Aamuvirkku

Siis on lauantai ja olin hereillä jo ennen seitsemää. Ruffe olisi varmaan herännyt mielellään jo neljän aikoihin, mutta tylysti heitin sitä tyynyllä ja jatkoin uniani. Ruffe ei loppujen lopuksi ole mikään unikeon unelma, ja kavereilta saankin aina kuulla moitteita ton yöisestä käyttäytymisestä. Hassua kyllä, itse en huomaa mitään. Mua lähinnä huvittaa, jos koira tulee keskellä yötä antamaan muutaman pusun (välillä hieman kovan sellaisen).

Ruffelle on muodostunut hyvät rutiinit siitä, että millon herätään ja millon saadaan ruokaa. Kuudelta soi kello, jolloin Ruffe vikisee mun ovella, että äiti tulisi ja päästäisi sen ulos. Loput aamusta puuhailen omiani, ja Ruffe odottelee kärsivällisesti keittiössä safkaansa. Ruuan jälkeen se ei enää poistu mun huoneesta, vaikka portti onkin auki, tapittaa tyytyväisenä jostain sängyn perukoilta, ja jää kiltisti nukkumaan, kun vihdoin saan aikaiseksi lähteä. Itse olen koiran myötä tottunut aamurytmiin, eikä viikonloppuisin tulekaan nukuttua yhtään sen enempää kuin arkenakaan. Ihmettelen kavereiden kertomuksia siitä, miten he on nukkuneet 12 tai jopa 16 asti. En vaan kykene käsittämään, kun itse en osaa nukkua. Oon muutenkin kovin touhukas, ja tuntuu siltä että koko päivä menisi ohi, jos nukkuisi tollain. 

Tänä aamuna kahdeksan jälkeen oli ehkä upein auringonnousu vähään aikaan. Otin siis koirat matkaan ja sonnustauduin yltäpäältä villaan ja talvitakkeihin, pakkanen se on pienikin pakkanen. Aamu lenkille pituutta ei koskaan mulle kerry kauheesti, lähinnä seisoskelen ja valokuvailen, kun pojat hakevat palloa. Taino Lasse nyt mussuttaa tyytyväisenä lunta, kun Ruffe painelee tuhatta ja sataa.

Ilman koiraa tuskin koskaan tulisi lähdettyä ulos valokuvaamaan tai oikeastaan ulos muutenkaan. Mun aika ainakin kuluisi blogeja lueskellessa ja telkkaria katsellessa vallan mainiosti, ellei olisi koiraa. Onneksi mulla on päivän piristeenä toi oma puuhka, joka täyttää jo pian 2 vuotta, herttinen. Vastahan toi oli ihan vauvva. Pentukuume alkaa mulla nousta uudestaan, vaikka hyvin tiedän, ettei nyt olisi aikaa toiselle koiralle (saati sitten rahaakaan). Ehkä joskus tulevaisuudessa.

Seuraava aamuvirkku onkin jo herännyt, joten lähdetään moikkaamaan Jenniä ja Elvistä. Ciao!