11 vastausta

Ja taas on aika raapustaa seuraava haaste, jonka sain systeriltä, kiitos hänelle. Elikkä sääntöjen mukaan vastaan näihin 11 kysymykseen jonka edellinen bloggaaja on väsännyt, ja annan tämän eteenpäin, keksien itse uudet 11 kysymystä. Sääntöjä nyt kaihdan sen verran, että napsikaapa vaan samat kysymykset itsellenne. Systeri on kehitellyt niin loistavia kysymyksiä!

1. Millaisia blogeja luet ja miksi?
Luen suurimmaksi osaksi koirablogeja. On hauska seurata muitten edistystä, ja tutustua uusiin samanhenkisiin ihmisiin. Ennen kaikkea, aina voi oppia jotain uutta. 

2. Mikä on parasta kesässä?

Agia on helpompi harrastaa ilman lumia. Eikä näpitkään oo kokoajan jäässä. Uiminen ja auringonottaminen tietenkin, unohtamattakaan jäätelöä!

3. Jos olisit eläin, mikä eläin olisit ja miksi?

Tämäpä meni vaikeaksi, ehkä lintu. Lentäminen ois varmaan enemmän kuin siistiä.

4. Missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua?

Olen käynyt amiksen loppuun ja opiskelen koiranomiksi. Toivonmukaan minulla on toinen koira ja harrastan aktiivisesti edelleen. Asustelen luultavimmin Mellunmäessä tai Rajakylässä.

5. Mitä kadut tähän astisessa elämässäsi?

Kadun montakin asiaa. Eniten ehkä rakkaan ihmisen menettämistä, oman ajattelemattomuuden takia. Mutta ei siitä sen enempää.

6. Mitkä ovat elämäsi parhaita puolia?
Parhaita puolia, noh. Onhan mulla jo tuo parempi puolisko tarttunut mukaan. Tietenkin Ruffe, ja se että mulla on näin ihania ystäviä ja perhe. Mahdollisuus harrastaa ja iloita elämästä.

7. Jos voittaisit lotossa viisi miljoonaa, mitä tekisit rahoilla?
Huhhu, pistäisin säästöön. Ostaisin aikanaan omakotitalon. Luovuttaisin osan rahoista Hesylle tai muille koirataloille.

8. Mitä jos et bloggaisi nykyisestä aiheesta, mistä muusta voisit blogata?
Apua, en minä tiedä. Luultavasti en bloggaisi, ''minä''- aiheisia blogeja on aika tylsä kirjottaa.

9. Mitä muita harrastuksia olet kokeillut kuin nykyistäsi?
Trampoliini/teline voimistelu, Kick boxing, Toko, en kai muuta. En oo nuorempana halunnut harrastaa oikein mitään.

10. Mikä koirissa ärsyttää?
Hmm, no ehkä tällaiset arkiset asiat. Kuten ohi kulkevan kisun haukkuminen ikkunalla. Tai uusien lelujen tuhoaminen.

11. Mikä koirissa on parasta?
Kaikki. Se on se kokonaisuus, joka tekee niistä täydellisiä kumppaneita. Ystävyys ja seurallisuus. Karvaisuus ja pehmeys. Lojaalius ja ahkeruus. Itse pidän aktiivisista ja aikaan saavista koirista. En voisi kuvitella itselleni koiraa, jonka kanssa en voisi harrastaa. Ruffella on niin korkea motivaatio, etten kyllä rotua vaihda. Koirissa parasta on lämpö.

Haasteen lähetän näille blogeille,
Hanna&Lara

Sanna&Taavi
Jenni&Noki
Mari&Oliver
Piia&Sisu

12 keppiä + video

Tiistaina oli perinteenmukaisesti vapaavuoro. Halli ammotti tyhjyyttään joten saatiin rauhassa rakennella rataa. Radalle koitin tunkea putki/puomi erotteluja. Ja mahdollisen valssin, jonka sain peräti kerran onnistumaan kävelyvauhdissa.

Jennistä oli kovasti apua radan rakentamisessa, ja se olikin valmis jo kymmenessä minuutissa. Tyrkkäsin sille vielä kameran käteen, ja loistavia kuvia/videota saatiin kasaan. Putki/puomi erottelu toimi vähän vaihtelevasti, kauheesti haluaa mennä puomille vaikka kuinka kiljuisin, että ''läpi!'' Kuten varmaan videostakin kuuluu.

Päivän ehdoton ykkösjuttu oli nuo onnistuneet kepit! Oon ihan kauheen tyytyväinen siihen, ettei tullut kertaakaan väärästä välistä pois. Nyt pitää vaan alkaa treenata irtoamisia ja sitä kättä pois. Kuutta keppiä ottettiin ilman käsiapuja onnistuneesti, en uskaltanu tonne kahdelletoista kepille vielä, jos vaikka ois erehtynyt. Hitaasti mutta varmasti! Ensi kerralla sitten juoksu askelia mukaan ja etäisyyttä lisää, tuskin samaan aikaan tosin.

Illalla suunnattiin Hartwal Areenalle kattelemaan Cesar Millanin Live showta. Oli kauhean silmiä avaava ja tyhjentävä seminaari. Poskiin sattuu edelleen, sai sen verran nauraa. Koomikoksikin se vois ryhtyä, samoin sen poika. Ihania koira esityksiä suomalaisilta naisilta. Suurkiitos Jennille seurasta, niin hallilla kuin areenallakin.

Ciao!

Ikävänpuoleiset treenit

Tänään oli tosiaan treenit. Viime viikolla jätin väliin migreenin takia, joten sateesta huolimatta oli kiva palata kentille. Sää oli vaihtelevaa, mutta kuivina ei kuitenkaan pysytty. Pahempaakin oli tulossa.

Aloitettiin treenaamalla pareittain. Minulle karsiutui pariksi Petra koiransa Gimman kanssa. Mentiin ensin vuoroitellenharjoittelemaan pöytää ja rengasta. Pöydälle Ruffe osaa mennä niin hyvin ettei riemullarajaa. Odottaminen pöydällä melkein onnistuu, muutaman kerran varasti. Sitten vuorossa oli rengas, ja ai että. Ihan loistava ipana. Ei mennyt kertaakaan ohi vaan ainanätisti renkaan läpi. Sitten otettiin tämäsarjana, pöytä-rengas Ruffe muutamankerran koukkasi vielä renkaan vieressä lojuneelle A-esteelleja jäi seisomaan koske-käskystä. Taitava ipana.

Sitten vuorossa oli pituushyppy ja pussi. Pituus hyppyyn laitettiin nyt siis kaikki medien kolme palikkaa ja harjoiteltiin niillä. Tässä ei ongelmaa, kerran hitaammassa vauhdissa Petra huomasi, että Ruffe ponnasi vauhtia siitä viimeisestä pulikasta takatassullaan. Muuten tämä toimi virheettömästi. Seuraavaksi pussi, otin nämä kaksi estettä sarjassa, että saisin vähän vauhtia sinne pussille. Noh, Ruffe sujahti sinne ongelmitta. Muutaman kerran meni ohitse, tai ikäänkuin perääni. Otettiin pari onnistunutta toistoa ja sitten uuteen hommaan.

Meillä olikin vuorossa ohjauskuvion harjoittelua. Vetoja ja työntöjä. Työnnöt onnistu meillä loistavasti. Vedon Ruffe ymmärsi, mutta minä en. Aloin miettiä liikaa ja meni kaikki yrittämisen puolelle. Noh, saatiin yksi onnistunut kerta ja siihen jätettiin. Tämän jälkeen mentiin tasapainoilemaan valmentajan väkertämälle tasapainoilualustalle. Joka siis koostui isosta kivestä, jonka päällä oli vanerilevy. Ruffe melkeimpä tykkää sen liikkuvuudesta, pomppi aina innolla laudan päälle ja muksautteli sieltä alas vähän väliä. Haki 2on2off kontaktit tässäkin, ihan loistavaa.

Seuraavana oli vuorossa kepit. Treenattiin aivan normaalisti kuudella kepillä niinkun aijemminkin. Meni todella hyvin, kunnes... Samassa ryhmässä treenaava bordercollie uros lähti juoksemaan törkeetä vauhtia meitä kohti, ja hyökkäsi Ruffen kimppuun. Koirat kierivät maassa, borderi muristen ja haukkuen, Ruffe huutaen. Lopulta joku sai borderia kiinni pannasta ja sieppasin Ruffen pois paikalta. Verta ei näkynyt, eikä sen suurempia haavoja tullut. HSKH'n periaatteissahan mainitaan se, että agressiivisia koiria EI oteta kursseille mukaan, ja silti tällaista ikävää pääsee tapahtumaan. Kyseessä on nyt jo toinen borderi joka Ruffea on purrut. Tasan kaksi tappelua on toi munkin vekara joutunut siis kestämään. Todella ikävää jos tästä kehkeytyy ongelma.

Tunnin lopussa otettiin pientä radan pätkää, jota me ei kuitenkaan suoritettu loppuun asti. Otettiin osissa ja palkkailin sinne väliin, sillä Ruffe oli aivan liian hermostunut tehdäkseen mitään kunnolla. Rata sisälsi hyppyjä ja putken. Takaakierron ja irrottamisia. Ihan mukavasti meni ensimmäinen pätkä, sen jälkeen Ruffe alkoi vahtaamaan kyseistä borderia, eikä enää halunnut työskennellä. Ruffelle oli selvästi liikaa tuo kyseinen välikohtaus. Katsotaan, että miten tästä edetään. Huomenna mennään kuitenkin keräämään positiivisia kokemuksia hallilta, kun mennään ekaa kertaa treenailemaan, ihan yksin.

ps. Cesar Millanin Seminaariin huomenna !

Mökkikausi avattu!

Viikonloppu hurahti käytiin Piian ja Sisun vierailulla. Vietettiinkin aikaa ulkona reilut 5 tuntia, kauhean nopeasti menee aika noitten epeleitten kanssa. Käytiin taas vähän heittämässä pelto lenkkiä ja voi jumpe. Vanhat lätäköt olikin jo kuivunut, mutta nytten nää kekkas että ojissakin voi rämpiä. Nauraa kyllä taas sai. Pojat loikkivat antiloopinnäköisinä kilpaa milloin missäkin rapakossa. Suihkussa taas hymy hyytyi. Pienen kuurauksen jälkeen pojat olivat kuitenkin siedettävän näköisiä, vaikka ei niitä sisälle laskettukkaan.

Otettiin pihalla taas agilityä. En edes jaksa ruveta piirtelemään niitä kaikkia ratapohjia, huhhu. Enimmäkseen otettiin irtoamisia ja odottamisia. Ruffen kanssa otettiin aika iisisti, johtuen lämmöstä ja no ehkä vähän hyttysistäkin. Sisu ja Piia treenasivat tosi ahkerasti ja saivatkin palkitsevia tuloksia, päivän päätteksi Sisu irtosi todella hyvin yhden pätkän ajan. Tämä olikin poikien lempipätkä suorassa linjassa olevat, hyppy-pussi-hyppy-hyppy-putki-hyppy-hyppy. Illan tullen lähtivät Piia ja Sisu kotia kohti, ja me paineltiin Ruffen kanssa pakkaamaan mökkeilyä varten ja pikimmiten nukkumaankin.

Lauantai aamuna käytiin poimimassa Sauli mukaan möksälle. Matka sujui yllättävän rauhallisesti, säästyttiin puklailuilta ja pahoinvoinnilta. Tästä kiitos mukana olleille kylmäkalleille, joita ängin Ruffen pehmukkeen alle.

Perille päästyämme asetuttiin taloksi, ja siivoamista olikin jonkin verran. Talven jäljiltä mökki oli aivan mullin mallin ja ötököitäkin oli kiitettävästi. 'Pienen' siivouksen jälkeen se oli kuitenkin edustus kunnossa ja suunnattiin järvelle rentoutumaan. Ruffe pääsikin siis ensimmäistä kertaa tänä vuonna järvelle. Tällä kertaa ei kuitenkaan niin iloisissa merkeissä. Jätin epähuomiossa pikkuselle kaulapannan päähän, ja jotenkin se sai uidessaan tassunsa sujautettua ketjun sekaan. Paniikissa se räpiköi takaisin rantaan kolmella jalalla sotkuten. Läksy opittu, ilman kaulapantaan aina veteen!

Ilta sujui grillaillessa ja tikkaa heittäessä mutkitta. Ruffe leikitettiin uupumiseen asti. Saulilla olisi vielä ollut kädessä voimaa heittää palloa vaikka tunnin verran, mutta Ruffe talsi sisälle nukkumaan. Pojat olivatkin leikkineet jo monet hetket päivän mittaan. Kaikki pallot, kepit ja frisbeet oli kaivettu leikkimökin kätköistä ja levitelty ympäri pihaa. Illan tullen paineltiin saunaan ja suorinta reittiä nukkumaan. Yö saatiin Ruffen osalta nukkua rauhassa, mutta hyttysillä taisi olla melkoiset pippalot meidän makkarissa. Siedettävästi nukuin kuitenkin.

Aamusella suunnattiin vielä uudemman kerran järvelle. Ihan vain sen takia, ettei viimeiseksi muistoksi jäisi noita kauhun hetkiä. Järvelle päästyämme, oli Ruffe jo selvästi unohtanut tapahtuneen. Itse voivottelin pitkän tovin, ennenkuin pääsin yli tapahtuneesta vahingosta. Tunnin verran sitten pulikoitiin tyytyväisenä lämpöisessä vedessä. Ehdottomana vesilelu suosikkina toimii Saulin veistämä keppihärpäke. Pian kuitenkin saapui kyyti, ja lähdettiin kotiin päin. Väsyneinä ja tyytyväisinä kuitataan täältä oman kodin lämmöstä ja painutaan unten maille.

Buonanotte!

Kevyttä kertailua

Tänään suuntasin taas vakiovuorolle hallille. Nappasin mukaan Piian ja Sisun, pääsivät hekin vähän agilityn tuntumaan. Laitoin Piialle vähän ponnareita ja putkia joita saivat sitten treenailla lähetyksinä ja kutsuina yms. Tietysti autoin parhaani mukaan.

Siinä lomassa treenattiin Ruffen kanssa irtoamista, ja voi kuule. Sehän ampasee nätisti kun tarpeeksi kuuluvasti huutaa seuraavan esteen nimeltä. Putkiin irtosi enemmän kuin kivasti tänään. Ja pistinkin kolme koko pitkää putkea jonoon ja 'eteen' käskyllä pojan menemään, loistavalta näytti.

Otettiin muutaman kerran kontakti treeniä, joka sujui todella hyvin. Ruffe haki itse asennon kontaktille ja jäi tapittamaan mua. Tämä on yksi näistä hyvistä päivistä, huomenna se ei varmaan muista mitä ''koske'' tarkoittikaan. Kontakteissa on siis paljon työtä, niinhän on kaikilla muillakin aloittelevilla koirakoilla. Vielä enemmän treeniä meillä on kepeillä. Tänään kuitenkin tapahtui jotain ennen kuulumatonta. Ruffe pujotteli kepit tuijottamatta mun namikättä. Katsoi eteenpäin, vasta kun kepit loppuivat kääntyi ottamaan palkkansa. Taitava, en voi muuta sanoa. Ehkei olekkaan tarvetta kujakepeille. Pistän vaan kädet taskuun ja hyvä tulee!

Ei varmaan muuta kerrottavaa olekkaan tästä kerrasta. Lisää keppitreeniä kädet piilossa, lisää kontaktitreeniä ja varmuutta siivekkeiden kiertämiseen. Toivottavasti viikonloppuna päästäisin korkkaamaan mökkikausi. Olen jo pidempään odotellut sitä päivää kun lähdettäisiin mökille jillailemaan. Punkki asiat on hoidossa ja kyypakkaus ostettu. Lassella käytössä punkkipanta ja Ruffella Bayerin mössöt niskassa. Toivotaan siis hyvää säätä ja lauantaina suuntana Karjaa. Oi tätä autuutta.

Ciao!

Sisu + Ruffe

Tänään saatiin nauttia Piian ja tämän uuden pennun Sisun seurasta. Piian tulessa meidän pihalle, pisti Ruffe pystyyn sellaisen mekkalan ettei olla aikaisemmin nähty. Molemmilla kävi mielessä, että no hienoo ne ei tuukkaan toimeen. Noh, toisin kuitenkin kävi. Hetikun Ruffe pääsi haistelemaan, se tykästyi Sisuun. 

Lähdetiinkin siis heittämään vähän lenkkiä poikien kanssa. Sisu on vasta 5kk, joten niissä rajoissa mentiin. Päästettiin pojat pellolle juoksentelemaan ja voi että ne juoksi. Kauhee meno oli päällä. Poikien juostessa eteemmällä, spottasin kyykäärmeen lämmittelemässä hiekkatiellä. En muista, että mitä huusin tai kelle huusin, mutta Piia alkoi pomppia ja juostiin pellolle turvaan koirien kanssa. Huhhu. Jollain ihmeen ilveellä Piia kuitenkin onnistui saamaan kuvan siitä veijarista saamaan, hyi kauhia.

 Pellonpuolelta pojat tietenkin löysivät mudan ilot. Voi herttinen sentään. Pojat juoksivat edestakaisin mudassa, pomppivat yli ja kaatuilivat ojaan milloin kumpikin. Hulvattoman näköistä se ainakin oli. Valkoisenpaimenkoiran omistajana Piia ei ehkä enää kotona nauranut. Noh, pääasia että pojilla oli hauskaa. 

Käytiin vielä uittamassa pojat hiukan puhtaamassa vedessä läheisillä hiekkakuopilla. Ruffe ei tykännyt ei sitten yhtään. Piti vähän töniä että sai sen sinne veteen, ja sittenkin se tuli mahdollisimaan lyhyttä reittiä pois sieltä. Oli kuitenkin suhteellisen lämmintä vettä, mitä nyt vähän uikutin että nilkat jäätyi, mutta ihan virkistävää se oli. Matka kotiin oli tuskaisen kuuma, perille kuitenkin päästiin. Pihalla kokeiltiin vielä ottaa vähän agia. Sisu on aivan luonnonlahjakkuus, en voi muuta sanoa. Oppi putkeen menemisen tuosta vaan, mahtava ipana. Agilitystä saadaan lisää kokemuksia, sillä nappaan Piian ja Sisun mukaan hallille treenailemaan ensi viikon puolella.

Buonanotte!

Ensimmäinen sijoittuminen

Otsikko kertoo jo paljon. Oltiin siis eilen agikisojen ja mätsäreitten jälkeen kisaamassa vielä Rally-tokossakin. Olin ilmoittanut Ruffen mölliluokkaan, sillä en uskonut sen tekevän koko rataa ilman namuja.

Rata vaikutti simppeliltä, ja niin se olikin. Nappasin radalle mukaan kaksi palasta kanaa ja siirryin lähtöruutuun. Tuomarina toimi Heikki Palosaari, hauska mies. Tuomari antoi lähtöluvan ja alettiin löntystelemään ympäri rataa. Maahan menossa ei tälläkertaa ollut ongelmaa, vaan Ruffe meni käskyn saatuaan heti mahalleen. Saksalainen täyskäännös pelotti, mutta ei se sitten mennytkään huonosti, ajattelin että menee taas remmit ja koirat ja kaikki solmuut ja näin edespäin. Pujottelu meni kuin menikin oikein (viimekisoissa menin pujottelun kyltin ohi väärältä puolelta). Kuten videosta näkyy Ruffe pomppasi aikalailla kasi kyltillä ja istahti miten sattuu. Loppu rata menikin kuin vettä vain.

Siirryttiin taas nurmikolle maleksimaan ja syömään. Katseltiin alokasluokan palkintojen jako, ja viimeiset mölliluokan suoritukset. Pian kuitenkin oli palkintojen jako.

Tavoitteeni oli saada enemmän pisteitä kuin viime kisoissa, eli yli 81p. Odoteltiin jännityksellä, että pääsinkö tavoitteeseeni. Tuomari pyysi kisaajat luokseen piste järjestyksessä, pienimmästä suurimpaan. Luokassamme oli 12 osallistujaa. Siinä vaiheessa, kun tuomari pyysi 88pisteillä viereisen naisen, ajattelin että ollaan missattu meidän lappu. Kolmanneksi sijoittunut pistettiin aloilleen ja samoin toiseksi. Katselin hölmistyneenä kun seisoin yksin rivissä ja tuomari hymyili leveästi pyytäen minut luokseen. Herran jestas, mehän voitettiin! Tuomari nauroi mun venähtäneelle naamalle tovin, ja sitten siirryttiin kuvattaviksi. 

Ohhoh, aikamoinen päivä. Pisteitä saatiin 98p! Virheitä tuli ensimmäiseltä kyltiltä -1p kun Ruffe nuuhki mun sääriä. Ja toinen virhepiste tuli vinosta asennosta siinä kasikyltillä -1p.Tuomari oli vielä pistänyt kommentteihin, että '' Todella taitavaa menoa, alokasluokkaan vaan!''. Aivan mahtava päivä! Ja mahtavat oli palkinnotkin. Saatiin toinen heijastin, kuppi, Royal Canin Junnu ruokaa, ruusuke tietenkin ja 20€ lahjakortti Pet Pointtiin. Eipä ole valittamista. Ensi kisoihin mennään samalla innolla, mutta tuskin uskaltaudun alokasluokkaan, se on aina niin Ruffen motivaatiosta kiinni.

Hannalle vielä suurkiitos kuskaamisesta ja kuvaamisesta. Ennen kaikkea kuitenkin seurasta.

Ciao!

Agi aamu

Tänään suunnattiin Espoon Niittykumpuun kisaamaan. Oltiin kuin oltiinkin ajoissa paikalla ja kävin ilmoittamassa Ruffen Medimölleihin. Kello 11 pyörähti kisa käytiin ja minit aloittivan vauhdikkaasti. Medit alkoivat puoli 12 aikoihin. Otin meille kaksi starttia, numeroilla 203 ja 209. Viisi ratasuoritusta aikaa siis vaihtaa mukavasti lappuja ja juoda.

Pian tuli meidän vuoro ja kipitin radan varteen odotuspaikalle. Rata oli suhteellisen simppeli, mutta sillä sekunnilla kun astuin radalle, unohdin kaiken. Voi huhhu, nauratti videota katsoessa, että paljonko se koira pyörii, ja ihan vaan sen takia, että olin AINA väärällä puolella. Noh, meni kuitenkin huomattavasti paremmin kuin viime kisoissa. Täällä sai hylkäävästä virheestä 25vp, yleensä saa vain 10vp, mutta mikäs siinä. Noh, Ruffe otti kiellon toiselta esteeltä, joka siis oli pituushyppy. Seuraava ongelma tulikin A-estettä suorittaessa toiseen suuntaan. Pääsi livahtamaan ohi, ja juoksi A'n ali, siitä siis hyllyn verran virhepisteitä. JA kolmas moka, kun ohjasin sen ihan päin mäntyä hypylle, jonka eteen se pysähtyi pidemmäksi aikaa kuin pitäisi. Voin ihan vain hyvän mielen merkeissä laittaa meidän sähläyksestä videon tulemaan, nauru pidentää ikää! Hauskaa meillä kuitenkin oli. Tuloksena siis 35vp. Viimeksi tulokset lähentelivät sataa, ja Ruffe vaelteli kentällä reilut kaksi minuuttia, joten tämä meni hyvin! Ei haahuillut tai karannut, vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus.

VIDEO LÖYTYY TÄSTÄ.

Toinen startti tuli kohdalle ja suuntasin taas radalle. Kuvittelin jo muistavani radan, mutta eipä kai sitten. Töppäsin samassa kohdassa kuin aijemmin, kielsi A'alla. Noh jatkettiin eteenpäin, mutta mitenkäs kävikään. Radan reunalla oli liian lähellä spanieli tyttönen. Oi niin ihana spanieli. Siitä kun oltiin tulossa ohi viimeiselle hypylle, Ruffe tepsutteli kylmän viileästi tyttösen luo josta se otettiin kiinni. Hain pojan syliin ja rata keskeytyi siihen. Haittaako tuo, olen sangen tyytyväinen edellisen radan käytökseen, joten ei pidä valittaa turhista. Pian tuomari pyysikin naista koirineen siirtymään kauemmas.

Turhautumisen sijaa, tänään oli hauska kisata agissa. Tietenkään me ei sijoituttu, mutta hauskaa oli. Hannalle kiitokset videosta, tästä saan hyvät naurut päivittäin!

Ciao!

Mini mätsärit

Agi kisan jälkeen suunnattiin mätsärikehälle. Ilmoitun Ruffen pieniin aikuisiin. Käytiin tässä välissä pyörimässä Pet Pointissa. Tällä kertaa ostin jotain itselleni. Nimittän avaimenperän, olen ettinyt fiksua avaimenperää noihin hallin avaimiin ja tadaa, nyt on sitten loistava nippu.

 Mätsärit pyörähtivät käyntiin yhden aikaan ja oltiin heti toisessa kehässä. Saatiin pariksi viime kisoista tuttu Länsigöötänmaanpystykorva Rilla. Seisotettiin koirat, jonka jälkeen tehtiin yksi lenkki yhdessä. Sitten sainkin nostaa Ruffen pöydälle. Esiintyi aluksi todella edukseen, kunnes alkoi vähän ujostella tuomarin kopelointia. Tuomari oli todella mukava, jutteli koirille kauheasti ja lässytti minkä ehti. Tuomari toimi siis Noora Jyly. Tämän jälkeen odoteltiin kun Rilla oli pöydällä. Molemmat koirakot tekivät yksittäisesti kolmiot. Tässä Ruffe jopa oli todella edukseen, pitkää mataa askelta ja häntäkin pysyi alhaalla. Tehtiin vielä yhdessä kaksi ympyrää ja seisotettiin koirat tuomarin eteen. Hetken mietinnän jälkeen tuomari antoi meille sinisen nauhan. 

Mussuteltiin Kinder Buoenoita ja odoteltiin sinisten kehän alkua. Punaisten kehä oli nimittäin ensin. Eipä kyllä tarvinnut kauaa odotella. Pienissä aikuisissa oli KUUSI osallistujaa. Jo on aikoihin eletty, tämä tarkoitti sitä että sinistenkehässä oli kolme koiraa. Noh eipä tuo haitannut! Näin pienissä mätsäreissä en olekaan vielä koskaan käynyt. Huhhu. Noh, siirrytiin kehään ja tehtiin ryhmänä kaksi ympyrää koirien kanssa. Sitten juoksutin Ruffen edestakaisin spanieli neidin kanssa, ja sitten toisenkin koirakon kanssa. Tuomari mietti miettimistään, kunnes sijoitti meidät toisiksi. Jii! Helppo sijoitus, kun oli niin vähän koiria. Mutta eipä ole valittamista, kerrankin tilava sinisten kehä. Siinä sitten poseerailtiin hetki ja siirryttiin varjoon tutkimaan palkintoja. 

Palkinto kassista löytyikin siis heijastin, pieni pussi junnu nappuloita, pelikortit ja Royal Caninin sponssaushihna. Tälle keksinkin heti käyttöä, sillä Tarvitsin treeneihin lyhyen hihnan, johon voin laittaa Ruffen kiinni odotus ajaksi. Loistavaa, ihan loistavaa.

Ciao!

Tuulessa ja tuiskussa

Tänään oli siis poikkeuksellisesti perjantai-treenit. Kuuden hengen porukkamme olikin kutistunut kolmeen, ilmeisesti flunssan takia. Joten ei otettu huimia askelia eteenpäin, vaan treenattiin jo opittua syvemmälle noitten kalloihin.

Tehtiin (ylläri ylläri) taas pisteitä ja vuoroteltiin niissä. Ensiksi olin treenaamassa rengasta. Ja tällä kertaa ihan oikealla renkaalla! Rengas oli 'pentuystävävällinen' tai miten sen haluaa ilmaista 'palapelirengas'. Siis jakautui kahteen osaan jos Ruffe siihen osui. Näin ei kuitenkaan käynyt. Ruffe liiteli renkaan läpi. Joten korotin sen melkein medien korkeuteen ja nätisti näytti menevän. Otettiin tätä lähetyksenä ja kuljetuksena. Kuljetuksena pääsi kerran sujahtamaan renkaan ohi, pidikkeiden ja renkaan välistä. Tehtiin heti korjaus eikä yrittänyt uudestaan.

Sitten päästiin treenaamaan vähän keppejä. Otettiin taas vain kuutta keppiä. Valkun kanssa juteltiin siitä, kuinka se menee kepit liian kiinni mussa. Tällä menolla siis ei itsenäisiä keppejä tule. Joten koitettiin ottaa sitä targetille, että katsois eteenpäin, eikä mua. Kokeiltiin tätä myös vinokepeillä. Noh, parempaan suuntaan se meni. Mutta juteltiin siitä, että otettaisiinko kujat käyttöön vaiko eikö. Ei päästy vielä päätökseen siitä, mutten treenaa keppejä ennen ensi treenejä, niin en vahvista sitä kädessä kiikkumista ollenkaan.

Sitten tsekkailtiinkin kontakteja. Treenattiin taas maahan asetetulla puomin pätkällä, kunnes siirryttiin 'vauvaesteille'. Tämä oli siis tuplasti leveämpi puomi, joka oli muutaman sentin matalampikin. Koira piti kiepauttaa puomin alastulolle, ja jättää seisomaan kontaktille, no problem.

Tietysti lopussa treenailtiin vähän hyppytekniikkaa. Viiden hypyn vino sarja, oikealle ja vasemmalle. Tämä sujui täysin ongelmitta, lähetyksenä, kutsuna ja kuljetuksena. Liitettiin tähän vielä radan pätkää, u-putki - hyppy - hyppy. Ruffella oli keskittyminen hiukan hukassa, mutta alkoi kuuntelemaan kun otin namien sijaan lelun esiin. Yllättävää sinänsä, toi on kuitenkin aika hulluna kaikkeen ruokaan.

Loppuun otettiin vielä ympyrän muotoinen hyppy tsydeemi. Eli neljä hyppyä olivat sijoitettu ympyrämäisesti. Ja mun oli tarkotus ohjata koiraa ympyrän sisältä mahdollisimman vähän liikkuen. Ei meinannut aluksi irrota, ja piti tyrkätä esteelle, mutta hetken kuluttua kykenin seisomaan liki paikallani Ruffen tehdessä työtä. Mahtava ipana!

Huomenna onkin sitten agi ja rally kisat Espoossa. Saatetaan piipahtaa vielä mätsäreissäkin, saas nähdä.

Ciao!