Kultainen Tina

Lyhyesti, meillä on uusi hoitokoira. Saanen esitellä teille, pinseri neiti Tina. Ja kun sanon meillä, tarkoitan tietenkin minua ja Ruffea. Käytiin nyt hoitamassa Tinaa pitkänäperjantaina ensi kertaa. Sykemittarikin sammui matkalla, kun kilometrejä kertyi reilusti yli kymmenen. Tinan asuinpaikkahan on mainio, mulla on sinne kotoota matkaa sopivasti tunti, ja Saulilta sinne onkin alle 5 minuuttia. Laajasalohan takaa aina mielettömät lenkkiympäristöt, varsinkin nyt, kun on meri jäässä ja tilaa juosta. Tina onkin ihka ensimmäinen tapaamani pinseri joka pysyy vapaana hallinnassa. Olin kovin positiivisesti yllättynyt, että sen luoksetulot olivat niin varmoja. Pidän aina Ruffea vapaana, joten oli mukava, että löytyi tällainen leikkikaveri.

Oman mamman luota lähteminen oli Tinalle vähän kova paikka, piti hetki uikuttaa ja kääntyä katsomaan, että miksei se seuraa. Mun taskusta löytyi kuitenkin tarpeeksi hyviä nameja, jolla Tina rauhoittui ja alkoi nauttia lenkistä. Lenkin aikana taidettiin kiertää koko Laajasalo. Käväistiin tyhjässä koirapuistossa leikkimässä, Tinakin innostui vetämään narua Ruffen seurana. 

Loppu lenkki sujui loistavasti lähäisellä poukamalla kävellen. Onko mitään terapeuttisempaa, kuin kauttaaltaan valkoinen jäätikkö kahden koiran kanssa, ahh mikä perjantai. Tinakin nautti suuresti jäällä kipittelemisestä, innostui yllättäen leikkimään Ruffen kanssa. Ruffella taisi mennä pasmat sekaisin, sillä Tinan leikki ääni on yllättävän kuuluva. Mulla meinasi kamera tippua, kun nauratti niin kauheasti. Hölmöläisiä molemmat.

Näin virallisina tietoina koiria tuli vastaa 12, näistä moikattiin neljää hyvinkäyttäytyvää, ja Tinalla heiluikin häntä hienosti nuuhkutellessa uusia tuttavuuksia. Ruffen aloituksesta yhdelle bordercollielle muristiin, sillä tämä loikkasi puskasta meidän eteen. Noh, Tina oli niin loistava, että murahti hiljaisesti ja ensimmäisestä nimen huudosta juoksi vierelle ja istahti alas. Jokaisella kutsulla aina sama tulos, vaikka oli toinen koira näkyvissä. 

Se on hieno tyttö. Mulla ei ole varmaan piiitkään aikaan ole ollut yhtä mieluisaa ja samantyyppistä koiraa hoidossa. Olen kauhean iloinen, että Tina löydettiin ja toivottavasti jatkossakin päästään sen kanssa touhuamaan. Niinkuin taisin omistajalleenkin jo tokaista, että Tina on ainoa pinseri, joka ei ole haukkunut mua pystyyn tai hyppinyt naamalle. Rauhallinen ja silti kovin iloinen pinseriksi. Mikäs minä olen näitä rotuja arvioimaan, omalla kokemuksella vain puhun. 

Ihana huomata, että Ruffe tulee toimeen kaikkien kanssa. Myös ihana huomata, että näistä kahdesta tuli selkeä lauma, muutama kilometrin kohdalla. Pidi ängetä aina ihan vierekkäin kävelemään, ja puskea toista vasten. Jäälläkin olisi tilaa ollut vaikka kuinka, mutta piti kävellä niin, että kyljet osuivat yhteen. Hassuja otuksia, on ne koirat ihania.

Kolmosia ykkösissä

Tänään suunnattiin jo rutiiniksi muodostuneesti Ojankoon kisaamaan. Kisat järjesti tällä kertaa BAT ry, täytyyhän sitä ystäväseuraa tukea. Tälläkertaa muistin kaiken, ja olin aijoissakin, hyvä minä. Rataantutustumisessa oli samassa mini ja medit, kun meitä oli niin kauhean vähän. Mineissä taisi olla 14 ja medeissä 9. Eipä tuo haitannut, nopsasti meni kisat. Eikä tavinnut niin kauheasti odotella. Eka startti sujui miten sujui, ratatyötenkijä oli Ruffesta kamala, ja sen jälkeen onnistuneet kepit menivät hukkaan, sillä Ruffe teki jostain kumman syystä lentokeinun. Pakkohan se oli palauttaa, ja siinä vaiheessa tuomari kiitti ja pyysi poistumaan. Onnistui kuitenkin keinu sitten hienosti, eikä jäänyt harmittamaa, säikähdin vain.

Toinen startti tuli yllättävän nopeasti ja rata oli jotenkin hassu. Tosi mielenkiintoinen ja tavallaan vaikean helppo. Minusta vaikeat kohdat oli Ruffelle loogisia, ja helpot taas ilmeisesti ei. Hyvin kuitenkin irtosi (myös tuomarin lahkeeseen). Tulikin siis 10 virhepistettä, nämä johtuen 'kielloista', kun Ruffe juoksi moikkaamaan ratahenkilökuntaan.... kahdesti. Outo otus. Loppu rata sujui ongelmitta, ja tuntui tosi omalta. Kepeillä meilkein virhe, mutta korjattua sain senkin tilanteen. Puomin kontaktit oli ihanat, vaikka vähän aikaa veikin. 

2vuotta ja 3 kuukautta!

Sijoituttiin siis kolmansiksi, tällaisella tuloksella. Nollaprosentti ei kovin korkea ollut, ja hylkyjä oli ihan ennätysmääriä. Olen kauhean tyytyväinen tähän rataan, jos ei lasketa Ruffen aivopieruja noitten ratahenkilöiden kanssa. Kotiin lähti palkintokassissa tällainen satsi, aijai. Muschin aterioita, kalkkunaa, kanaa, riisijuttuja, ja perus lihaa. Nämä sai siis kymmeneneuron lahjakortilla suoraan kisojen jälkeen. Kätevää! Sai vielä käydä nappaamassa Hurtan korista hihnan/valjaat tai pannan. Noh, Ruffella ei valjaita vielä ollutkaan, joten käytiin nappaamassa viimeiset koivun väriset. Nyt meillä taitaa olla koko sarja! (paitsi ne Y-valjaat).

Ihan mieletön päivä, jäipä hieno fiilis. Tuomarilta tuli kannustavaa palautetta, josta saikin hyviä vinkkejä jatkoon. Ai että olen taas ylpeä mamma! 

Ei oo häpee, olla hopee

En viitsi analysoida kisoja sen enempää. Eiköhän ole selvää, että jäi mieletön fiilis. Kepeillä rytmitysvirhe, ja sen jälkeen erittäin myöhässä, koska en voinut edetä tarpeeksi. Muutoin ihanasti toimi, vaikka toinen startti päättyikin hyllyyn, koska joku palkkasi koiran. Väkipakollahan se palkattiin, kepit meni 6 kertaa väärin, kun sain vihdoin onnistumaan, tuli kunkkua ja sylikyyti maaliin.

Palkintoina lähti mukaan ''ilmainen startti''-kuponki, omiin kisoihin. Hussen tassurasvaa, sekä Twixiä. Jotain ohjaajallekin. Tietysti koreilee uusi ruusuke hylyllä, aijai. Oli kyllä mieletön päivä. Huhhu! Oikeen palan halusta päästä tämän viikonlopun kisoihi, jotka onkin sunnuntaina. Sama paikka, sama aika. Toivottavasti keppien rytmitys kunnolla, ja toivotaan jo sitä nollaa täällä. Ajalla ei niin väliä.

Hoivassamme Elvis

Viime viikonloppuna, lähti Jennie sukuloimaan mummonsa synttäreille. Joten Elvis jäi ilman hoitajaa. Jenni soittikin mulle muutamaa päivää aikaisemmin kovin paniikkisesti, ettei uskalla Elvistä kenenkään käsiin antaa. Mun kädet kuitenkin kelpasivat. Imarreltuna haettiin Elvis meille perjantaina, miljoona sivuisen hoito-ohjeen kera. 

Kokonaisuudessaan viikonloppu sujui kivasti. Ulkoiltiin paljon, mutta lyhyissä erin, koska Elviksen pakkasrajat tulivat joka päivä täyteen. Ei pidä viedä tukkoista ja matalaa koiraa liian kylmään ilmaan. Lenkkeiltiin kuitenkin joka päivä Elviksen kanssa sellainen minimi 2 km, ja Ruffen kanssa se minimi 4 km. Lenkit sujui vapaana, tosin pimeällä oli kiinni. En uskalla ottaa riskejä, eikä tällä kaverilla ole sopivan kokoista heijastinliiviä. Missäpä tehtäisiinkään puoli koiraa korkeaa ja kaksi koiraa pitkää, sekä mahasta auki olevaa sellasta? Me ei ainakaan olla vielä löydetty. 

Pojilla oli kyllä aaaaivan omat jutut koko viikonlopun. Pungettiin toisia vasten ja pusuteltiin tauotta. Piti aina nukkua osittain päällekkäin, mielellään vielä peppu toisen naamassa. Pojat muodosti kahdenkoiran kasvakasoja milloin minnekin, takan etunen taisi kuitenkin olla ykköspaikka. Aamuisin pääsi Elviskin sänkyyn (pitää nostaa, kun ei itse pääse), jolloin oli riemu suurimmillaan poikien välillä. Elvis nuuskutteli Ruffen korvia vähintään vartin, ja Ruffen silmät lopsahteli kiinni, olihan se sentään niin ihanaa, että toinen kuolaa korvaan. Aamuherkitelyjä kaipaan jo suuresti!

Itsehoitamista oli vähissä määrin. Tippoja piti Elvikselle laittaa, joka ei kyllä ollut sen mielestä yhtään mistään kotoisin. Toiseen silmään sai aina laittaa nätisti, seuraavan kohdalla pistettiin matomodi päälle, ja alettiin luikertelemaan pois sylistä. Aina ne tipat kuitenkin sai laitettua, ja juustoa palkaksi. Namnam. Hampaiden harjaus sujui ongelmitta, Elvis on niin tottunut. Kauhean pienet hampaat toisella, pelkäsin että ikenet hajoaa, kun koitin etuhampaita hinkkailla. 

Minä + kiinanpalatsikoira? Pidänkö rodusta, en. Rakastanko Elvistä, aina. Itse en voisi koskaan ottaa kipaa itselleni, sillä koitan puoltaa rotuja, joita ei ole jalostettu mihinkään ääripäähän. Aktiiviharrastajana ja juoksijana, en myöskään voisi ottaa tämän rakenteista koiraa. Pidän myös siitä, että koiralla on rutkasti miellyttämisen halua, siitä syntyy tekemisen ilo. Tosin tämä viesti välittyy jo sillä, että omistan paimenen. Ja vielä sheltin. 

Meillä oli niin superviikonloppu. Ja oli hauska kokeilla Jennin roolia vaativan rodun kanssa. On saanut tehdä paljon töitä, että Elviksestä on saanut koulittua tuollaisen kuin se on. Minusta ei olisi siihen ollut, joten aploodit Jennille! Psssst, aploodit myös siitä, että hänen seuraava koiransa taitaa olla sheltti. Otettaisiin Elvis hoitoon milloin vain, ja missä vain. Oli jotenkin eksoottista ja jännittävää, kun talossa oli röhisijä. Eniten jään kaipaamaan meidän herkkiä hetkiä, ooijvoi. Opin viikonlopun aikana paljon, ja ymmärsin, että kuinka helppo sheltti on. Huhhu, minä taidan pysyä näissä paimenissa. Hoitakaa te osaavat näitä hankalempia. 

Kiitos Jenni, kun luotit pööpelin mulle hoitoon. Meillä oli ihanaa, Elvis on mahtava, rakastan teitä molempia!

Kirjoja, oi niin ihania kirjoja

Kevät koittaa tulla, ja lenkkeilyn jälkeen onkin ihana käperrellä sohvalla auringonvalossa kylpien. Ollaan varmasti joka päivä luettu ja opittu uutta, sekä nautittu toistemme seurasta (kerrankin rauhallisesti). Varoituksen sana, tämä postaus sisältää kirjaintoilua ja sanan ''ihana'' liikakäyttöä.

Koirista koostuva aforismi kirjanen on hellyyttävää luettavaa. Kirja oli tietenkin plärätty läpi hetkessä, mutta herätti paljon ajatuksia, sekä nostatti hymyn huulille. Hintaa kirjalla oli 7,90€, ja siihen nähden minusta loistava ostos. Sain itselleni uusia ajatuksia ja ihania sanontoja. Unohtamattakaan pentukuvia, voivoi. 

City dog-kirja löytyy ainostaan englanninkielisenä. Valitettavaa teidän puolesta, jotka ette englantia syystä tai toisesta lue. Kirja on täynnä viisauksia, ja pennun omistajille tähdättyjä vinkkejä. Maalta kaupunkiin muuttavalle ongelmakohtia ja niiden ratkaisuja, sekä arkipäivän juttuja. Positiivinen vahvistaminen on kova sana tässä kirjassa (ja noin muutenkin). Hintaa taisi olla 11,00€, ja on ollut penninsä väärti. Kummallisimpiinkin pelkotiloihin ja säikkymisiin löytyy täältä vinkit. Aroille koirille vinkkejä, ja agressiivisillekin. Jostain syystä tykkään opiskella tällaista, vaikkei meillä ongelmia olekaan. Miinus lapsiarkuus. 

Tämä onkin monen kuukauden takainen ostos. Näitä ei kaupoista löydä, vain seuran kautta sai tilattua (jo ennen virallista julkaisuakin.) Ratapohja kirja sisältää siis tuomareiden kommentteja ja vaatimuksia ykkös- ja kakkosluokille. Auttavia vinkkejä ja hyviä treeniohjeita. Ratoja on ainakin sata sivua, erillaisia ja monipuolisia. Sisältää myös tekniikkapätkiä, joita treenaillaankin useimmiten. Kirjasta on ollut kovasti apua, ja tulee jatkossakin olemaan. Hintaa taisi olla päälle 20€, mutta niin hyvillä kirjoilla on tapanakin.

Tämäkin kirja taisi löytyä jo pukinkontista. Ahkerana lukutoukkana lukaisin tämän muutamaan kertaa, että saisin oikeasti sisäistettyä asioita. Taaaaas lisää vinkkejä ja ehdottoman hyviä juttuja. Tämä muuten tulee lukea, jos koulutusohjaajaksi mielii päästä. Kuuluu Sagin suosittelemiin kirjoihin, enkä ihmettele. Alkeista huippusuoritukseen, on osuva nimi. Sopii niin aloittelijoille, kuin konkareillekin. Hintana 24,90€ suomalaisessa, löytyy halvemmalla muualta, jos on enää jäljellä.

Tämä tulikin Dobo kamojen mukana, ja nyt olen lukenut ja sisäistänyt koko kirjan sisällön. Tässä näkyy hyvin, että kuinka on merkitty mihin mikäkin liike vaikuttaa. Kategorioutuhan nämä on sen mukaan, kumpi on pallolla yms. Ollaan doboiltu nyt harmittavan hajanaisesti, johtuen tästä ''kaksikotia''-järjestelmästä. Nauttii kuitenkin suuresti, sittenkun pääsee tosissaan tekemään. Uusia juttuja ollaan harjoiteltu, mutta siitä lisää myöhemmin! Tällä kirjalla oli hintaa ihan mukavasti 49,90€. Dobokamojen kanssa, sai tietenkin alennusta. Tavallaan yhteishinnalla (onneksi).

HalliTehis Cup

Tiistaina oli meidän treenit korvattu Tehis Cup hallikisoilla. Tämä oli ensimmäinen osakilpailu ja vielä valmiiksi maksettu, niin pitihän sinne mennä. Oltiin paikalla tietenkin liian aikaisin, ja päätettiin heittää pieni lenkki ennen ilmoittautumista. Takaisin päästessämme olikin jonoa kertynyt jo ainakin neljänkymmenen koirakon verran, jessus. Jonoteltiin kiltisti (liki) haukkumatta. Ja ilmoittauduttiin kahteen kisaavien starttiin, sekä yhteen putkiralliin.

Putkirallirataan tutustumisia oli pitkin päivää, ja ajattelinkin suunnata sinne päästelemään höyryjä. Varmana siitä, että meillä molemmilla olisi kivaa. Seitsemännen ja kahdeksanne putken välissä kuitenkin tapahtui jotain odottamatonta. Putkilta ei ollut kovin suora linja toisilleen, ja Ruffe tuli mun jalkoihin. En käsitä miten se sinkosi suoraan mun jalkojen väliin, ja vielä niin, että toinen takajalka jäi sinne siksi aikaa että ehdin ottaa vielä yhden juoksuaskeleen (eli puristaa tassun omin luideni väliin). Yleisön huokauksien ja oman kauhistukseni seuraamana nosti Ruffe tassunsa korkealle ilmaan ja uikutti kuuluvasti. Tuomariltakin taisi hymy hyytyä. Kokeilin jalan nopeasti läpi, ja pistin pojan kävelemään. Ensimmäiset askeleet meni kolmella jalalla, kunnes muisti taskussa olevat namit, ja samalla unohtui tassukipu. Tuomari kehoitti laittamaan putkeen vielä kerran, ja Ruffehan meni. Onneksi ei mennyt mitään rikki! Itku kyllä meinasi tulla, kun ajattelin aiheuttaneeni sille kauheaa ahdinkoa.

Seuraavaan starttiin kisaavissa oli reeeeeeeeilusti aikaa. Ehdittiin siis tsekkailla jalan kuntoa, ja leikkiäkin. Onneksi meillä oli seuranamme Pia ja Sisu. Uusia tuttujakin tuli tehtyä, ja nähtyä vanhoja. Kauhea kasa oli mukavia ihmisiä tullut kisaamaan. Maxi luokat aloittivatkin kisaamisen vasta puoli kymmenen, voi raasut.

Kisaavien rata oli erittäin kinkkinen muistaa. Tämä oli tehty kolmosten ja kakkosten rataa sekoittaen, ja oli siis meille aivan hepreaa. Helpoissa kohdissa mokailin ja minun mielestä vaikeat olikin tolle tuttu juttu. Oli ihan kiva rata, mutta kepeille tulosta en tykännyt. Ellei osannut todella hyviä takaaleikkauksia, niin ei siitä olisi selvinnyt. Kolmosen kisaavahan radan sitten voitti. Meillä jäi suorituksiksi ekalta muistaakseni hylly, meni väärältä puolelta. Ja tokalta meidän ensimmäinen nolla! Epävirallinen nolla, mutta silti nolla! Tällä päästiin kuudensiksi, ja kerättiin Cup pisteitä, jee. Tässä vielä kisavideo.

ps. Ensimmäisellä kerralla sinisen putken jälkeen, mitä mä teen. Mihin jäi pakkovalssit? Missä on vastakkainen käsi jos en muuta ehdi? Siellä mä odottelin että koira tulee kohdalle ja koitin repiä itteäni sitten liikkeelle. Joo valoja!

Vaaleanpunainen lauantai

Niin väriltään kuin tunnelmaltaankin ihana vaaleanpunainen lauantai. Aamu sujui kirjoja lueskellen, monet sanovat, että vanhat kirjat tuoksuvat hyvältä. Mutta minusta uusien kirjojen pehmeät kannet ovat vastustamattomia. Lukemista ei vain voi lopettaa, ja tietomäärä kasvaa. Kirja päivitys voisi tulla tarpeeseen. 

Lukuhetkien jälkeen ryhdistäydyttiin ja suunnattiin Jennille, kattelemaan heidän uutta kämppää (niin ja tietysti Elvistä). Elvis on ollut vähän tukkoinen, joten ei olla päästy pitkään aikaan moikkaamaan. Ruffesta mielestä siitä oli ikuisuus jolloin viimeksi nähtiin, sillä kitinä alkoi sillä sekunnilla, kun Elvis näkyi tuulilasin läpi. Uikutus jatkui sisälle asti. 

Jaksan aina ihmetellä sitä, miten persoonallinen Elvis on. Ei pelkästään ulkomuodoltaan pikkuisine tassuineen ja hulppeine karvoineen. Vaan Elvis on mieletön persoona, ja vaikka (Jennin omin sanoin) koira on täysi aasi, niin on se ehdottoman rakastettava. Tämä johtuu pitkälti siitä, kuinka hyvin Jenni on kouluttanut ja toiminut mentorina Elpukalle. Sheltinomistajana edelleen ihmettelen koirien kovapäisyyttä, mutta Elviksen tapauksessa, se ei haittaa. Pusuja sinne!

On jännä huomata, miten koirat todella ovat yksilöitä. Eikä asia mene niin mustavalkoisesti, kuin ''minun koirani ei tykkää nartuista'' tai muuta vastaavaa. Päivänselvä asia on se, ettei Elvis ole helposti luettava koira. Vaikka kovin ilmeikäs vesseli onkin. Moni koira on epäilevä Elviksen kohdalla, vaikka toinen kuinka yrittää nuuskia ja leikittää. Ruffe on ilmeisesti yksi näistä poikkeuksista. Tähän täytyy vielä lisätä, että Ruffe pelkää ja arastelee röhiseviä koiria, kaikki bulldogit ja bostoninterrierit ovat sille maailman hirvein asia. Elviksen röhötys ei kuitenkaan haittaa, päinvastoin. Ruffe tunkee itseään Elviksen naamaan kiinni ja nykii viiksiäkin. Pojat jakavat murisematta saman ruokakupin (vahingossa tosin) ja tulevat aivan täydellisesti toimeen keskenään. Jenniä ja Elvistä voi seurata tästä.

Ehdittiin ulkoilla ennen tätä kauheaa lumimyrskyä, jolloin oli erittäin nätti ilma. Vaikka sormet olivatkin sinisinä. Raahasin kotoa mukanani muutamia agiesteitä, jotta Elviskin saisi treeniä tulevia epiksiä varten. Elviksen putki ongelma oli tipotiessään. Hyppyjä ei kokeiltukaan, lumella ei hyppyytetä, eikä jää ollut parempi vaihtoehto. Hiekkaakin löytyi, mutta kuinkahan mukavalta olisi jäinen maa tuntunut. 

Me ollaan harjoiteltu paljon uutta ja vahvistettu vanhaa. Takajalkoja ollaan aktivoitu likipäivittäin ja uusia juttuja ollaan treenailtu ainakun on aikaa. Maahanmenoja on pitänyt vahvistaa aikalailla. Nytkun asustelen suurimmaksi osaksi Saulilla ilman Ruffea, on aktivointi porukoiden harteilla. Hyvin ne on kuitenkin sille keksineet tekemistä, ja lenkit ovat olleen kovin runsaita. Mun kansa tekeminen on silti aivan eriasia. Tällä hetkellä on työn alla takajalkojen nostot, käskyinä ''vasen'' ja ''oikee''. Ja älkää huoliko, käännökset on Ruffelle opetettu sanoin '' Left '' ja ''Right''.

Ps. Miellyttääkö uusi ulkoasu ja banneri? 

Ihan vähän vain

''Liian paljon tekemistä'' on ehkä liioiteltu ilmaisu, vaikka olenkin joka päivä menossa. Itsehän olen tämän kalenterin niin täyteen änkenyt kaikkea maan ja taivaan väliltä. Nyt kuitenkin meno rauhoittuu, kun työharjoittelu Stockmannilla on ohitse. Vähän kaihoisa fiilis tuli lähtiessä, mutta enköhän mä sinne takaisin vielä mene, ainakin kahville. Koska työharjoittelupaikka sijaitsi itiksessä, olen varmaan joka päivä käynyt ostamassa, 'vain jotain pientä'. Himaan ostin ''omakoti''-laatikon, jonne sullon sisustus tavaroita sitä mukaan, kun niitä tulee. Tarvitsen tosin pian toisen laatikon. Muutama tuote-esittely siis luvassa. Laatikkoon on kertynyt niin koiratavaraa, kuin sisustusjuttujakin.

Jo tammikuussa ostettu vesipullo on jäänyt inffoamatta. Kyseessä siis pitkään odotettu K9-pullo. Toimii meillä matka- ja treenipullona. Ei vuoda ollenkaan, vaikka olisi miten päin ja hölskyisi repussa. Helppo avata ja sulkea, vettä mahtuu noin litra pulloon. Korkki toimii matkavesikuppina, josta on helppo kaataa vedet takaisinkin pulloon. Ainakin meillä Ruffe juo paremmin, kun vettä ei ole kupissa treeniksellä, vaan sitä saa aina suorituksen jälkeen käsistä tarjottuna. Hintaa tällä kaunokaisella oli 19,90€. Tuotetta löytyy peten koiratarvikkeesta ja mustista & Mirristä. Värivalikoima vaihtelee. Suositellaan ehdottomasti matkapahoinvoiville, ja huonosti juoville!

Helmikuun alussa ostetut namikipot. Mulla on nimittäin erinameja eri paikoissa ja vähän liiankin monessa osoitteessa. Helmpompi laittaa namit tällaisiin tyylikkäisiin kippoihin, niin kehtaa pitää hyllyilläkin. Dentastix purkki ei nimittäin ainakaan minun sisustukseen istu. Nämä löytyy mustista ja mirristä, hintaan 15,80 €. Kupit ovat tarpeeksi ilmatiiviitä, että namit pysyy tuoreina, eikä lampaansuolikaan haise olohuoneessa. Toimii!

Vihreitä kun ollaan, niin löysin Jennin kanssa mustista ja mirristä ihania kippoja kevääseen. Taisin napata näitä nelisen kappaletta, yhden hinta oli 2,90€. Tuote on koneessa pestävä, kestää kulutusta, ja 'hylkii' nestettä. Eli kalanmaksaöljyt eivät tahrikuppia, eikä siihen jää värjäymiä, vaikka muovia onkin. Olen niin lopen kyllästynyt noihin metallisiin, ja nytkun ei ole pentua napsimassa muovisia asioita, niin nämä käy meille loistavasti! Pennunomistaja, älkää vaivautuko. Muutkin nakertelijat pysykää poissa muovikippojen luota, eihän tahdota laittaa myrkkyjä teidän masuihinne.

Omakoti-projekti edistyy siis ainakin koirakohtaisesti. Muut tavarat jää aina vähän unholaan. Osa tavaroista jää toki ostamatta, sillä paremmalla puoliskolla on jo tarpeeksi esimerkiksi astiastoa. Joitain asioita ei kuitenkaan hänen poikamisboxista löydy. Ikeasta lähti mukaan pikku lamppu, hintaa 9,90€. Sekä prismasta juustoraastin täytekupilla, 1,95€. Juusto on selvästi mun juttu, ja ravintola-alan ihmisenä, osaan arvostaa näitä parmesaanirautoja. 

Stockmannilta jäi kalentereita tänävuonna yli, joten näitä jaettiinkin henkilökunnalle viime viikolla. Minun makuuni löytyi A4 kokoinen kalenteri, johon mahtuu kaikki päivän aktiviteetit, urheilusuorituksista koulupäiviin. Ei ole enää tilasta pulaa, ja on oikein virkistävä kirjata ylös kaikki lenkit, ja ruokapäiväkirjakin. Helppo seurata omaa kehittymistä, kun kaikki löytyy samasta paikasta. Hintaahan tällä kaunokaisella olisi ollut 37€. Sellaisia summia en kalenterista koskaan maksaisi, joten olin kovin kiitollinen, että tämän nappasin ilmaiseksi. Kiitos Stockmannn.

Aurinko paistaa, ja mun on silti aivan pakko paneutua uusiin kirjoihin joita nappasin mukaani suomalaisesta. Näistä toki lisää myöhemmin. Auringosta saa niin paljon energiaa, että jaksan opiskella agilitynsaloja teoria muodossa, ja suunnitella treenejä sekä edistysaskelia. Voi olla, että perjantain koulutusohjaajakokouksessa mulle lupailtiin omaa ryhmää kevääksi. Innostuneina lueskellaan siis tämä päivä! Ihanaa lauantaita kaikille, lähtekää te meidänkin puolesta ulos aurinkoon.

Mitä tykkäätte näistä shoppailupostauksista?