Eilisen aamun lenkitys oli kovin pallo painoitteinen. 5 km kävelyt ja siihen päälle pallon viskelyt. Pojat hakivat kuuliaisesti omia pallojaan, vaikka Ruffen pitikin huutaa (myös pallo suussa), kun ei ollutkaan mamman ainoa lempipoika. Mustasukkaisuus kuitenkin aina hälvenee tuntien kuluessa, ja lenkin jälkeen ollaankin ton urputukselta säästytty.
Ruoka on maistunut enemmän kuin paremmin itse kullekin. Ruffe on mielissään saamastaan puuromömmöstä, vaikka pian onni loppuukin, sillä maha alkaa olla kunnossa. Tico sen sijaan ei voisi olla iloisempi saadessaan ruokakupin eteensä - raakaa lihaa. Se on singota sijoiltaan, kun riisinmäärä kupissa on vähentynyt ja barffi lisääntynyt. Ruokailut onkin sujuneet hyvin poikien kesken, vaikka Ruffe onkin himohamstraaja. Ticon kupin on kuitenkin antanut olla, vaikka nyrpisteleekin, kun hänen pakkasestaan annetaan toiselle pullia. NIIH.
Me ollaan kovin tykästytty Ticoon. Porukat on kans aivan rakastuneita, ja illat onkin pojut katselleet telkkaria ihan sylipaikoilta, hohhoijaa. Vaikka ovatkin täysin erilaisia tapauksia, niin silti niissä on näitä ihania shelttipiireitä. Kiehnääminen onkin talossa tuplaantunut ja aamupusuilta en ole voinut säästyä (nää ovelat hyökkää kaikista suunnista kuin salamat). On kaikenlisäksi mukava huomata, miten Lasse on paljon aikaisempaa aktiivisempi, kun talossa on 'pentu' leikittämässä.
Taas on aika pimeän ilta lenkin, kun päivä on vietetty Mummolassa. Pojilla oli taas ylelliset oltavat, kun mummolassa olikin satanut monen monta senttiä lunta! Aijettä. Jalkapallon kanssa riehuminen hangessa oli ihan parasta, ja hätnäkarvat pöllysivät molemmilla. Paimennusleikki onnistui siis ilman lampaitakin, kun toisiaan nyppivät. Hassut otukset. Toivottavasti Ticosti tulee meille uudestaan pian! Illemmalla vielä julkaisen eilisen päivä agilityhalleilut, kunhan saan youtuben kanssa yhteisymmärryksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Arvostamme vaivanäköäsi, kiitos tuhannesti kommentistasi! :)