Ihana kamala syksy

Ah, ihana syksy. Vielä ei ole pimeää, joten ei syysmasennus ole päässyt yllättämään. Toki kuraa on, ja ottaa päähän valkoisien tassujen peseminen, mutta pesun jälkeiset hepuloinnit piristää. Piristystä saatiin kerrakseen, kun suunnattiin Ainolle jo toista kertaa tällä viikolla. Yökyläily sielläpäin toimi yllättävän hyvin. Tosta mun pojasta on tullut kauheen tarkka ruuan suhteen, joten ihan hyvä, että sai siihenkin treeniä. Kotonahan se lennättää Lassen toiselle puolelle huonetta, jos jollain on kuppi kädessä. Reetulle se ei kuitenkaan ärissyt, vaan pojat söi keittiön lattialla samaa omenaa tyytyväisenä, helpotuksen tunne on suuri. Ongelmana onkin vain Lasse, sillä muut koirat on jättänyt rauhaan. Kissoista en mene takuuseen.

Pojilla on aina ykkönen silmässä, ja vauhti on ihan mieletön. Reetulla tuppaa palamaan hermot, kun ei enää saa Ruffea kiinni. Vaikka juoksiessaan Ruffen perässä kuullostaakin siltä, että riistää toiselta hengen, niin pysähdyttyään hiljenee ja vispaa häntää niinkuin pentu konsanaan. Ihme tehotiimi. Tuolla kyläily pisti hermoja koetukselle turkin kanssa. Oon jo leikannut tosiaan paljon puhutun 'kuraturkin', kaikki housukarvatkin lähti. Mutta silti se on ihan kurassa, siis aivan mustanaan mudasta. Ja mikä vielä kivempaa, syksyllä on takiaisia! Näitä ei onneksi meidän kotipuskissa ole, mutta Ainon piha on näitä solkenaan, meni hermot ihan täysin. Harjaamalla ei liikkunut mihinkään, joten käsipelillä sitten yksitellen nypin pois. Toiselta lähti karva jos toinenkin, ensi kerralla ota takin tolle mukaan, niin ei tarvii kiduttaa toiste.

Kotona ollaan treenailtu ahkerasti keppejä. Irtoaa ihan tajuhyvin, eikä tule enää väleistä pois. Kotona tosin ollaan treenattu vaan kuudella, koska haluan sitä palkkausta usein. Palkkahan ei enää tule kädestä, vaan meidän ihanasta namipossusta, joka lentää kepeiltä nenän eteen. Vauhtia on tullut lisää, ja hakee tosi hyvin kulmia, varsinkin niitä 'yleisesti vaikeita', jotka on siis meille ne helmpoimmat. Kyllä meidän kepeistä vielä tulee hienot, kisa kuntoa kohti! Irtoomista täytyy nyt vaan treenata aina ja koko ajan. Vaikea lopettaa treenaamista, kun menee niin hyvin, että otan aina vaa uudestaan. Vielä ei ole kolahtanut tämä homma omaan nilkkaan, mutta pitäis silti lopettaa aina parhaan suorituksen jälkeen. Ajattelin muutenkin lisätä 2 keppiä, ettei juututa tohon kuuteen keppiin, kahdeksan on kuitenkin ihan eri juttu ja vaatii enemmän duunia koiralta, saas nähä että malttaako yhtä hyvin pysyä väleissä ja siettääkö irtoomista.

Kontakteja ollaan treenattu nyt koti oloissakin, kun lomaa on ollut. Kaivoin esille tuon itse tekemän A-esteen ja pistin töpinäksi. Jätin aika matalalle, että jaksaa toi treenailla useemman kerran, eikä tulisi nivelille turhaa rasitetta. Muutamaan kertaan otin namikipolla, että sais lisää vauhtia. Sen jälkeen onkin vauhti pysynyt yllä, ja jämähtää ''Touch'' käskystä liimana kontaktille. Vähän hiipii, jos sitä siellä liian kauan pidän, muuten ihan mahtavat 2on2off kontaktit, ollaan melkeen valmiita tosiaan kisaamaan. Vielä kun Herra oppis keinun kunnollaa, ja mä oppisin ohjaamaan, niin ollaankin valmiita. Mahtava fiilis. Tiistaina sitten treeneihin samalla energialla, siitä taas postausta videoineen päivineen. Huomatkaahan viikon kysymys !

Ciao!