Inkoon kisat 13.6

Viime viikonloppuna kurvailtiin mökkitunnelmiin, ja tietysti valmistautumaan kisoihin. Inkoon kenttä oli mökiltä ihan kivenheiton päässä (9km), joten ei näinä hetkinä voi olla kuin superiloinen, että sai mökillä bunkata kodin sijaan (130km).

Ruffe tosiaan nousi edellisissä kisoissa avoimesta voittajaan, ja vaikka olin ilmonnut tyypin näihin kisoihin avoimeenluokkaan, päätettiin käydä katselemassa millainen voittaja oli. Kisapaikka oli todella iso hiekkakenttä, johon oli rajattu suoritusalue kehänauhalla. Voittajakoirakoita taisi olla 9, ja oltiin loppupäässä. 

Radalla oli hyvä fiilinki siitä, millaisia kylttejä oli. Oikealla puolella seuruuta taisi olla vain kahden puoltavaihtavaa kyltin välissä (5m) joten selvittiin kunnialla. Tätä seurasi kuitenkin paljon peljätty 3 askelta peruuttaen. Jonka tyrin, uusin ja tyrin uudelleen. Komeat -13pistettä sieltä. Loppu rata sujui aivan käsittämättömän hyvin. Niin hieno pieni Ruffe. Ei haukahtanut edes kertaa, ei turhautumistaan aivastellut. Suoritti rauhassa ja keskittyneesti, häntä heiluen. Vitsi mä tykkäsin meidän fiiliksestä! Tietysti nauratti, että viimeinen kyltti oli liikkeestä maahan. Ja Ruffe päätti, että hän ei tätä enää mitenkään osannut. Istumisen kautta siis mentiin meidän bravuuriliike. Tästä matka jatkui käytösruutuun, 2min vasemmalla sivulla maaten. Ehkä se mukavin vaihtoehto, ja Ruffe olikin oikein mallikas pieni käytösruutulainen.

Kokonaisuudessaan sain ohjaajavirheitä liian isoista eleistä, tvä10 sitten kuitenkin lopuksi nollasi tuloksen. Mutta tiedättekö? Ei haittaa yhtään. Oli silti ehdottomasti koiralta taitavin suoritus mitä on koskaan kisoissa tehnyt. Pisteitä kertyi siis 66/100 VOI0. Joten jos olisin jättänyt omat virheet minimiin tai kokonaan pois, olisi meille kuulkaa napsahtanut tulos voittajasta. Huhhuh. Eiköhän me uskalleta voittajaan kisaamaan kesätauon jälkeen, on toi niin taitava.

Leevin vuoro koitti vasta pitkälle iltapäivässä. Ajelinkin koiria edestakaisin, ettei odotusajat olisi mahdottomia. Alokkaassa oli liki 20 koiraa, ja oltiin taas häntäpäässä. Viime kisoista viisastuneena otin Leevin huomattavasti aikaisemmin hengailemaan kentälle. Auttoikopa tuo, kun juuri ennen meidän vuoroa rähinä. Suorituksensa tehnyt koira päästettiin juoksemaan ihmisten keskelle (lähetettiin vissiin kaukopalkalle?) mutta matkalla sattuikin olemaan toinen koira. Pam. Täysrähinä päällä, ja Leevi luimisteli korvia jalkojen takana minkä ehti. 

Ymmärtäväinen tuomari, koska antoi meidän odotella rauhassa että tilanne hälveni. Silti koko suorituksemme ajan raikui koiranhaukunta, aikaisemmin niin rauhallisessa kisapaikassa. Itse rata oli mukava, voittajan jälkeen kovin lyhyen oloinen. Ohjaajalle vähän noottia hihnankäytöstä ja 2 uusimista. Uusinnat oli molemmat samalle kyltille, koira eteen, oikealta sivulle istu. Koiran tullessa eteen, oli suora näkymä rähinäkoiralle, joten Leevi jäi tähän piippaamaan. Joten tokalla uusimisella sain kaverille fiiliksen takaisin päälle ja matka jatkui iloisesti. Hihnanootit tulivat pujottelusta. Jälleen rähinäkoiran suuntaan, joten selän käänätäminen sinne oli hurjan jännää Leevistä. Näissä aina huomaa, miten pieni herkkis tuo puupäinen teräsnahka välillä on. Epävarma rähisijä kytkee Leevissäkin, epävarmuutta heti päälle. 

Radan jälkeen oli tosi haahuilu fiilis, mutta videota katsoessa fiilis muuttui. Hyvinhän se meni! Taisi olla oma pää myös rähinäkoiran ympärillä, sillä leevi teki oikeasti ihan kivasti töitä. Ei toki niin kuin treeneissä, mutta hyvin silti! Sieltä kuulkaa napsahti 93/100 ALOHYV ja RTK1! Pieni pronssinen mitali taskuun, ja taskusta kaikki maailman nakit pienen koiran naamaan. Oltiin me aika iloisia, ja ostettiinpahan vielä palkinnoksi uusi lelukin. 

Kaikenkaikkiaan, kuuma ja kiva päivä lajin parissa. Kesäkuulle meillä ei ole enää kisoja, eikä vissiin tavoitteitakaan. Molemmat jätkät ovat jo luokkanousunsa tavoitteiden mukaisesti tehneet tälle vuodelle, joten koko heinäkuun saavat lepäillä, lenkkeillä, opetella uuttaa, naksutella paljon ja syödä hyvin. Kisataukonsa ovat ansainneet. Etenkin nuorempi herra, 1v 3kk, joka saa kyllä ihan himpun verran kasvaa ja treenata kisatilanteita vielä, mutta tekemällähän sitä oppii. On tää vaan niin meidän laji!