Napsutellen hallilla

 Lähettiin tänään hallille kokoonpanolla Minä&Ruffe sekä Jennie&Napsu. Julkisilla menosta on tullut Ruffelle mukavaa. Se hyppää innolla bussiin ja viihtyy sisällä tuijotellen ihmisiä hiljaisesti tarkkaillen. Siitä ole tyytyväinen. Hallille saavuttiin taas etuajassa, ja laiteltiin rataa kuntoon. 

Tehtiin aikamontaa eri variaatiota tän päivän radoista, mutta taas tein vain muutamista mitä hakattiin vähän pidempäänkin, niin ratapiirroksia. Lähdetään liikkee siitä että ensi lauantaina on kisat, ja niihin tänään treenattiin. Ruffella on kehitystä näkyvissä aikalailla. Ainoa jippo tässä on se, että ensimmäistä kertaa kun koittaa A-esteelle lähteä, poika juoksee ohi. Ei halua mennä. Sitten kun sen kerran sinne oikeen tyrkkään, niin sitten loppu treenit menee kuin vettä vaan. Radallahan sitä toista mahdollisuutta ei oikein ole. Vaikka nyt ajattelinkin kaksi starttia vetää. 

Tosi hyvin sukeltaa putkiin, ei kertaakaan tänään piipahtanut väärästä päästä ulos. Kiersi kyllä U'n muotoisen putken yhteen tai kahteen otteeseen, huolimattomasta ohjauksestani johtuen. Tarkkutta tarkkuutta. Oletin muurin tuottavan ongelmaa, kun kotona sitä on esiintynyt. Tänään kuitenkin Ruffe paahtoi muurin yli niin että humina kävi. Muitakin edistyksiä tuli, Ruffe menee puomia jo aika vauhdilla. Suostuu jopa laukkailemaan puomin päällä. Ennen jäi 'ravin' puolelle koko meininki. A-estekin menee nopsasti, mutta! Kontaktit tuntuvat jäämään kun vauhtia riittää liikaakin. Täytyy vähän hillitä sitä alastuloa.

Houkutusputken väistely onnistui hyvin, vaihtelevalla menestyksellä. Ruffe teki töitä tänään sata lasissa. Ja voitti muutamia pelkojaankin. Keinun kanssa päästiin tänään todella hyvään vaiheeseen. Viimeksi siis jäätiin siihen että pidin pannasta kiinni ja laskin keinun alas. Aluksi pidin vielä pannasta kiinni, mutta sitten aloin häivyttää kättäni. Ruffe menikin pian ilman avustusta keinulle ja laskin sitä vielä sille muutaman kerran. Sitten tyydyin tyrkkäämäään jalkani maan ja keinun välii, ettei tulisi niin kauheaa räminää ja pian häivytin senkin. Ruffe siis meni keinun 'itse'. Täytyyhän siinä ihan kiinni olla, ja mennä samaa tahtia. Jos menen edelle, Ruffe hyppää alas kesken kaiken, jos taas jään jälkeen, se ei nouse keinulle alkuunkaan. Mutta jösses, nopeasti se pääsi siitä kovan äänen pelko hommastaan ohi sen keinun kanssa. Tosi hieno herra on! Nyt täytyykin pistää pojille ruuat valmiiksi, ja kohta saakin jo mennä nukkumaan, ihanaa!

Ciao!