Flunssaista menoa

Mistä lie mut taas löytänyt tämäkin flunssa. Sunnuntai illalla alkoi tulemaan heikko olo, ja maanantain vietinkin koti oloissa. Ruffe oli aivan riemastunut, kun en aamulla alkanutkaan pakkailemaan tavaroitani. Vaan raahauduin olkkariin toljottamaan telkkaria. Siinä sitten loikoiltiin suunnilleen koko päivä, välillä tipautin sen ulos, ja sitten treeenailtiin vähän kaukoja sisällä, hiipii edelleen, mutta parempi kuin viimeksi. Energiaa tuntui löytyvän, joten päätin antaa sille vähän toimintaa. Leikki ensin aikansa aktivointi leluillaan/peleillään. Jonka jälkeen kehittelinkin uusiin asioihin tutustumista. Oivalsin, ettei Ruffe ole koskaan ollut tekemisissä sateenvarjon kanssa. Tästäpä riemu irtosi! Raukka innostui ihan kauheasti (kun tuo on tuollainen napilla avattava) avatessa sateenvarjoa, aluksi säpsähteli ja tuli nuolemaan naamaa. Sitten innostui ja juoksi sateenvarjon kanssa pitkin olohuonetta. Ei riemulla rajaa, kun on päästänsä vajaa. Ylenpalttisen riemun jälkeen, treenattiin vähän tuon kapulan pitämistä suussa. Kyllähän se siellä pysyy, mutta auta armias kun erehdyt kehumaan sitä. Kapula tippuu samantien ja alkaa huulien lipominen. Vähensin nameja, ja pito parani, tippuu silti välillä parketille ikävästi. Vaikka puolikuntoisena olinkin, sain ilmeisesti puristettua Ruffesta viimeisetkin mehut eilisellä aivojumpalla. Nukahti nimittäin ennen minua, eikä meinannut nousta mun tieltä pois, kun halusin sänkyyn.

Olin siis vielä tänäänkin kotona, herättyäni pojat räyhäsivät olohuoneessa, joten rauhallisesta aamupalasta ei ollut tietoakaan. Tyrkkäsin Ruffelle pallon suuhun, ja pojat ulos. Siellä sitten juoksivat sujuvasti taas ympyrää lumikasansa ympärillä puolisen tuntia. Kun vihdoin päästin pojat sisään, oli ilmapiiri täysin toinen. Molemmat hakeutuivat sohvalle tutimaan, ja sain vihdoin lukea kaikessa rauhassa. Puolenpäivän aikaan mulla oli parempi olo, joten lähdin Ruffen kanssa ulkoilemaan. Piti kehitellä Ruffelle väsyttävä lenkki, ja itselle rauhallinen. Joten suuntasin läheiselle pellolle ja päästin pojan irti. Kulutin liiat energiat palloleikkeihin, jonka jälkeen keskittyminen oli aivan uskomatonta. Harjoiteltiin taas kapulan kanssa. Tällä kertaa sen hakemista käskystä, ihan loistavaa. Se on niin innostunut koko kapulasta, että ei edes jää odottamaan nameja tuotuaan sen takaisin. Yhdessä vaiheessa vein lelun Ruffen vasemmalle puolelle monen metrin matkan päähän, pyysin odottamaan ja lähdin itse kävelemään toiseen suuntaan. Selkä Ruffeen päin huikkasin, että '' hae kapula'' ja oi että. Hetkessä se oli vieressäni kapula suussaan. Tässä on aikaisemmin ollut ongelmia, olen nimittäin ennen ollut paljon kiinnostavampi kuin kapula. Tällä kertaa kuitenkin toimi mallikkaasti. 

Pellolla oli siis hankikanto, joten kierrettiin sellainen reilu 2km lenkki kotiinpäin. Loppu matkasti Ruffesta kuoriutui oikea jäljestäjä. Nuuski tarkkaan pupun jälkiä lumella, ja huiteli sinne tänne. Oli kuitenkin kuulolla, joten annoin olla. Tuli aina takaisin kun pyysin, mutta palasi sitten reitilleen. Sekunttia myöhemmin Ruffe oli pääedellä jossain kolossa pellon reunalla. Raukka meinasi jäädä jumiin, utelias kun on. Nauratti niin kauheasti, että oli vaikea ottaa tilannetta tosissaan. Ennen kun ehdin apuun, Ruffe riuhtoi itsensä irti ja tuijotti mua päin innostuneesti. Kutsuin luokse, niin alkoi pomppia ja hyppiä kolon ympärillä vimmatusti, ja kesti hetki ennekuin antoi asian olla. Saatuani kontaktin käytiin yhdessä katsomassa kyseistä koloa. En tiedä että mikä eläin siellä oli, mutta haisi kyllä munkin nokkaa. Enkä edes työntänyt päätäni sinne, toisinkuin eräät. Jatkettiin matkaa pulmitta, ja Ruffe antoi jäljestämisuransa olla kotimatkan ajan. Sisälle päästyä läsähdettiin taas sohvalle, ja tässä ajateltiin olla loppu ilta. Huomenna siis takaisin koulunpenkille ja ylihuomenna treeneihin. Nyt mustaateetä ja ''Lepoa tassuille'' kirjan lukua.

Ciao!