Rally-toko koe 21.2.2016

Käytiinpä tämän vuoden ensimmäisessä kokeessa, tuttuuntapaan oman seuran kisoissa. Aamu lähti mukavasti käyntiin, kun ajelin hakemaan kisaseurani ja kurvailtiin rupatellen hallille. Ilmot läpi ja ratoja ihmettelemään. Otin tällä kertaa koirat häkkiin odottelemaan vuorojaan, joka toimi mukavasti. Osasivat olla edukseen, mitä nyt Leevi vastasi, jos joku rähinää aloitti.

Ruffen vuoro oli toiseksi viimeisenä, joten rataantutustumisen jälkeen (klo9) oli aikaa mielinmäärin ja ehditiin treenailla muutamia radalla olevia asioita. Kertailtiin puolenvaihto takana ja oikealle puolelle perusasentoon tulemisia. Ruu oli omaan tapaansa iloinen ja kekittynyt, joten oman vuoron tullessa mentiin itsevarmasti kehään.

Mulla ei ole muuta sanottavaa radasta kuin että, maailman paras Ruu. Maalissa olin ihan että, ''tässäkö tää jo oli?''. Koira oli niin messissä ja kova (ehkä vähän turhankin) vire päällä. Ei yhtäkään uusismista, ei yhtäkään kymppiä, eikä yhtäkään ohjaaja virhettä. Yksi -3tvä ihan ekoilta kylteiltä, kun koira kävi mun takanani. Loput joko -1vino tai -1kontr, kun koira nyppi etuhampailla seuruussa liika innostuneena. Jokatapauksessa olen niin kamalan tyytyväinen, koska koira teki ehdottomasti parastaan. Radan jälkeen meni käytösruutu (vasemmalla sivulla istuen), erittäin mallikkaasti, Ruffe katseli rauhallisesti, kun tuttavan sheltti veteli vähintään yhtä hienosti kuin Ruu. Radalta siis 90/100 VOIHYV RTK3 ! Se olisi sitten hupsistahei ja mestariluokkaan, aika mieletön pieni mies.

Ruffen radan jälkeen oli mulla ihan kamalan hyvä fiilinki ja se kyllä näkyi muillekin, Kiitos kamalasti kaikille onnitteluista ja onnea vaan kaikille, jotka tekivät tavoitteita vastaneita suorituksia! Ruffe sai siis hirmuisesti rapsuja, pusuja ja ennenkaikkea kanansydämmiä. Hellittelyn jälkeen päästiin juomaan kahvia ja syömään porkkanakakkua, kaksi hyvinkin kisapäivärutiiniin kuuluvaa ruokalajia. 

Muutaman tunnin päästä olikin sitten Leevin vuoro. Rata oli erittäin mukava, paljon meille varmoja liikkeitä ja kiva profiili. Temputtelin Leeviä hallissa useamman kerran, kaikilla kerroilla teki hienosti kaiken mitä keksin pyytää. Oltiin vuorossa toisena, joten toodella nopeasti koira taas häkistä ja lämppäilemään. Tyyppi lähti heti työmodeen ja teki niin hienosti ennen kehäänmenoa asioita, että lähdn lähtöön todella hyvillä mielin. Ei vissiin olisi pitänyt. 

Koko radan aikana tyyppi taisi tehdä kaksi kylttiväliä sellaista seuruuta kuin se osaa. Ensimmäiset 7 kylttiä meno oli kamalaa laamailua, kalastelua ja epätoivoa. Teki kuitenkin ''teknisesti'' kaiken mitä pyydettiin. Tuijotteli ihan silmä kovana yleisöä, ratahenkilöitä, ajanottajaa tämä lista jatkuu pitkälle. Vikatikki oli pyörähdys, jossa Leevi ei toisenkaan uusimisen jälkeen lähtenyt pyörähtämään, selkeästi jännityksestä johtuvaa, sillä liimautui muhun aina vaan tiukemmin kun käskytin itsestä poispäin. Loogisesti radan loppuun kuului vielä hyppy, jonka aikaa onnistuin sekä potkaisemaan koiraa, että kaatamaan osan esteestä. Surkuhupaisasti jatkettiin matkaa ja tehtiin koko uramme hienoin istu, seiso kierrä koiran ympäri ( !!! ), jonka jälkeen laahustettiin kamalassa laamamodessa maaliin.

Voin ihan rehellisesti sanoa, että vaikka koira sai kamalasti herkkuja ja rakkautta, niin pienen hetken ajan olin ihan valmis tekemään siitä lapaset, onneksi olen huumori-ihmisiä, olisi voinut muuten hymy hyytyä. Tästä siis meille luonnollisesti AVOHYL. Näin jälkikäteen ei harmita yhtään, jos olisi tullut hyväksytty tällaisella tekemisellä, olisi ollut hirveää joskus kaukaisessa tulevaisuudessa mennä voittajaan kompuroimaan. Juuei. Enivei, 60/100 AVOHYL, aiheutti lähinnä minulle pahaa mieltä, että Leevi joutui selkeästi liian haastavaan tilanteeseen. 

Itse koesuorituksien jälkeen hengailtiin, painittiin ja leikittiin vielä hallissa. Mulle jäi kuin jäikin hyvä fiilis myös Leevin tekemisistä, sillä kehän ulkopuolella se teki ihan mitä vain! Tietenkään ei lohduta, että meillä on kehänauhojen sisäpuolella kamalan jänskää niinkuin tuomarikin kirjoitti kommenttiinsa ''koiraa jännititi kovin''. Meitä ei haasteet haittaa ja Leevi saakin hetken taas kypsytellä ja treenailla häiriöitä. Verrattuna ensimmäisiin kisoihin, joissa koira toimi kuin unelma -  on yksi selkeä ero. Leevistä on nyt pian kaksivuotiaana nuorena poikana kasvanut Mies, isolla ämmällä. Luja luotto siihen, että hormoonitilanne tässä rauhoittuu ja myöhemmin jopa poistuu. Yhdet näyttelyt pitäisi käydä (Harrastus H), jonka jälkeen katsellaan sitten tilannetta uudestaan.

Ruu sensijaan on hiomista vaille valmis mestariluokkalainen! Vielä vaan varmuutta oikelle puolelle ja we are good to go. Saapi nähdä milloin päästää korkkaamaan kuninkuusluokka ja miten kisaura siitä etenee. Nyt kuitenkin paaaaaaaaaaljon ihania treenitunteja edessä, kyllä tää harrastaminen ja rally-toko vaan on ♥

Happy Valentines day!

 

Ruu & LeeLee

Tulin vaan toivottamaan hyvää ystävänpäivää. Meillä kaikki päivät on ystävänpäiviä ja tänään (niinkuin kaikkina muinakin päivinä) koirat saa aamulla piiiiiitkä rapsuttelut, aamupusut ja lenkit. Päivällä köllötellään sohvalla ja naksutellaan temppuja. Illalla lenksutellaan lisää ja syödään hyvin. Koirakavereita tänään ei ehdi näkeä, mutta onneksi meillä kaikilla on se paras kaveri jo kotona. Meidän pikku lauma (perhe). Pussailkaahan läheisimpiänne! 

Peruasentomatematiikkaavideolla

Että sellainen otsikko. Kymmenen makupalan peli tarttui mukaan matkaan Mika Jalosen koulutuksesta pari viikkoa takaperin. Säännöt oli huomattavasti selkeämmät kuin meidän aiemmissa kestotreeneissä, niin ohjaajalle kuin koirallekin.

Leevi aloitti kaksi viikkoa sitten 10/30s pelillä, joka loppui kyllä aina ennen aikojaan. 10, 12 ja 18 sekunttia taisi olla ekat pätkät. Nyt on kuitenkin juniorilla syttynyt lamppu! Olin ihan kamalan yllättynyt että kahdessa viikossa ja (kolmella treenillä) päästiin tällaiseen lopputulemaan. Alla siis Leevin video kahden minuutin peruasennosta, kymmenella makupalalla. Pisimmillään on 25-30s ilman palkkaa. Videolle jätin äänet, jotta voi myöhemminkin muistella millaisia häiriötä oli/reagoiko niihin. Taustalla siis kaveriensa kanssa tietokonetta haakaava avomies.

     

Ruffe teki Jalosen koulutuksessa jo ensimmäisen treenin sisällä sen 10/180s suorituksen, ja aikalailla siinä ollaan pysytty. Nyt kun uudemman kerran lasken, niin videolla on kyllä vain 9/180 ! Joten ohjaajalle hyvää huomenta ja herätys, palkan voi hyvin tiputtaa 8/180s. Jonkinasteinen sekunttikello kehittynyt päähän, kun vain arviolta tein molempien kanssa tasamiinuuttiset suoritukset. Hienosti Ruu lähti kuin lähtikin loppuleikkiin, kunhan piiskasin maton hengiltä. Sen on huomattavasti vaikeampi luopua nameista lelun vuoksi, kuin toisinpäin.

Miten tästä eteenpäin? Noh, molempien kanssa voisi tehdä treeniä myös oikealla puolella, ehkä edessäkin (ihan noin käytösruutua ajatellen). Ruffen kanssa lähdetään vähentämään ainakin häiriöttömässä tilassa palkkaa kohti 0/180s suoritusta. Leevillä vielä matkaa, että päästään edes kymmenellä namilla 180s perusasentoon. Häiriöitä (sidettäviä sellaisia) olisi tarkoitus pikkuhiljaa lisäillä. Josko siis kelien salliessa pääsisi tekemään leikkikenttien viereen, kaupan eteen, mihin nyt sitten milloinkin. Mutta vasta sitten, kun homma toimii kotona kolmen minuutin verran. Ulkona täytyy luultavasti vähän palata taaksepäin, mutta mihinpä meillä olisi kiire?

Hienoja pieniä koiria ja kamalan kivasti pysyy omat kädet ym. hallinnassa, jos itseään saa edes joskus kehua. Tässäpä teille siis maaaaaailman tylsimmät videot, joita on valitettavasti luvassa lisää. Olisin kamalan mielelläni videot nopeuttanut, mutta youtube ei sellaista antanut minun tehdä - hidastus olisi onnistunut. Näistä varmasti lähinnä minulle apua ja toivon kipinää meidän kontaktin rakentamiselle! 

Pelkkää avoa

Oli Leevin tunninaihe tiistaiaamun ohjatuissa. Aloiteltiin tekemällä yksittäisi kylttejä parin kanssa, ensimmäisenä hypyt. Yksi agihyppy ja yksin eeeerittäin vanhanaikainen lankkutokohärpäke. Molemmat sujui mukavasti ja tuo tyyppi on oikeasti tajunnut että hyppy on hyppy eikä merkki, ja koko estettä ei olekaan tarkoitus takaakiertää. Otettiin vielä istu-maahan-istu kylttiä, jossa ei mitään ongelmaa. Jos johonkin haluaa puuttua, niin herkästi ennakoi ylösnousemisen. Tämän jälkeen vielä tankattiin kolmen istumisen eteentulo kyltit, no problem. Treenailin aina näin itsekseni sekä vasemmalla että oikella, ja ilokseni oiken puolen seuruussa on nyt mahdollista pysyä ilman imutuksia. Hieno Lee!

Ensimmäinen pätkä näytti tältä. Hyppynä käytettiin edellämainittua tokolankkuhärpäkettä. Eteentulot on nyt tosi hyvällä mallilla, tulee suoraan ja halukkaasti. Sivulle palaaminen jäi välillä vajaaksi (?), joten ehkä näitä voisi vähän tankkailla, ihan vaan sivulle tuloja edestä. Hyppy oli niin hieno! taitava pieni, ja nyt ei ainakaan kisoissa hypyt ohjaajaa jännitä. Seisomaan nouseminen menee vaihtelevasti pienemmälläkin eleellä. Satavarmast nousee, jos ohjaa ''käsitargetilla'', mutta nyt teki ensimmäisiä kertoja ihan ajatuksella nousemista. Kyllä se vielä sieltä käskyllä nousee. Äärettömän hyvin pysyy kierrossa aloillaan.

Paikallakäännöksissä  ei mitään ihmeellistä, nämä se oikeasti osaa silmät kiinni. Koska koko viime kesä tankattiin vatitreeniä, niin on aika hyvinkin selkeää, missä pitäisi olla.  Houkutuksessa kierrettiin ensin oikean puoleinen (ratapiirrustuksen oikea) kartio, ja sittemmin vasen josta hyvä suora linja kolmannelle kyltille. Houkutuksessa oli pehmoleluja ja ruokaa. Nämä ei kiinnostaneet. Vaihdettiin vähän houkutuksia ja ainoa mikä sai aikaan reaktion oli rantapallo. Ei käynyt katsomassa ja selkeästi jätätti seuruussa. Mielummin siis väistää ''houkutuksia''. Sai sitten luvan kera käydä tsiigaamassa jännittävää palloa, joka ei sitten ollutkaan lähietäisyydeltä ihan karsea.

Kolmas pätkä piti sisällään seuraavat kyltit. Sivuaskeleet on kyllä hakusessa. Luulee selkeästi istuneensa perusasentoon huonosti kun lähden siitä poispäin hokien sivua. Treenaillaan ihan vaan sivuaskelia seuruussa (ilman istumisia) hetkinen, josko idea tällä selkeytyisi. Paikallaan tehtävä oikea täyskäännös on ollut välillä hankala, kun ohjaaja ei tätä ikinä treenaa ja koiralla kamala kiire. Loppuun vielä hyvänmielen hyrräilyjä. Pyörähdys toimii, ja hyvin toimiikin, kunhan koira on hereillä. Kisoissa tuijottelu on tätä verottanut, nyt kuitenkin lisätty selkeämpi sanallinen vihje. Jottei jää pelkän käsivihjeen varaan koko kyltin suoritus.

Koko treeni oli suhteellisen rankka, eipä myö juuri taukoja koko tuntina pidettykään. Mutta Leevi oli ihan älyttömän hieno! Teki kokoajan parastaan, keskittyi ja teki ehdottomasti parasta häiriöseuruuta mitä on tehnyt. Pienessä hallissa oli kuitenkin 6 koiraa treenaamassa ja muutama odottelemassakin, ja tyyppi teki duunia vapaana kertaakaan aiheesta eksymättä. Jotain toivoa siis keskittymisestä on! Superhieno pentu. Ai hups. Eihän se kohta enää olekaan virallisesti pentu, kun täyttää alle kuukauden päästä 2v!

Ohjaajaa ne metsästää

Otinpa itseäni oikein kunnolla niskasta kiinni, ja tein todella pitkästä aikaa kriteeriporrastaulukon. Näitä tehnyt vissiin viimeksi koulussa. Selkeytti kovasti ideaa ja mustavalkoisuutta seuruun ikuisuusprojektin kanssa. Ja että menisi kunnolla hifistelyksi, kävin itsekseni kävelemässä käännöksiä ja suoria. Ilman koiraakin teen koiran puoleisella kädellä pakkoliikettä liikkeellelähdöissä (näkyy ruun videossa kohdassa 50-55s), joten ihan vaan ohjaaja vaatii treeniä. Yksikseni dallailin siis käännöksiä (90, 180, 270) ja kun sujui itseltä yksinään oikeassa rytmissä ja ilman tohelointia, niin koira mukaan. 

Ruulla oli hyvä meno päällä! Hävettävän vähän ollaan paikallaan käännöksiä tehty oikealle, ja se näkyy videolla. Muutoin erittäin kivaa tekemistä, ja suoria hyviä perusasentoja. Ruulla ei taidakaan katsekontaktin kanssa olla minkäänlaista ongelmaa, se todella harvoin ottaa häiriötä yhtään mistään. Hyvä rallykupla siis aluillaan, ja ainakin omaan silmään mukavaa seuraamista. Tässä en ala nillittämään koiralle millivinouksista, edityksistä ym. Korjaa aina paikkansa kuuliaisesti jos huomaa vähän kiihtyneensä, ja tärkein on Ruffen(kin) kanssa tuo palo tehdä tätä hommaa. Niin kauan kuin meillä on motivaatiota, meillä on kaikki hyvin. 

Tosiaan lauantaina sain kuulla palautetta, että Leevi ei selvästi tiedä, mitä seuraaminen tarkoittaa. Yllä olevan videon perusteella uskallan olla erimieltä. Leevi teki sitä parasta omaa tekemistään! Ensimmäisissä aloluokan kisoissa meillä oli juurikin tämä fiilis. Tätä mä haluan lisää, puhdasta tekemisen intoa ja käännöksissä piipittävää pientä miestä. Todella kivan tuntuista työntekoa, ja katsekontakti taisi kahdesti seuruun aikana tippua (laskekaa tarkemmat paremmin). Olen siis itse anehtinut liikaa. Rally-tokossahan ei katsekontakti ole kriteeri, mutta minulle se on. Pelisääntöjä siis etsitään vielä vähän lisää ja erittäin hyvällä polulla ollaan nyt.

10 makupalan peli tuottaa heti meillä hedelmää, ja tyypit onkin sitä pari kolme kertaa treenaillut, kotona, ulkona ja hallilla. Leevin kanssa 30-40 sec on riittävä. Ruffe tehnyt vaihtelevasti 10/180s ja 8/180s. Kuin myös motivoivia 10/60s. Vielä pitäisi molemmille koirille saada samaa paloa oikealle puolelle. Ruffella siis oikea puoli aika ok, mutta herkästi jätättää jos ei olekan ihan varma paikastaan. Leevin oikealla puolella seuraaminen on sellaita viihdettä että huhhu! Hetki vielä töitä edessä. Mutta miltäs tekeminen videolla teidän silmään näyttää? 

Aallon alla - kuvapostaus

Kun siskosi on liki ammattilainen kameran kanssa ja molemmat omaatte hurjan taistelutahdon, muttette lompakkoa goprokameraan, tulee kehitettyä luovia uusia tapoja kuvata kaikissa olosuhteissa. Alla olevat kuvat olen napannut semisurkealla ja yli 6 vuotta vanhalla Nikon D3100 rungolla ja 35millisellä kiinteällä macrolla. Väsättiin plexistä ja jätesäkeistä kuvauskotelo! Eikä vissiin ihan turhan väsättykään. Noin 200 ruutua tuli napattua ja tässä siitä sakista onnistuneet otokset. Kuvat on numeroitu, että teidän on helpompi kertoa, mikä oli oma lempparinne!

1

2

3

4

5

6

7

8

9

10

11

 Mikä oli juuri sinun lempikuvasi?
Lukijat, kiinnostaisiko nähdä enemmän kuvapostauksia?

Leevin treeniviikko

Pelkästään tästä päivityksestä huomaa, miten ''hurjia'' treenimääriä meillä on. Viime viikolla oli ohjatuissa mukana Ruu ja rallyleirilläkin Ruu. Joten tällä viikolla oli tiistaina ja lauantaina Leevilän vuoro. Kristillinentasajako! Tiistaina meillä oli luvassa rataa. Leevi oli mun viikonlopun poissa olon jäljiltä vähän kummallinen, omaksi itsekseen kovin rauhallinen ja mallikas muutenkin. Odottelu aikana veteli sikeitä ja ilman ölinöitä hoitui treenikaverin päälle karkaaminenkin.

Rata oli pelkästään vasemmalla puolella seuraamista, joten siinä ei ongelmaa ollutkaan. Koko rata itsessään sujui hirmuisen mukavasti, mutta. Leevillä oli ajatukset jossain aivan muualla. Hidasteli käännöksissä ja tuijotteli suorilla muita (?). Tehtiinkin siis osissa ja homma sujui rallysääntöjen mukaan oikein, mutta ei todellakaan meidän omia sääntöjä täyttänyt. Tässä mulle kritiikkiä siitä, että olisin voinut jättää kesken. Mun ei ole mitään järkeä antaa Leevin tehdä asioita puoliksi, jos jatkossa haluan ne täydellisinä ja kokonaisuudessaan. Näistä jatkossa oikeasti koira tauolle. Koutsi kehui kyllä, mutta ihan kuuroille korville menee, jos ei itse ole suritukseen tyytyväinen.

Loppu tunnista treenailtiin vähän merkkiä ja maahanmenoja, jotka suijui kivasti ja meillä oli ihan tekemisen meininkiäkin! Erityisesti eläimelle plussaa ihanasta taukokäyttäytymisestä ja viimeisten minuuttien lelunrepimisistä, ihan huippu revittelyt saatiin aikaan. 

Tänään käytiinkin vieraalla kouluttajalla seuruu & paikkis koulutuksessa. Vaikka ei oikeesti tokoilijoita ollakkaan, oli hauskaa leikkiä Leevin kanssa tunti tokoa. Ryhmässä oli boxeri uros, beussi narttu ja pinseri narttu. Hirveän kivasti Leevi siesi häiriötä! Yleisesti teki näpäärästi hommia. Ensimmäinen liikkuroitu seuruu oli ''katsekontaktitonta'', koska jonkun aivohalvauksen seurauksena tein hihnan kanssa hommia - juu ei.  Tämän jälkeen minuutin paikkis maaten, reunimmaisena beussi toisella kyljellä. Ihan älyttömän hieno. Eipä ookkaan koskaan ''oikeeta'' paikkista tehnyt.

Seuraavaksi vielä toinen seuruusetti, jossa kouluttaja häiriköi. Löi käsi yhteen ym. Niin hieno pieni koira että! Ehdottomasti juurikin sitä Leevin parasta tekemistä ja juuri tuollaista seuruuta sen kanssa on aina haettukin. Mä niin kamalan helposti vaan lipsun en kriteereistä, täytyy siis itse osata, että voi koiraltakaan mitään vaatia. Oli kyllä sen verran hienot pätkät, että ei hetkeen tämä hymy hyydy. Loppuun vielä mminuutin paikkaistuminen, joka sujui hienosti, kunnes vieruskaveri käskettiin uudelleen istumaan lössähdettyään. Leevi reagoi toisen käskyyn ja meni maahan. Kävin korjaamassa ja loppu sujui ongelmitta. Varsin pätevä, eikä olisi yhtään uskonut, että mulla on epävarma nuoriuros matkassa. Siitä tulee vielä ihan törkeän upea pieni tottelevaisuuspuuhka!

Mika Jalosen Koulutus 23.1.2016 / Koirakoutsi

Motivaation, keston ja suoritusvarmuuden rakentaminen. Aika suuren tittelin alla oli luennon sisältö. Kaikki lähti liikkeelle siitä, että tunteeko ohjaaja oman koiransa. Osaako ohjaaja tätä motivoida. Onko ohjaaja itse suoritusvarma. Ja näin edelleen. Itsekukin sai tämän luennon aikana oivalluksia omaan tekemiseensä, vielä lisäpotkua mustavalkoisuuteen ja johdonmukaisuuteen. En nyt lähde koko puolentoista tunnin luentoa availemaan, jos aihe kiinnostaa niin kannattaa ehdottomasti käydä Mikan opissa! Alla siis meille tärkeitä asioita ja huomautuksen arvoisia ajatuksia luennosta, sekä käytännönkoulutuksesta.

Ohjaajaa mä metsästän. Oli paljon puhetta siitä, miten juuri paimenkoira toimii. Käytiin läpi erilaisia toimintamalleja kullekin rodulle (myös muille kuin paimenille) ja mulle jäi alleviivatusksi yksi lause. ''Tarve hallinnoida liikettä'', tämä löytyy jokaiselta paimenviettiseltä koiralta ja se miten tämä tulee esiin tai on muokattavissa on yksilöllistä. Meillä tämä näkyy arjessa Ruffen metsälenkkikyttäyksillä. Leevillä tämä näkyy koko sen pienessä olemuksessa. Tyyppi jää herkästi ''silmällä kiinni'' erilaisiin ärsykkeisiin. Se mihin tätä voi käyttää olikin positiivinen juttu. Juteltiin paljon seuraamisesta ja siitä miten se voi olla paimenelle hyvällä tapaa ''takaa-ajoleikki'', ja näin ollen itsessään palkkaava toiminto.

Sisäinen motivaatio. Palkkaatko koiraasi oikein. Mistä koirasi palkkaantuu. Käytiin läpi sisäistä motivaatiota, jonka saa aikaan jokin alkukantainen tarve - esim. nälkä. Todettiin kuitenkin, että muutaman tuhannen toiston jälkeen namin saaminen kädestä on itsessään motivoivaa, ilman nälkääkin. Namin ottaminen kädestä on käytös aivan siinä missä mikä tahans muukin temppu. Ja tietysti namikeskustelun yhteydessä käytiin läpi tuttu ja turvallinen ''onko palkka tarpeeksi motivoivaa'' keskustelu. Arvostan itse tietysti helppoa, murustelematonta, tahraamatonta palkkaa. Mutta mulle ei ole asia eikä mikään kantaa treeneissä Leeville mukana keitettyä kanaa, raakaa kivipiiraa tai vaikka märkää kissanruokaa. Koira antaa 100% niin minä en ala nameista pihistelemään.

80 000 toistoa. Puheeksi nousi koiran motivaation suuntaamista ohjaajaan. Mikalla, sekä Kristalla molemmilla koirat syövät vai kädestä ensimmäisen 6kk. Ruokakuppia käytetty vain jos on joku tarve takapalkkaan/kaukopalkkaan. Laskeskeltiin että muutama hassu toisto siinä tulee per. nappula tehtyä. Ruffe syönyt kupista 2/3 aterioista pentuna. Leevi 1/3. Seuraava ei syö kupista kyllä lainkaan.

Oijoi, hupsis. Halutaan opettaa koiralle luopuminen. Luopuminen toisista koirista, ruuasta, leluista, ihmisistä, häiriöistä ja koko ympäristöstä. Puhetta oli ''virhevihjeen'' opettamisesta naminyrkin kautta, joka olikin meille treeninä tuttu. Opetetaan koiralle, että '' oho, hupsis, äpäp, oijoi'' tarkoittaa sitä, että tuli huti. Vihje ei todellakaan saa sisältää uhkaa, vaan sen täytyy sisältää mahdollisuus onnistua uudelleen. Voittaa ja ansaita palkkio. Kun vihje on selkeä, koiralle voi mukavalla tavalla viestittää virheistä ja antaa sille näin selkeämpiä vihjeitä. Korjauksista ei tipu palkkaa. Esimerkkinä. Koira pyydetään sivulle ja koira menee maahan. Sanotaan ''oijoi'' ja koira korjaa asentonsa. Merkataan koiralle että tämä oli hyvä pelkällä kehulla ja sitten otetaan uudestaan. Vain ekalla oikein suoritetuista tulee palkkio! ps. Voi tietysti käyttää vasta, kun käytös on niin varma, että ohjaaja voi mitään ylipäätään vaatia.

Ohjaajan suoritusvarmuus. Tiedätkö minne olet menossa. Montako vihjettä annat yhdelle ja samalla kommennolle. Oletko aina samanlainen? Hyvänä esimerkkinä Mika käytti asennonvaihto kylttejä. Avoimenluokan, istu, seiso > kierrä koiran ympäri. Ohjaaja sanoi ensin seeeeeiso. Koira ei noussut. Ohjaaja painotti SEIso. Koira ei liikkunut. Ohjaaja otti vasemmalla kädellä ''kuonosta kiinni'' ja painotti kovemmin ''SEISO''. Koira ei liikkunut. Ohjaaja nousi ylös kumarasta asennostaan ja sanoi alkuperäisellä äänellä '' seeeeeiso '' ja koira ponkaisi ylös. Mikä tässä oli johdonmukaista? Ei yhtään mikään. Tätä kuitenkin näkee päivittäin. Käskyllä pakko olla aina sama merkitys, sama äänenpaino ja sama ohjaajan kroppavihje/käsivihje jos sellaisen haluaa. Ruffella esim aina vastakkainen käsi tietyssa asennossa ja vihje '' seeeiiiiiso '', Leevin kanssa aina koiranpuoleinen käsi ja napakka ''seIso'' Eniten tätä äänenvaihdon muuttelua ym. näkee varmasti maahanmenoissa. Ei siis hoeta tai jatkojalosteta käskyjä eihän?

Luennon jälkeen luvassa Mikan käytännönkoulutus. Käytiin läpi yhteensä neljä hyvää leikkiä tottelevaisuuteen liittyen. Teorissa käytiin läpi rallyn liikkurointia tokon tapaan. Minuutti aikaa ja liikkuri paukuttaa menemään niin monta kylttiä, kuin koirakko vain ehtii suorittaa. Tässä koira pääsee kuulolle, kun seuraavalle ''kyltille'' ei olekaan 3-5m vaan yksi tai kaksi askelta. Toinen leikki oli käännösleikki. Ohjaajan pää kääntyy ennen muuta kroppaa, ja käännöksiä piti tehdä myös peruutellen. Ihan järkyttävän hyviä treeni-ideoita raapusteltuna vihkoseen.

Näiden kahden teorialeikin jälkeen otettiin loput kaksi käytännössä. Ensimmäinen oli ''suolapatsas''treeni. Napattiin Ruffe häkistä, tönittiin ja fiilisteltiin '' että tehdäänkö töitä hä mitä hä mennään '' ja koira intopinkeäksi. Tästä vaihdoin leikkisästä posesta suolapatsaaksi seisomaan ja katsoin mitä koira tekee. Hittovie, kyllähän se perusasentoon tuli! Mutta. Piippasi hetken, korjasi asentoa, painoi pään jalkaani kiinni ja lopulta pomppasi ylös ''miksei mitään tapahdu perrrrrrhana''. Mika otti aikaa ja Ruffen kesto taisi olla huikeat 12sec. Vähän naurahdin, että joo. Tätä meidän on pitänytkin treenailla.

Mika nappasikin kynän käteen ja käytiin läpi kymmenen makupalan peli. Pelissä tavoitteena on katkeamaton kontakti perusasennossa palkatta 3 minuuttia. Not bad? Tätä kautta siis ohjaajan tarkkailemisen tarpeen nostaminen ja ympäristölle puskuroituminen. Aloitetiin siis ensin 30sec treenillä. 30 sekunttia ja 10 makupalaa koiralle nassuun epäsäännöllisin ajoin. Tippui kontakti ennen viimeistä namia, josta huomautus 'oijoi' ja koira heti paransi tekemistään. Tästä jatkettiin seuraava treeni, 40sec, 50sec... ja muutaman treenin jälkeen Ruu veti 180sec (3min) kymmenellä makupalalla, ohjaajan ollessa siis täysin passiiviinen. Katsekontaktin kriteeri tässä selkeytyy huomattavasti ja kesto paranee. Jos joutuu kahdesti yhden pelin kesken huomauttamaan niin homma seis ja koira pois (häkkiin, autoon, aidalle). Tehtiinkin siis koko leirin paras suoritus ja kamalan ylpeä olin toisen maltista. Leikki jatkuu kotona vielä hetkisen kymmenen makupalan voimin, erilaisissa sekunttimäärissä (joka pitää aina päättää ennenkuin aloittaa), kunnes aletaan vähentämään nameja aina kahdella. Näitä on helppo kirjata treenivihkoon 10/180s, ja pian toivottavasti sitten 8/180s ja niin edelleen nameja vähentäen kunnes on 0/180s ja erittäin ohjaajaan keskittynyt koira.

Vaikka mikään ei yllämainittua leikkiä voinut voittaa, oli viimeinen leikki hyvä heräte monille. Koski juurikin ohjaajan suoritusvarmuutta ja johdonmukaisuutta. Piti ilman koiraa tehdä parin kyltin rata, käskyineen ja ohjauksineen ja heti perään koiran kanssa sama setti. Mikä muuttui? Suurimmalla osalla virtuaalikoira oli huomattavasti nopeampi ja taitavampi. Mä olen näitä treenejä tehnyt paljon itsekseenkin, joten ei tullut yllätyksiä Ruffen kanssa. Käskytän aina rataantutustumisetkin niinkuin olisi koiran kanssa, niin ei tartte miettiä yhtään enempää asioita, kun sinne radalle vihdoin pääsee. Noottia kuitenkin ohjaajalle koko viikonlopoun siitä, että vaikka Ruu reagoikin nopeasti liikeelle lähtö vihjeeseen, voisin sanoa ensin vihjeen, hengittää ja lähteä liikkeelle. Tämän kun muistaisi, niin olisi varmasti vielä harmonisempia ratoja ja sitä kuuluisaa flowfiilistä.

Mikan koulutuksiin mennään ehdottomasti jatkossakin, jos vain mahdollisuus tähän tulee! Jatketaan omaa treeniohjelmaa höystettynä kymmenen makupalan pelillä, niin ei voi kauheasti metsään mennä tämä tekeminen. Päässä vaan huriseen ja vilisee treeni-ideoita/paikkoja/häiriöitä.

RALLY-TOKO LEIRI 23.-24.1.2016

OON NIIN TÄPINÖISSÄ. Kyllä, tämä vaati ihan capslockilla kirjoittamisen. Mietin pitkään leirille lähtö ja lompakkoa, sitten kun sain liki ilmaisen majapaikan laitoin mailin ja hupsista - leiri täynnä. Pari viikkoa ennen leiriä ilmaantui kuitenkin koirakkopaikka vapaaksi ja nappasin sen alle kahdessa minuutissa itselleni ja Ruffelle facebookista. Onneksi nappasin! 

Tutut tietääkin, että olen positiivinen ja motivoitunut ihminen. Joka innostuu, eikä jätä asioita kesken. Tämä itsessään jo tarkoittaa, että kaikki tapahtumat/leirit/luennot imen itseeni ja aina löydän jotain mistä saa omiin hommiin piristettä. Tällä leirillä ei kyllä tarvinnut miettiä, että mitähän tästä nyt jäi käteen. Mulla on kädet niin täynnä, että lisäpari ei haittaisi! Koko viikonloppu vedettiin niin hyvässä hengesä juuri oikeiden asioiden parissa ja upeiden kouluttajien kanssa. 

Kokonaisuudessaan leiri on ehdottomasti vahvistanut omaa näkemystäni lajista. Kaikilla kouluttajilla vahva linjaus siihen, miten liikkeet tulisi suorittaa, miten saa parhaan tuloksen ja iso kiitos sille, ettei menty siitä mistä aita on matalin. Perfektionisti sai siis vertaistukea! Leirillä arvostettiin hillittyä/hallittua, flowmeininkiä. Viikonlopun juttu taisinkin olla, ''jos sinulla ei ole motivaatiota, sinulla ei ole mitään'' - works both ways, sekä ohjaajaan että koiraan. 

Runko leirillä oli suhteellisen toimeikas. Lauantai aloitettiin Mika Jalosen luennolla - aiheena Motivaation, keston ja suoritusvarmuuden rakentaminen. Luennon jälkeen kahvia naamaan ja edessäpäin oli puolentoista tunnin pätkissä koulutuksia erikoutseilla. Ensimmäisenä Mari Kallio pisteellä tehtiin seuruita, vasemmalla ja oikealla. Toisella pisteellä Tiia Hämäläinen ja aiheena puolenvaihdot ja pyörähdykset. Kolmas piste oli aamun luennoitsijan, Mika Jalosen, jossa leikittiin kymmenen makupalan kestoharjoituksia ja keskityttiin ohjaajan suoritusvarmuuteen! Tässä vaiheessa koira oli tehnyt 4,5 tuntia duunia ja jaksoi edelleen tehdä parhaansa. En voisi olla ylpeämpi. 

Sunnuntai aamuna aloiteltiin taas kahvikuppi kädessä luennolla. Luennoitsijana Krista Karhu - aiheena Onnistuneen Rally-toko suorituksen koostumus. Luennon jälkeen hallille lompsis ja ensimmäiselle pisteelle Kristan oppiin ratatreeniin. Toisella pisteellä meillä oli taas Tiia Hämäläisen piste, jossa aiheena merkki, hypyt ja putket. Päivän viimeinen rasti olikin Mari Kallion, jossa treenailtiin takapäänkäyttöä, paikalla käännöksiä ja peruutteluja. Koira tehnyt siis kahdessa päivässä 9 tuntia töitä (?) ja viimeisen tunnin viimeinen toisto näytti vähän hitaammalta kuin tavallisesti. Täysillä silti mentiin, eikä meinattu.

Koska leiri oli näin kattava, teen koulutuksista/luennoista osissa kirjoitukset. Taisin tehdä pieneen A5 vihkoon 13 sivua muistiinpanoja, että eiköän juttua riitä. Osa asiasta tuttua huttua, osa uutta ja osa maa katseta avartavaa/kirkastavaa. Leiri oli niin perkuleen hyvä, että aivot kihelmöi vielä tänäänkin. Niin paljon kiitoksia kaikille järjestäjille, osallistujille ja treenikavereille että huhhuh. Meillä oli ehkä siistein synttäriviikonloppu ikinä. 

KAIKKI TEKSTIT YKSI KOULUTUS KERRALAAN LÖYTYY ALTA!

..... TULOSSA .....

Luottohurtta

Ruu nimittäin. Vaikka tiedän sen olevan varma oikeastaan kaikessa tekemisessään, arvostan ja yllätyn siitä päivittäin. Tultiinkin tänään vähän myöhässä lumien takia treeneihin ja ajattelin että on varmaan ihan kamala höttöpöö-vire päällä. Niinhän se olikin. Ehkä ensimmäiset viisi sekunttia. Tyyppi rauhoittui hirveän kivasti vihjeestä ja alkoi tehdä hommia häntä huiskuten. 

Tehtiin treeneissän kolme suunnilleen 7 kyltin rataa. Ensimmäisellä piti itse syynätä että mikä meni vikaan ja kouluttaja etsi positiiviset. Tokalla kierroksella toisinpäin ja kolmannella arvosteltiin lähinnä oikeaa puolta. psssst. Ratapohjat saa suuremmaksi klikkaamalla niitä!

                          1                                                            2                                                             3
Ensimmäinen pätkä oli pelkkiä alokasluokan kylttejä. Tehtiin pätkät aina kerran läpi ja koitin käyttäytyä mahdollisimman koemaisesti. Uusittiin heti ensimmäinen kyltti, kun maahanmeno meni vinoon. Tämä häiritsi selvästi vain minua ja sääntöjä syynätessä ei siitä varmaan olisi sanomista tullut - mutt perfektionismi aina näissä iskee. Askeleet taaksepäin meni vallanmainiosti, tiivis ja valpas eteentulo. Loppu rata mallikkaasti, mutta yksi huomio tehtiin. Ruffe tekee ulkokaarteissa herkästi todella laajan kaarroksen (paimenkaari) irroten seuruusta. Näitä voisi siis palkata ja suunnankin nimetä. 

Toinen pätkä olikin avoimenluokan tyyppinen. Pyörähdys oli ihanan hillitty, ilman haukahduksiakin. Istu, seiso > kierrä koira oli ihan älyttömän pätevä. Ei ole varmaan ikuna tehnyt niin hienosti! Nousi pienillä avuilla seisomaan, liikuttamatta raajojaan paikoiltaan ja tapitti hienosti paikoillaan. Loppu ratakin äärettömän mallikkaasti, joskin pieni varastaminen kahden nuolen viimeisissä istumisessa. Ihana flow-fiilis!

Kolmas pätkä olikin voittajaluokan juttuja. Jalanali puolenvaihto oli jostain syystä hidas (?), mutta koko loppu rata niin tuhottoman hienosti. Molemmat vasenpaan JJ-käännösessa erikoispisteitä kyllä koiralle! Teki älytiukasti, vaikka ollaan noita aika vähän treenattu. Vaikea koiralle hahmottaa, kun täytyy kääntyä ohjaajan seläntakana ja vaihtaa vielä puoltakin. 

Ryhmässä meitä tänään oli kuusi, joten ''tauoilla'' jäikin aikaa tehdä vaikka ja mitä. Itsekseen siis treenailtiin sivulla peruutuksia ja mitä! Sehän teki 8 askelta ihan suoraan. Sellainen huomautus kuitenkin itselle, että mitä enemmän tekee sitä huonommaksi menee. Helposti nousee kierrokset ja jokaisella toistolla vauhti/piippaus/pörinä lisääntyy. Malttia siis vaan näihin. Erityisen yllättynyt olin siitä, että nämä toimi oikeallakin puolella (?), ei olla valehtelematta kertaakaan treenattu Ruun kanssa näinpäin.

Sika hieno pieni siis! Ruffelle ja mulle onkin varattu kokonainen rally-tokoleiri Tampereelle tulevalle viikonlopulle. Siellä luvassa huippukouluttajia sekä luennoitsijoita, reissufiilistä ja ihanan ihanaa maailman parasta rallyttelyä. Tää laji vaan aina saa hyvälle tuulelle, eikä tiistai voisi lähteä tän paremmin käyntiin!

Kysynkin siis vielä teiltä lukijoilta, että millaisia treenipostauksia tykkäätte lukea vai luetteko ollenkaan? Videointi onnistuu aina omatoimitreeneissä ja mutta mites videoiden puuttuessa. Pakertelin ensimmäistä kertaa ikinä koneella ratapohjia. Auttaako nämä hahmottamaan asiaa vai meneekö enemmän vielä sekaisin? Kertokaahan mielipiteitä, niin tiedän tehdä sellaisia postauksia, mistä on muillekin iloa!