28.4.2013

Ojanko vaihdettu Purinaan

Okei myönnetään, ollaan kisattu turvallisilla vesillä. Aina oman hallin kisoihin ilmoittauduttu, järjestäjällä ei niin väliä. Nyt sitten häpesin itseäni jo riittämiin, ja ilmoittauduin muualle. Syitä siihen, miksei olla kisattu muualla on kaksi. Yksi todella huono ja toinen ymmärrettävä. Kisat ovat olleet kaukana, eikä minulla ole ajokorttia, ymmärrettävää? Ja kaksi, olen pelännyt että toi rämäpää keksisi jotain tyhmää uudessa hallissa. Tiedostan itsekin, että kokeilemalla, kokemalla, kouluttamalla ja kiittämällä saa onnistuneita suorituksia. Niimpä vihdoin otin itseäni niskasta kiinni. KKKK.

Tänään aamuna löysinkin itseni Purina Areenalta. Paikalla oli tuttuja taas. Meidän nykyinen (tai siis viime tiistaina lopettanut) valmentajamme Isabella, Omaan ryhmääni suuntaava Anne, sekä meidän pentuagility kurssin pitänyt mahtava Ida! Että aloin ikävöimään meidän pentukursseja, ja Idan oppeja. Täytyy vielä hänen huomaansa päästä. Meidän mahdottoman loistava pohja on hänen ansioitaan, lopusta sähellyksesta vastaan itse.

Ensimmäinen (d) startti tuntui niiiiiiin kivalta. Olin aivan fiilareissa radasta ja jännitys katosi taivaan tuuliin. Rata menikin loistavasti, ainoa virhe tuli omasta huonosta linjasta. Kepit veti koiraa puoleensa, mitä en tosiaan ollut odottanut. Kielto siis sieltä, ja loppu rata loistavasti läpi. Tällä tuloksella tultiinkin siis kolmansiksi.





Toinen 
(e) rata tuntui meilkein yhtä kivalta. Pidin kovasti tuomarin ajatusmaailmasta. Meni taas niin hyvin, ja jäi loistava fiilis, mutta. Varasti puomin kontaktin huomaamattani. Virheitä ropisi muutama, ja takaisin päin hypätty hyppy koitui kohtaloksi. Mahtavat kepit!




Kolmas (f) rata oli hypäri ja edelleen yhtä mukavan tuntuinen, ohjauksiin tuli taas takaaleikkauksia (joihin ollaan ihan ihastuttu, ''ei'' varmaan näy). Ruffe kuitenkin luki mun huonon ohjauksen 12 hypylle takaaleikkaukseksi, ja kääntyi hypyltä väärään suuntaan. Olin jotenkin hämilläni, ja pysähdyin, jolloin Ruffe palasi taas esteen takaisinpäin.



Taskussa siis kaksi hyllyä ja yksi sijoitus. Miielettömät kepit. Kaikilla radoilla. Piste. Valsseja en oikeastaan tarvitsisi, koska niihin en enää edes ehdi. Jotain on siis saavutettu! Nimimerkillä valssailin kaikki rataantutustumiset, ottaakseni varman päälle. Ja päädyin ohjaamaan vain takaaleikkauksia, kunnes sen yhden valssin tein, joka pilasin etenemisen. Ohjaajalle muistiin, että koira tosiaan osaa ne kepit, elä painosta. Valsseihin et ehdi valopää. Ja muista oikeasti syödä ennen kisoihin lähtöä!




Olen ylpeä mamma 
palkinnoksi irtosi mokkanahkainen dummy ja säkki Purina Onea.

27.4.2013

Mökki kausi avattu

Tänään oli aamulla suuntana Rejböle, ja meidän ihana mökinpahanen. Tehtiin pieni mutka matkaa, jolla napattiin Tina mukaan talkoilemaan keväiseen ilmaan. Autossa piti ensin huutaa mamman perään, kunhan motarille päästiin alkoi rauhallinen matkustaminen. Nökötti Ruffen kanssa molemmat sylissä, vaikka olikin kuuma. 


Tinsullahan on muutama allergia tiedossa, joten en uskalla koskaan ottaa mitään meidän nameja edes esille. Niimpä jo eilen marssin kauppaan ja ostin kanafileitä, sekä porkkanaa. Kanat paistoin kevyesti, ja kuution pieniksi paloiksi, porkkanoita sekaan ja voilà. Hyvin näytti maistuvan molemmille. Sillä hetkellä kun käsi meni taskuun, oli molemmat tarjoamassa tassuja ja maahan menoja. Höpsöt.


Perillä oli molemmilla intoa enemmän kuin laki sallii, ja käytiinkin pienellä kävelyllä. Tämän minimaalisen kiepahduksen aikana, päätti Tina heittää talviturkkinsa, ja päätyi lätsähtämään pienimuotoiseen jokeen mökin vieressä. Ensimmäinen reaktio oli paniikki, seuraavana nauroinkin jo hysteerisesti. Tina oli itse hiukan hämillää yllättävästä uinti reissusta, mutta meidän muiden hersyvä nauru sai sen iloitsemaan märkyydestä huolimatta. Saatiinkin siis katsella hepuloivaa pinseria muutama tovi. Hyvinhän se kuivui juoksemalla tuhatta ja sataa. Kuistille päästyä kuivailtiin sitten kunnolla, ja heitettiin Ruffen uusi villapaita niskaan. (Tosiaan, Ruffelle villapaita hommattu pian tapahtuvan karvojen ajelun takia.) Hyvin puki tätäkin neitiä, tyytyväisenä lämmitteli auringossa pusero päällä. 


Talkoohommiin kuului taas peti vaatteitten tuulettelua ja sen sellaista. Itse lähinnä haravoin, koirien avustuksella tietysti. Tina keräili keppejä oikein mallikkaasti, tosin siitä pinosta mihin olin ne juuri laittanut. Hetkeksi kun käänsi selkänsä oli nuo kaksi repimässä keppejä kappaleiksi, ja mutustamassa kaarnaa. Hohhoijaa, olisi mulla sitä kanafilettä ollut taskussa mukana, eiei, kepit on kivempia.


Olen jotenkin edelleen ällikällä lyöty siitä, miten pinseri voi pysyä noin hyvin hanskassa. Piha oli täynnä myyränkoloja, metässä vipelteli arvaamattakin hiiriä ja sisiliskot valloittivat kivetystä. Kaikista häiriötekijöistä huolimatta, tuli Tina aina kuuliaisesti luokse. Treenailtiin vähän kaukokäskyjä, ihan vain omaksi ilokseni. Välimatkaa otettiin pellolla 15 metriä, josta huutelin ''istu'' ja ''maahan'' komentoja. On se taitava, harmi etten tajunnut ottaa videolle. Tinsusta on kyllä mihin vain.



Kaiken tämän niin sanotun talkoilun lomassa, löysin Tinasta uuden puolen. Se on aaaaaivan hulluna lentopalloihin. En tiedä, onko kyseessä yleisesti kaikki lentopallot, pelkät pallot vai vain tämä pallo. Heiteltiin varmasti yli sata kertaa palloa, ja aina jaksoi tuoda takaisin. Välillä piti pallo riistää Ruffeltakin, että saisi vaan leikkiä. Nämä kaksi viettikin suurimman osan päivästä pallon parissa, joka (yllättävää kyllä) on vielä ehjänä. Kepit saivat siis jäivät unholaan pallon löydyttyä.


Ennen kotiin lähtö kokeiltiin meidän uusinta hankintaa - koirareppua. Tarkoituksena siis kasvattaa lihasta, lisätä vastusta ja kuluttaa sitä ääretöntä määrää energiaa. Näytää toimivan. Ruffe kantoi tänään reppua ensi kerran n. 15 min, sisällä oli näin ensi kerraksi vain pehmoleluja, painoa tuli 600g. Koirilleha suositellaan maksimi 25-30% omasta painostaan. 


Tina sai kokeilla reppua samaiset 15 minuuttia. Että olivat kyllä molemmat niiiiin tärkeinä, kun heille uskottiin tällainen työ. Kävelivät elegantimmin kuin yleensä, eikä hötkyilty mihinkään suuntaan. Olivat kovin innoissaan repusta kokeilun jälkeenkin, ja Tina työnsikin päänsä repun kiinnityksiin, että ''laitahan jo uudestaan''. Tällä kertaa saa tämä 15 minuuttia riittää. Ruffelle pitää varmaan ensikerralla laittaa kylmäkalleja kyytiin, ettei vallan läkähdy.


Niiiiin paljon on sanottavaa ja kehuttavaa, mutta ette varmaan yksikään tätä postausta jaksanut lukea alusta loppuun. Oli vaan niin mahtavaa, etten voinut hillitä verbaalisialahjojani. Toivottavasti nähdään Tinsua taas pian! Se on kyllä meidän ykköstyttö. Mialle kiitos ihanasta hoitokoirasta, ja meihin luotosta. Me tykätään teistä ! :)

26.4.2013

Makeaa mahan täydeltä

Oletteko rakkaat lukijamme huomanneet, että olen laiska. Ehei, olette nyt väärässä. Olen niin kovin tekevä ihminen, että loppuu voimat illalla koneella istuessa. Paljastankin nyt suuuria pieniä salaisuuksia minun kevääni kulusta. Jännittävää!

Asia numero yksi, päätin tammikuussa, että pitäisin agilityn alkeiskurssin pennuille. Hakijoita ryhmääni tuli mielettömästi, mutta päädyin pitämään kaksi ryhmää, että aikaa jäisi muuhunkin. Minulle on kuitenkin ehdottoman tärkeää, että kurssilaisillani on kotoisa olo ja ystävyyden tunne. Siksi tutustunkin ryhmäläisiini kunnolla, ja meillä onkin oma facebookryhmä, jossa sosialisoidaan jo nyt. Kurssi alkaa toukokuun toisella viikolla, ja jatkuu kahdeksan viikon ajan. Olen niin iloinen, että pääsen näiden ihmisten kanssa opettamaan pennuilleen agilityn saloja. Kerrassaan ihanaa, asiasta vielä paremman tekee se, että ryhmät ovat shelttipainotteisia.

Asia numero kaksi, Tinasta on tullut meidän vakkari. En ole meidän touhuista kirjoitellut, koska kamera on aina jäänyt laukun pohjalle. Meillä on niin mukavaa, etten tajua ottaa kameraa esille. Tinan kanssa ollaan lenkkeilty oikein olan takaa, ja käyty kurkkaamassa agilityesteitäkin. Hyppimisen tuleva maailmanmestari on aikamoinen taitotassu, jossei pelottavia putkia lasketa mukaan. Kyllä niihinkin mennään, kunhan on sitä lihapullaa - ja paljon.

Asia numero kolme, jottei viikossa olisi liian vähän agilityä, alan kouluttamaan meidän seurassa agilityn mölliryhmää. Tunti viikoittain kuluu viiden ihastuttavan koirakon kanssa, joista löytyy karvakorvia puudeleista terriereihin. Olen niin iloinen tästäkin ryhmästä, etten malta oikein odottaa toukokuuta. 

Asia numero neljä, me saatiin ryhmäpaikka Juuso Ahon treeneistä. Juusolla itsellään on kolmosissa kisaavia valkkareita, oijoi. Me toivotaan pärjäävämme ryhmässä, ja alettiin suunnittelemaan ''parempi koirakko 2013''-projektia. Uusia ohjauksia, ja estevarmuutta. Meistä tulee vielä jotain!


Tämän kaikenlisäksi pyörin shelttitapaamisissa, ja järjestänkin niitä. Treeniryhmiä on yhtäkkiä kolme, ja kaikille suunnittelen mielenkiintoista treenattavaa, kunkin koirakon mukaiseksi. Omat tavoitteet pitäisi saada paperille, ja tehdä treeniaikataulu. Onko tässä jo tarpeeksi hyvä syy olla kirjoittamatta joka treeneistä? Huhhu. Minä ryhdistäydyn, keväästä saa aina energiaa, ja koulun loputtua ei ole mitään muuta, kuin koirailua ja bloggausta luvassa. Ihanaa.


Kuinka usein toivoisit meidän päivittävän blogia?
Useammin vai harvemmin, mitä postauksia oikeasti odotat!

24.4.2013

Dobdob

Doboilusta en olekaan pitkään aikaan päivittänyt, vähän hävettää. Tämä johtuu siitä, että mun selkä ongelmat ovat estäneet kaiken istumisen. Lattialla istuminen dobopalloa pidellen tuntui kamalalta, joten Ruffekin on joutunut dobo tauolle. Tuloksia saatiin kuitenkin viimeisimmällä treenikaudella. Ruffen paino nousi 500g, ja tämä kaikki oli lihasta. Löllyvä kylkiosa katosi kokonaan, ja reidet paisuivat vähän jykevimmiksi. 


Ruffe selvästi nauttii doboilusta suuresti, ja siksi harmittaakin nykyinen tilanne. Meillä on ollut 4 vk dobotauko. Löllykät palailevat takaisi, mur. Tasapaino tyynyllä Ruffe on kuitenkin päässyt hösläilemään. Ollaan pyöritty sen ympäri niin etujalat, kuin takalajatkin tyynyllä. Siinä on vähän jo opeteltu istumaan ''nätisti''/kerjäämään. Kaikki varmaan tietää tämän tempun.

Ennen taukoa koettiin läpimurtoja. Ruffe oppi doboillessa paljon uutta, ja suurinpana saavutuksena pidän meidän välisen luoton kasvua. Ruffe uskaltaa nousta pallolla kahdelle jalalle, kunhan saa musta vähän tukea. Istu ja maahan käskyt pallolla toimivat nopeammpi kuin maalla seistessä, ja pyörimistä pallon päällä harjoitellaan. 


Heti, kun selkä on oikeasti kunnossa. Niin palataan doboilun pariin videomateriaalin kera! Ikävä tämä minun selkä ongelma, virallisella nimellä UpSlip, lonkka siis luiskahtanut paikaltaan. Jännittää selä lihaksia, joka taas 'lyhentää' jalkaa, aiheuttaen vinon asennon. Tämän seurauksena vinoselkäranka, yläniskan jännite ja migreeni. Voi mennä tovi, ennenkuin näistä kaikista pääsee eroon, mutta minä yritän. Dobopallolla venyttelen kuitenkin itse iltaisin, kun Ruffe katsoo kateellisena vieressä. Toivottavasti Ruffekin pääsee doboilemaan pian, pitäkää mulle peukkuja!

18.4.2013

Saikku Agia

Saikkua siis. Itselläni on selkäongelma, joka aiheuttaa tällä hetkellä sen, etten voi istua lainkaan - onneksi on läppäri. Luin koiramme lehden kannesta kanteen ja kävin kaupassa ostamassa Canis ja Koirat lehdet jatkoksi. Nekin luin kokonaisuudessaan. Jatkoa tämä lukuinto sai omista agikirjoista, toisen luin jo neljättä kertaa ja aina opin uutta. Tai sillä tavalla uutta, että osaan tämän tiedon nyt jollekin selittää fiksusti. Saikkulla on siksi ihan ok, että saa olla kotona koirien kanssa. Selkäongelmaan auttaa liikkuminen, niimpä treenitkään eivät ole jääneet välistä. Selkä on elämänsä kunnossa, kunhan en erehdy istumaan. Ensiviikon perjantaina on onneksi fyssari.


Agia ollaan liidelty pihalla, sillä maa on sula. Meidän pihalta löytyy erillaista matskua minkä päällä ageilla. Maan pehmeys testattu maahantökättävillä kepeillä. Näin varmistan, ettei ole liian kovaa Ruffelle. Hyvä nyrkkisääntö. Meidän nurmikko (sammaloitunut kauhistus) on loistava pohja. Niimpä Lasse pääsi myös kokeilemaan hetken verran agilityä, ja Ruffe harjoittelemaan persjättöjä aivan alusta.

Lassen agility harrastaminen on alkanut vissiinkin 2012 jouluna. Ostin uuden putken itselle, ja Lasse sujahti sinne avatessani sen. Hulluttelu jatkui ulkona, ja sain nyt kevään saapuessa jatkoa. Ihana nähdä a) Putki on pelottava kun se on liian pieni tai U. b) Putkissa on liian kivaa välillä, niin sinne voi jäädä. c) Palkkauspallo pitää aina piilottaa putkeen. Että sellainen tyyli Lassella. Tässä vielä pätkää meidän hulluttelusta!


Kuten sanottua, Ruffe aloitti persjätöt alusta. Ollaan joskus kauan aikaa sitten treeneissä kokeiltu näitä niin, että ''tässä rata, tee joka väliin persjättö''. Jooei. Nyt kuitenkin ollaan päästy vähän jyväselle, ja Ruffe melkein ymmärtää mistä on kyse. Jos teillä on hyviä persjättö harjoituksia, niin kertokaa heti! ps. En muuten kestä enää suomalaisuutta. Blindcross, sokealeikkaus, PERSJÄTTÖ. Selvähän se, noinhan mäkin oisin sen suomentanut? Joo hyvää päivää. 




Onko hyviä persjättötreeni ehdotuksia?`
Mitäs tykkäätte Lassen menosta, ihan hyvin 12v papaksi.

16.4.2013

Lisää pitoa!

Ulkokausi lähestyy, vaikka lumia onkin vielä ihan liikaa. Toukokuussa meidän seurassa repäistään kentät auki ja julistetaan virallinen ulkokausi 5.5! Viime ulkokauden kitkuttelin lenkkareilla. Eikä niissä sinänsä mitään vikaa ollutkaan. Vesi tosin tuli läpi ja joku nimeltämainitsematon oli pentuaikoinaan siitä naruja lyhennellyt. Tällä hetkellä aivan toivottoman karsean näköiset lenkkarit saivat siis jäädä kaappiin. Suuntasin ensin porvooseen pällistelemään uusia agikenkiä.

Porvoosta löytyy stadiumit, intersportit ja topsportit. Intersportissa oli loppuun myynti, joten toivoin sieltä löytäväni halvalla hyvät. Mistään näistä liikkeistä ei kuitenkaan löytynyt kuin yksi sopiva malli, ja siitäkin vain kokoa 41 ½. Luovutin ja päätin jatkaa homaa helsingin puolella. Auton nokka kohti itäkeskusta siis. Itiksessä päädyin puhoksen Intersporttiin, josta olen aina löytänyt haluamani. Kohdalleni osunut myyjä harrasti itse agilityä, joten tiedonmäärä oli taattu. 


Sieltä siis lähtikin  mukaani Salomon Speedcross 3 CS W malliset kengät. Näitä voisi melkein verrata nappiksiin. Kengissä ei ole tasapohjaa ollenkaan. Pohjasta maahan osuu ainoastaan kohokuvioidut contagrip-nappulat. Näillä uskaltaa täydestä juoksusta pysäyttää päkijöilläkin. Ei liu hiukalla, eikä edes asvaltilla jonka päällä on tuota hemmetin hiekoitusta. Testailinkin kenkiä ensimmäistä kertaa lenkin merkeissä Tinaa hoitaessa. Käytiin läpi jäät, asvaltit, hiekat, mudat ja metsäpolut. Juostessa ihan mielettömät. 
Väri ei välttämättä omaa silmää miellytä, olenhan vähän poikatyttö. Kengät olivat vaan yksinkertaisesti niin täydelliset, ettei enää visuaalinen näkemys ollut merkitsevä. Hintaa näillä upeuksilla oli 120€.


Kokoja näistä löytyy varmasti kaikille. Koot oli nimittäin pilkottu kolmasosiin. Omani otin isompana kuin yleensä, sillä näihin ängen urheilusukat ja haluan jaloille tilaa juostessa, ettei sitten hinkkaa. Oma jalkani siis yleensä kokoa 38/39. Nämä otin 39 ja yksi kolmasosana. Juuri sopivat. Kiristys on erittäin nopea, eikä jää narut jalkoihin roikkumaan, niin ei käy köplästi radalla.


Todelliseen testiin nämä pääsi viikonlopun kisoissa. Todella hyvä pito, en voi muuta sanoa. Ohjauksia uskaltaa tehdä oikein olan takaa, kun luottaa kenkiin. Sunnuntaiset kaksi hyllyä eivät siis johtuneet kengistä. Nämä on  vaan loistavat. Tätä kehumista voisin jatkaa taas loputtomiin, mutta etteköhän te ala olla kurkkuamyöten täynnä tätä minun materialisointia. Lopuksi vielä uusi treenikassi, osuvasti seuravärityksellä. Luhdan outletista, Icepeakin kassi 25€. Jos miellyttää teidän silmää niin valitan, nappasin viimeisen. Samaan syssyyn tarttui mukaan sadetakki, ulkokausi täältä tullaan!


Millaiset treenikengät teiltä löytyy?
Kenties viralliset agikengät tai tavalliset lenkkarit.

12.4.2013

Oranssia edustaen

Teille jotka ette jo tiedä, me ollaan HSKH'laisia. Treenataan viikoittain ohjatuissa treeneissä Hakunilan Seudun koiraharrastajan seuran tiloissa Ojangossa. Tänään oli se onnen päivä jolloin uudet seuravaatteet tippuivat postiin. Teille tulin lähinnä hehkuttamaan tätä, materialisti kun olen.


Uusi treenitakki lähti tilaukseen viime kisoissa. Tämä oli niin mukava päällä ja ihan kuin mulle mitoitettu - mulla on ylipitkät kädet. Takki on myös vähän pidempi selästä, mikä on ihanaa! Koska muissa takeissa aina kumartuessa tuulee ja sataa selkään, eikä veto ole kenenkään selälle hyväksi. Kuvaan merkitty rinkuloilla vetoketjulliset taskut, joita on riittämiin. Mullahan tulee tähän treeniliivi päälle. Mutta toi olkatasku on älykiva. Käyntikortteja, puhelin yms. Ja teille epäterveellisille ehkä tupakkatasku, hyihyi. Takki sisältää myös hupun, joka on ovelasti laitettu kauluksen sisälle. Brodeeraukset molemminpuolin, jotka heijastaa todella hyvin. Selässä vielä tuuletusaukko. Tämä on kuulkaas mahtava. Odottelen jo innolla oikeita koitoksia takille. 


Toisena nappasin mukaan housut. Miellyttävää materiaalia, johon ei tartu karvat - siunausta näiden kehittelijöille. Lahkeissa on kahisemattomat kuraa kestävät vahvistukset. Edessä kolme taskua, kaikki vetoketjullisia ja tilavia. Vyötärö on joustavaa materiaalia, joten ei purista ikävästi ja ole mitenkään pinkeän oloinen. Vyöpaikkakin löytyy, jos sattuu olemaan ylilaihaa sorttia. Todella tyytyväinen näihinkin, näytän ainakin 5 cm pidemmältä nämä päällä. Tiedä sitten mistä johtuu. Housut ovat kutakuinkin pitkät, joten kannattaa katsella tarkkaan lahkeenpituutta.


Huvin ja urheilun vuoksi vielä yksi t-paita. Pehmeää materiaalia, todella ohut. Eipähän hiosta kesäisin. Brodeeraus vain edessä. Olen itse kokoa XS noin muuten, mutta tämä paita on kokoa M ja sopiva. Ajattelin ostaessani ottaa löllön paidan, mutta no, toisin kävi. Tyköistuvuuskin käy. Näitä täytyy saada lisää! Yhteishintaa näille tuli vähän päälle satanen. Kouluttaja alennuksilla olisin päässyt vähemmällä, mutta en malttanut odottaa (toukokuuhun). Kärsimätön sielu. Olen kyllä nyt niin onneissani kaikesta, että tämä kirjoittaminenkin alkaa olla sekavaa. Menenkin siis onneistelemaan Ruffen kanssa ulkoilmaan, uusine vaatteineni. Mukavaa perjantaita kaikille!

Löytyykö meidän lukijoista HSKH'laisia?
mikäli ei, niin mitä seuraa edustavia?

6.4.2013

Hyvä pohja on kaiken alku

Ihan kaikissa lajeissa. Tietysti tähän pitää plussata hyvä kunto, häiriönsieto kyky ja monia muita asioita. Nyt kuitenkin ollaan palattu alkeisiin, muutamassa lajissa. Rally-tokossa aloitettiin seuraaminen alusta ja agilityssä puretaan ohjauksia osiin, etenkin takaaleikkaukset on työnalla. Tulin kuitenkin tänään paapattamaan tästä uudesta valloituksesta, frisbeestä - meidän kielellä kiekkoilusta.



 Suuntana oli muutaman päivän pohdinnan jälkeen musti ja mirri, josta löytyi hakemiani West Paw Desingnin kiekkoja. Oikean kiekon valinta on taitolaji, enkä halua rikkoa toista liian kovalla kiekolla. Aloitellaankin siis näillä liki silikonisilla. Syitä tähän on monia. West Pawsin tuotteet on valmistettu Zogo Flexsistä, joka kestää vaikka minkälaista kulutusta. Tämä on hyvin joustavaa materiaalia, joka ei satuta koiran ikeniä tai hampaita. Tuotteet ovat - järkyttävää kyllä, konepesun kestäviä ja sataprosenttisesti kierrätettäviä. Eco-tuotteet on aina plussaa, suurin plussa on kuitenkin kestävyys. Väreinä taisi olla vihreää, oranssia ja sinistä, kokoa oli kahta. Tämä meidän on se isompi, hintana 19,90€



Enempää en analysoi, tällaista harjoitellaan tällä hetkellä. Ollaan siis purettu kaikki takaisin siihen, että miten otetaan kiekko suuhun. Tehokasta on ollut! Huomaa kyllä että meidän pitää ostaa kovemmat kiekot (silti pehmeät), Ruffe tuuppaa kiekot kumoon kovenevalla vauhdilla. Tässä kysymyspostauksessa kyseltyä, muunlaista videota!


Mitäs tykkäätte tällaisista videoista?
ps. Roosalle superkiitokset upeasta uudesta bannerista!

4.4.2013

Kysymyksiinne on vastattu!

Kiitos kaikille kysymyksistä, ja ihanista kommenteista! Onhan minullakin lempiblogeja, mutta hassua ajatella, että me oltaisiin jonkun lemppareita. Kutkuttava ajatus. Kiva oli kuulla, että meidän arkisistakin bloggauksista tykkäillään. Doboilua kaivataa selvästi lisää, eikö? Ja videomatskua muustakin kuin ainaisesta agilitystä. Videothan on kivaa katseltavaa, ja ainakin auttavat mua ohjaamaan paremmin tulevaisuudessa. Mutta nyt niihin kysymyksiin.

Mitä uusia lajeja haluaisit kokeilla Ruffen kanssa?

Oi että, näitä on monia. Flyball houkuttelisi suuresti, toisaalta fyssarin luennolla katselin niitä videoita hidastettuna, eikä nivelet ainakaan siitä tykkää. Laji jota aijotaan kokeilla, ja ollaan jo aloiteltu on koirafrisbee. Enkä nyt puhu siitä, että heitän frisbeen ja Ruffe sen noutaa. Vaan koirafrisbeetä kisaavana lajina, kannattaa tsekata ainakin tämä video youtubesta! Voi tosin tällaisiin suorituksiin mennä hetki.




Minkälaisia tavoitteita teillä on agilityssä tulevaisuudessa?


Lyhyellä tähtäimellä meillä on tavoitteena saada itsenäisempiä suorituksia, etenkin kepeille. Vähän varmemmat kontaktitkin olisi hyvästä, eihän se niitä koskaan ohita, muttei aina pysähdykkään. Itselleni tavoitteena on opetella uusia ohjaustekniikoita ja löytää se meidän tapa toimia radalla. Tätä urakkaa auttaa huomattavasti Juha Oreniuksen agility DVD, jonka ostin viimeviikolla. Suosittelen muuten kaikille. Pitkällä tähtäimellä olisi tarkoitus menestyä kisoissa, ja pitää hauskaa!

Miten tuttustuit doboon ja mistä se sai teillä alkunsa?

Lienee sanomattakin selvää, että luen paljon. Opiskelen jatkuvasti koiramaisia juttuja, kaikkiin lajeihin liittyen. Surffailin sitten netissä taas päättömästi lihashuolto juttuja (etsien kirjaa) ja päädyin dobo sivustoille. Olin lajista aikaisemmin kuullut, ja palloja kokeillutkin joskus mätsäreissä. Olin myös kovin spontaani, joten otti muutaman minuutin, ja olin jo tilannut välineet. Luin kaiken mitä dobosta oli ja selasin kokeneet harrastajatkin läpi. Blogipostauksellamme saatiin lajin kehittäjänkin Camillan huomio, ja näin ollen harrastelu jatkui ammattilaisen mielipiteitä noudattaen. Kirjasta on kauheasti apua, ja Camillan suunnittelemat treeniohjelmat on toimivia. Dobosta lisää juttua tulossa lähipäivinä!


Katja, mitä sun koirattomiin harrastuksiin kuuluu?

Koirallisia harrastuksia on niin paljon, etten enää kauheasti ehdi muuta. Zumbasin ennen joka sunnuntai, mutta loppui into selänkipeytymisen takia. Musiikillisesti olen jokseenkin lahjakas, soitan pianoa ja kitaraa, viulukin menettelee. Laulaminen kuuluu ehdottomasti rakkaimpiin harrastuksiin, löytyykin studiovälineet kotoa, ja poikaystävä hoputtaakin mua nauhoittelemaan uusia juttuja liki tauotta. Ehkä uskaltaudun yhden tänne blogiinkin laittamaan....sitten joskus.

Miten päädyit ottamaan sheltin, mitä muita rotuja harkitsit?

Koska olen ylijärjestelmällinen, lainasin ainakin 3 rotukirjaa. Katsoin sieltä rotuja joista pidin. Sitten katsoin kirjoista aina samat asiat kustakin rodusta, kuten vaikka ''turkinhoito'', mikäli kirjassa A oli laitettu että vain vähän hoitoa, siitä sai plussan, jos taas kirjassa B oli paljon hoitoa, tuli siitä miinus ja kolmas kirja sitten aina viimeisteli suoran. Vaihtoehtoina oli loppujen lopuksi Portugalin Podengo, Shicpperke ja sheltti. Sheltti oli saanut täydet plussat kaikista kirjoista. Näinollen kaivoin netin läpi ja sheltti tuntuikin sopivalta.

Mikä Ruffessa on parasta? 

Rakkaus. Kumppanuus. Kaikki.



Miten löysit Ruffen?

Tätä ei taas voi selittää lyhyesti, mutta yritetään. Minun oli tarkoitus saada oma koira kesäksi. Talvi kesti kuitenkin ikuisuuden. Joulun jälkeen äiti ilmoitti, että haluaa näyttää mulle jotain. Näinollen se avasi kasvattajamme sivut ja pentuosion. Kahden viikon päästä käytiinkin katsomassa marsunkokoisia taaperoita ja hiihtolomaksi sain oman kullan kotiin. Johtopäätös, en itse olisi löytänyt Ruffea ja äidit on parhaita.

Miltä kasvattajalta ostit Ruffen?

Ruffe on Kepposen kennelistä, Vihdistä. Tarja kasvattaa pienesti suurimmaksi osaksi soopelishelttejä. Omasta takaa heillä on nyt viisi shelttinarttua ja kaksi saksanpaimenkoiraa Kane ja Heida. Pelastuskoiria molemmat. ps. Seuraava koira kuitenkin tulee A/A lonkkaisesta yhdistelmästä.

Oletko harkinnut videoita muustakin kuin treeneistä ja kisoista?

Yksi kehonhallinta video ainakin löytyy. Ja miksi ei? Doboilustakin varmasti tulee videota, kunhan kuvaaja löytyy. Uusimmasta lajista tuon frisbeen kanssakin varmasti tulee videota, ihan opetusmielessäkin. Video ideoita saa laittaa tulemaan ja kysellä ahkerasti!

Mitä Lasselle kuuluu?

Lasselle kuuluu tällä hetkellä oikein hyvää. Kevät tekee tuloaan, eikä koiraa tarvitse kääriä toppauksiin aina kun menee ulos. Lenkit rajoittuvat edelleen muutamaan sataan metriin, ja agility putkissa hömpöttelyyn. Herra on ollut kovin aktiivinen ja ruoka vaihdettu masun takia Euknuban Sensitiveen - toimii. Odotellaan lämpöisiä kelejä, että saataisiin vähän lihasta ton luiden ympärille. Doboilu ei nappaa Lassella yhtään. Menee ihan sekaisin pallosta ja liika innostuneena alkaa hyppimään mua vasten (ei hyvä homma selkävammaisille - meille kummallekkaan siis). Tilanne on parempi kuin talvella, Lasse jaksaa tehdä enemmän juttuja kun on valoisaa. Pitäisiköhän Lassellekin omistaa edes yksi postaus kuukaudessa?


Minkälaisia tavoitteita teillä on tulevalle (harrastuksissa yms)?

Agilityn tavoitteet tulivatkin jo. Frisbeen kanssa aijotaan tehdä paljon töitä ja käydä joku kurssi. Doboilussa tavoitellaan tasapuolisuutta ja hyvää lihaskuntoa Ruffelle - niin ja mullekin. Rally-tokossa onkin kisat toukokuussa, ja toivonmukaan tulisi siitä se viimeinen tulos ja luokkanousu AVO'oon. Pyritään kokeilemaan uusia lajeja ja menestymään nykyisissä. Jos teillä on ehdottaa meille jotain kivaa lajia, tai hyvää paikkaa harrastaa, niin otetaan iloisina vastaan!

Kiitos vielä suuresti kysymyksistä! Sydäntälämmittävimmälle kommentille pitää vielä jättää harkitsemisaikaa. Olen kovin otettu teidän kaikkien sanoista. Te lukijat olette perhaita ja piristätte mun päiviä! Jos teiltä löytyy lisää hyviä postausideoita, niin antaa palaa. Me toteutetaan kaikki toiveet (:

1.4.2013

100 !

En voi muuta sanoa kuin kiitos, te rikkoitte pääsiäisen aikana sadan lukijan rajan! He jotka eivät bloggaa, eivät ehkä ymmärrä, mutta olen kauhean onnellinen siitä, mitä blogimme saa aikaan. Vuodessa ollaan kerätty tämä sata lukijaa, ja uusia tuttuja pilvin pimein. Ruffe on saanut shelttiystäviä. Ja minäkin tutustunut moniin teistä, ihanista lukijoista. Suurinosa teistä, on kuitenkin minulle aivan tuntemattomia, vaikka teidän blogejanne lueskelenkin ahkerasti.


Haluaisinkin kuulla, että mikä teidät saa lukemaan meidän blogiamme aina uudelleen ja uudelleen. Miksi blogimme on hyvä/huono? Seuraatteko tätä agiliitelyn, doboilun tai peräti hiukan unohtuneen rally-tokoilun takia? Laitathan hyvänmakuisen kommentin meidän blogistamme tähän päivitykseen, omalla blogilinkilläsi varustettuna, me halutaan tietää, että mikä meissä viehättää! Laitathan kommentiisi kysymyksen meihin liittyen, kokoan näistä kysymyspostauksen kaikkien iloksi! Valitsen kommenteista sydäntälämmittävimmät, ja palkitsen heidän blogiesittelyin tai pikku yllärein.

Haluan kiittää teitä kaikkia aktiivisesti (tai vähemmän aktiivisesti) meitä lukevia. Annatte blogillemme merkityksen ja uudenlaista painoa sen kirjoittamiselle. Tämä on suuri osa arkeani, eikä päivääkään mene ohi blogia ajattelematta. Kiitän siis suuresti teitä, jotka kommenteillanne ja tykkäyksillänne piristätte päivääni. Olette ihan supereita! 

100 lukijaa, VAU !
psst, tämän kunniaksi päivitin niin koirien, kuin muutkin yläreunan sivut.