Luokanvaihdot kuumottelee

Koska ohjaaja kuolee jännitykseen jo nyt, käytiin kisapäivän jälkeen palauttelemassa koiria naksuttimen kanssa kentällä. Ruffe treenaili kamalan näppärästi. Aloiteltiin avo-luokan hypyllä, jota tehtiin extraleveällä pk-esteellä. Korkeutta laitoin kahden laudan verran. Hienosti luki tämänkin esteeksi, vaikka ollaankin vain agiesteillä kisoissa tehty. Näppärä tyyppi.

Hypyn yhteydessä (mentiin useasti edestakaisin), tehtiin puoltavaihtavia voittajan kylttejä. Molemmat vas. ja molemmat oik. sujuvat ongelmitta käsiavuilla, vähän kuin agin persjätössä nappaisi koiran sopivalle puolelle. Näissä ei ongelmaa, korkeammassa vireessä voi toki tulla häslinkiä.

Jalkojen välistä pujoilu sujuu mutkitta, ehkä liiankin innokas. Tyyppi nimittäin helposti ajattelee, että tehdään jotain koiratanssi ketkutuksia, ja tunkee puoli pakolla vielä uudelleen jalkojen välistä - vaikka tässä tapauksessa se kerta riittäisi. 

Tätä seurasi vielä toinen setti, jossa otettiin ihan muutamaa asiaa, naksun ja nakin voimin. Kaikki taas voittajan kylttejä. Asennonvaihtoja ollaan olkkarinaksuteltu kevään sateisina iltoina, mutta kentällä nämä olivatkin uusi juttu. Olin ihan äimänkäkenä, miten tuo eläin oli kuulolla. Meille ehdottomasti vaikein vaihto on seisomisesta suoraan maahan (vaikka liikkeestä maahan ei tuota ongelmaa). Oli jokatapauksessa älyhienoja ja nopeita suorituksia, ja jokaisesta vaihdosta naksahti palkkanakki.

Loppuun vielä liikkeestä seiso, kierrä koira. Joka oli mainio. Ohjaaja tosin unohti seisomisen käskysanan ja äänenpainon ja pamautti kuuluvasti '' SEIS'', jolloin koira meni kuin rasvattu salama istumaan ja jäi sinne. Hemmetin hieno istuminen tosin oli. Ohjaaja siis skarppasi ja vaihtoi käskyn oikeaan hentoiseen ''seeeeiso'' käskyyn ja koira seisoi nätisti paikallaan. Kolmessa toistossa taisi ensimmäisellä liikuttaa yhtä takajalkaa (mahdollisesti -1p vino), muutoin täydellisiä seisomisia. 

Leevi tuli ihmettelemään avoimen luokan täyskäännöksiä. Näissä en uskonutkaan olevan ongelmaa, melkein helmpompia kuin liikkeessä tehtävät tai kerran pysäyttävät. Täyskäännöksiä tehtiin hypyn ympärillä, jossa sai kyllä mopon hallintaa taas harjoittaa. Hyppyeste nosti tyypillä kierrokset korviin, ja seuruussa alkoi herkästi edistää ja kerran varastikin esteelle, vaikkei tosin ehtinyt hypätä kun räksytin perään.

Leevi mitattiin tosiaan ekoissa kisoissaan kuuluvan 40-50cm luokkaan, sillä tyyppi oli 41cm korkea. Hohhoijaa. Onneksi hyppy on vain yksi 130 kyltistä, ja korkeus rimalle tulee olemaan 30cm. Kyllä me lonkkavaivaiset tähän kyetään, ja saatiinkin fyssarilta kirkkaan vihreää valoa touhulle. Tekniikka on erittäin kohdillaan ja hypystä on jo nyt tullut mieluisa ja melkein hallittavissa oleva este.

Tässä vaiheessa taas heräsin siihen, että mullahan on kohta Leevin kanssa avoluokka edessä. Uusina asioina tosiaan hyppy, pyörähdys ja seisominen. Avoimen pyörähdys on vasemmalla puolella, ja sujui ehdottomasti odotettua paremmin. Pyöriähän toi osaa kuin hyrrä, mutta sain kuin sainkin siistejä pikku pyörähdyksiä ilman hyppyjä aikaiseksi. Täytyy aina muistaa prepata koiraa tuohon pyörähdykseen, eikä van hihkaista yllättäen ''RI!''. Pyörii kyllä, kunhan tietää metriä aikaisemmin missä pyörähtää.

Istu, seiso, kierrä koiran ympäri. Olen positiivisesti yllättynyt. Leevi on harjoitellut seisomista kaukokäskyjen opetusmenetelmillä, alustoilla, namikäsillä ja plääplää. Aika kätevästi tyyppi tiesi mitä tehdä, ja pysyi namin muutamia askeleita asennossaan. Vinouksia toki tuli, mutta siinä sai syyttää ohjaajan namikäden sijoutusta. Kaikinpuolin helpolta vaikuttaa Leevin kanssa tuo avoinkin luokka, kunhan ohjaaja tsemppaa itsensä opettamaan seisomisen kunnolla.

Ihan loppuun vielä muutama saksalainen täykkäri, sillä hihnan kanssa nämä tuppaa takkuamaan kisoissa. Ilman hihnaa toimii kuin unelma, mutta hihnan kanssa jälleen hetken säätö ja pari onnistunuttakin suoritusta. Vielä jos viimeiset kisat kärvistelisi tuon hihnankäytön kanssa, ja sitten pääsisi avoimeen rallattamaan vapaana.  

Mitäs tykkäätte tällaisista treenipäivityksistä?