Harrastuskriisi

Harrastuskriiseily on iskenyt tänä vuonna kovempana kuin aikaisemmin. Asiaa tietysti edisti se, että meidän päälaji otti hatkat. Kummallista kyllä, kaipaan agilityä yhä vähemmän ja vähemmän. Koirahan ei tietenkään osaa tällaisia asioita kaivata tai järkeillä. Ollaan treenailtu puolivillaisesti koiratanssia, fribaa, tokoa, rally-toko, esine-etsintää ja god knows what else. Nyt olen kuitenkin löytänyt sen harrastuskipinän uudelleen. Useampaankin lajiin ja touhuamiseen. Kuvassa tyytyväisiä treenivuoronsa odottajia, onni on oma kenttä.

Frisbee. Laji jossa saa tehdä mitä vaan, miten vaan ja mitään ei ole pakko. Koira saa suorittaa niinkuin suorittaa, ja kaikki tehdään koiran ehdoin. Ruffehan siis on täysin oireeton mininivelrikkonsa kanssa, ja saatiin vihreää valoa fribailulle. Lajista kun puuttuu A-esteet, keinut ja älyttömät käskyn alla suoritettavat käännökset. Tässä Ruu pääsee itse valitsemaan, miten kääntää omaa kroppaansa ja mä herkeämättä huomion miten se reagoi erilaisiin heittoihin.

Kahden viimeisen hieronta kerran jälkeen voin todeta, että laji meille sopii! Selkä oli Ruffella täysin auki, perinsteiset harrastusjumit reisissä, lavat ja koko etupää oikein hyvällä mallilla. Hierojan sanoin "Urheileva koira on aina urheileva koira, ja jumeja löytyy väkisinkin". Äärettömän kivasti kuitenkin pysynyt lihakset kuosissa, vaikka heittelyä on takana usemapikin kerta. Alla viime treenin viimeiset 3 heittoa ja maahan unohtunut nakki. On se vaan hieno tyyppi.

Pentukin sai osansa viime hieronnoissa, edelleen vain harjoitus mielessä. Hierojalta hyvää palautetta siitä, miten näppäriä lihaksia kaverille on JO tulossa. Miten hieno pieni mies mulla siis kotona kasvaakaan, ja mihin kaikkeen tuo oikeasti kykenee. Vaikka ei aina pysy murot kulhossa, kun on kaikki niin siistiä. 
Leevi on alkanut pääsemään jyvälle samaisesta lajista. Tyypillä tuota vieterivoimaa riittää, ja pomppaisi varmasti taivaaseen asti jos sallittaisiin. Lellille saa varmasti jatkossa (lue: vanhemapana) opetettua ihan mielettömiä temppuja kiekkoilun parissa. Vielä treenaillaan oikeaa otetta kiekkoon, mälväämisen vähentämistä, ja rollerien (maassa pyörivien kiekkojen) lisäksi otettiin ekat ilmakopit ikinä! Jalat sillä pysyy maassa, ja koppaustyyli kehittyy vielä huuuuuimasti, mutta viime kerralla saatiin mielettömiä yrityksiä aikaiseksi. Jokatapauksessa videolla 3 Leevin viimeistä heittoa, ylipäätään ensi kerta, kun tyyppi saa kiekon kiinni (edes yrittää) ennenkuin se osuu maahan. Pätevä pentu!

Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä poikien painot tällä viikolla. Ruffe on ylittänyt mun odotukset ja tipauttanut taas 200g! Eli painoa nyt 9,4kg! Ruffe on viimeksi ollut näin kevyt ennen kastrointia, jolloin eläinlääkäri totesi tämän olevan sen ihannepaino. Huhhuh. Saako nyt olla sikaylpeä? Leevin kanssa vielä hakua ruuan suhteen. Paino mitattiin, ja nyt 8,4kg jäljellä. Lisää vaan siis ruokaa. Annoksen tuplaus siis edessä. Tuo eläin vaan kuluttaa törkeästi kaiken saamansa energian, lihotuskuuri jatkuu. Jospa päästäisiin lähemmäs yhdeksää kiloa?

Kiekkoilu siis aloitettu ''tosissaan'' tässä huushollissa, lajista on yhtä innoissaan sekä minä, pojat kuin avomieskin. Huhhuh, itse vähän flunssan kourissa, joten pitää päästää mies välillä treenimään koiria, mutta tänään pidetään paljon ansaittu lepopäivä!