Viime kisojen jälkeen jäi omaan pieneen treenikirjaseen muutamakin hyvä merkintä siitä, mitä pitää kehittää ja viilata. Ei se lista ehkä kovin lyhyt ollut, mutta onneksi treenailu on meistä kaikista siistiä! Leevi jatkaa kisauraansa sitten, kun yksi asia on edes jollain mallilla. Häiriöherkkyys, se hemmetin tuijottelu. Oon ollut niinkin näppärä, että Leevi on treenaillut omissa tutuissa porukoissa varmaan kolme kuukautisesta, ja pam. Eihän se kykene vieraassa porukassa pitämään kontaktia samalla tavalla, kauhean yllättävää eikö? Allekirjoittanut ryhdistäytyi siis tässä heti ongelman huomattua, ja jotain tuloksia jo nähtävissä. Häiriöherkkyyden syyt ja reagoinnin aiheuttavat tekijät jokseenkin kartalla.
Tällä viikolla käyty HSHK'n kentillä x 4. Leevi on siellä treenannut viimeksi sateessa, pienenä ja yksin. Ensimmäisellä kerralla häiriötä oli riittämiin ja liikaakin. Tyyppi kyllä pitää seuruussa paikkansa ja pysähtyy näpäkästi kun minäkin, perusasennot ja käännöksetkin toimii - mutta se kontakti. Tyyppi vilkuilu vaan ympäristöä ja katsekontakti pysyi vain perusasennossa ja vain 1-2sek. Epätoivo ja murhe. Kolmella sivulla oli kentät, takana beuceron narttu tekemässä kovavireistä tottista, sivulla agikentällä collie ja edessä 3 huutavaa espanjanvesikoiraa aksaamassa. Loppuun sain kuitenkin muutaman kymmenen sekunnin onnistuneet paikalla olon. Jätettiin tähän ja huomenna uudestaan.
Tokalla kerralla häiriönä vieresen tokokentän cockeri ja springeri. Leevi teki hirmuisen hienosti töitä ja kontaktin sai kun pisti itsensä ihan likoon. Koirasta näki että olisi mielummin vilkuillut, ja korvat luimussa tuijotti kuitenkin minua. Kamalasti palkkaa tällaisesta mielensä kanssa kamppailusta, ja muutaman seuruupätkän jälkeen autoon. Toisella kierroksessa otettiin luoksareita, joissa ei mitään ongelmaa. Ainoa mihin tällä kerralla reagoi, oli viereisen kentän luukutettavat liikkeet, merkin kierrot, ruutu ja noudot. Näissä tippui kontakti.
Kolmas kerta kentällä, ja hittolainen! Tyyppi tiesi mitä siltä vaaditaan ja sitä kontaktia sieltä sai. Sen verran kovassa vireessä, että pystyi antamaan pientä palautetta tuijottelusta, joilla palautui kontakti. Häiriönä kaksi tokoilijaa ausseineen ja kauempana agilityhurttia äänineen päivineen. Leikittiin ja seurailtiin vauhdikkaasti, ihan ok töitä. Luimi edelleen korvia, jos joku muu haukkui tai veteli putkissa täysillä. Kontakti kuitenkin edes mahdollista, ja 4-10 askeleen seuruita sai lelupalkalla toimimaan.
Neljäs kerta ilmeisesti toden sanoo! Häiriönä viereisellä kentällä aksaajat belgeineen ja villureineen, eipä me edes niitä huomattu, haukkumisesta ja huutamisesta huolimatta. Leevi teki vihdoin sitä omaa parastaan! Aktiivista hännän heilutusta, teknisesti kivoja käännöksiä ja muutenkin sellaista ihanan aurinkoista räkäposkella työskentelyä. Tällaistä kun tyyppi tekisi aina, niin huhhuh. Myöskin ensimmäinen kerta, kun ikinä kuulen Leevin treenikentällä haukkuvan (!?), taisi olla aika siistiä.
Tällä viikolla käyty HSHK'n kentillä x 4. Leevi on siellä treenannut viimeksi sateessa, pienenä ja yksin. Ensimmäisellä kerralla häiriötä oli riittämiin ja liikaakin. Tyyppi kyllä pitää seuruussa paikkansa ja pysähtyy näpäkästi kun minäkin, perusasennot ja käännöksetkin toimii - mutta se kontakti. Tyyppi vilkuilu vaan ympäristöä ja katsekontakti pysyi vain perusasennossa ja vain 1-2sek. Epätoivo ja murhe. Kolmella sivulla oli kentät, takana beuceron narttu tekemässä kovavireistä tottista, sivulla agikentällä collie ja edessä 3 huutavaa espanjanvesikoiraa aksaamassa. Loppuun sain kuitenkin muutaman kymmenen sekunnin onnistuneet paikalla olon. Jätettiin tähän ja huomenna uudestaan.
Tokalla kerralla häiriönä vieresen tokokentän cockeri ja springeri. Leevi teki hirmuisen hienosti töitä ja kontaktin sai kun pisti itsensä ihan likoon. Koirasta näki että olisi mielummin vilkuillut, ja korvat luimussa tuijotti kuitenkin minua. Kamalasti palkkaa tällaisesta mielensä kanssa kamppailusta, ja muutaman seuruupätkän jälkeen autoon. Toisella kierroksessa otettiin luoksareita, joissa ei mitään ongelmaa. Ainoa mihin tällä kerralla reagoi, oli viereisen kentän luukutettavat liikkeet, merkin kierrot, ruutu ja noudot. Näissä tippui kontakti.
Kolmas kerta kentällä, ja hittolainen! Tyyppi tiesi mitä siltä vaaditaan ja sitä kontaktia sieltä sai. Sen verran kovassa vireessä, että pystyi antamaan pientä palautetta tuijottelusta, joilla palautui kontakti. Häiriönä kaksi tokoilijaa ausseineen ja kauempana agilityhurttia äänineen päivineen. Leikittiin ja seurailtiin vauhdikkaasti, ihan ok töitä. Luimi edelleen korvia, jos joku muu haukkui tai veteli putkissa täysillä. Kontakti kuitenkin edes mahdollista, ja 4-10 askeleen seuruita sai lelupalkalla toimimaan.
Neljäs kerta ilmeisesti toden sanoo! Häiriönä viereisellä kentällä aksaajat belgeineen ja villureineen, eipä me edes niitä huomattu, haukkumisesta ja huutamisesta huolimatta. Leevi teki vihdoin sitä omaa parastaan! Aktiivista hännän heilutusta, teknisesti kivoja käännöksiä ja muutenkin sellaista ihanan aurinkoista räkäposkella työskentelyä. Tällaistä kun tyyppi tekisi aina, niin huhhuh. Myöskin ensimmäinen kerta, kun ikinä kuulen Leevin treenikentällä haukkuvan (!?), taisi olla aika siistiä.
Treenit olleet kestoltaan lyhyitä, 5min pätkiä. Nostetaan siis vaan kriteeriä pikku hiljaa, ja uusissa paikoissa tietysti uudet häiriöt ja tilanteen mukaiset kriteerit. Nyt ollaan aika hyvin kartalla, että mitä voi vaatia ja mitä oikeasti seuruulta haluan. Rally-tokossahan katsekontakti ei ole vaatimus, lähinnä suositus. Mutta en voisi kuvitella, että tyyppi laahustaisi pää alhaalla radan aikana. Huh. Töitä siis vielä edessä, mutta kyllä Leevi vaan on niin kiva tyyppi. Jospa vielä opetellaan haukkuminen nostattamaan kaveria ja ohjaaja muistaa prepata koiran. Ja ohjaaja muistaa myös käyttää hyödykseen koiraa nostattavia liikkeitä, luoksarit, merkinkierrot ja muut luukutukset.
Onneksi meillä ei ole kiire mihinkään, ja treenaaminen on aina yhtä hauskaa. Kiitos kamalasti Mirandalle, kun jaksaa kuvata meidän treenejä joka kerta! Saa blogikin vähän täytettä, vaikka oma järkkäri makaa olkkarissa pölyttymässä.
Kuka tuijottaa ja ketä?
Onneksi meillä ei ole kiire mihinkään, ja treenaaminen on aina yhtä hauskaa. Kiitos kamalasti Mirandalle, kun jaksaa kuvata meidän treenejä joka kerta! Saa blogikin vähän täytettä, vaikka oma järkkäri makaa olkkarissa pölyttymässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Arvostamme vaivanäköäsi, kiitos tuhannesti kommentistasi! :)