Tänään siis vihdoin oli treenit, viimeviikkoisen tauon takia tuntui ihanalta päästä treenailemaan. Treenit alkoivat kuitenkin varsin ikävästi. Kuunneltiin ohjeistusta hallissa, kun sisään loikkasi viinapäissään oleva nainen, jolla oli jo lähestymiskieltokin. Hakkasi ovea vimmatusti ja vaati kaikkia tilille siitä, että eilen oli parkkipaikalla ainakin 30 koirakkoa, jotka häiritsivät hänen (aidatulla pihalla) olevia koiriaan. Kyseiset koirat tosiaan räksyttävät aidan toisella puolella aina, kun kävelee ohi ja koko sen ajan, kun on näköpiirissä. Oli siinä meidän uudella valkulla Millalla hieno ensimmäinen päivä töissä. Koitti kovin työntää eukkoa ulos, mutta tönäisi aika rankasti takaisin. Milla soitti poliiseille ja nainen kipitti kotiinsa. Koirien keskittyminen meni tässä, samoin ohjaajien, saati sitten valmentajan. Aloiteltiin siis aika tahmeasti.
Alettiin treenaamaan liikkeestä maahanmenoa, mikä sujui aika vaihtelevalla menestyksellä. Käsiohjauksella menee maahan kyynärpäät edellä, ilman sitä aina istumisen kautta. Näin se on sille pentuna opetettu, niin nyt tuntuu siltä, ettei Ruffe tahdo millään käsittää, että pitäisi suoraan mennä maahan. Sitä harjoitella kului rapiat kymmenen minuuttia, kunnes päästiin radalle. Oltiin taas ensimmäisiä. Ihan sama kuka valmentaa, niin ollaan aina ensimmäisinä, jotenkin satutaan sopivasti olemaan lähimpänä aloitusta tai valmiimman näköisiä yms yms. Kun sitten päästiin radalle, oli Ruffen nenä tiukasti kiinni lattiassa, eikä komennot tai herkut auttaneet. Nykäisin jämäkästi hihnasta, eikä mitään. Sain oikein tökkiä poskeen, että suostui edes sekunniksi irroittamaan naamansa maasta. Olin siis hyvin turhautunut, ja radan suorittaminen sujui siis jokseenkin kummasti. Ruffehan siis unohti kokonaan mitä 'istu' tarkoittaa. Ja naama pysyi maassa aina, kun sillä ei ollut herkkua naamassa kiinni. Rata jonka suorittamiseen menisi ehkä minuutti, kuluikin viitisen minuuttia, hieno ensivaikutelma.
Rata oli tähän mennessä ehkä mutkaisin rata, ja sai miettiä että mihinkäs suuntaan olinkaan menossa. Sekosin askelissa muutaman kerran, kun mietin että mihin seuraavaksi. Sekoitin tällä myös Ruffen toimintaa, mikä harmittaa suuresti. Tosin toisella ratakerralla Ruffe jopa keskittyi, olin itsekin ehtinyt asennoitua hiukan toisin, joten päästiin jopa toiselle kyltille ilman nuuhkimista. Palkkasin hiukan useammin, ja johan alkoi sujua. Kontakti oli ihan eritasoa kuin ensimmäisellä yrittämällä. Valkkukin heti huomio, että nyt oli ihan erikoira. Ei kyllä silti ylttänyt tavalliseen tasoomme tämänpäivän suoritus. Oli ihan riiviö tuulella koko päivän kyllä. Ollut nyt useammankin! En tiedä mikä sitten on, mutta ei kuule, ei nää. Toivottavasti menee nopeasti ohi, alkaa mennä hermo tuohon käytökseen. Esiintyy myös vallatonta vinkumista ja jatkuvaa hinkua mennä ulos ja muutenkin jokasuuntaan. Aamullakin heräsi viideltä ja halusi ulos. Eikä siellä edes tee mitään, ei käy asioilla, eikä leiki hangessa. Menee ulos ja toljottaa kaukaisuuteen. Tiedähäntä, ehkä jollain nartulla on juoksut. Oli mitä oli, saisi loppua nyt. Treeneistä jäi siis hiukan karvasmaku suuhun, joten ensikerraksi treenataan vähän enemmän, ja palkkailen kontaktia hiukan useammin. Nyt on kuitenkin
aika käpertyä peiton alle.
Buonanotte!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Arvostamme vaivanäköäsi, kiitos tuhannesti kommentistasi! :)