin, nosti itseään seuruissa ja kehtasi haukahtaakin! Herkkislapanen rulettaa, ja sai armottoman paljon pusuja nameineen radan jälkeen. Tämän hurrrrjan harrastusuran lisäksi tyyppi on käynyt treenaamassa kisahäiriössä enemmän kuin ikinä aikaisemmin. Ollut mukana jokaisella kisamatkalla, kisapaikalla, leirillä ja treenilöissäkin.

Tietysti tyyppi kävi myös toukokuussa näytelmässä, hakemassa sitä kuuluisaa Harrastus-Hoota. Paljon kehuja kasvattajilta, tuomarilta ja seuraneidiltä sekä laatuarvostelu Erittäin Hyvä. Kaikki varmaankin aavistelee, että mihin tämä johtaa - Leevi on siis enää tuloksia vaille valio ja pääsi kastroitavaksi kesäkuun ensimmäisenä päivänä. Kastroinnista pelkästään hyvää sanottavaa! Koira on oma entinen itsensä, mutta stressinmäärä on vähintään puolittunut. 

Leevilä on koko kesän treenaillut kaikkea kovin siistiä ja jokainen treeni vie eteenpäin. Nyt onkin juniorkoira ilmoitettu rallyssä seuraavaan kokeeseen! Voittajaluokan korkkaaminen on meille iso juttu ja toivon vain niin paljon, että oltaisiin kehässä yhtä iloisia, yhtenäisiä ja hervottomia kuin treeneissäkin. Marraskuun alussa tämä koitos edessä, ei niin mitään tavoitteita koko kokeelle - ollaan vaan me.

Ruffe, rupsu, ruuruu, rupu. Pieni Kepposen poika on yhtä mussu kuin aiemmin. Arki ikuisen luottohurtan kanssa on mahtavaa. Rusakoiden ja peurojen metsästys on niin last season, ettei koira kevääseen verraten katoa mihinkään. Ruu on saanut rallytellä oikein olan takaa ja vitsi että meillä voi olla kivaa! Uusia aluevaltauksiakin on tänä vuonna tehty. 

Rallyssä tavoitteina oli RTK4, joka pamahtikin plakkariin jo kesäkuussa, kolmella kokeella. Tämän jälkeen kisailtiin ihan treenimielessä ja hauskaa pitäen. Ylivireongelma nostelee tasaisin väliajoin päätään, mutten oletakaan, että tämä höyrypää tästä enää mihinkään laantuisi. Valiotuloksia saadaan varmasti metsästää pieni ikuisuus, onneksi treenailua ja kisailu kelpaa meille aina! Itsemme kuitenkin ylitimme, kun tavoitteet täyttyivät jo alkuvuodesta ja pääsimme mukaan rally-tokon Suomenmestaruuksiin! SM-kisat olivat aivan ihana kokemus. Kisoihin haki toista sataa koiraa, ja me kuuluimme niihin jotka karsinnan jälkeen pääsivät kuudenkymmenen parhaan joukkoon. Kisapäivän ensimmäinen karsintarata sujui alun vireongelmasta huolimatta mainiosti, ja ensimmäisen kolmen kyltin jälkeen näytettiin sitä meidän parasta osaamista! Tuloksena karsintaradalta 90/100, meidän parhaat pisteemme tähänasti. Nämä riittivät myös finaaliradalle! Äärettömän hauskan, mutta pitkän päivän jälkeen lähti meillä finaalissa vähän mopo käsistä. Muistan koko radan vain ajatelleeni, miten hienoa on kuulua tähän Suomen 20 parhaan rallyistin joukkoon. Meidän paras osaaminen jäi illalla tosin lähtoruutuun, mutta ihan sairaan kivaa oli silti. Tuomarilta kiltti pisteytys 70/100 ja sijoitus SM17. 

Uutena aluevaltauksena tänä vuonna Ruu kävi tanssahtelemassa koiratanssikisoissa! Ja kyllä, minäkin tanssin huojuin julkisesti. Kisat olivat Janakkalassa, taidettiin elää elokuuta. Koreografia muuttui vielä päivää ennen kisoja ja treenimäärät olivat kovin vähäiset, muttei tämä näköjään haitannut. Ruun ensimmäisistä ALO HTM kisoista 163,33/200, näinollen KuMa, kolmas sija ja siirto seuraavaan luokkaan! Seuraavat tanssikisat saavatkin odottaa, kun treenaillaan vireasioiden parissa vielä tovi.

Ruu on pysynyt terveenä liki koko vuoden. Syyskuussa mun ollessa Norjassa tyyppi oli raapinut korvansa auki, ja tätä paranneltiin tipposen kanssa 4 päivää. Nopsasti meni siis ohi, mutta. Yleiskunnon tarkastuksessa kuului 2014 puhtaaksi kuunnellusta sydämestä särähtävä sivuääni. Tätä tutkitaan lisää ensi viikolla EKGn ja ultran voimin. Lääkäri tietysti taputtelu olalle ja intti kovasti, että luultavasti ei ole mitään, mutta tarkastetaan silti. Hohhoijaa. Muutamaa itkua myöhemmin, olen ihan valmis kuulemaan diagnoosin tämän särähdykseen. Koira ei siis oirele mitenkään, joten sormet ristissä, että kyseessä on vain lievä sivuääni jonka kanssa koira elelee piiiiiiiiitkään huolettomana. 

Kiinnostaako lukijoita enää meidän touhut? Isompi kysymys tietysti, mitä, miten, milloin ja ehtiikö allekirjoittanut kirjoittelemaan edes epäsäännöllisen säännöllisesti. Tänään oli kuitenkin tosi hyvä fiilinkin kirjoitella tapahtunutta, selata kuvia ja väkertää kollaaseja. Onko meitä siis kaivattu, miten blogin pitäisi jatkua?

Toivottavaa meille törkeenä tsemppiä niin Leevin voittajaluokan korkkaukseen, kuin myös extra tsempit Ruffen sydäntutkimukseen. Toivottavasti lukijoilla on menossa mukava syksy!

MESTARI RUDOLF - kolmessa viikossa RTK4

Ruffe korkkasi tänä vuonna mestariluokan! Rally on vaan niin meidän juttu, ettei riemulla rajaa. Ihanaa käydä ''liki joka viikonloppu'' viettämässä aikaa kentänlaidalla ihanien rallyistien kanssa ja kilpailemassa maailman parhaan kisakaverin matkassa. Ruu on ihan ♥

15.5.2016            Hollola, Tuomarina Taru Leskinen      89/100 2.sija

Aivan ihana rata, valitettavasti järkkäristä akku niin vähissä, ettei kyennyt tarkentamaan enää. Mutta ei sen niin väliä, fiilis oli radan jälkeen erittäin jeesi! Hyvänmielen kisat, jossa kisaporukasta Oona ja Ora haki voiton kotiin ekalla valiotuloksella, ja minä ja Ruu tultiin erittäin hyvinä kakkosina hopealle. Ihan mahtava viikonloppu se!

22.5.2016            Helsinki, Tuomarina Tiia Hämäläinen     76/100 TP

Kuuma päivä ja hauska rata. Hiukan ylivireinen koira, jota en ehtinyt tarpeeksi laskemaan. Hienosti tsemppasi koira! Otettiin yksi -10TVÄ oikealla peruuttamisesta, mulla oli liian pienet askeleet? Tätä en välttämättä allekirjoita, koiran vinoudesta sensijaan olisin itsekin antanut kympin. Väliäkö tuolla, sairaan kiva rata oli ja hämäläisen tyylistä tykätään ehdottomasti!

29.5.2016            Vantaa, Tuomarina Kirsi Petäjä    85/100 +  RTK4

Juuri sopiva ilma, hiukan liian kuuma Ruuruu. Kierrokset niin kovalla, että HAUsta sai enemmänkin virheitä. Ei yhtäkään kymppiä ja yksi periaateuusiminen (ei olisi tullut kuin -1vino). Todella mukava rata, ja pitkästä aikaa houkutuskin radalla. En mä tiedä, onko jotain muita kuin kivoja ratoja? Ehkä rally on vaan niin kivaa, että kaikki menee.

Tässä siis kaikki toukokuun kokeet! Ei ole kyllä ohjaajalla valittamista. Vielä hiomista kaikenlaisessa tekemisessä, mutta sehän tässä on parasta - kouluttaminen, yhdessä tekeminen ja treenaaminen, uuden oppiminen ja yhdessä onnistuminen. Aijeittä, uusia haasteita kohti ja valiotuloksia keräilemään! Saanen siis esitellä, suomen kolmas sheltti joka yltää näin pitkälle.

RTK1 RTK2 RTK3 RTK4 Kepposen Rudolf ♥

Lentävä Shetlantilainen - Kuvapostaus

Olipa kerran kuvankaunis kevät aurinko ja vapaa-aamu. Tämän lisäksi oli ammattikuvaaja sisko ja maailman pätevimmät lentävät shetlantilaiset - sekä tietysti yksi maailman rakastetuin frisbee. Alla mielestäni kymmenen parasta kuvaa, kommentoittehan taas mitkä ovat teidän lempparinne!

1 (Leevi)

2 (Ruffe)

3 (Leevi)

4 (Ruffe)

5 (Ruffe)

6 (Ruffe)

7 (Ruffe)

8 (Leevi)

9 (Leevi)

10 (Leevi)

Aivan upeaa, että kevät tulee ja nämä ovat viimeiset lumikuvat - sillä Helsinki on ollut lumeton jo kaksi viikkoa. Kevät, kevät ja vielä kerran kevät. Me leijaillaan jo päänsisällä kesässä ja upeissa ilmoissa, eipä aikaakaan kun pääsee kiekkoa heittämään nurmikentälle. Lentävät shetlantilaiset kuittaavat ja kiittävät jo etukäteen kommenteista!

ps. Edellinen kuvapostaus täällä: Aallon alla - kuvapostaus

Leevi jo KAKS vee !

Maailman hienoin pieni Leeviläinen täytti kokonaiset 2v, heti maaliskuun ekana päivänä! ''Aikuinen mies'' nyt sitten, joten alla ihan virallinen synttäriposekuva - pöksyt pörrössä. Vaikka mä en yhtään allekirjoita aikuistumista, niin on se paljon vuodessa muuttunut. Arki on sujuvaa (ellei lenkillä kävele vastaan ihminen joka välinpitämättömästi päästää koiran sentin päähän ja Leevi sanoo kimeästi RÄY tasan kolme kertaa) ja harrastaminen kivaa.

Kuukauden verranhan tuo on nyt ollut ''aikuinen'' ja muutama asia on pistänyt silmään. Olkoon sitten oikeasti aikuistumisen piikkiin, kypsymiseen, aikaan tai mihin tahansa liitännäinen. niin Lellistä on tullut esiin ihan uusia ulottuvuuksia.

Leevi tykkää nykyään olla sylissä. Se on aiemmin viihtynyt naamakorkeudella aina iloloikkimisen ajan ja sylistä paennut aina kuumuuden saattelemana. Vaan nyt ompi juniori koko viime kuukauden halunnut olla iltaisin ja aamuisinkin sylissä.

Leeville on tullut malttia. No tätä ollaan kyllä ihan oikeasti treenattukin, mutta yllättävän nopeasti on malttia tullut lisää. Ruokakuppia ollaan odoteltu tuskallisia 15-30 minuuttisia istuen ja maaten. Rallyssä ollaan tehty minimini käytösruututreenejä ja asennonvaihdoissa palkkailtu kestoa. Alkaa olla sekunttia hitaampi kuin elohopea tämä nuorukainen. Malttiin taitaa myös lukeutua se, ettei tyyppi vuoden ensimmäisissä vetotreeneissä huutanut lainkaan!

Leevi myös osaa liki täydellisesti odottaa omaa vuoroaan hallilla. Yninää ja ininää aina välillä, muttei lainkaan niin levotonta kuin aiemmin. Kotona ja pihalla odottelu menee mainiosti sohvalla/pihatuoleilla hiljaa ja rauhallisesti. Ehkä se korokkeella olo on se juttu? Josko länttäisin sen hallillakin häkin päälle nököttämään?

Ja kaikenkaikkiaan Leevi on aina vaan ihanampi pieni pörrö, kuin edellisaamuna - jos mahdollista, niin myö rakastetaan sitä joka päivä vaan enemmän. Vaan ja ainoastaan siksi, että se on Ainoa ja Oikea - Lelliäinen. Onnea pienelle miehelle ''aikuisuudesta'' ja toivotaan äärettömästi terveitä vuosia lisää meille!

Rally-toko koe 21.2.2016

Käytiinpä tämän vuoden ensimmäisessä kokeessa, tuttuuntapaan oman seuran kisoissa. Aamu lähti mukavasti käyntiin, kun ajelin hakemaan kisaseurani ja kurvailtiin rupatellen hallille. Ilmot läpi ja ratoja ihmettelemään. Otin tällä kertaa koirat häkkiin odottelemaan vuorojaan, joka toimi mukavasti. Osasivat olla edukseen, mitä nyt Leevi vastasi, jos joku rähinää aloitti.

Ruffen vuoro oli toiseksi viimeisenä, joten rataantutustumisen jälkeen (klo9) oli aikaa mielinmäärin ja ehditiin treenailla muutamia radalla olevia asioita. Kertailtiin puolenvaihto takana ja oikealle puolelle perusasentoon tulemisia. Ruu oli omaan tapaansa iloinen ja kekittynyt, joten oman vuoron tullessa mentiin itsevarmasti kehään.

Mulla ei ole muuta sanottavaa radasta kuin että, maailman paras Ruu. Maalissa olin ihan että, ''tässäkö tää jo oli?''. Koira oli niin messissä ja kova (ehkä vähän turhankin) vire päällä. Ei yhtäkään uusismista, ei yhtäkään kymppiä, eikä yhtäkään ohjaaja virhettä. Yksi -3tvä ihan ekoilta kylteiltä, kun koira kävi mun takanani. Loput joko -1vino tai -1kontr, kun koira nyppi etuhampailla seuruussa liika innostuneena. Jokatapauksessa olen niin kamalan tyytyväinen, koska koira teki ehdottomasti parastaan. Radan jälkeen meni käytösruutu (vasemmalla sivulla istuen), erittäin mallikkaasti, Ruffe katseli rauhallisesti, kun tuttavan sheltti veteli vähintään yhtä hienosti kuin Ruu. Radalta siis 90/100 VOIHYV RTK3 ! Se olisi sitten hupsistahei ja mestariluokkaan, aika mieletön pieni mies.

Ruffen radan jälkeen oli mulla ihan kamalan hyvä fiilinki ja se kyllä näkyi muillekin, Kiitos kamalasti kaikille onnitteluista ja onnea vaan kaikille, jotka tekivät tavoitteita vastaneita suorituksia! Ruffe sai siis hirmuisesti rapsuja, pusuja ja ennenkaikkea kanansydämmiä. Hellittelyn jälkeen päästiin juomaan kahvia ja syömään porkkanakakkua, kaksi hyvinkin kisapäivärutiiniin kuuluvaa ruokalajia. 

Muutaman tunnin päästä olikin sitten Leevin vuoro. Rata oli erittäin mukava, paljon meille varmoja liikkeitä ja kiva profiili. Temputtelin Leeviä hallissa useamman kerran, kaikilla kerroilla teki hienosti kaiken mitä keksin pyytää. Oltiin vuorossa toisena, joten toodella nopeasti koira taas häkistä ja lämppäilemään. Tyyppi lähti heti työmodeen ja teki niin hienosti ennen kehäänmenoa asioita, että lähdn lähtöön todella hyvillä mielin. Ei vissiin olisi pitänyt. 

Koko radan aikana tyyppi taisi tehdä kaksi kylttiväliä sellaista seuruuta kuin se osaa. Ensimmäiset 7 kylttiä meno oli kamalaa laamailua, kalastelua ja epätoivoa. Teki kuitenkin ''teknisesti'' kaiken mitä pyydettiin. Tuijotteli ihan silmä kovana yleisöä, ratahenkilöitä, ajanottajaa tämä lista jatkuu pitkälle. Vikatikki oli pyörähdys, jossa Leevi ei toisenkaan uusimisen jälkeen lähtenyt pyörähtämään, selkeästi jännityksestä johtuvaa, sillä liimautui muhun aina vaan tiukemmin kun käskytin itsestä poispäin. Loogisesti radan loppuun kuului vielä hyppy, jonka aikaa onnistuin sekä potkaisemaan koiraa, että kaatamaan osan esteestä. Surkuhupaisasti jatkettiin matkaa ja tehtiin koko uramme hienoin istu, seiso kierrä koiran ympäri ( !!! ), jonka jälkeen laahustettiin kamalassa laamamodessa maaliin.

Voin ihan rehellisesti sanoa, että vaikka koira sai kamalasti herkkuja ja rakkautta, niin pienen hetken ajan olin ihan valmis tekemään siitä lapaset, onneksi olen huumori-ihmisiä, olisi voinut muuten hymy hyytyä. Tästä siis meille luonnollisesti AVOHYL. Näin jälkikäteen ei harmita yhtään, jos olisi tullut hyväksytty tällaisella tekemisellä, olisi ollut hirveää joskus kaukaisessa tulevaisuudessa mennä voittajaan kompuroimaan. Juuei. Enivei, 60/100 AVOHYL, aiheutti lähinnä minulle pahaa mieltä, että Leevi joutui selkeästi liian haastavaan tilanteeseen. 

Itse koesuorituksien jälkeen hengailtiin, painittiin ja leikittiin vielä hallissa. Mulle jäi kuin jäikin hyvä fiilis myös Leevin tekemisistä, sillä kehän ulkopuolella se teki ihan mitä vain! Tietenkään ei lohduta, että meillä on kehänauhojen sisäpuolella kamalan jänskää niinkuin tuomarikin kirjoitti kommenttiinsa ''koiraa jännititi kovin''. Meitä ei haasteet haittaa ja Leevi saakin hetken taas kypsytellä ja treenailla häiriöitä. Verrattuna ensimmäisiin kisoihin, joissa koira toimi kuin unelma -  on yksi selkeä ero. Leevistä on nyt pian kaksivuotiaana nuorena poikana kasvanut Mies, isolla ämmällä. Luja luotto siihen, että hormoonitilanne tässä rauhoittuu ja myöhemmin jopa poistuu. Yhdet näyttelyt pitäisi käydä (Harrastus H), jonka jälkeen katsellaan sitten tilannetta uudestaan.

Ruu sensijaan on hiomista vaille valmis mestariluokkalainen! Vielä vaan varmuutta oikelle puolelle ja we are good to go. Saapi nähdä milloin päästää korkkaamaan kuninkuusluokka ja miten kisaura siitä etenee. Nyt kuitenkin paaaaaaaaaaljon ihania treenitunteja edessä, kyllä tää harrastaminen ja rally-toko vaan on ♥

Happy Valentines day!

 

Ruu & LeeLee

Tulin vaan toivottamaan hyvää ystävänpäivää. Meillä kaikki päivät on ystävänpäiviä ja tänään (niinkuin kaikkina muinakin päivinä) koirat saa aamulla piiiiiitkä rapsuttelut, aamupusut ja lenkit. Päivällä köllötellään sohvalla ja naksutellaan temppuja. Illalla lenksutellaan lisää ja syödään hyvin. Koirakavereita tänään ei ehdi näkeä, mutta onneksi meillä kaikilla on se paras kaveri jo kotona. Meidän pikku lauma (perhe). Pussailkaahan läheisimpiänne! 

Peruasentomatematiikkaavideolla

Että sellainen otsikko. Kymmenen makupalan peli tarttui mukaan matkaan Mika Jalosen koulutuksesta pari viikkoa takaperin. Säännöt oli huomattavasti selkeämmät kuin meidän aiemmissa kestotreeneissä, niin ohjaajalle kuin koirallekin.

Leevi aloitti kaksi viikkoa sitten 10/30s pelillä, joka loppui kyllä aina ennen aikojaan. 10, 12 ja 18 sekunttia taisi olla ekat pätkät. Nyt on kuitenkin juniorilla syttynyt lamppu! Olin ihan kamalan yllättynyt että kahdessa viikossa ja (kolmella treenillä) päästiin tällaiseen lopputulemaan. Alla siis Leevin video kahden minuutin peruasennosta, kymmenella makupalalla. Pisimmillään on 25-30s ilman palkkaa. Videolle jätin äänet, jotta voi myöhemminkin muistella millaisia häiriötä oli/reagoiko niihin. Taustalla siis kaveriensa kanssa tietokonetta haakaava avomies.

     

Ruffe teki Jalosen koulutuksessa jo ensimmäisen treenin sisällä sen 10/180s suorituksen, ja aikalailla siinä ollaan pysytty. Nyt kun uudemman kerran lasken, niin videolla on kyllä vain 9/180 ! Joten ohjaajalle hyvää huomenta ja herätys, palkan voi hyvin tiputtaa 8/180s. Jonkinasteinen sekunttikello kehittynyt päähän, kun vain arviolta tein molempien kanssa tasamiinuuttiset suoritukset. Hienosti Ruu lähti kuin lähtikin loppuleikkiin, kunhan piiskasin maton hengiltä. Sen on huomattavasti vaikeampi luopua nameista lelun vuoksi, kuin toisinpäin.

Miten tästä eteenpäin? Noh, molempien kanssa voisi tehdä treeniä myös oikealla puolella, ehkä edessäkin (ihan noin käytösruutua ajatellen). Ruffen kanssa lähdetään vähentämään ainakin häiriöttömässä tilassa palkkaa kohti 0/180s suoritusta. Leevillä vielä matkaa, että päästään edes kymmenellä namilla 180s perusasentoon. Häiriöitä (sidettäviä sellaisia) olisi tarkoitus pikkuhiljaa lisäillä. Josko siis kelien salliessa pääsisi tekemään leikkikenttien viereen, kaupan eteen, mihin nyt sitten milloinkin. Mutta vasta sitten, kun homma toimii kotona kolmen minuutin verran. Ulkona täytyy luultavasti vähän palata taaksepäin, mutta mihinpä meillä olisi kiire?

Hienoja pieniä koiria ja kamalan kivasti pysyy omat kädet ym. hallinnassa, jos itseään saa edes joskus kehua. Tässäpä teille siis maaaaaailman tylsimmät videot, joita on valitettavasti luvassa lisää. Olisin kamalan mielelläni videot nopeuttanut, mutta youtube ei sellaista antanut minun tehdä - hidastus olisi onnistunut. Näistä varmasti lähinnä minulle apua ja toivon kipinää meidän kontaktin rakentamiselle! 

Pelkkää avoa

Oli Leevin tunninaihe tiistaiaamun ohjatuissa. Aloiteltiin tekemällä yksittäisi kylttejä parin kanssa, ensimmäisenä hypyt. Yksi agihyppy ja yksin eeeerittäin vanhanaikainen lankkutokohärpäke. Molemmat sujui mukavasti ja tuo tyyppi on oikeasti tajunnut että hyppy on hyppy eikä merkki, ja koko estettä ei olekaan tarkoitus takaakiertää. Otettiin vielä istu-maahan-istu kylttiä, jossa ei mitään ongelmaa. Jos johonkin haluaa puuttua, niin herkästi ennakoi ylösnousemisen. Tämän jälkeen vielä tankattiin kolmen istumisen eteentulo kyltit, no problem. Treenailin aina näin itsekseni sekä vasemmalla että oikella, ja ilokseni oiken puolen seuruussa on nyt mahdollista pysyä ilman imutuksia. Hieno Lee!

Ensimmäinen pätkä näytti tältä. Hyppynä käytettiin edellämainittua tokolankkuhärpäkettä. Eteentulot on nyt tosi hyvällä mallilla, tulee suoraan ja halukkaasti. Sivulle palaaminen jäi välillä vajaaksi (?), joten ehkä näitä voisi vähän tankkailla, ihan vaan sivulle tuloja edestä. Hyppy oli niin hieno! taitava pieni, ja nyt ei ainakaan kisoissa hypyt ohjaajaa jännitä. Seisomaan nouseminen menee vaihtelevasti pienemmälläkin eleellä. Satavarmast nousee, jos ohjaa ''käsitargetilla'', mutta nyt teki ensimmäisiä kertoja ihan ajatuksella nousemista. Kyllä se vielä sieltä käskyllä nousee. Äärettömän hyvin pysyy kierrossa aloillaan.

Paikallakäännöksissä  ei mitään ihmeellistä, nämä se oikeasti osaa silmät kiinni. Koska koko viime kesä tankattiin vatitreeniä, niin on aika hyvinkin selkeää, missä pitäisi olla.  Houkutuksessa kierrettiin ensin oikean puoleinen (ratapiirrustuksen oikea) kartio, ja sittemmin vasen josta hyvä suora linja kolmannelle kyltille. Houkutuksessa oli pehmoleluja ja ruokaa. Nämä ei kiinnostaneet. Vaihdettiin vähän houkutuksia ja ainoa mikä sai aikaan reaktion oli rantapallo. Ei käynyt katsomassa ja selkeästi jätätti seuruussa. Mielummin siis väistää ''houkutuksia''. Sai sitten luvan kera käydä tsiigaamassa jännittävää palloa, joka ei sitten ollutkaan lähietäisyydeltä ihan karsea.

Kolmas pätkä piti sisällään seuraavat kyltit. Sivuaskeleet on kyllä hakusessa. Luulee selkeästi istuneensa perusasentoon huonosti kun lähden siitä poispäin hokien sivua. Treenaillaan ihan vaan sivuaskelia seuruussa (ilman istumisia) hetkinen, josko idea tällä selkeytyisi. Paikallaan tehtävä oikea täyskäännös on ollut välillä hankala, kun ohjaaja ei tätä ikinä treenaa ja koiralla kamala kiire. Loppuun vielä hyvänmielen hyrräilyjä. Pyörähdys toimii, ja hyvin toimiikin, kunhan koira on hereillä. Kisoissa tuijottelu on tätä verottanut, nyt kuitenkin lisätty selkeämpi sanallinen vihje. Jottei jää pelkän käsivihjeen varaan koko kyltin suoritus.

Koko treeni oli suhteellisen rankka, eipä myö juuri taukoja koko tuntina pidettykään. Mutta Leevi oli ihan älyttömän hieno! Teki kokoajan parastaan, keskittyi ja teki ehdottomasti parasta häiriöseuruuta mitä on tehnyt. Pienessä hallissa oli kuitenkin 6 koiraa treenaamassa ja muutama odottelemassakin, ja tyyppi teki duunia vapaana kertaakaan aiheesta eksymättä. Jotain toivoa siis keskittymisestä on! Superhieno pentu. Ai hups. Eihän se kohta enää olekaan virallisesti pentu, kun täyttää alle kuukauden päästä 2v!

Ohjaajaa ne metsästää

Otinpa itseäni oikein kunnolla niskasta kiinni, ja tein todella pitkästä aikaa kriteeriporrastaulukon. Näitä tehnyt vissiin viimeksi koulussa. Selkeytti kovasti ideaa ja mustavalkoisuutta seuruun ikuisuusprojektin kanssa. Ja että menisi kunnolla hifistelyksi, kävin itsekseni kävelemässä käännöksiä ja suoria. Ilman koiraakin teen koiran puoleisella kädellä pakkoliikettä liikkeellelähdöissä (näkyy ruun videossa kohdassa 50-55s), joten ihan vaan ohjaaja vaatii treeniä. Yksikseni dallailin siis käännöksiä (90, 180, 270) ja kun sujui itseltä yksinään oikeassa rytmissä ja ilman tohelointia, niin koira mukaan. 

Ruulla oli hyvä meno päällä! Hävettävän vähän ollaan paikallaan käännöksiä tehty oikealle, ja se näkyy videolla. Muutoin erittäin kivaa tekemistä, ja suoria hyviä perusasentoja. Ruulla ei taidakaan katsekontaktin kanssa olla minkäänlaista ongelmaa, se todella harvoin ottaa häiriötä yhtään mistään. Hyvä rallykupla siis aluillaan, ja ainakin omaan silmään mukavaa seuraamista. Tässä en ala nillittämään koiralle millivinouksista, edityksistä ym. Korjaa aina paikkansa kuuliaisesti jos huomaa vähän kiihtyneensä, ja tärkein on Ruffen(kin) kanssa tuo palo tehdä tätä hommaa. Niin kauan kuin meillä on motivaatiota, meillä on kaikki hyvin. 

Tosiaan lauantaina sain kuulla palautetta, että Leevi ei selvästi tiedä, mitä seuraaminen tarkoittaa. Yllä olevan videon perusteella uskallan olla erimieltä. Leevi teki sitä parasta omaa tekemistään! Ensimmäisissä aloluokan kisoissa meillä oli juurikin tämä fiilis. Tätä mä haluan lisää, puhdasta tekemisen intoa ja käännöksissä piipittävää pientä miestä. Todella kivan tuntuista työntekoa, ja katsekontakti taisi kahdesti seuruun aikana tippua (laskekaa tarkemmat paremmin). Olen siis itse anehtinut liikaa. Rally-tokossahan ei katsekontakti ole kriteeri, mutta minulle se on. Pelisääntöjä siis etsitään vielä vähän lisää ja erittäin hyvällä polulla ollaan nyt.

10 makupalan peli tuottaa heti meillä hedelmää, ja tyypit onkin sitä pari kolme kertaa treenaillut, kotona, ulkona ja hallilla. Leevin kanssa 30-40 sec on riittävä. Ruffe tehnyt vaihtelevasti 10/180s ja 8/180s. Kuin myös motivoivia 10/60s. Vielä pitäisi molemmille koirille saada samaa paloa oikealle puolelle. Ruffella siis oikea puoli aika ok, mutta herkästi jätättää jos ei olekan ihan varma paikastaan. Leevin oikealla puolella seuraaminen on sellaita viihdettä että huhhu! Hetki vielä töitä edessä. Mutta miltäs tekeminen videolla teidän silmään näyttää?