Ei ole koiraa karvoihin katsominen

Me ollaan saatu osaksemme uusia ystäviä. Saanen esitellä teille Nea ja Dana. Ollaan tutustuttu shelttiyhteisöiden siimeksessä, ja nyt edustetaankin jo samaa seuraa. Muutamaan otteeseen ollaan käyty nyt vapaatreenaamassakin.

Agility ja sheltit ovat selvästi yhteinen intohimo, ja onkin ihana saada motivoitunutta treeniseuraa. Vielä kivempi on päästä leikkimään valmentajaa, vielä kun ei voi viralliseksi kouluttajaksi sanoa. Hain kouluttajakurssille muutama viikko takaperin ja toivon todella, että sinne pääsisin. Hakiessa jo, mulle todettiin että tunku on aika mieletön. Kurssi järjestetään Helsingissä ja on tämänvuoden ainoa pääkaupunki/etelä-suomessa järjestettävä koulutus. Mahdollisuudet päästä kurssille ovat minimaaliset, mutta me pysytään positiivisina, ja toivotaan parasta. Pitääkäähän meille peukkuja!

Vapaatreenailut on menneet hyvin ja vauhdilla. Videoitakin on, mutten millään ole jaksanut koota niistä isompaa pätkää, kun olen treenannut niin hajanaisia juttuja. Ruffe on kuitenkin oppinut mielettömästi irtoamista! Putkiin sinkoaa kuin orava räystääseen, ja kepit menee kuin vanha tekijä. Voinkin juosta helposti edellä, tai vähän jäljessä ja menee loistavasti. Etäisyyttää saa ottaa ainakin (pidemmällä en ole kokeillut) 3 metriä, ja hakee silti itsenäisesti kepeille. Ihan mahtava fiilis!'

Kaksi päivää takaperin lähti pojulta karvat. En enää yksinkertaisesti kestänyt sitä tukkaa. Leijonaharja oli aivan ylikasvanut verrattuna muuhun kroppaan ja koko koira näytti etupainoiselta. Karvat oli niin pitkiä, että niissä oli kuolaa, koska tuppaisvat menemään suuhun syödessäkin. Mahakarvat on meillä aina pidetty astetta lyhyempänä, kun herralla on herkkä iho lian ja kosteuden suhteen. Eipä jää sitten muhimaan. Vielä on paljon viimeisteltävää, mutta on se sitten komea! Jaloista lähti kans ylimääräiset karvat. Korvista tuli ihan kaljut, mutta ne kasvaa nopeasti takaisin. Poika riemastui uudesta luukistaa kovasti, ja hepuloi edelleen enemmän kuin normaalisti (mitä olenkaan mennyt tekemään). Eron näkee kun vertaa tähän.

Nyt palaillaan yödoboilun pariin, josta lisää myöhemmin.

Kehonhallintaa

Okei, myönnetään. Olen ollut laiska. tulee kirjoitusahdistus, kun on jäänyt aika monet treenaamiset kirjoittamatta, niin sitten en ole kirjoitellut ollenkaan. Aika tyypillistä. Paljon on kuitenkin tapahtunut, ollaan lenkkeilty nyt lomalla 20 km, ja meillä vieraili Teppo ja Domi shelttimäisin menoin. Treeneissä ollaan tietenkin käyty (ja usein). Sekä kisoja katseltu kalenteriin valmiiksi. Niihin tietysti pitäisi vielä ilmoittautua, ja maksaakin (milläköhän).

Sunnuntaista asti ollaan oltu systerin luona. Kissat otti Ruffen avosylin vastaan, kun taas illan tullen Ruffen hepulit aiheuttu stressiä kissoissa suuresti. Nuorempi vesseli kiipesi oman telineensä ylimmälle tasolle, ja tuijotti sieltä korvat viistossa muristen, ja kyllä kissanpentukin osaa murista. Aamulla kaikki oli kuitenkin taas normaalisti, eikä Ruffen tarvinnut pelätä sähisevää karvapalloa.

Meidän treeniohjelma on mennyt aikalailla sivusuihin. Olen niin vähän kotona, että en ehdi pitää rytmiä. Työharjoittelun vuoksi asustelen Saulilla, jonne en voi Ruffea ottaa arkena mukaan. Joten Ruffe on vietellyt viime viikot leppoisia päiviä kotona äidin kanssa. Tekemisenilo on ollut suuri, aina kun olen tullut kotiin. Temppuja satelee ennenkuin ehtii suutansa avaamaan. Otinkin siis tilanteesta kaiken irti, ja harjoiteltiin vähän kehonhallintaa.

Näitä on tarkoitus harjoitella niin kauan, että koira osaa pyöriä itsenäisesti vadin ympäri. Hauskaa yhdessä tekemistä ja takapään herättelyä. Takajalkoihin ollaan panostettu nyt enemmänkin, kun ollaan harjoiteltu yhden jalan nostamista. Vasenta ja oikeaa, tärkeää treenata molempia. Kuten pätkältä näkyy, on Ruffe yhden puolen koira, vaikka on kuinka treenattu. Nyt olenkin muutaman päivän vain treenaillut tuota vasenta puolta. Toivottavasti tasapainottuisi osaaminen molempipuoliseksi. Muistakaa ihmiset tehdä koirille hyvät lähtökuopat agilityyn!

Oman seuran kisat

Joihin saavuin 2 minuuttia ennen rataantutustumista, hupsista. Oli muuten aivan kauhea tunne tajuta, että miten myöhässä olin. En ole koskaan myöhästynyt koiratapahtumista, olen yleensä ainakin tuntia liian aikaisessa. Tällä kertaa kuitenkin kävi näin, ja armollinen ylituomari antoi meidn vielä kisata (puhuttelun kera). 

Ensimmäinen rata oli agirata, joka vaikutti ihan mukavalta, ei mitään sen kummallisempia kieputuksia. Ruffella oli aivan mielettömät kontaktit, renkaalle mentäessä (siis puomilta). Jäi ruffe nököttämään niin tehokkaasti, että iahn häkellyin. Jouduin erittäin kovaa vapauttamaan sen sieltä, että lähti. Tähän meni jokunen sekuntti. Loppu rata oli siisti, mutta tuli kepeiltä se vitonen. Yli aikaa tuli melkein 7 sekunttia, auts. Ihanne aika oli 47sec. Tästä radasta ei videota tullutkaan, kuvaajalla oli vielä hakusessa mun kameran toiminnot.

Toinen rata oli hypäri. Rata vaikutti ihan super kivalta, ja rataantutustumisessa tanssahtelinkin rataa läpi hymy naamalla (aika pelottavaa). Alkupätkä oli sama, ja lopussa oli ihana baanaus suora. Radalle lähtiessä, ei jostain syystä jännittänyt enää yhtään. Eka rata oli mennyt vähän pilvissä, josta keppimoka johtuikin. Tällä radalla oli onnistuneet kepit (joista häkellyin niin suuresti, että loppuradan ohjaus oli aika jäätävää). Kasi hypylle ohjasin huonosti, ja Ruffe kielsi. Jouduin menemään niin lähelle estettä, että en ehtinyt enää valssaamaan 9-10 väliin (koska en halunnut takaa leikkausta putkelle). Joten sähelsin jotain aivan karsean näköistä, mutta menipä kuitenkin. Sen jälkeen sujui hyvin (-putkikielto), ja Ruffe osasi hakea suoralla kaikki tosi hyvin, meni mieletöntä vauhtia. Kaksi kieltoa siis tuli, joten 10 sieltä, mutta ehdittiin ajoissa, ihanneaika oli 42, meidän 38! 

Olen niin tyytyväinen onnistuneisiin keppeihin, että huhhu. Se olikin meidän tavoite, joten iloisina mennään seuraaviin kisoihin, joissa voitaisiin tavoitella kahta vitosen rataa, onnistuneita keppejä, tai jopa nollaa. Toivotaan, toivotaan. Aliajalla mielellään kaikki radat, lisää vauhtia meidän laiskuriin! Tässä vielä video meidän hypäristä.

Viralliset kisat

Sunnuntaina oli meidän ekat viralliset. Oletin tunnelman olevan ylenpalttisen jännittynyt ja henkeä salpaava. Toisin kuitenkin oli. Jännittihän mua kentälle meno, tottakai, mutta tunnelma oli lämmin ja seura mitä parhain. Meidän kouluttaja Isabella oli paikalla, samoin kaksi ryhmäläisistämme. Muita agilityhulluja tuttuja oli pilvin pimein ja suuriosa perheestäkin tuli paikalle.

Pidemmittä puheitta (lue: kiireinen opiskelija) tässä videot radoista. A radalla syys hylly, kun Ruffe juoksi pää viidentenä jalkana putkeen keppien ohi. B radalta vitonen, kun ohjasin kepit ilmeisesti kummallisesti, hämmentävästi koira katsoo mua keppien ajan (toisin kuin yleensä). A rata oli oikeasti vaikea ykkösten radaksi, mutta olisi munkin siitä pitänyt suoriutua. B rata sen sijaan oli helppo ja mukava, mutta kepit sitten sotkivat koko homman, kun itse siellä sähläsin. Olin varmaan liian lähellä, eikä Ruffe näinollen mahtunut suorittamaan niitä kunnolla. 

Kisoista jäi oikeasti hyvä fiilis, vaikka ehkä toisin luulisi. Olenkin innolla menossa lauantaina meidän toisiin virallisiin kisoihimme, jotka onkin oman  seuran järjestämät. Sunnuntaina pääsekin sitten ihan työskentelemään sinne. Hauska viikonloppu siis edessä, pitäkää meille peikkuja!

Millainen kokemus teidän ensimmäinen kilpailunne oli?

Super treenejä

Mulla ei ole kaksista viime treeneistä muuta sanottavaa, kuin että vau. Ruffe on oppinut paljon, ja niin olen minäkin. On ollut todella kivat treenit, ja oikein odottaa seuraavia, kuin kuuta nousevaa. On se mahtavaa, niin agility kuin koiranomistajana oleminenkin.

Ja tässä vielä viimeisimmät! Harmi, ettei mulla ole nyt ollut aikaa analysoida ja miettiä treenejä tänne blogin puolelle. On vaan aika paljon meneillää, ja tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta kirjoittaa kaikesta, kun tapahtuu koko ajan. Kaikki on kuitenkin paremmin kuin hyvin, ja nämä pakkopostaukset on nyt saatu alta pois, ja voin ottaa rennommin tätä arkea. Vielä 2,5 viikkoa työharjoittelua jäljellä, huhhu, onneksi on loma välissä. Tässä nyt tämän viikon videota.

Me ollaan vihreitä

Niin kirjaimellisesti, kuin ympäristöystävällisestikin. Tämä viikko piti sisällää huisin määrän shoppailua, ehkä siitä syystä, että oli itsellä synttärit äskettäin, ja silloin yleensä siunaantuu rahaa tilille. Ensimmäinen tuhlauksen kohde ei ollutkaan koira, vaan urheiluun liittyvät asiat. Ensimmäisenä on jo viimeviikon shelttilenkin jälkeen ostettu kerrasto. Oli sopivasti alennuksessa Intersportissa, aluspaita ja leggarit, hintaan 39,90€, merkkinä Craft. Lämmittää tosi hyvin, pärjää helposti pakkasissa, ja kuivuu nopeasti, vaikka rämpisi hangessa, tosi jees.

Nytkun olen stockalla töissä, en voi vastustaa urheilukauppoja matkallani kotiin. Niimpä pysähdyin intersporttiin uudelleen, ja nappasin mukaan kaksi fleeceä. Edellinen jäi pieneksi kaksi vuotta sitten, ja olenkin lainaillut aina äidin fleecejä. Mutta nyt oli aika hankkia omat fleecet. Olivat puoleen hintaa, joten tavallaan kaksi yhden hinnalla. 19,90€ kappale, joten yhteishinnaksi tulikin se 40€. Meidän luottomerkkinä toimii Compa, jonka housuja käytänkin liki aina treeneissä. Loistavaa.

Kuvaan mahtuu myös syntymäpäivänä ostetut paidat, teknistä matskua, ostettu aika halvalla Cubuksesta. Ei ehkä ihan parhaat mahdolliset, mutta jossei maratonia juokse, niin kelpaa hyvin. Sopivan pitkiä molemmat, hengittää hyvin ja hintaa oli vain 14,90 €. Merkistä ei tietoakaan, ihan vaan Cubuksen omia paitoja. Hyvä, että joku tekee halvalla urheilukamaa, joka ei hajoa heti käsiin.

Ei niin halpana ostoksena toimii urheilutopit. Perinteiset urheilurintsikat ei mulle sovi, joten myyjän ohjeen mukaisesti ostettiin kokoa isompi, jotta mahtuu rintsikat alle. Toimii paremmin kuin hyvin, eikä tunnu siltä, ettei saisi henkeä. Te urheilurintsikoitten vihaajat, käykää ostamassa Socin hyllyltä näitä, 19,90€ kappale, kalliimmat taisivat yltää kuuteenkymmeneen, mutta niihin en edes koskenut.

Äidiltä sain kivasti urheilusukkia, joiden hintaa en halua edes tietää. Näitähän ei kaupasta edes saa. Tietyt urheiluseurat myyvät näitä, ja tekevätkin sievoisia voittoja niillä. Sopii siis varmasti kaikkien jalooille, eivätkä veny käytössä tai nukkaannu. Parhaat treenisukat ikinä, jotka toimivat kesäkuumillakin. Kuvaan mahtui myös meidän uusi Berran fleece hihna. Ostin mätsäreistä sunnuntaina, kun tajusin miten kätevä toi olisi agility kilpailuissa. Toimii siis leluna radan päätteeksi, kun ei muuten saa palkata. Samaa materiaalia kuin tämä lelu, joten osaa leikkiä hihnalla tarvittaessa. Mahtavaa etten sanoisi. Hintaa oli vain 16 €, kaupassahan noi on kahdenkymmenen kieppeillä. Kokovihreää ei löytynyt, mutta kyllä tämäkin käy.

Viimeisimpänä on vihdoin omakoti-juttuja. Täytin 23 päivä jo 17, joten alkaa lähestyä ikävästi tuo maaginen täysi-ikäisyyden raja. Tämä tietysti tarkoittaa jonkin sortin muutosta asumisjärjestelyihin, joskushan meidänkin on kotoa lähdettävä. Se että milloin ja minne, on ihan auki. Joskus sitten. Varaudutaan jo kuitenkin hyvissä ajoin ja pikkuhiljaa, ettei sitten tarvitse ostaa kaikkea kerralla. Prismasta tarttuikin mukaan alennuksessa ollut bambu Eco viltti, aikaisempaa hintaa uskallan vain arvailla, nyt oli enää jäljellä tämä yksi, jonka hintana oli vain 5 €. Olihan se nyt pakko ottaa, eikö? Samalla nappasin mukaan maailmanparhaaksi todetun juustohöylän, joka sekin alennettuun hintaan 2,50€. Omakoti-projekti aloitettu, tästä on hyvä jatkaa.

Oletteko te lukijat hippuakaan ekologisia ?