Mätsärit 2015

Tänään oli vuoden ensimmäiset ja viimeiset mätsärit. Heh, ei olla kauheesti käyty, ei sillä että olisi ehtinytkään. Mätsäröinti osoittautui nyt kuitenkin Leeville oivaksi tavaksi totutella tapahtuma hälinään. Se on kuitenkin aina ollut vähän ääniherkkä ja tuijottelevaa tyyppiä, joten tapahtumissa käynti tekee aina hyvää. Ennenkuin ikinä aion koiraa viedä rallyssä voittajaan skabaamaan, tulee sen oikeasti osata/pystyä keskittymään. Tähän siis vaan sitä ainiaista treeniä.

Päivän teemana siis 'pidetään kivaa ja tehdään yhdessä' tämä toteutui vallan maniosti! Leevi oli heti häkistä tullessaan kuulolla ja sama meno jatkui kehässäkin. Ekasta kehästä napsahti käteen sininen nauha ja kamalasti kehuja ensikertalaiselle, joka pöydällä koitti kiivetä tuomarin syliin (?!).

Kiireellä koiran vaihto ja Ruffen kanssa kehään. Tyyppi oli vielä harjaamatta ja ihan täynnä virtaa. Hipsuttelu sen kanssa oli vähän veitsenterällä tanssimista, mutta hienosti pysyi ravilla ja hampaatkin huulien sisäpuolella, eikä ohjaajan lahkeessa. Huisi Ruu muisti vielä kehähommia kahden vuoden takaa ja pönötti pätevästi paikallaankin. Ensimäisestä kehästä Ruffelle siis punainen nauha.

Sinisten kehässä Leevi oli vielä enemmän edukseen ja ihan innostui näistä ''nopeista seuruu pätkistä'' oli ihan tottiskenttäläinen, mutta maistui kuitenkin tuomareille meidän esiintyminen.

Treeniin voidaankin laittaa odottelu. Se on meillä muutenkin ollut listalla ja asian eteen jo tehty ruokakuppisulkeisia ja muita reenilöitä. Ruffe odotti häkissä kuin vanha tekijä ja sai ihan untakin palloon aika ajoin. Leevi odotti Ruffen kanssa todella hienosti (ihan yllätyin), mutta yksin tai tyttöystävä Islan kanssa jäädessään tuli vähän suru puseroon - tällaista odotin koko odottelun olevan.

Jotain on siis jo tehty oikein ja suunta on eteenpäin. Selkeästi kuitenkin tyypille helpompi odotella hallissa sisällä, kuin pölähtää paikalle autosta (niinkuin on joka kisassa käynyt). Joten tästä edes kannan sen kuusitoista kiloisen rautahäkin autosta kisapaikalle, vaikka tulisi itsellä surupuseroon. 

Sinisten kehässä Leevi oli vielä enemmän edukseen ja ihan innostui näistä ''nopeista seuruu pätkistä'' oli ihan tottiskenttäläinen, mutta maistui kuitenkin tuomareille meidän esiintyminen.

Ruffe liiteli lennokkaasti myös punaisten kehässä. Häntähän sillä on taivaissa, mutta minkäs teet kun toinen huiskuttaa onnellisuuttaan minkä kerkiää. Saatiin hyvää palautetta seisomisen kestosta, ja siitä ettei koiraa tarvitse lainkaan asetella.

Lopputulemana Leevi oli pienten aikuisten SIN2 ja Ruffe pienten aikuisten PUN3. Ei mikään huono mätsärikauden aloitus etten sanoisi.

Täytyykin siis ottaa itseä niskasta kiinni ja mennä mätsäröimään aina kun on aikaa. Kivaa 'kisakokemusta' nuorimmaiselle ja Ruffelle harjoittelua mestariluokan käytösruutua ajatellen. 3 minuuttia seisten vaatii jo vähän treeniäkin. Miten mukava päivä, kiitos vaan Lauralle & Islalle seurasta, täytyypi mennä uudemman kerran kun on täälläpäin meininkiä!