Siis naksuttelu on niin siistiä, tuumaa sekä omistaja, että talon kaksi hurttaa. Te jotka ette naksuttele, (no jugdement) mutta miten ihmeessä te pärjäätte. Ruffehan on pitkälti opetettu ensimmäiset kaksi elinvuottaan houkuttelemalla. Ruokaa se kyllä seuraakin mihin vaan, joten helpolla on päässyt. Kuitenkin naksutin eksyi tähän talouteen luentoineen päivineen 2012 ja on siitä asti ollut ihan käsittämätön hitti. Oli mulla naksutin kaapissa jo silloin, kun Ruffea hain kasvattajalta. Ja taisin kurre-asennon sille naksutellakin. Mutta 2012 oli selvästi käännekohta, jonka jälkeen ihan kaikki uusi on harjoiteltu naksun maagisen voiman avulla. Te joille asia ei ole entuudestaan tuttu, lyhyesti = naksulla merkitään sekunnilleen oikea toiminto, ja naksua seuraa aina palkka. Näin saadaan koirasta toimintoja tarjoava ja sheippaamalla kouluttaminen on mahdollista. Te jotka haluatte oikeasti tietää mistä on kyse, tässä linkki Liisan artikkeliin = click click!
Se mistä tänne oikeasti tulin kirjoittamaan, on ohjaajan seuruu ahdistus. Mulla ahdistus on aina motivaatiota lisäävää. En masennu kun asiat eivät toimi halutusti - nään sen pikemmin palautteena omasta koulutuksesta ja haasteena toimia itse paremmin ja opettaa koira onnistumaan.
Näinpä otettiin projekti ''sika-siisti-seuruu'' työnalle. Eilinen päivä oli videoiden tuijottelua, älytaitavia koiria katsoessa on helppo asettaa sekä itselle, että koirille tavoitteita. Punnita, että mikä on omalle eläimelle, koiralle, rodulle ja yksilölle mahdollista fyysisesti ja miettiä tarkkaan mitä se vaatii. Olen hurjan tyytyväinen, jos seuruu on joskus mielestäni valmis. En ole yhtään satavarma, että tällainen päivä koittaa. Mutta tärkeintä ei ehkä olekaan päämäärä tai sen nopea saavuttaminen vaan tämä yhteinen matka taas uusille vesille.
Se mistä tänne oikeasti tulin kirjoittamaan, on ohjaajan seuruu ahdistus. Mulla ahdistus on aina motivaatiota lisäävää. En masennu kun asiat eivät toimi halutusti - nään sen pikemmin palautteena omasta koulutuksesta ja haasteena toimia itse paremmin ja opettaa koira onnistumaan.
Näinpä otettiin projekti ''sika-siisti-seuruu'' työnalle. Eilinen päivä oli videoiden tuijottelua, älytaitavia koiria katsoessa on helppo asettaa sekä itselle, että koirille tavoitteita. Punnita, että mikä on omalle eläimelle, koiralle, rodulle ja yksilölle mahdollista fyysisesti ja miettiä tarkkaan mitä se vaatii. Olen hurjan tyytyväinen, jos seuruu on joskus mielestäni valmis. En ole yhtään satavarma, että tällainen päivä koittaa. Mutta tärkeintä ei ehkä olekaan päämäärä tai sen nopea saavuttaminen vaan tämä yhteinen matka taas uusille vesille.
Hakusessa siis oikea paikka, ja katkeamaton kontakti. Hyvällä alulla ollaan, vaikka Leevillä onkin oikealla puolella jalat aaaaivan ulapalla. Lupaan myös ensi kerralla asetella puhelinta parempaan spottiin, nyt ei näy millä katsekontakti kriteerillä palkkaa tippuu. On noi kyllä aika supereita, olettaen että tämä on ensimmäinen vatitreeni kerta. Mun pojat <3
Pitäisköhän puhaltaa naksuttimesta pölyt ja ottaa uudelleen käyttöön. Vielä pentuaikoina tuli käytettyä mutta sitten vaan jäi.. Voisi aloittaa vaikka siitä kurresta, nyt iski päivän inspiraatio :D
VastaaPoistaEhdottomasti pitäisi! :D Meillä taitaa viikossa olla yksi tai kaksi naksuttelematonta päivää. Ja näiden rally-toko naksuttelujen lisäksi ollaan naksuteltu kaikkea ihan turhaa... Kolikoiden laittaminen kippoon, lompakon tuominen ja sitä rataa. Laitahan sitten kommettia miten naksuttelu sujui! :)
Poista