Maailman paras

On tietenkin aina oma harrastuskaveri. Täytyy myöntää, etten ole käynyt vapaatreenaamassa kertaakaan ennen edellistä viikonloppua, vaikka olenkin vaparikortista rahaa pulittanut. Viikonloput ovat olleet muuta täynnä, ja kyytien saaminen on aina vähän haastavaa. Nyt kuitenkin sain soitettua Roosalle & Bealle, että lähdetään reenimään. Innokkaina harrastajina heille sopii aina, ja tuntia myöhemmin tönötettiinkin hallin pihalla. 

Treeni oli kovin tekniikka painoitteinen, niinkuin olin ajatellutkin. Ohjaukset onnistuivat 100% varmuudella, eikä yhtään kieltoa saatu aikaiseksi, vaikka kuinka heiluin ja irtosin. A'alla pitää olla vähän huumoria mukana. Kovassa vauhdissa tuppaa herralla unohtumaan mihin pitikään jäädä. Tämä on taas näitä viikko kohtaisi ongelmia, ensi kerralla varmasti taas muistuu. Aina ei ehdi, kun on niin kivaa! Erityisen tyytyväinen olen meidän rytmitykseemme (paitsi este 6, kun varmistelen aalla). Jotain kummia liukasteluja tuli putkissa useampaan otteeseen, joten voin vain olettaa, että koira on nyt jumissa. Putkiin tosiaan upposi kamala määrä aikaa, ja jouduin kertaalleen ihan odottelemaan sutivaa shetlantilaista. Muutoin oli ehkä mainion vapaatreeni ikinä, hienoine keppisuorituksineen (ensimmäisiä leijeröintejä kepeille tehty, check).

Roosan ja Bean lisäksi halliin pääsi mukaan viikonlopun hoitovauvva Tico. Tico kävi kesällä pentujen alkeisagissa, ja kurssilla tuli selväksi, että putket on ihan tosi pelottavia. Siitä pelosta kuitenkin päästiin jo silloin, ja viimeisillä kerroilla putket oli ihan ylitsevuotavan kivoja. Suurempia ratapätkiä tai lähetyksiä ei olla koskaan tehty, eikä putki käskyä ole vielä yhdistetty. Lähdettiin siis vain vähän kokeilemaan mitä käytöstä kaveri tarjoaa, jonka jälkeen tehtiin mutkaputkea ja kahta hyppyä onnistuneesti. Olisi hauska jatkaa kaverin kanssa reenimistä, on aika potenttiaalinen taistelutahtoineen!

Kirsikkana kakun päällä oli häkissä oleva melkein hiljainen shetlantilaispoppoo. Kun Bea oli radalla, piti molempien älistä putkien kohdilla. Muutoin oli rauhallista, ja Tico osasi olla täysin uudessa häkissä todella hienosti - niin autossa kuin kentälläkin. Tietenkin häkissä oli oma peitto, ja ihana pehmolelu, ja niillä leikkiessä ei tainnut tylsää hetkeä tulla.

Näin vain loppusilaukseksi, on pakko kertoa miten ylpeä olen omasta pojustani. Yhtäkään kuumumis tilannetta ei saatu aikaan koko trenin aikana. Ei napattu hihoista, lahkeista käsistä - vaikka poikkeuksellisesti palkkailin lelullakin. Ruffe palkkaantuisi kovan työn jälkeen hienosti leluilla, mutta. Kesällä totesin sen kuumuttavan tuon yli laitojen. Nyt se kuitenkin toimi, ja kuuteen onnistuneeseen lelupalkkaukseen jätinkin homman - sitten sai sitä kuuluisaa nakkipalkkaa! On se vaan niin muuttunut, tuhannesti kiitos meidän lihastiimillemme, ja erityisesti osteopaatillemme. Me tullaankin jo torstaina uudestaan, toivotaan että on kaikki paikoillaan.

ps. Maailman parhaan Ruffen sivuja on päivitetty, kas näin.