Todella !

Suunnitelmallisuus on tämän vuoden ykkössana. Niin treeneissä, arjessa kuin kaikessa muussakin. Ruffe on käynyt kuukausittain osteopaatilla, ja vielä olisi tämän kuun kerta edessä. Nyt on luvat saatu hierontaan, joten Ruffe sellaiseen pääsikin perjantain kunniaksi. Napattiin itsellemme uusi hierojatar, jonka hierontoja olen duunissa seurannut ja todennut hyväksi. Virpillä on myös hoitavaa laseria, mikä on muuten äärettömän tehokasta!

Hierontaa aloiteltiin askellajien tsekkauksella - joka hyisessä ilmassa sujui melkein liukastelematta. Käynnissä/kävellessä peitsaa kun on remmissä, ja joskus muutoinkin. Olen tätä miettinyt enemmänkin, enkä kykene muistamaan, että onko se tehnyt näin aina? Jos ei aina, niin ainakin koko viime vuoden. Nyt olen siihen kiinnittänyt huomiota, mutta myös Dogs In Motionia katsellessani todennut, että suurinosa koirista peitsaa kävellessään.

Ravi puolestaan oli perinteistä ja paimenmaista. Huomasi heti, että takapää on jumissa, sillä askel oli turhan lennokasta aina kun oli takajalkojen vuoro. Vinotus ei pistänyt Virpin silmään, mutta ei se perjantaina niin pahasti vinottanutkaan. Kesällä pahimpien jumien aikaan pisti siis ulkopuolelta (ravissa) takajalkaa etujalan laskeutumiskohdan yli. Edestäpäin siis näki etujalat ja oikean takajalat. Nyt ei kuitenkaan näin ollut, joten osteopaatille iso kiitos selän availusta!

Laukkaa oli mahdoton saada aikaiseksi. Ruffe innostui minun hölkkäilystä siihen malliin, että pomppi innosta ja loikki mun edellekin. Pallon perässä juoksi ihan kiitettävästi, mutta eihän siitä selvää kukaan ottanut, kun toinen vaihtoi laukkarytmiä joka kerta. 

Hieronnan aikana ei ollut yllätys, että Virpi irvisti muutamaan kertaan, kun löytyi näitä isompia jumeja. Näistä olin tietoinen ja siksi treenitkin väliin jättänyt. Reisissä oli kovia kohtia enemmän kuin lakisallii ja lavoissa pientä palautumaa aijemmin siellä olleesta 'massasta'. Onneksi koirasta näkee aina, milloin se on jumissa. Se kyllä kertoo, kovinkin äänekkäästi treeneissä, että mikä sattuu ja mihin. Tämän huomion tein myös kisoissa, kun kaveri ensimmäistä kertaa koskaan juoksi puomin niin vauhdilla, että kaatui naamalleen kontaktille - tyylikästä. Lopetin radan muutaman esteen päähän, kun koira pisti räkytysmodin päälle. Tämä kertoo Ruffella aina kipuilusta - ääni oli turhankin tuttu. 

Hieronnasta kuitenkin oli taas hurjasti apua! Koira nukkui tyytyväisenä koko illan, ja aamulla heräili niiiiiiiin iloisena, etten edes muista milloin olisi noin pennusti käyttäytynyt. Lauantai olikin totaalilevon päivä. Tänään pääsee lenkkeilemään, ja kisat jäävät väliin. Kaksi starttia omiin kisoihin olin jo maksanut, mutta koiraa en lähde sinne rikkomaan. Harmillisia nämä jumit, mutta tästä se taas lähtee. 

Lihashuolto on prioriteetti numero yksi, eikä palata kisakentille, ennenkuin hieroja totetaa lopuksi, miten hyvässä kunnossa koira on. Kehuja saatiin nytkin hienosti rakennetusta kropasta, lihasmäärästä ja terveestä koirasta. Sovittiinkin nyt intenssiivi hoidosta, joten Virpi tuleekin jo maanantaina antamaan kaverille laaseria takajalkoihin ja lapoihin. Lihakset kuntoon-operaatio siis käynnissä, tämä luultavasti tarkoittaa agitaukoa, tai 5cm rimoja ja kontaktiesteidn välttelyä.