Löpinää

Ajattelin kerrankin ihan ajan kanssa tehdä postauksen tulevista ja menneistä muutoksista meidän elämissämme. Postauksissa on yleensä vain viimepäivien kuulumisia ja suuremmat jutut jostain syystä jäävät sanomatta. 

Lassen kuulumisia en olekaan päivitelyt ties milloin viimeksi! Lasse voi paremmin kuin pitkään aikaan. Oikeanlainen lääkitys auttoi masun kanssa ja jaksaa se vielä leikkiäkin. Lenkkeily kuitenkin rajoittuu noin kahteensataan metriin. Niin sanottu ''meidän mäki'' ylös ja alas ja sisälle. Vanhuus ei koskaan tule yksin. Kärttyisä vanha herra ei enää herää aamuisin innolla hakemaan postia, vaan kurkkii ikkunasta, kun Ruffe juoksee postilaatikolle ja takaisin, puolenpäivän jälkeen voitaisi palata asiaan. Luut maistuvat päivittäin ja hampaat pysyvät hyvässä kunnossa näinkin korkealla iällä. Uusi shamppoo auttoi hilseilyyn ja kutinaan, nyt turkki kiiltää ja on ihanan pehmoinen. Lääkärissä ei ollu käyty kuukausiin ja toivottavasti ei tartte käydäkkään vielä aikoihin. Lasselle tuleekin muutaman kuun päästä 12-vuotissynttärit, luultavasti kakkuineen päivineen.

Ruffesta olettekin kuulleet ja paljon. Suuria juttuja on kuitenkin jäänyt sanomatta. Alkuviikosta vihdoin varasin ajan lääkärille, koirallahan ei siis mitään vikaa ole. Vaan ollaan tultu siihen tulokseen, että kastrointi on hyvä investointi. Lääketieteellistä syytä Ruffen leikkaamiselle ei ole. Syy on yksinkertainen, Ruffesta ei aijota teettää pentuja. Turha sitä on hormooneilla härnätä, jos se johtaa vain turhautumiseen. Ruffehan on niin pehmo, ettei agressiivisuutta tarvitse pelätä. Mutta mua ärsyttää noi pienetkin hormoonihyrräykset, kuten hajujen nuoleminen maasta, merkkailun jälkeinen kuopiminen ja treeneissä keskittyminen on välillä (oi niin ihanassa) narttu labbiksessa. Tämä kaikki pois, kiitos. Löysin suhteellisen hyvällä kastraatiohinnoittelulla eläinlääkäriaseman ihan läheltä. Meidän oma lääkäri tekee todella kalliita toimenpiteitä (yksityisyrittäjä kun on). Joten eläinlääkäriasema Tassu, tarjoaa meille oivan kastraatiopaikan. Varattuun aikaan on vielä viikko ja muutama päivä. Tuntuu jo nyt oikealta ratkaisulta, näyttelytulos on haettu, joten jos joskus oikeasti päästäisiin agivalioiksi asti, niin ei jäätäisi 'varjoon'.

Tuntuu siltä, kuin vasta äskettäin oltaisiin käyty pentukurssilla Ruffen kanssa. Mutta aikaa on vierähtänyt tovi jos toinenkin. Ja joulukuussa juhlistetaan Ruffen kaksivuotis päivää. Paljon on tapahtunut tänäkin vuonna ja aika tuntuu menevän ihan hurjaa vauhtia. Alkuviikosta tuli vuosi täyteen mun oman kullan kanssa ja kaikki tuntuu sujuvan loistavasti. Varmistus opiskelupaikasta tuli, meikä typy lähtee HELPA:an opiskelemaan Ravintola- ja hotellialalle. Yhtäkään tuttua ei koulussa mulla ole, muta enköhän sosiaalisena ihmisenä pärjää. Vaikka kovin pidänkin lomailusta, niin arkeen palaaminen on varmasti ihanaa sekin. Meillä jatkuu treenaaminen HSKH'lla normaalisti, toki nyt tulee kastroinnnin takia kahden viikon tauko ja siitä sitten rauhallisesti takaisin kentille. Rally-toko paikkaa etsitään edelleen ja toivottavasti syksyllä päästäisiin johonkin. Tässä tämän päivän mietteitä. Nyt suunnataan koirapuistoon tapaamaan paikallisia.

Ciao!