Mölleilemässä

Lauantaina olis ollut koulupäivä, mutta mölliagility sadan kilometrin päässä kuullosti paremmalta. Suuntasin siis jo perjantaina sukulaisille Lohjan lähiseutuun, ja aamulla lähtö siis ennen yhdeksää hallille. 

Näin aluksi voin jo harmitella sitä, että unohdin kameran (sekä navigaattorin). Oli ihan upea aamu, ehkä upein tänä vuonna. Alkoi oikein leijonakuninkaan musiikin soida päässä, sen verran siisti auringon nousu oli. Aaaaatsavengaa. Kisapaikka löytyikin ensi yrittämällä, ihan ilman karttaakin. No, okei yhdestä risteyksestä menin ohi, mutta se oli kyllä ihan vain peuran takia. Käytiin siis heti ilmoittautumassa, otettiin kaksi starttia ja lähdettiin ulkoilemaan. Sitten koira autoon ja rataan tutustumiseen. Ratahan oli aika simppeli, vaikutti ihan mukavalta. Juostahan siinä todella saisi, ihan hengästymiseen asti. Alla miettimäni linjaus ja reitti.

Taisin rataan tutustuttaessa kaataa yhden tytöt ja törmätä ainakin kahteen ihmiseen. Hyvää huomenta vaan lohjalaisille. Medejä oli 13, ja me tietenkin viimeisenä. Lucky 13, vai miten se meni? Vihdoin tuli meidän vuoro ja suuntasin lähtökuoppiin. Ratahan siis tulisi menemään hyvin, vitoselle valssi, ysille valssi, ja loppu läpi juoksemalla. Koira näytti odottavan lähdössä, kun katsoin sekunniksi jalkoihini, kuulin ihmisten huokaisu äänen, ja huomasin, että Ruffe oli lähtenyt tulemaan. Olisi tietysti pitänyt pysäyttää, mutta lähdin  vain menemään. Seisoin kakkoshypyn takana, todella kaukana kaikista mahdollisista esteistä, joten Ruffe juoksi mun rintama suunnan vastaisesti Aalle. Päästin hätää kärsivän sian äänen, ja sain koiran käännettyä kaksi senttiä ennen aata. Tuomari oli jo nostamassa hylkäyksen merkkiä, mutta muutti sen kielloksi. Otettiin siis kolmosputki uudelleen ja loppu rata täydellisesti ja puhtaasti maaliin. Tältä radalta siis 5, ja -12,45. Tässä koiran reitti todellisuudessaan.

Vartin tauon jälkeen, suunnattiin uudelleen radalle. Lähdössä varastaminen jatkui, enkä taaskaan pysäyttänyt koiraa, vaan aloin juosta. Kaikki sujui hyvin, kunnes jäin kutosputken väärälle puolelle. Näinollen sain kuin sainkin tyrkättyä Ruffen seiskahypylle, mutta tuloksena oli riman tippuminen. Jatkoin radan taas loppuun paremmin kuin ikinä. Jotan tätä toisen kerran suoritusta jään vaalimaan. Kävinkin heti kysymässä tulokset, taas 5, mutta aika oli mieletön, -16.68! Hyvä, etten jäänyt suu auki tuijottamaan kyseistä henkilöä. Voittajallakaan ei näin hyvää aikaa ollut, joten jäi kyllä toi femma harmittamaan. Oma ohjausvirhe, mutta kivaa oli! Tässä sitä kisakokemusta taas mukavasti lisää. Saisi enemmän olla näitä möllikisoja (ihan täällä pääseudullakin kiitos). Jokatapauksessa, viimeisin tulos jäi voimaan, ja femman takia päädytiin yhdeksänsiksi. Kaikilla edellä olevilla oli huonompi aika, mutta virheetön tulos. Itse en edes yrittänyt lähteä tekemään aikoja, mutta taidettiin paahtaa aika vauhtia.

ps. Olikohan meillä 2on2off kontaktit? Ei nimittäin siltä näytä.