Kirjoja, oi niin ihania kirjoja

Kevät koittaa tulla, ja lenkkeilyn jälkeen onkin ihana käperrellä sohvalla auringonvalossa kylpien. Ollaan varmasti joka päivä luettu ja opittu uutta, sekä nautittu toistemme seurasta (kerrankin rauhallisesti). Varoituksen sana, tämä postaus sisältää kirjaintoilua ja sanan ''ihana'' liikakäyttöä.

Koirista koostuva aforismi kirjanen on hellyyttävää luettavaa. Kirja oli tietenkin plärätty läpi hetkessä, mutta herätti paljon ajatuksia, sekä nostatti hymyn huulille. Hintaa kirjalla oli 7,90€, ja siihen nähden minusta loistava ostos. Sain itselleni uusia ajatuksia ja ihania sanontoja. Unohtamattakaan pentukuvia, voivoi. 

City dog-kirja löytyy ainostaan englanninkielisenä. Valitettavaa teidän puolesta, jotka ette englantia syystä tai toisesta lue. Kirja on täynnä viisauksia, ja pennun omistajille tähdättyjä vinkkejä. Maalta kaupunkiin muuttavalle ongelmakohtia ja niiden ratkaisuja, sekä arkipäivän juttuja. Positiivinen vahvistaminen on kova sana tässä kirjassa (ja noin muutenkin). Hintaa taisi olla 11,00€, ja on ollut penninsä väärti. Kummallisimpiinkin pelkotiloihin ja säikkymisiin löytyy täältä vinkit. Aroille koirille vinkkejä, ja agressiivisillekin. Jostain syystä tykkään opiskella tällaista, vaikkei meillä ongelmia olekaan. Miinus lapsiarkuus. 

Tämä onkin monen kuukauden takainen ostos. Näitä ei kaupoista löydä, vain seuran kautta sai tilattua (jo ennen virallista julkaisuakin.) Ratapohja kirja sisältää siis tuomareiden kommentteja ja vaatimuksia ykkös- ja kakkosluokille. Auttavia vinkkejä ja hyviä treeniohjeita. Ratoja on ainakin sata sivua, erillaisia ja monipuolisia. Sisältää myös tekniikkapätkiä, joita treenaillaankin useimmiten. Kirjasta on ollut kovasti apua, ja tulee jatkossakin olemaan. Hintaa taisi olla päälle 20€, mutta niin hyvillä kirjoilla on tapanakin.

Tämäkin kirja taisi löytyä jo pukinkontista. Ahkerana lukutoukkana lukaisin tämän muutamaan kertaa, että saisin oikeasti sisäistettyä asioita. Taaaaas lisää vinkkejä ja ehdottoman hyviä juttuja. Tämä muuten tulee lukea, jos koulutusohjaajaksi mielii päästä. Kuuluu Sagin suosittelemiin kirjoihin, enkä ihmettele. Alkeista huippusuoritukseen, on osuva nimi. Sopii niin aloittelijoille, kuin konkareillekin. Hintana 24,90€ suomalaisessa, löytyy halvemmalla muualta, jos on enää jäljellä.

Tämä tulikin Dobo kamojen mukana, ja nyt olen lukenut ja sisäistänyt koko kirjan sisällön. Tässä näkyy hyvin, että kuinka on merkitty mihin mikäkin liike vaikuttaa. Kategorioutuhan nämä on sen mukaan, kumpi on pallolla yms. Ollaan doboiltu nyt harmittavan hajanaisesti, johtuen tästä ''kaksikotia''-järjestelmästä. Nauttii kuitenkin suuresti, sittenkun pääsee tosissaan tekemään. Uusia juttuja ollaan harjoiteltu, mutta siitä lisää myöhemmin! Tällä kirjalla oli hintaa ihan mukavasti 49,90€. Dobokamojen kanssa, sai tietenkin alennusta. Tavallaan yhteishinnalla (onneksi).

HalliTehis Cup

Tiistaina oli meidän treenit korvattu Tehis Cup hallikisoilla. Tämä oli ensimmäinen osakilpailu ja vielä valmiiksi maksettu, niin pitihän sinne mennä. Oltiin paikalla tietenkin liian aikaisin, ja päätettiin heittää pieni lenkki ennen ilmoittautumista. Takaisin päästessämme olikin jonoa kertynyt jo ainakin neljänkymmenen koirakon verran, jessus. Jonoteltiin kiltisti (liki) haukkumatta. Ja ilmoittauduttiin kahteen kisaavien starttiin, sekä yhteen putkiralliin.

Putkirallirataan tutustumisia oli pitkin päivää, ja ajattelinkin suunnata sinne päästelemään höyryjä. Varmana siitä, että meillä molemmilla olisi kivaa. Seitsemännen ja kahdeksanne putken välissä kuitenkin tapahtui jotain odottamatonta. Putkilta ei ollut kovin suora linja toisilleen, ja Ruffe tuli mun jalkoihin. En käsitä miten se sinkosi suoraan mun jalkojen väliin, ja vielä niin, että toinen takajalka jäi sinne siksi aikaa että ehdin ottaa vielä yhden juoksuaskeleen (eli puristaa tassun omin luideni väliin). Yleisön huokauksien ja oman kauhistukseni seuraamana nosti Ruffe tassunsa korkealle ilmaan ja uikutti kuuluvasti. Tuomariltakin taisi hymy hyytyä. Kokeilin jalan nopeasti läpi, ja pistin pojan kävelemään. Ensimmäiset askeleet meni kolmella jalalla, kunnes muisti taskussa olevat namit, ja samalla unohtui tassukipu. Tuomari kehoitti laittamaan putkeen vielä kerran, ja Ruffehan meni. Onneksi ei mennyt mitään rikki! Itku kyllä meinasi tulla, kun ajattelin aiheuttaneeni sille kauheaa ahdinkoa.

Seuraavaan starttiin kisaavissa oli reeeeeeeeilusti aikaa. Ehdittiin siis tsekkailla jalan kuntoa, ja leikkiäkin. Onneksi meillä oli seuranamme Pia ja Sisu. Uusia tuttujakin tuli tehtyä, ja nähtyä vanhoja. Kauhea kasa oli mukavia ihmisiä tullut kisaamaan. Maxi luokat aloittivatkin kisaamisen vasta puoli kymmenen, voi raasut.

Kisaavien rata oli erittäin kinkkinen muistaa. Tämä oli tehty kolmosten ja kakkosten rataa sekoittaen, ja oli siis meille aivan hepreaa. Helpoissa kohdissa mokailin ja minun mielestä vaikeat olikin tolle tuttu juttu. Oli ihan kiva rata, mutta kepeille tulosta en tykännyt. Ellei osannut todella hyviä takaaleikkauksia, niin ei siitä olisi selvinnyt. Kolmosen kisaavahan radan sitten voitti. Meillä jäi suorituksiksi ekalta muistaakseni hylly, meni väärältä puolelta. Ja tokalta meidän ensimmäinen nolla! Epävirallinen nolla, mutta silti nolla! Tällä päästiin kuudensiksi, ja kerättiin Cup pisteitä, jee. Tässä vielä kisavideo.

ps. Ensimmäisellä kerralla sinisen putken jälkeen, mitä mä teen. Mihin jäi pakkovalssit? Missä on vastakkainen käsi jos en muuta ehdi? Siellä mä odottelin että koira tulee kohdalle ja koitin repiä itteäni sitten liikkeelle. Joo valoja!

Vaaleanpunainen lauantai

Niin väriltään kuin tunnelmaltaankin ihana vaaleanpunainen lauantai. Aamu sujui kirjoja lueskellen, monet sanovat, että vanhat kirjat tuoksuvat hyvältä. Mutta minusta uusien kirjojen pehmeät kannet ovat vastustamattomia. Lukemista ei vain voi lopettaa, ja tietomäärä kasvaa. Kirja päivitys voisi tulla tarpeeseen. 

Lukuhetkien jälkeen ryhdistäydyttiin ja suunnattiin Jennille, kattelemaan heidän uutta kämppää (niin ja tietysti Elvistä). Elvis on ollut vähän tukkoinen, joten ei olla päästy pitkään aikaan moikkaamaan. Ruffesta mielestä siitä oli ikuisuus jolloin viimeksi nähtiin, sillä kitinä alkoi sillä sekunnilla, kun Elvis näkyi tuulilasin läpi. Uikutus jatkui sisälle asti. 

Jaksan aina ihmetellä sitä, miten persoonallinen Elvis on. Ei pelkästään ulkomuodoltaan pikkuisine tassuineen ja hulppeine karvoineen. Vaan Elvis on mieletön persoona, ja vaikka (Jennin omin sanoin) koira on täysi aasi, niin on se ehdottoman rakastettava. Tämä johtuu pitkälti siitä, kuinka hyvin Jenni on kouluttanut ja toiminut mentorina Elpukalle. Sheltinomistajana edelleen ihmettelen koirien kovapäisyyttä, mutta Elviksen tapauksessa, se ei haittaa. Pusuja sinne!

On jännä huomata, miten koirat todella ovat yksilöitä. Eikä asia mene niin mustavalkoisesti, kuin ''minun koirani ei tykkää nartuista'' tai muuta vastaavaa. Päivänselvä asia on se, ettei Elvis ole helposti luettava koira. Vaikka kovin ilmeikäs vesseli onkin. Moni koira on epäilevä Elviksen kohdalla, vaikka toinen kuinka yrittää nuuskia ja leikittää. Ruffe on ilmeisesti yksi näistä poikkeuksista. Tähän täytyy vielä lisätä, että Ruffe pelkää ja arastelee röhiseviä koiria, kaikki bulldogit ja bostoninterrierit ovat sille maailman hirvein asia. Elviksen röhötys ei kuitenkaan haittaa, päinvastoin. Ruffe tunkee itseään Elviksen naamaan kiinni ja nykii viiksiäkin. Pojat jakavat murisematta saman ruokakupin (vahingossa tosin) ja tulevat aivan täydellisesti toimeen keskenään. Jenniä ja Elvistä voi seurata tästä.

Ehdittiin ulkoilla ennen tätä kauheaa lumimyrskyä, jolloin oli erittäin nätti ilma. Vaikka sormet olivatkin sinisinä. Raahasin kotoa mukanani muutamia agiesteitä, jotta Elviskin saisi treeniä tulevia epiksiä varten. Elviksen putki ongelma oli tipotiessään. Hyppyjä ei kokeiltukaan, lumella ei hyppyytetä, eikä jää ollut parempi vaihtoehto. Hiekkaakin löytyi, mutta kuinkahan mukavalta olisi jäinen maa tuntunut. 

Me ollaan harjoiteltu paljon uutta ja vahvistettu vanhaa. Takajalkoja ollaan aktivoitu likipäivittäin ja uusia juttuja ollaan treenailtu ainakun on aikaa. Maahanmenoja on pitänyt vahvistaa aikalailla. Nytkun asustelen suurimmaksi osaksi Saulilla ilman Ruffea, on aktivointi porukoiden harteilla. Hyvin ne on kuitenkin sille keksineet tekemistä, ja lenkit ovat olleen kovin runsaita. Mun kansa tekeminen on silti aivan eriasia. Tällä hetkellä on työn alla takajalkojen nostot, käskyinä ''vasen'' ja ''oikee''. Ja älkää huoliko, käännökset on Ruffelle opetettu sanoin '' Left '' ja ''Right''.

Ps. Miellyttääkö uusi ulkoasu ja banneri? 

Ihan vähän vain

''Liian paljon tekemistä'' on ehkä liioiteltu ilmaisu, vaikka olenkin joka päivä menossa. Itsehän olen tämän kalenterin niin täyteen änkenyt kaikkea maan ja taivaan väliltä. Nyt kuitenkin meno rauhoittuu, kun työharjoittelu Stockmannilla on ohitse. Vähän kaihoisa fiilis tuli lähtiessä, mutta enköhän mä sinne takaisin vielä mene, ainakin kahville. Koska työharjoittelupaikka sijaitsi itiksessä, olen varmaan joka päivä käynyt ostamassa, 'vain jotain pientä'. Himaan ostin ''omakoti''-laatikon, jonne sullon sisustus tavaroita sitä mukaan, kun niitä tulee. Tarvitsen tosin pian toisen laatikon. Muutama tuote-esittely siis luvassa. Laatikkoon on kertynyt niin koiratavaraa, kuin sisustusjuttujakin.

Jo tammikuussa ostettu vesipullo on jäänyt inffoamatta. Kyseessä siis pitkään odotettu K9-pullo. Toimii meillä matka- ja treenipullona. Ei vuoda ollenkaan, vaikka olisi miten päin ja hölskyisi repussa. Helppo avata ja sulkea, vettä mahtuu noin litra pulloon. Korkki toimii matkavesikuppina, josta on helppo kaataa vedet takaisinkin pulloon. Ainakin meillä Ruffe juo paremmin, kun vettä ei ole kupissa treeniksellä, vaan sitä saa aina suorituksen jälkeen käsistä tarjottuna. Hintaa tällä kaunokaisella oli 19,90€. Tuotetta löytyy peten koiratarvikkeesta ja mustista & Mirristä. Värivalikoima vaihtelee. Suositellaan ehdottomasti matkapahoinvoiville, ja huonosti juoville!

Helmikuun alussa ostetut namikipot. Mulla on nimittäin erinameja eri paikoissa ja vähän liiankin monessa osoitteessa. Helmpompi laittaa namit tällaisiin tyylikkäisiin kippoihin, niin kehtaa pitää hyllyilläkin. Dentastix purkki ei nimittäin ainakaan minun sisustukseen istu. Nämä löytyy mustista ja mirristä, hintaan 15,80 €. Kupit ovat tarpeeksi ilmatiiviitä, että namit pysyy tuoreina, eikä lampaansuolikaan haise olohuoneessa. Toimii!

Vihreitä kun ollaan, niin löysin Jennin kanssa mustista ja mirristä ihania kippoja kevääseen. Taisin napata näitä nelisen kappaletta, yhden hinta oli 2,90€. Tuote on koneessa pestävä, kestää kulutusta, ja 'hylkii' nestettä. Eli kalanmaksaöljyt eivät tahrikuppia, eikä siihen jää värjäymiä, vaikka muovia onkin. Olen niin lopen kyllästynyt noihin metallisiin, ja nytkun ei ole pentua napsimassa muovisia asioita, niin nämä käy meille loistavasti! Pennunomistaja, älkää vaivautuko. Muutkin nakertelijat pysykää poissa muovikippojen luota, eihän tahdota laittaa myrkkyjä teidän masuihinne.

Omakoti-projekti edistyy siis ainakin koirakohtaisesti. Muut tavarat jää aina vähän unholaan. Osa tavaroista jää toki ostamatta, sillä paremmalla puoliskolla on jo tarpeeksi esimerkiksi astiastoa. Joitain asioita ei kuitenkaan hänen poikamisboxista löydy. Ikeasta lähti mukaan pikku lamppu, hintaa 9,90€. Sekä prismasta juustoraastin täytekupilla, 1,95€. Juusto on selvästi mun juttu, ja ravintola-alan ihmisenä, osaan arvostaa näitä parmesaanirautoja. 

Stockmannilta jäi kalentereita tänävuonna yli, joten näitä jaettiinkin henkilökunnalle viime viikolla. Minun makuuni löytyi A4 kokoinen kalenteri, johon mahtuu kaikki päivän aktiviteetit, urheilusuorituksista koulupäiviin. Ei ole enää tilasta pulaa, ja on oikein virkistävä kirjata ylös kaikki lenkit, ja ruokapäiväkirjakin. Helppo seurata omaa kehittymistä, kun kaikki löytyy samasta paikasta. Hintaahan tällä kaunokaisella olisi ollut 37€. Sellaisia summia en kalenterista koskaan maksaisi, joten olin kovin kiitollinen, että tämän nappasin ilmaiseksi. Kiitos Stockmannn.

Aurinko paistaa, ja mun on silti aivan pakko paneutua uusiin kirjoihin joita nappasin mukaani suomalaisesta. Näistä toki lisää myöhemmin. Auringosta saa niin paljon energiaa, että jaksan opiskella agilitynsaloja teoria muodossa, ja suunnitella treenejä sekä edistysaskelia. Voi olla, että perjantain koulutusohjaajakokouksessa mulle lupailtiin omaa ryhmää kevääksi. Innostuneina lueskellaan siis tämä päivä! Ihanaa lauantaita kaikille, lähtekää te meidänkin puolesta ulos aurinkoon.

Mitä tykkäätte näistä shoppailupostauksista?

Ei ole koiraa karvoihin katsominen

Me ollaan saatu osaksemme uusia ystäviä. Saanen esitellä teille Nea ja Dana. Ollaan tutustuttu shelttiyhteisöiden siimeksessä, ja nyt edustetaankin jo samaa seuraa. Muutamaan otteeseen ollaan käyty nyt vapaatreenaamassakin.

Agility ja sheltit ovat selvästi yhteinen intohimo, ja onkin ihana saada motivoitunutta treeniseuraa. Vielä kivempi on päästä leikkimään valmentajaa, vielä kun ei voi viralliseksi kouluttajaksi sanoa. Hain kouluttajakurssille muutama viikko takaperin ja toivon todella, että sinne pääsisin. Hakiessa jo, mulle todettiin että tunku on aika mieletön. Kurssi järjestetään Helsingissä ja on tämänvuoden ainoa pääkaupunki/etelä-suomessa järjestettävä koulutus. Mahdollisuudet päästä kurssille ovat minimaaliset, mutta me pysytään positiivisina, ja toivotaan parasta. Pitääkäähän meille peukkuja!

Vapaatreenailut on menneet hyvin ja vauhdilla. Videoitakin on, mutten millään ole jaksanut koota niistä isompaa pätkää, kun olen treenannut niin hajanaisia juttuja. Ruffe on kuitenkin oppinut mielettömästi irtoamista! Putkiin sinkoaa kuin orava räystääseen, ja kepit menee kuin vanha tekijä. Voinkin juosta helposti edellä, tai vähän jäljessä ja menee loistavasti. Etäisyyttää saa ottaa ainakin (pidemmällä en ole kokeillut) 3 metriä, ja hakee silti itsenäisesti kepeille. Ihan mahtava fiilis!'

Kaksi päivää takaperin lähti pojulta karvat. En enää yksinkertaisesti kestänyt sitä tukkaa. Leijonaharja oli aivan ylikasvanut verrattuna muuhun kroppaan ja koko koira näytti etupainoiselta. Karvat oli niin pitkiä, että niissä oli kuolaa, koska tuppaisvat menemään suuhun syödessäkin. Mahakarvat on meillä aina pidetty astetta lyhyempänä, kun herralla on herkkä iho lian ja kosteuden suhteen. Eipä jää sitten muhimaan. Vielä on paljon viimeisteltävää, mutta on se sitten komea! Jaloista lähti kans ylimääräiset karvat. Korvista tuli ihan kaljut, mutta ne kasvaa nopeasti takaisin. Poika riemastui uudesta luukistaa kovasti, ja hepuloi edelleen enemmän kuin normaalisti (mitä olenkaan mennyt tekemään). Eron näkee kun vertaa tähän.

Nyt palaillaan yödoboilun pariin, josta lisää myöhemmin.

Kehonhallintaa

Okei, myönnetään. Olen ollut laiska. tulee kirjoitusahdistus, kun on jäänyt aika monet treenaamiset kirjoittamatta, niin sitten en ole kirjoitellut ollenkaan. Aika tyypillistä. Paljon on kuitenkin tapahtunut, ollaan lenkkeilty nyt lomalla 20 km, ja meillä vieraili Teppo ja Domi shelttimäisin menoin. Treeneissä ollaan tietenkin käyty (ja usein). Sekä kisoja katseltu kalenteriin valmiiksi. Niihin tietysti pitäisi vielä ilmoittautua, ja maksaakin (milläköhän).

Sunnuntaista asti ollaan oltu systerin luona. Kissat otti Ruffen avosylin vastaan, kun taas illan tullen Ruffen hepulit aiheuttu stressiä kissoissa suuresti. Nuorempi vesseli kiipesi oman telineensä ylimmälle tasolle, ja tuijotti sieltä korvat viistossa muristen, ja kyllä kissanpentukin osaa murista. Aamulla kaikki oli kuitenkin taas normaalisti, eikä Ruffen tarvinnut pelätä sähisevää karvapalloa.

Meidän treeniohjelma on mennyt aikalailla sivusuihin. Olen niin vähän kotona, että en ehdi pitää rytmiä. Työharjoittelun vuoksi asustelen Saulilla, jonne en voi Ruffea ottaa arkena mukaan. Joten Ruffe on vietellyt viime viikot leppoisia päiviä kotona äidin kanssa. Tekemisenilo on ollut suuri, aina kun olen tullut kotiin. Temppuja satelee ennenkuin ehtii suutansa avaamaan. Otinkin siis tilanteesta kaiken irti, ja harjoiteltiin vähän kehonhallintaa.

Näitä on tarkoitus harjoitella niin kauan, että koira osaa pyöriä itsenäisesti vadin ympäri. Hauskaa yhdessä tekemistä ja takapään herättelyä. Takajalkoihin ollaan panostettu nyt enemmänkin, kun ollaan harjoiteltu yhden jalan nostamista. Vasenta ja oikeaa, tärkeää treenata molempia. Kuten pätkältä näkyy, on Ruffe yhden puolen koira, vaikka on kuinka treenattu. Nyt olenkin muutaman päivän vain treenaillut tuota vasenta puolta. Toivottavasti tasapainottuisi osaaminen molempipuoliseksi. Muistakaa ihmiset tehdä koirille hyvät lähtökuopat agilityyn!

Oman seuran kisat

Joihin saavuin 2 minuuttia ennen rataantutustumista, hupsista. Oli muuten aivan kauhea tunne tajuta, että miten myöhässä olin. En ole koskaan myöhästynyt koiratapahtumista, olen yleensä ainakin tuntia liian aikaisessa. Tällä kertaa kuitenkin kävi näin, ja armollinen ylituomari antoi meidn vielä kisata (puhuttelun kera). 

Ensimmäinen rata oli agirata, joka vaikutti ihan mukavalta, ei mitään sen kummallisempia kieputuksia. Ruffella oli aivan mielettömät kontaktit, renkaalle mentäessä (siis puomilta). Jäi ruffe nököttämään niin tehokkaasti, että iahn häkellyin. Jouduin erittäin kovaa vapauttamaan sen sieltä, että lähti. Tähän meni jokunen sekuntti. Loppu rata oli siisti, mutta tuli kepeiltä se vitonen. Yli aikaa tuli melkein 7 sekunttia, auts. Ihanne aika oli 47sec. Tästä radasta ei videota tullutkaan, kuvaajalla oli vielä hakusessa mun kameran toiminnot.

Toinen rata oli hypäri. Rata vaikutti ihan super kivalta, ja rataantutustumisessa tanssahtelinkin rataa läpi hymy naamalla (aika pelottavaa). Alkupätkä oli sama, ja lopussa oli ihana baanaus suora. Radalle lähtiessä, ei jostain syystä jännittänyt enää yhtään. Eka rata oli mennyt vähän pilvissä, josta keppimoka johtuikin. Tällä radalla oli onnistuneet kepit (joista häkellyin niin suuresti, että loppuradan ohjaus oli aika jäätävää). Kasi hypylle ohjasin huonosti, ja Ruffe kielsi. Jouduin menemään niin lähelle estettä, että en ehtinyt enää valssaamaan 9-10 väliin (koska en halunnut takaa leikkausta putkelle). Joten sähelsin jotain aivan karsean näköistä, mutta menipä kuitenkin. Sen jälkeen sujui hyvin (-putkikielto), ja Ruffe osasi hakea suoralla kaikki tosi hyvin, meni mieletöntä vauhtia. Kaksi kieltoa siis tuli, joten 10 sieltä, mutta ehdittiin ajoissa, ihanneaika oli 42, meidän 38! 

Olen niin tyytyväinen onnistuneisiin keppeihin, että huhhu. Se olikin meidän tavoite, joten iloisina mennään seuraaviin kisoihin, joissa voitaisiin tavoitella kahta vitosen rataa, onnistuneita keppejä, tai jopa nollaa. Toivotaan, toivotaan. Aliajalla mielellään kaikki radat, lisää vauhtia meidän laiskuriin! Tässä vielä video meidän hypäristä.

Viralliset kisat

Sunnuntaina oli meidän ekat viralliset. Oletin tunnelman olevan ylenpalttisen jännittynyt ja henkeä salpaava. Toisin kuitenkin oli. Jännittihän mua kentälle meno, tottakai, mutta tunnelma oli lämmin ja seura mitä parhain. Meidän kouluttaja Isabella oli paikalla, samoin kaksi ryhmäläisistämme. Muita agilityhulluja tuttuja oli pilvin pimein ja suuriosa perheestäkin tuli paikalle.

Pidemmittä puheitta (lue: kiireinen opiskelija) tässä videot radoista. A radalla syys hylly, kun Ruffe juoksi pää viidentenä jalkana putkeen keppien ohi. B radalta vitonen, kun ohjasin kepit ilmeisesti kummallisesti, hämmentävästi koira katsoo mua keppien ajan (toisin kuin yleensä). A rata oli oikeasti vaikea ykkösten radaksi, mutta olisi munkin siitä pitänyt suoriutua. B rata sen sijaan oli helppo ja mukava, mutta kepit sitten sotkivat koko homman, kun itse siellä sähläsin. Olin varmaan liian lähellä, eikä Ruffe näinollen mahtunut suorittamaan niitä kunnolla. 

Kisoista jäi oikeasti hyvä fiilis, vaikka ehkä toisin luulisi. Olenkin innolla menossa lauantaina meidän toisiin virallisiin kisoihimme, jotka onkin oman  seuran järjestämät. Sunnuntaina pääsekin sitten ihan työskentelemään sinne. Hauska viikonloppu siis edessä, pitäkää meille peikkuja!

Millainen kokemus teidän ensimmäinen kilpailunne oli?

Super treenejä

Mulla ei ole kaksista viime treeneistä muuta sanottavaa, kuin että vau. Ruffe on oppinut paljon, ja niin olen minäkin. On ollut todella kivat treenit, ja oikein odottaa seuraavia, kuin kuuta nousevaa. On se mahtavaa, niin agility kuin koiranomistajana oleminenkin.

Ja tässä vielä viimeisimmät! Harmi, ettei mulla ole nyt ollut aikaa analysoida ja miettiä treenejä tänne blogin puolelle. On vaan aika paljon meneillää, ja tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta kirjoittaa kaikesta, kun tapahtuu koko ajan. Kaikki on kuitenkin paremmin kuin hyvin, ja nämä pakkopostaukset on nyt saatu alta pois, ja voin ottaa rennommin tätä arkea. Vielä 2,5 viikkoa työharjoittelua jäljellä, huhhu, onneksi on loma välissä. Tässä nyt tämän viikon videota.

Me ollaan vihreitä

Niin kirjaimellisesti, kuin ympäristöystävällisestikin. Tämä viikko piti sisällää huisin määrän shoppailua, ehkä siitä syystä, että oli itsellä synttärit äskettäin, ja silloin yleensä siunaantuu rahaa tilille. Ensimmäinen tuhlauksen kohde ei ollutkaan koira, vaan urheiluun liittyvät asiat. Ensimmäisenä on jo viimeviikon shelttilenkin jälkeen ostettu kerrasto. Oli sopivasti alennuksessa Intersportissa, aluspaita ja leggarit, hintaan 39,90€, merkkinä Craft. Lämmittää tosi hyvin, pärjää helposti pakkasissa, ja kuivuu nopeasti, vaikka rämpisi hangessa, tosi jees.

Nytkun olen stockalla töissä, en voi vastustaa urheilukauppoja matkallani kotiin. Niimpä pysähdyin intersporttiin uudelleen, ja nappasin mukaan kaksi fleeceä. Edellinen jäi pieneksi kaksi vuotta sitten, ja olenkin lainaillut aina äidin fleecejä. Mutta nyt oli aika hankkia omat fleecet. Olivat puoleen hintaa, joten tavallaan kaksi yhden hinnalla. 19,90€ kappale, joten yhteishinnaksi tulikin se 40€. Meidän luottomerkkinä toimii Compa, jonka housuja käytänkin liki aina treeneissä. Loistavaa.

Kuvaan mahtuu myös syntymäpäivänä ostetut paidat, teknistä matskua, ostettu aika halvalla Cubuksesta. Ei ehkä ihan parhaat mahdolliset, mutta jossei maratonia juokse, niin kelpaa hyvin. Sopivan pitkiä molemmat, hengittää hyvin ja hintaa oli vain 14,90 €. Merkistä ei tietoakaan, ihan vaan Cubuksen omia paitoja. Hyvä, että joku tekee halvalla urheilukamaa, joka ei hajoa heti käsiin.

Ei niin halpana ostoksena toimii urheilutopit. Perinteiset urheilurintsikat ei mulle sovi, joten myyjän ohjeen mukaisesti ostettiin kokoa isompi, jotta mahtuu rintsikat alle. Toimii paremmin kuin hyvin, eikä tunnu siltä, ettei saisi henkeä. Te urheilurintsikoitten vihaajat, käykää ostamassa Socin hyllyltä näitä, 19,90€ kappale, kalliimmat taisivat yltää kuuteenkymmeneen, mutta niihin en edes koskenut.

Äidiltä sain kivasti urheilusukkia, joiden hintaa en halua edes tietää. Näitähän ei kaupasta edes saa. Tietyt urheiluseurat myyvät näitä, ja tekevätkin sievoisia voittoja niillä. Sopii siis varmasti kaikkien jalooille, eivätkä veny käytössä tai nukkaannu. Parhaat treenisukat ikinä, jotka toimivat kesäkuumillakin. Kuvaan mahtui myös meidän uusi Berran fleece hihna. Ostin mätsäreistä sunnuntaina, kun tajusin miten kätevä toi olisi agility kilpailuissa. Toimii siis leluna radan päätteeksi, kun ei muuten saa palkata. Samaa materiaalia kuin tämä lelu, joten osaa leikkiä hihnalla tarvittaessa. Mahtavaa etten sanoisi. Hintaa oli vain 16 €, kaupassahan noi on kahdenkymmenen kieppeillä. Kokovihreää ei löytynyt, mutta kyllä tämäkin käy.

Viimeisimpänä on vihdoin omakoti-juttuja. Täytin 23 päivä jo 17, joten alkaa lähestyä ikävästi tuo maaginen täysi-ikäisyyden raja. Tämä tietysti tarkoittaa jonkin sortin muutosta asumisjärjestelyihin, joskushan meidänkin on kotoa lähdettävä. Se että milloin ja minne, on ihan auki. Joskus sitten. Varaudutaan jo kuitenkin hyvissä ajoin ja pikkuhiljaa, ettei sitten tarvitse ostaa kaikkea kerralla. Prismasta tarttuikin mukaan alennuksessa ollut bambu Eco viltti, aikaisempaa hintaa uskallan vain arvailla, nyt oli enää jäljellä tämä yksi, jonka hintana oli vain 5 €. Olihan se nyt pakko ottaa, eikö? Samalla nappasin mukaan maailmanparhaaksi todetun juustohöylän, joka sekin alennettuun hintaan 2,50€. Omakoti-projekti aloitettu, tästä on hyvä jatkaa.

Oletteko te lukijat hippuakaan ekologisia ?