Uusi alku

Frisbeen parissa ollaan oltu äärimmäisen saamattomia. Suurimmaksi osaksi johtuu siitä, että kaveri on erittäin jumiherkkä. Nyt on jumit kuitenkin auki, ja osteopaattikin varattu kahden viikon päähän. Saatiin lupa fisbeilyyn ja näinollen pohdiskelin asiaa muutaman päivän itsekseni. Kyllä, koira tulee menemään jumiin, mutta sitä koitan parhaani mukaan ennalta ehkäistä lämmittelyllä ja jäähdyttelyllä. Samoin alustan kanssa, vain parhaista parhaat. Unohdetaan heti alkuun oma kuoppainen piha ja lähipellot. Joko hallissa (riippuen kuinka paljon tekonurmi luistaa) tai sittemmin kunnon nurmella - niin siis juuri siellä, missä koiria ei saa pitää vapaana. 

Aloiteltiin homma alusta, sillä ei olla edistytty suuremmin kesän aikana. Ruffellehan tämä on ihan uusi ulottuvuus, on enemmän sellaista palloin perässä juoksevaa mallia. Niimpä on kokeiltu erillaisia kiekkoja ja vaikka mitä, mutta vihdoin löytyi se omanlainen. Starmarkin, Eazy Glide-frisbee. Kyseessä solukumista tehty kiekko, joka on erittäin pehmeää, kevyttä ja silti jokseenkin jämäkkää. Hämmentävä materiaali kyseessä, joka selvästi meillä pelittää. Ruffe yritti ottaa kopin jokaisesta heitosta, eikä jäänyt epäröimään hampaittensa puolesta. Ja minä sen sijaan sain heitellä vähän huolettomastikin, sillä tämä kiekko on äärettömän helppo heittää. Lentää hyvin, pitkälle ja lyhyelle, sekä laskeutuu hitaasti! Jolloin meidän kaverin on helpompi seurata liitorataa, ja ajoittaa oma hyppynsä. Edistystä oli siis ensimmäisellä kerralla jo nähtävissä, ja into oli ihan ylitsevuotavaa.

Aina ei kuitenkaan voi onnistua. Into ei nimittäin korjaa tekniikkaa. Yläpuolella kokoelma hienoimmista yrityksistä, sai välillä nauraa kyllä ihan olan takaa, kun toinen kaikkensa yritti. Kreditit koiralle siitä, että todella yritti kokoajan sata lasissa, vaikka minä viskelin huonosti ja vinosti ja liian pitkälle ja, ja, ja. Yrityksiä tuli muutama kymmen, jonka jälkeen saatiin uskomattoman pätevä koppi aikaiseksi. Suora heitto, ja sopivalle etäisyydelle. Oli muuten iloinen koira, kun huomasi saaneensa kopin. Ruffehan siis on koko pienen elämänsä aikana saanut laskelmieni mukaan viitisen koppia. Tässä vaiheessa moni kysyy, miksi edes yritätte. Juuri siksi. Me halutaan oppia uutta, ja mikään ei ole palkitsevaampaa kuin onnistumiset hankaluuksien jälkeen. Koira selvästi nauttii tekemisestä, kun pääsee kahdestaan mamman kanssa pelleilemään. Leikkiähän tämä meille on, ja hauskaa sellaista.

 Meillä on viime viikkoina mennyt älyttömän hyvin. Minä myönnän, että en ole päivittänyt treenikuulumisia, vaikka olen kaikki treenit videoinut - anteeksi siitä. Olen myös kuvannut tuhansia kuvia erikoispostauksia varten ja jättänyt ne kameraan lojumaan. Kaikki aika menee uimalalla, enkä tätä pahemmin valittele. Meillä on hurjan mukavaa arkea, ja aijotaan se tällaisena pitää. Näin viikon tauon jälkeen jaksan taas kirjoitella, eikä kirjoitusahdistus pääse yllättämään, kun luonnoksissa on parisen kymmentä tekstiä viimeisteltävänä. Pian on taas lisää luettavaa, ja videoita katseltavana. Ihanaa viikonlopun odotusta kaikille!

Kuinka usein toivoisit meidän postaavan?

Mitä postauksia odotat eniten, toivoisitko kysmys tai erikoispostauksia enemmän, esim. mielipidekirjoituksia.