Kaoottiset mätsärit

Tänään olikin siis BATin (Bordercollie Agility Team) mätsärit, meidän seuran uudella hallilla. Ei oltukaan vielä päästy siellä käymään, joten oltiin innolla menossa siihen suuntaan. Oltiin ilmoittauduttu ennakkoon, joten tultiin paikalla kello 12.00, jonoa ilmoittautumis paikalle oli kuitenkin monen monta metriä. Ja halli oli AIVAN täynnä piippaavia koiria. Ruffelle tämä oli siis vasta toinen mätsäri, joten poju oli ihan hermona. Ihmiset päästivät koiriaan kauhean lähelle, mistä en yhtään tykännyt. Muuan mäyris nappasi Ruffea karvoista kiinni, ilman mitään varoitusmerkkejä. Omistajakin vain päivitteli, että '' ompa susta tullut räyhä.'' Jos kerran oli tietoinen, niin olisi voinut pitää koiransa etäämmällä, iso halli, tilaa ois. Heti kun sain oman numeroni käteen, kauhistuin 4. Ehdin laittaa laukkuni maahan ja jo piti olla menossa kehään. Kuulutus kävi, eikä meitä todellakaan näkynyt. Ei ollut edes remmiä kaulassa. Tässä häslingissä Ruffe päätti lähteä leikkimään pitkin hallia! Ei ole koskaan aikaisemmin lähtenyt tuollalailla yllättäen menemään. Siinäpä oli sitten saalistamista, kun ei kutsusta halunnut tulla takaisin, sen verran kujalla oli. Mukava nuortimies kuitenkin sieppasi Ruffen syliinsä, kun huomasi meidän tilanteen.

Kun vihdoin pääsin kehälle, olin myöhässä. Sain kuitenkin luvan mennä seuraavan kanssa sisään. Siinä sitä sitten oltiin. Kehään meidän kanssa tuli vähän briardia muistuttava otus, oli kuitenkin pienempi. Joten mun rotutietämys ei tähän tapaukseen riittänyt. Ruffella oli känkkäränkkä päivä, ja mulla hermot kireällä, joten ei tosiaankaan pärjätty tällä näyttely helmelle, joka meitä oli vastassa. Tehtiin kuitenkin parhaamme. Ensin yhteisesti yksi pyörähdys. Sitten odottelua, kun toinen oli pöydällä. Tämän jälkeen pääsimme itse pöydälle, joka tälläkertaa ei ollut Ruffen mieleen. Tuomarinamme toimi Vesa Lehtonen, tämä mies oli Ruffen mielestä hirmuisen pelottava, liimautui pöydällä ollessaan täysin kiinni minuun, ja mulkoili miestä pelokkaasti. Antoi kuitenkin katsoa kaiken tarpeellisen, vaikkei siitä liiemmin nauttinutkaan. Tämän jälkeen tehtiin vielä yksi suora edes takaisin, ja ympyrältä pysähdyttiin seisoskelemaan kilpakumppanin viereen. Tuomari olisi ollut sokea, jos olisi meille antanut punaisen. Saatiin siis tällä kertaa sininen. 

 Poistuttuamme kehästä, törmättiin tuttuihin. Piia oli koiransa kanssa tullut myös näyttelyihin. Siinä sitten odoteltiin ja odoteltiin ja odoteltiin, että päästäisiin sinisten kehään. Koiria oli pienissä aikuisissa 82 kappaletta, joten odottelua oli liikaakin. Ruffe ehti hiukan rauhoittua odotellessamme kehään pääsyä. Piian koiran Sabin rauhallinen oleskelu vaikutti Ruffeenkin, tosin vasta pienen leikkihetken jälkeen, hyvin yksipuolisen sellaisen. Varttia vaille kolme viimein päästiin kehään. Ruffelta katosi taas korvat, kun perille päästiin. Koiria oli siis kehässä 41 kappaletta ja tilaa meillä oli siis 'huimasti', koko ajan jonkun koira tökki jostain suunnasta. Ja vihdoin oltiin sellaisessa sopukassa, ettei tuomari varmasti nähnyt Ruffesta kuin vilauksia (eipä tosin hirveästi haittaa, oli aikamoista venkulointia). Emme siis sijoittuneet, mutta mitäpä pienistä. Pian on Espoossa uudet mätsärit, jotka ovat huomattavasti pienemmät, mikä auttaa (jokseenkin ujoa) pojuani roimasti. Nämä BATin mätsärit olivat lähempänä kaikkien rotujen näyttelyitä, kuin pieniä kotoisia mätsäreitä. Parempi onni ensikerralla. Vaikka Ruffe osaakin kuuroutua ja kieltäytyä makkaroista, olen silti suhteellisen ylpeä tästä päivästä. Rauhoittui yllättävän nopeasti ja piippasi vähemmän kuin yleensä. Kiitos vielä seurasta Piialle & Sabille. Kuvista saan kiittää ihanaa siskoani Hannaa.

Ciao !