Ylpeydenaihe

Koirien kanssa työskentely on kutsumustyö. Tässä ei koskaan ole, eikä saakkaan olla kyse rahasta - vaikka toisin usein kuvitellaan. Tässä duunissa olen viihtynyt, enkä oikeastaan voisi olla tyytyväisempi. Mikään ei stressaa, asiakkaat on aina ihania ja työilmapiiri on mahtava. Tämä työpaikka myös mahdollistaa mun hoitokoiratoiminnan jatkuvan ja tietenkin uimisen kaikille mun koiraystävilleni. 

Jokainen hoitokoiristani on ollut kovin erillainen uimari. Kaikilla luonnollisesti asetan erilaisia tavoitteita ja aikarajoja. Tytin kanssa mulla oli ajatuksena se, että hyvä jos ensimmäisellä kerralla päästään veteen asti. Likka kuitenkin yllätti, ja jo toisella kerralla hakia palloa vedestä. Lelulla motivoituvatyksilöt on helppo saada uimaan, mutta Tytillä olikin toinen ongelma. Uimatekniikka oli retuperällä, niinkuin Tytin Mamma jo varoittelikin. Takatassut roikkuivat menossa mukana pohjaa hipoen, etutassut pärskivät vettä naamalle, ja korviin tietenkin kulkeutui vettä runsaasti. Tällaisen muuttaminen on äärettömän vaikeaa. Kärsivällisyydellä ja ymmärryksellä on vihdoin saatu Tytin takajalat hereille ja likka uimaan suorassa!

Ongelma numero kaksi oli laidat. Tytti ei koskaan niissä roikkunut, mutta aristeli kuitenkin. Jos pallo meni liian lähellä laitaa, lähdettiin sitä hakemaan, ja stopattiin paniikki räiskinnällä ennen seinää. Hohhoijaa. Tähän on kulunut yhteentä 10,5 uimatuntia ja nyt ei tarvitse laitoja enää katsella pahalla. Niistä voi nyt ottaa jopa vauhtia! Eikä edes haittaa, vaikka kuono menisi ihan rullalle palloa hakiessa, laidat onkin ihan jees.

Viimeinen pulma vielä ratkaisematta. Rampilta lähtö on vähän töksähtelevää, jos ei pallo lennä edeltä. Harvempi koira tekee ratauintia näin vapaahetoisesti ja häntä heiluen. Tällaiseen suoritukseen me pyritään tuon mun oman vesselin kanssa. Tytti on taitava. Alla olevassa videossa vain 1 tunti takana itsenäisesti rampilta lähtöä ja uintia ilman välitöntä pallo palkkaa. Se on super!

Maailman pätevin likka!