Tänään oli kuin olikin tuo kauan puhuttu testitilaisuus. Saavuin pakalle ajoissa, ja leikin Ruffen kanssa hetkisen ulkona. Pian systeri saapui paikalla kameroineen päivineen ja hetken kuluttua saapui valmentajakin. Asetuttiin kentällä kuuntelemaan valmentajaa (ja ruffe piippaamista). Siirryttiin toiselle kentälle ja tutustuttiin hetki. Meitä oli kuusi, nimiä en vielä oppinut, mutta kaikki ollaan tyttöjä. Erillaisia koiria oli riittämiin, ja Ruffe oli ihan into piukeana koko ajan.
Testattiin ensin luokse päästävyyttä, tämä ei tuottanut ongelmaa. Ohjaaja tuli meidän luokse, jutusteltiin hetki harraste taustaa jonka jälkeen hän silitellen siirtyi seuraavan koirakon luokse.
Toisena testattiin luokse tuloa, mikä sujuikin ongelmitta. Ohjaaja piteli Ruffea ja kävelin pois, poika juoksi vauhdilla kutsusta luokse ja ja istui alas. Tästä saatiin kehuja kaikki.
Kolmantena testattiin paikalla oloa, mikä ei myöskään tuottanut ongelmaa. Pistin Ruffen odota käskyllä paikalleen ja kävelin noin 10 m pois päin koirasta ohjaajan viereen. Saadessani luvan palasin takaisin maahan lösähtäneen koiran luokse.
Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä oli seuraamista, oletin tämä olevan helpoin kaikista. Mutta ei. Ruffe pisti kaiken tempperamenttinsa peliin ja irti päästyää juoksi kentän toiseen laitaan ja taas toiseen. Kutsua ei kuullut ja riehui ympäri kenttää. Hölkkäilin pienen matkaa, jonka jälkeen keskittyminen alkoi palailla. Seuraamiselta se ei kyllä silti näyttänyt. Miksi oi miksi, ei ole koskaan aikaisemmin käyttäytynyt noin. Ohjaajan kuin minun ilme oli varmasti yhtä hämmästynyt kuin vain olla saattaa.
Joka tapauksessa, epäonnistumisista ja onnistumisista huolimatta, päästiin sisään alkeiskurssille joka alkaakin jo ensi kuussa! Todella kivaa päästä treenaamaan ryhmässä pitkästä aikaa. Tämä taitaakin olla meidän toinen alkeiskurssi, mutta ensimmäinen omassa seurassa. Innolla odotellaan! Kiitos vielä kuvista ja seurasta Hannalle! (:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Arvostamme vaivanäköäsi, kiitos tuhannesti kommentistasi! :)