31.3.2012

Oman seuran mätsärit

Tänään siis suunnattiin aamusella omanseuran mätsäreihin Ojankoon. Siepattiin Aino mukaan kuvaamaan, ilman koiraa tällä kertaa. Paikalla oltiin 11 jälkeen ja ilmoittautuminen oli kerrankin miellyttävää! Ei ollut kuin parin koirakon jono ja rekkarit katsottiinkin jo ovella. Joten ei tarvinnut sählätä niitten kanssa ilmossa.


Ilmon jälkeen hakeuduttiin kehämme laitamalle ja siinä möllöteltiin tovi. Pienten aikuisten luokassa oli joku 40 koiraa. Meillä oli numero 26, joten hetki saatiin odotella. Pian paikalle saapuikin Pia koiransa Sabin kanssa. Ruffe oli intopiukeana, kun ei ollut Sabia taas hetkeen nähnytkään. Aika kului nopeaa hyvässä seurassa ja pian päästiinkin jo kehään. 


 Ai että Ruffe osasi olla edukseen. Täysin eri luokkaa, kuin viimekerralla Ojangossa. Keskittyi muhun ja suostui ottamaan namejakin. Juoksutettiin siis kehä kerran ympäri. Pariksemme tällakertaa päätyi black & tan värinen kääpiöpinseri. Oli oikeen sievän näköinen ilopilleri. He pääsivät ensiksi pöydälle. Sitten olikin meidän vuoro, nostin Ruffen pöydälle, eikä poika näyttänyt yhtään epäilevältä (niinkuin on tapana). Tuomarina meillä oli Päivi Uurtola-Karhi. Turkista tuli paljon kehuja, samoin hampaista ja iloisuudesta. Laskin Ruffen alas pöydältä, ja mentiin suora edestakaisin. Häntä tuppaa nousemaan ylös, mutta minkäs teet. Seisotettiin koirat vielä vierekkäin ja odotettiin vastauksia. Tuomari ojensi meille punaisen nauhan! Kiitettiin kovasti ja riemulla pompittiin ulos kehästä.


Punaistenkehä oli tällakertaa ennen sinistenkehää, joka oli tosi outoa. Kaikki punaiset huudettiin kehään, ja siellä sitä sitten taas seisottiin kuin sillit purkissa, vaikka koiria oli vain joku 20 kappaletta. Tuomari kuitenkin pyysi, että jaettaisiin porukka kahtia. Ensimmäiset kymmenen menivät kehään joista tuomari valitsi 4 jatkoon. Tämän jälkeen me pääsimme kehään loppu remmin kanssa. Yllätyin kovasti kun tuomari osoitti meitä ja huusi 'jatkoon'. Hihittelin itsekseni ja siirryin finaali porukkaan. Loppujen lopuksi meitä seisoi 10 parasta koiraa kehässä. Tuomari osoitteli ja huuteli voittajia paikoilleen. Tällä kertaa ei napannut. Mutta tosi ylpeä olen tuosta hunsvotista! Liikket oli tosi nätit ja sulavat, ja keskittyminen melkein kohdillaan. Kiitos vielä seurasta tytöille! Kuvista saan kiittää tälläkertaa Ainoa. Ensi mätsärit pilkistävätkin jo nurkan takaa!

Ciao!

28.3.2012

Kevätkevätkevät

Ahoy! Kevät tulee kohisten. Ja pirteys on huipussaan. Tänään nätin ilman vuoksi päädyttiin taas ageilemaan pihalle. Hakkasin viimeisetkin jääkokkareet pois, joten sain jo ihan kiitettävän kokoisen kentän tehtyä. Esteitä pystyttäessäni pistin Ruffen odottamaan istualteen, ettei olisi kokoajan jaloissa. Tämähän ei ollut herran mieleen, vaan protestoi haukkumalla hetkisen. Käskytyksen saatuaan tyytyi piippaamaan tietyi väliajoin. Näistäkin sai aina korjauksen.


Tänään tehtiin siis tällaista rataa. Sujui aivan todella hyvin. Ainoa missä takuttiin oli A-esteen toisessa tulossa. Tulokulma ei ollut aivan suora, joten saattoi oikoa kontaktin. Tämän sain kitkettyä ongelmitta pois muutamalla korjauksella. Vauhtia kuitenkin oli sen verran, että alastulon kontaktilla pysähtyi vasta, kun kaikki neljä tassua oli maassa. Hangattiin siis hetki pelkkää A-estettä, ja pysyikin jo hetken aloillaan. Juoksin itse esteen ympäri, ja Ruffe pysyi aloillaan, heitin vielä pallonkin ja poika seisoa möllötti aloillaan. Vapautin ja palkkasin, todella hyvin edistynyt tuon kanssa näinkin lyhyessä ajassa. Taas jälleen välistäveto 11-12, sujui täydellisesti, osasi väistää jo mun jalkojakin. Putket oli tosi varmat ja haki hyvin kauempaakin. Todella tyytyväinen. Jäähdyttelyksi treenailtiin vielä Rally-toko liikkeitä, että tuo on taitava. Vaikkei olla viikkoon treenattu alkuunkaan, niin tänään toimi kuin unelma.


Treenailun jälkeen, Ruffe ansaitsi hieronta hetken. Tämän täydellisti lämpöpussukka. Ostin Maijalta kympillä tuollaisen mikrossa lämmitettävän lihaksien rentouttajan. Ruffe tykkäs ihan hurjasti, vaikka tulikin loppu peleissä kuuma. Takajalat ei oo varmaan aikoihin ollut noin rennot kuin on nyt. Ei tunnu lainkaan piukeelta ja liikkeet on sulavammat, tuloksia siis välittömästi. Tietenkin meidän hierontasuunnitelmalla on osansa tähän, mutta pussukka auttoi roimasti eteenpäin. Kiitos siis siitä Maijalle! Raasu sammui sohvalle pussukan kanssa, nukkui reilut 40minuuttia putkeen, ihana laite!



Ciao!

26.3.2012

Siivekkeitä

Kuten tittelistä jo näkyy, Aino ja Reetu tupsahtivat meille vierailulle näin maanantain kunniaksi. Tällä kertaa oli tosin kyseessä pika visiitti. Saavuttiin kotiin kolmen aikaa, ja kasatiin pihalle radan tynkä. Etupiha on suurimmaksi osaksi sulanut, joten tehtiin tälla kertaa muutamia hyppyjäkin. Max korkeus tosin pidettiin siinä 20 cm paikkeilla, ettei satu vahinkoja.

Alotettiin Ruffen kanssa vähän tuon radan treenaamista. Lähinnä nopeutta kyllä sai treenattua, sillä tehtiin 'juoksurata'. Kontaktit oli ihan ok, vähän karkaa. Saattaa johtua siitä, että oon liian lähellä sitä. Heittää siis takamuksen alas liian aikaisin ja jää kummalliseen asentoon seisomaan kontaktin loppuun, jos ollenkaan. Välillä onnistui melkein esimerkillisesti. Putkeen meneminen oli tänään loistavaa. Haki todella hyvin, muistaakseni erehtyi vain kahdesti (huolimaton ohjaus). Tehtiin välistä veto tuonne 3 ja 4 väliin. Todella hyvin meni, olin positiivisesti yllättynyt. Ainoa joka sähelsi noitten kanssa, olin minä itse. Pussiin sujahtaminen oli uskomatonta. Hyvä ettei koko härpäke lentänyt mukana, kun Ruffe sukelsi niin kauheaa vauhtia pussista lävitse. Kaikinpuolin aika tyytyväinen tähän päivään.

Reetu on kehittynyt aika nopeasti. Pääsee ageilemaan vain meille silloin tällöin, ja tänään kykeni hakemaan putkeen aika kivasti, ja ennenkaikkea iso plussa tulee pussin suorittamisesta (on kuitenkin 5m itse pussi-osaa)!


Ja kyllä, olen aloittanut uuden projektin. Sunnuntaina aloin mitoittelemaan (hiukan alikokoisia) siivekkeitä. Tehty siis mahdollisimma kevyiksi ja mahdollisimman pienellä hinnalla. Näissä käytetty vanhaa lautaa ja pysty osissa sitten ihan uuttakin matskua. Todella tukevan oloiset, kun niitä tossa autotallissa vähän tökin. Tänään tein vielä toiset kaksi siivekettä, ja huomenna olisi tarkoitus maalailla. Todella nopea tehdä kyllä. Käytössä ollut vain saha ja akkuporakone, tietenkin jumalaton määrä ruuveja. Kennelliiton mukaan pitäis olla (minimissään) 70cm korkeita noitten siivekkeiden korkeimmat kohdat. Tossa sarjassa on nyt 60cm, kun laudat niihin juuri sopivasti riitti. Saas nähä, pitää vielä säätää noi rimankiinnitykset kohdilleen. Mutta nyt alkaa Ruffen hierontahetki.

Ciao!

25.3.2012

Näpit kurissa

Viikonloppu on ollut valitettavasti lähes koiravapaa. Perjantaina suunnattiin tyttöporukalla keskustaan syömään ja viettämään muuten vaan tyttöjen iltaa. Ruffe siis jäi porukoille hoitoon täksi viikonlopuksi. Näinkin lyhyessä ajassa ehtii ilmeisesti tulla ikävä. Niinpä suuntasin lauantaina hotellilta sitten vähäsen shoppaamaan. Ostosreissu tuli todella tarpeeseen. Ruffella on pennusta asti ollut tuollainen ruokakuppi teline, todella matala kylläkin. Mutta sen verran ilmassa, ettei kupit raavi parkettia piloille. Nyt se kuitenkin vetelee viimeisiään, sillä se on ihan vääntynyt joka suuntaan. Kolina on korviahivelevä, kun laskee kupin telineelle ja antaa vapautuskäskyn Ruffelle. Ruffe hakkaa kuppia, kuppi telinettä ja teline lattiaa. Terästerästä vasten ja desipelit senkun nousee.

Joten kaivoin koko kaupan ympäri, ennen kuin löysin sille silikonisen ruoka-alustan, jolle voisin pistää kupit. Liukumaton ja koneessa pestävä alusta, väriin en ollut kovinkaan tyytyväinen, mutta mielummin tuo harmaa kuin pinkki. Sopi yllättävän hyvin omaan punkkaan. Tämä siis Mustista&Mirristä, hintana 9.90€


Eilen näin kaupassa, kaikkea mitä olisin halunnut ostaa, mutta sain pidettyä näppini kurissa. Tänään kuitenkin suuntasin aamulla takaisin liikkeeseen, hakemaan vielä Ruffelle tuollaisen lelun. Ruffe kun tykkäs niin kauheesti edellisestä pehmostaan, joka ei ollut koirille tarkoitettu alkuunkaan. Otin sen hyvistä syistä siis pois siltä. Ja tänään saikin tilalle turvallisemman vaihtoehdon. Lelu ei sisällä täytteitä, joita tuo hömelö kuitenkin popsisi, jos voisi. Vinku siinä kuitenkin on, muttei läheskään niin kimeä ja rasittava, kuin useimmissa. Hiljainen ja enemmänkin töötti, kuin vikinä. Olipas selkeästi selitetty taas. Joka tapauksessa, tämäkin siis Mustista&Mirristä, hintana seisoi 9.90€


ps. Rally-tokon rästikerta siirtyi ensikuulle, 20.4. Joten meillä alkaakin pieni huilaus tauko harrastelun suhteen.

Ciao! 

22.3.2012

RALLY vol.9

Harmaan päivän piristykseksi, oli meillä tänään rally treenit. Lähdettiin ajoissa, jotta ehdittiin poimia Aino mukaan kuvaajaksi. Paikalla päästyämme spottasin heti uuden koiran, taas jokeri meidän ryhmässä. Ruffe tietenkin huomasi tämän heti ja piippaaminen alkoi. Rauhoittui kuitenkin kun sisälle päästiin. Välillä erehtyi sielläkin piippaamaan, mutta vain kerran tai kaksi.


Meitä oli siis tänään paikalla omaryhmä ja uusi koiruus, oli sellanen nätti ranskis narttu. Häiritsi kuitenkin suuresti ensimmäisellä radalla Ruffen keskittymistä. Veikkaan että se johtui siitä rohinasta, mikä lyttykuonoisista usein lähtee. Innostui siitä sitten ja koitti kauheesti päästä sen luokse. Tokalla kerralla meni jo paremmin. Radalla oli tänään muutamia ihan kivoja juttuja, kuten liikkestä maahanmeno (joka ei sujunut ensiyrittämällä jokakerta), Askel oikeaan ja seuraamisissa nuo peruutukset. Toisella radalla muutettiin vain muutamia kylttejä, ja onnekseni tuo kauan treenattu saksalainen täyskäännös. Tuotti kuitenkin ongelmia, kosa täysikäännös piti tehdä poispäin kyseisestä ranskis neidistä. Tokalla kerralla onnistui sekin.


 Hallissa oli kuulemma eilenkin ollut kauhea viehättäviä hajuja, ja niin oli tänäänkin. Meni kaikilla vähän höseltämiseksi, ainakin ekalla radalla. Tokalla kontakti parani, niin minulla kuin muillakin ja kolmannella radalla Ruffe toimi jo meilkein moitteettomasti. Hallin keskikohdassa, oli selvästi jotain ihanaa tuoksua, sillä tuppasi jummaamaan aina siihen. Liimasi kuononsa kiinni maahan ja alkoi loksutella leukojaan. Muutoin, treenit meni ihan okei. Keskittyminen vähän hukassa, kun oli monta hämmentävää tekijää. 

Ensikerta onkin sitten rästikerta, ja ajankohta on vielä vähän epäselvä, luultavasti ensi torstaina. Tähän päättyykin meidän Rally-tokon alkeiskurssi. Keväälle ollaan jo kehitelty muuta, siitä ensipostauksessa!


ps. Raasu on eilisen aikana saanut itselleen jostain haavan naamaan, oisko kissan kanssa leikkinyt? Ken tietää, kovaa vauhtia paranee, kun jaksaa hoitaa.

Buonanotte!

20.3.2012

Loistavia kirjoja

Pitkän lumisen talven aikana, on tullut luettua yhtä sun toista. Kun sitten vihdoin kyllästyin kirjaston valikoimaan, ja liian aikaisiin palautuksiin. Päätin tehdä asialle jotain. Ostin talven aikana muutamia aivan loistavia kirjoja. Tässä viimeisimpiä.

Elämää Shetlanninlammaskoirien kanssa


No varmaan aika selvää, että miksi ostin tämän. Sheltti-ihminen kun olen, hehe. Toinen syy on se, että kasvattaja suositteli tätä virne naamallaan, kun kävi vauva Ruffea katsomassa. Ja nyt ymmärrän miksi, yksi kirjoittajista on Marita Axi, Ruffen isukin kasvattaja. Tää on vähänkuin uudistettu versio kirjasta '' Elämää shetlanninlammaskoiran kanssa'', eli entistä parempi. Tosi hyviä kuvia, ja ihan loistava kaavio geeneistä ja niitten periytymisistä. Lajiin sopivuuksista on paljon juttuja, ja lopussa luettelo loistavista shelttikasvattajista. Kirjassa on siis kaikki trimmausvinkeistä kasvattamiseen asti, ihan loistava. Sain tämän hommattua himan vippaskonsteilla tutuilta, joten maksoin tästä, 18.95 €

Agilitykoiran koulutus


Aika selkeistä syistä tämäkin hommattu. Tämän ostin ihan vaan kevyeksi talviluettavaksi, mutta tämähän olikin ihan mahtava. Kauheesti hyviä vinkkejä ongelmien ratkaisemisiin ja virheitten korjaamisiin. Erillaisia taktiikoita eri esteillä yms. Mielenkiintoisia oli nuo erilaiset koulutusmenetelmät, etenkin pujottelun kannalta. Noita on kirjassa lukematon määrä, että miten voi opettaa, tai keskittää opettelun vain tietylle osa-alueelle, kuten nopeus, tarkkuus yms. Tyytyväinen ostokseeni, tämän löysin jostain pikkuputiikista. 
Kannessa olevan naarmun takia, sain alennusta hiukan. Hinta 32.00€


101 Koiratemppua


Inspiraation lähde! Siis tässä kirjassa, on tasantarkkaan kaikki mitä voi edes mieleen juolahtaa, ellei enemmän. Hirmusen hyvä, ja tosi selkeesti selitetty kuvallisesti ja sanallisesti. Tempuilla myös tasojärjestys, ja näin eteenpäin. Yleisiin ongelmakohtiin on vastaukset, ja jokaiselle tempulle löytyy edistyneempi temppu, esim. peruuttaminen > ryömien peruuttaminen. Tosi kätevää, jaksan aina innostua opettamaan tolle fiksulle pojalle juttuja, kun tuota hetken selaan. Suomalaisesta, Hinta 19.90€


Lepoa tassuille


Viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä on hierontakirja. Koko talven olen tätä metsästänyt, ja vihdoin suomalaisesta löysin. Jälleen kerran, selkeä ja yksinkertainen, mutta myös edistyneemmille soveltuva. Perusotteista erikoisotteisuun, hierontasuunnitelmine päivineen. Eipä ole enää tarvinnut miettiä, että miten tuo pieni on niin jumissa, kun olen nyt sitä viikonverran räpläillyt. Aloitettiin sellaisilla vartin hierontasessioilla, ja nyt ei enää yritä pois aina kun tilaisuus sallii. Sulkee silmiä ja makoilee rauhassa, kunhan ei tarvitse olla selällään. Venyteltykin on, varsinkin takajalkoja, reidet tuppaa olemaan hurjan kireinä. Ehkä se on tämä liukkaus? Jokatapauksessa Suomalaisesta siis tämäkin, hintana 19.00€


Tässä kaikki tältä erää, suosittelen jokaista tässä olevaa kirjaa kaikille koiraihmisille. Etenkin harrastaville! Mutta nyt onkin aika lukea ruotsin kokeeseen.

Ciao!


18.3.2012

Sinistä edelleen

Heräsin tänään jopa ennen Ruffea, että ehtisin laittaa sitä nätimmäksi ajoissa. Kello tosiaan löi puolta seitsemää ja olin se sen kanssa vähän ulkoilemassa, jonka jälkeen palattiin sisälle. Ja Ruffe sai sumutinpullo käsittelyn ja perusteellisen harjauksen. Tassukarvat saivat olla, sillä eivät olleet vielä ehtineet villiintymään. Pian suunnattiinkin jo kohti Espoota, Ruffen matka sujui loistavasti! Johtui tietenkin siitä että Sauli istui takapenkillä lellimässä sitä yli puolet matkasta.


Perille päästiin ja oltiin ilmossa toisiksi viimeisiä. Haittaako tuo, numerona 527. Ja pienet koirat alko siitä 502 kohdilta. Tiestin, että tuomarina toimisi tänään Mia Puska ja siitä olin mielissäni. Todella mukava tuomari! Istuskeltiin kehän laidalla tovi, aikatuntui menevän tosi nopsasti. Paikalla oli myös edellisistä Espoon mätsäreistä tuttu Kamu niminen shelttiherra. Ujoksi pojaksi sillä meni tosi hyvin, ja pääsi vielä punaisiinkin! Paikalle sattui myös muita tuttuja, Anna pienen kiinanharjakoiransa Ifan kanssa oli saapunut mätsäreihin ja voitti sinisten kehässä. Ensimmäinen sijoittuminen heille, loistavaa.

 Aika vierähti ja olikin meidän vuoro astua kehään. Meidän pariksemme sattui karkeakarvainen mäyräkoira, hiukan vanhempi herra ja kokonut näyttelykoira. Ruffe tepsutteli kehään tyytyväisenä kourassa olevastani kinkkumäärästä ja seisoi nätisti hötkyilemättä. Päästiin ensimmäisenä pöydälle, ja Ruffe antoi todella nätisti katsoa hampaat ja muut. Tämän jälkeen tehtiin suurehko kolmio ja seisotin Ruffen vielä tuomarin eteen. Kehuja tuli päänmuodosta ja hampaiden valkoisuudesta (kovan työn aikaanssaannos), sekä mm. iloisuudesta. Hetkenkuluttua seisottiin parin kanssa vierekkäin ja Ruffelta alkoi mennä maku seisoskeluun. Asettui kuitenkin aloilleen (hetkeksi). Saatiin taas sininen nauha! 


Ei päästy tietenkään kehästä edes ulos, kun jo pyydettiin sinisen nauhan saaneet sisälle. Joten jäätiin suoraan kehään ja siitä ei Ruffe ollut kovin innoissaan. Kun koirakot laitettiin numerojärjestykseen jouduttuun taas kauheaan sopukkaan. Vaikka meitä oli vain hiukan päälle kymmenen. Oltiin nurkassa, ja takana makoili husky pentu, joka oli Ruffen suurin rakkaus. Niimpä herra koitti vilkuilla koko ajan taaksepäin, ja multa alkoi käydä kinku vähiin. Mia kätteli porukkaa pois kehästä. Viisi palkittaisiin ja meitä oli jäljellä kuusi. Mia tuli seisomaan mun ja Annan eteen katsellen molempien koiria, kunnes kätteli meidät ulos kehästä. So close, kuudensina!

Hyvä fiilis jäi näistä mätsäreistä, toisin kuin edellisistä. Ruffe oli kaikenkaikkiaan todella hyvin, vaikka piippaakin välillä. Odotetaan innolla jo seuraavia ja sitä seuraavia ja niin edelleen. Nyt alkaa kuitenkin, tämän keväät treeni kartoitus. Pitäisi vähän selvitellä, että mitä sitä lähtisi tekemään tästä eteenpäin. Rally-tokoa haluan ehdottomasti jatkaa, ja mitä agiin tulee, niin odotan vain että HSKH'n alkeiskurssin testitilaisuudet alkaisi. Ei ole vielä ilmoitettu ajankohtaa, joten saas nähdä kauanko pitää odotella.


Ciao!

15.3.2012

RALLY vol.8

Oi että. On se aikamoinen hurmuri. Tänään kun saavuttiin treenipaikalla (tälläkertaa ajoissa!) oli siellä vastassa uusi koira. Siitäkös tämä piippaaja innostui. Sisälle päästyä piippaaminen kuitenkin loppui ja alkoi ankara keskittyminen. Milla kyseli että kukas menee ensimmäisenä, ja Ruffe haukahti, joten me sitten mentiin. Ihan hauska sinänsä. 


Ensimmäisellä radalla oli tuo liikkeestä maahan meno, mistä olin täpinöissä. Se meni kuin rasvattu. Vähän tuppaa jäämään kauas, kun aavistelee sitä käskyä jo edelliseltä kyltiltä asti. Täytyy vähän hillitä omaa intoa. Muita kivoja kylttejä tänään oli nuo koiran ympäri kiertämiset, jotka on Ruffelle vähän haasteellisia. Koittaa kokoajan itää katsekontaktin.

Vaihdeltiin radalla muutamia kylttejä moneen kertaan, jotan tuli harjoiteltua melkein kaikkie liikkeitä. Noi seuraamiset istumisilla, oli vähän hakusessa. Palkkasin ihan väärästä suunnasta, niin jäi aina vinoon. Minun vika siis sekin. Pitää nyt petrata, varsinkin kun on enää kaksi alkeiskurssikertaa jäljellä, ja ensikuun loppupuolella on rally epikset tulossa. Imoittauduin eilen, ja tänään tuli vahvistus että sisällä ollaan, molemmissa luokissa, eli mölli ja ALO. Siitä lisää myöhemmin.

Ciao!

14.3.2012

Hiljaiseloa

 On ollut tosi hiljainen viikonaloitus, mutta otetaan se sitten loppu viikosta takaisin. Olen taas kipeänä, mutta nyt onneksi paranemaan päin. Tarkoittaen sitä että huomenna pitää rientää kouluun heti aamusta. Tänään sain kuitenkin olla kotona, ja koska oli jo parempi olo, niin tehtiin yhtä sun toista Ruffen kanssa. 


Aamusella käväistiin pikaisella happihyppelyllä ulkona, jonka jälkeen maattiinkin tovi sohvalla. Treenailtiin vähän rallytoko juttuja, ja edettiin roimasti vain muutamassa hetkessä. Ruffe oppi menemään liikkeestä maahan! Aivan tajutonta, niin yksinkertainen asia, kuin tarpeeksi selkeä elekieli sai tämänkin siis aikaan. Vääntämiseksi olisi mennyt, ellen olisi vihdoin tajunnut, että olen ollut ihan epäselvä. Raasu on saanut ihan vääri signaaleja, huhhu. Pitää skarpata. 


Treenatessa kuitenkin huomasin sellaisen ikävän jutun, että Ruffe niiskuttaa. Tai siis vetää henkeä nenänkautta nopeasti sisään ja ulos, aika tukkoisen kuulloisesti. Tai ehkä märän kuulloisesti. Nenä vähän vuotaa, kun tarkemmin katsoin. Epäilen vahvasti nenäpunkkia. Saas nähdä mikä sitten on miehiään, pitää käydä ostamassa sitä Strongholdia, kun siinä on sopivat aineet jotka sais ton poijes, jos nyt edes on nenäpunkki. Tuppaan olemaan aika vainoharhainen, joten toivotaan että olen nytkin vain turhan varpaillani. Varpailla olemisesta puheenollen, ilmoittauduttiin Rallo-toko epiksiin, katsotaan että mahdutaanko mukaan! Ja ilmoittautumisesta mieleen, ollaan siis menossa sunnuntaina mätsäreihin Espooseen. Jänskää. Nyt kuitenkin täytyy soitella poikkiksen suuntaan ja rojahtaa sänkyyn, Ruffe otti jo varaslähdön.

Buonanotte!

11.3.2012

Puhti pois

Hurjan hauska sunnuntai, etten sanoisi. Vietin suurimmanosan viikonlopusta taas muualla, joten tänään jollain oli energiaa. Siihen tehtiin nopeasti muutos. Aino & Reetu pölmähtivät tänne puoliltapäivin, ja lähdettiinkin samantien piiiitkälle metsälenkille. Jos Googlemapsiin on luottamista, niin lenkin saldo on hiukan päälle 7 kilometriä, hui kauhia. Tuntui huomattavasti pidemmältä, sillä rämmittiin yli puolet matkasta metsissä ja pelloilla, tarkoittaen sitä, että lunta oli vähintään polveenasti. Tietää että kevät on tulossa, kun alkaa sukat kastumaan ulkosalla. Ällöittävää. Selvittiin kuitenkin hengissä, muutama tunti siihen upposi. Ruffella tuntui energiaa riittävän, sillä koitti kovasti juosta hangessa viimeisille metreille asti. Reetu lyhyine jalkoineen tuppasi jäämään jälkeen, rassukka. Saikin sitten välillä loikoilla sylissä, kun jäi kiinni hankeen tämäntästä. 

Psst, Reetulla on nyt se kevät luukki.
Sisälle päästyämme, oltiin kaikki ihan puhki. Siis Reetua lukuunottamatta, ehkä senkin olisi vaan pitänyt kävellä koko matka. Kurkki nimittäin jatkuvasti sänkyni alle, ja bongasi sieltä Ruffen pentuaikojen hittilelun, minitennarin. Siitähän se sitten innostui. Alkoi mieletös uikutus, ja lelu olikin pakko piilottaa. Uikutus ei kuitenkaan loppunut siihen, mutta hiljeni huomattavasti. Koitti edelleen tunkea itseään sängyn alle, keinolla millä hyvänsä. Torujen jälkeen asettui kuitenkin aloilleen. Annettiin pojille luut mussutettavaksi, yllätyksekseni tämä ei aiheuttanut ongelmaa. Lassella ja Ruffella tuppaa olemaan omistushaluisuutta noitten luitten kanssa. Mutta Reetun kanssa tätä ei ilmennyt, huojentavaa. 


Illemmalla lähdettiin poikien kanssa ulos vähän hömppäilemään. Laitettiin muutamat putket etupihalla, samoin a-este (matalana pidettiin, hirvittää nuo jäät senverran). Reetulle tämä olikin ensi kokemus A-esteestä. Tosi vauhdikkaasti näytti ainakin menevän. Innostui ehkä hiukan liikaakin, mutta ihana kattella kun toinen oli niin tohkeissaan siitä, että osasi miellyttää mammaansa. Ruffekin tuntui saavan Reetulta energiaa ja A-esteen loppu kontaktille jääminen olikin ihan uusi asia. Oli vähän tahemalla tuulella, ja huomasin kuinka paljon meidän täytyy tuota irtoamista harjoitella, huhhu. Kunhan se kevät nyt sieltä tulisi, niin lähtis nuo lumet ja takapihalla olisikin täysvarustettu agikenttä. No okei, puuttuu puomi ja keinu, mutta muuten. Tästä puheenollen, pitäisi aloitella uutta projektia, joka on siivekkeet. Kyllä, näitä pitäisi 'muutamat' tehdä. Tällähetkellä ollut lainakäytössä kaverilta, tai sitten ollaan muullatavalla kotioloissa viritelty. Päätinpä siis ryhdistäytyä ja tehdä muutaman ihan itse. Hinnat on netissä ainakin ihan pilvissä, joten ne voin jättää unholaan. Saas nähdä miten lähtee tämä projekti käyntiin. Mutta kello näyttää jo ilkeitä lukemia, joten sukelletaan Ruffen kanssa höyhensaarille.

Buonanotte !

8.3.2012

RALLY vol.7

Olipa kerrassaan mahtavat treenit! Varsinkin edellisiin verrattuina. Mutta alkuun vielä vähän tästäpäivästä. Koulun jälkeen suuntasin Viiville hakemaan tämän cavaljeria Eppua, meille vierailulle. Matka suijui ongelmitta ja pian oltiinkin jo meillä. Lasse piti taas lukita muualle, sillä nähtyään Epun alkoi järjetön rähinä. Rähinästä puheenollen, Ruffe ahdisteli Eppua liiakseen, niin että tältä meni hermo. Ärähti muutaman kerran, tästä Ruffe tietysti vain innostui, onhan se tottunut terrierin ääniin. Piti sitten ottaa välillä yli-innokasta poikaa pois toisen naamalta. 



Lähdettiin ulos päästelemään höyryjä ja pojilla ei tuntunut enää olevan mitään ongelmaa. Epulle tämä oli täysin uusi ympäristö, joten pysyi visusti flexissä, Ruffen juoksennellessa villisti ympäri peltoa. Eppukin kuitenkin sai hupinsa pallon kanssa.  Ruffe pistettiin hetkeksi jäähylle, sillä juoksi taas jalkansa rikki. Hömppä kun on. Lumi tuntuu tosiaan olevan niin kovaa että rikkoo osan Ruffen polkuanturoista. Paranevat onneksi huimaa vauhtia, ja suurinosa olikin jo ehtinyt parantua. Tänään kuitenkin rikkoi oikeasta tassusta osan ruvistaan. Loppu matka sujuikin kävelytahdilla.


 Energiaa oli päivällä kulunut kiitettävästi, joten treeneissä Ruffe toimi kuin unelma. Täysin erilainen kuin viime treeneissä! Saavuin muutaman minuutin myöhässä, ja pääsinkin melkein heti radalle. Tosi mukavan radan oli pistänyt, ympäri kiertämisiä, maahan menoa (istualteen ja liikkeestä), spiraalia vasemmalla ja oikealle, ja muutamia erillaisia käännöksiä. Nuuski vain muutaman kerran maata, muutoin kontakti oli aaaaaivan upea. Tapitti jatkuvasti silmiin ja tarjosi perusasentoa tosi hyvin. Ei ollut yhtään ongelmakohtia radalla, liikkeestä maahanmeno toimii tosin edelleen hiukan kumarrellen. Jäi todella hyvä fiilis treeneistä! Ainoa asia mikä harmittaa on se, ettei kukaan ollut kuvaamassa. Tosi mukava päivä, kiitos Viiville ja Epulle lenkkiseurasta. Ja erityisesti loistavista kuvista!


Buonanotte!

6.3.2012

Flunssaista menoa

Mistä lie mut taas löytänyt tämäkin flunssa. Sunnuntai illalla alkoi tulemaan heikko olo, ja maanantain vietinkin koti oloissa. Ruffe oli aivan riemastunut, kun en aamulla alkanutkaan pakkailemaan tavaroitani. Vaan raahauduin olkkariin toljottamaan telkkaria. Siinä sitten loikoiltiin suunnilleen koko päivä, välillä tipautin sen ulos, ja sitten treeenailtiin vähän kaukoja sisällä, hiipii edelleen, mutta parempi kuin viimeksi. Energiaa tuntui löytyvän, joten päätin antaa sille vähän toimintaa. Leikki ensin aikansa aktivointi leluillaan/peleillään. Jonka jälkeen kehittelinkin uusiin asioihin tutustumista. Oivalsin, ettei Ruffe ole koskaan ollut tekemisissä sateenvarjon kanssa. Tästäpä riemu irtosi! Raukka innostui ihan kauheasti (kun tuo on tuollainen napilla avattava) avatessa sateenvarjoa, aluksi säpsähteli ja tuli nuolemaan naamaa. Sitten innostui ja juoksi sateenvarjon kanssa pitkin olohuonetta. Ei riemulla rajaa, kun on päästänsä vajaa. Ylenpalttisen riemun jälkeen, treenattiin vähän tuon kapulan pitämistä suussa. Kyllähän se siellä pysyy, mutta auta armias kun erehdyt kehumaan sitä. Kapula tippuu samantien ja alkaa huulien lipominen. Vähensin nameja, ja pito parani, tippuu silti välillä parketille ikävästi. Vaikka puolikuntoisena olinkin, sain ilmeisesti puristettua Ruffesta viimeisetkin mehut eilisellä aivojumpalla. Nukahti nimittäin ennen minua, eikä meinannut nousta mun tieltä pois, kun halusin sänkyyn.


Olin siis vielä tänäänkin kotona, herättyäni pojat räyhäsivät olohuoneessa, joten rauhallisesta aamupalasta ei ollut tietoakaan. Tyrkkäsin Ruffelle pallon suuhun, ja pojat ulos. Siellä sitten juoksivat sujuvasti taas ympyrää lumikasansa ympärillä puolisen tuntia. Kun vihdoin päästin pojat sisään, oli ilmapiiri täysin toinen. Molemmat hakeutuivat sohvalle tutimaan, ja sain vihdoin lukea kaikessa rauhassa. Puolenpäivän aikaan mulla oli parempi olo, joten lähdin Ruffen kanssa ulkoilemaan. Piti kehitellä Ruffelle väsyttävä lenkki, ja itselle rauhallinen. Joten suuntasin läheiselle pellolle ja päästin pojan irti. Kulutin liiat energiat palloleikkeihin, jonka jälkeen keskittyminen oli aivan uskomatonta. Harjoiteltiin taas kapulan kanssa. Tällä kertaa sen hakemista käskystä, ihan loistavaa. Se on niin innostunut koko kapulasta, että ei edes jää odottamaan nameja tuotuaan sen takaisin. Yhdessä vaiheessa vein lelun Ruffen vasemmalle puolelle monen metrin matkan päähän, pyysin odottamaan ja lähdin itse kävelemään toiseen suuntaan. Selkä Ruffeen päin huikkasin, että '' hae kapula'' ja oi että. Hetkessä se oli vieressäni kapula suussaan. Tässä on aikaisemmin ollut ongelmia, olen nimittäin ennen ollut paljon kiinnostavampi kuin kapula. Tällä kertaa kuitenkin toimi mallikkaasti. 


Pellolla oli siis hankikanto, joten kierrettiin sellainen reilu 2km lenkki kotiinpäin. Loppu matkasti Ruffesta kuoriutui oikea jäljestäjä. Nuuski tarkkaan pupun jälkiä lumella, ja huiteli sinne tänne. Oli kuitenkin kuulolla, joten annoin olla. Tuli aina takaisin kun pyysin, mutta palasi sitten reitilleen. Sekunttia myöhemmin Ruffe oli pääedellä jossain kolossa pellon reunalla. Raukka meinasi jäädä jumiin, utelias kun on. Nauratti niin kauheasti, että oli vaikea ottaa tilannetta tosissaan. Ennen kun ehdin apuun, Ruffe riuhtoi itsensä irti ja tuijotti mua päin innostuneesti. Kutsuin luokse, niin alkoi pomppia ja hyppiä kolon ympärillä vimmatusti, ja kesti hetki ennekuin antoi asian olla. Saatuani kontaktin käytiin yhdessä katsomassa kyseistä koloa. En tiedä että mikä eläin siellä oli, mutta haisi kyllä munkin nokkaa. Enkä edes työntänyt päätäni sinne, toisinkuin eräät. Jatkettiin matkaa pulmitta, ja Ruffe antoi jäljestämisuransa olla kotimatkan ajan. Sisälle päästyä läsähdettiin taas sohvalle, ja tässä ajateltiin olla loppu ilta. Huomenna siis takaisin koulunpenkille ja ylihuomenna treeneihin. Nyt mustaateetä ja ''Lepoa tassuille'' kirjan lukua.


Ciao!

4.3.2012

Kaoottiset mätsärit

Tänään olikin siis BATin (Bordercollie Agility Team) mätsärit, meidän seuran uudella hallilla. Ei oltukaan vielä päästy siellä käymään, joten oltiin innolla menossa siihen suuntaan. Oltiin ilmoittauduttu ennakkoon, joten tultiin paikalla kello 12.00, jonoa ilmoittautumis paikalle oli kuitenkin monen monta metriä. Ja halli oli AIVAN täynnä piippaavia koiria. Ruffelle tämä oli siis vasta toinen mätsäri, joten poju oli ihan hermona. Ihmiset päästivät koiriaan kauhean lähelle, mistä en yhtään tykännyt. Muuan mäyris nappasi Ruffea karvoista kiinni, ilman mitään varoitusmerkkejä. Omistajakin vain päivitteli, että '' ompa susta tullut räyhä.'' Jos kerran oli tietoinen, niin olisi voinut pitää koiransa etäämmällä, iso halli, tilaa ois. Heti kun sain oman numeroni käteen, kauhistuin 4. Ehdin laittaa laukkuni maahan ja jo piti olla menossa kehään. Kuulutus kävi, eikä meitä todellakaan näkynyt. Ei ollut edes remmiä kaulassa. Tässä häslingissä Ruffe päätti lähteä leikkimään pitkin hallia! Ei ole koskaan aikaisemmin lähtenyt tuollalailla yllättäen menemään. Siinäpä oli sitten saalistamista, kun ei kutsusta halunnut tulla takaisin, sen verran kujalla oli. Mukava nuortimies kuitenkin sieppasi Ruffen syliinsä, kun huomasi meidän tilanteen.


Kun vihdoin pääsin kehälle, olin myöhässä. Sain kuitenkin luvan mennä seuraavan kanssa sisään. Siinä sitä sitten oltiin. Kehään meidän kanssa tuli vähän briardia muistuttava otus, oli kuitenkin pienempi. Joten mun rotutietämys ei tähän tapaukseen riittänyt. Ruffella oli känkkäränkkä päivä, ja mulla hermot kireällä, joten ei tosiaankaan pärjätty tällä näyttely helmelle, joka meitä oli vastassa. Tehtiin kuitenkin parhaamme. Ensin yhteisesti yksi pyörähdys. Sitten odottelua, kun toinen oli pöydällä. Tämän jälkeen pääsimme itse pöydälle, joka tälläkertaa ei ollut Ruffen mieleen. Tuomarinamme toimi Vesa Lehtonen, tämä mies oli Ruffen mielestä hirmuisen pelottava, liimautui pöydällä ollessaan täysin kiinni minuun, ja mulkoili miestä pelokkaasti. Antoi kuitenkin katsoa kaiken tarpeellisen, vaikkei siitä liiemmin nauttinutkaan. Tämän jälkeen tehtiin vielä yksi suora edes takaisin, ja ympyrältä pysähdyttiin seisoskelemaan kilpakumppanin viereen. Tuomari olisi ollut sokea, jos olisi meille antanut punaisen. Saatiin siis tällä kertaa sininen


 Poistuttuamme kehästä, törmättiin tuttuihin. Piia oli koiransa kanssa tullut myös näyttelyihin. Siinä sitten odoteltiin ja odoteltiin ja odoteltiin, että päästäisiin sinisten kehään. Koiria oli pienissä aikuisissa 82 kappaletta, joten odottelua oli liikaakin. Ruffe ehti hiukan rauhoittua odotellessamme kehään pääsyä. Piian koiran Sabin rauhallinen oleskelu vaikutti Ruffeenkin, tosin vasta pienen leikkihetken jälkeen, hyvin yksipuolisen sellaisen. Varttia vaille kolme viimein päästiin kehään. Ruffelta katosi taas korvat, kun perille päästiin. Koiria oli siis kehässä 41 kappaletta ja tilaa meillä oli siis 'huimasti', koko ajan jonkun koira tökki jostain suunnasta. Ja vihdoin oltiin sellaisessa sopukassa, ettei tuomari varmasti nähnyt Ruffesta kuin vilauksia (eipä tosin hirveästi haittaa, oli aikamoista venkulointia). Emme siis sijoittuneet, mutta mitäpä pienistä. Pian on Espoossa uudet mätsärit, jotka ovat huomattavasti pienemmät, mikä auttaa (jokseenkin ujoa) pojuani roimasti. Nämä BATin mätsärit olivat lähempänä kaikkien rotujen näyttelyitä, kuin pieniä kotoisia mätsäreitä. Parempi onni ensikerralla. Vaikka Ruffe osaakin kuuroutua ja kieltäytyä makkaroista, olen silti suhteellisen ylpeä tästä päivästä. Rauhoittui yllättävän nopeasti ja piippasi vähemmän kuin yleensä. Kiitos vielä seurasta Piialle & Sabille. Kuvista saan kiittää ihanaa siskoani Hannaa.


Ciao !

3.3.2012

Ainolla kylässä

 Ompas vauhdikas viikonloppu. Eilen heti koulun jälkeen käytiin Ainon kanssa hakemassa Reetu, ja käveltiin meille (2km) hakemaan Ruffe, ja sitten takaisin Ainolle (2km). Olipahan Reetulle sopiva lenkki. Aika hidastahtinen vaan, kun satoi ja tuuli sellasella voimalla, ettei tehny mieli liikkua ollenkaan. Loskaakin oli ihan kiitettävästi.


Perille päästyämme, alkoi show. Ruffe oli ihan sekaisin Reetusta (mikä ei sinänsä ole mitään uutta), ja tällä kertaa painiminen oli aika yksi puolista. Ruffe loikki ja hyppi ja pyöri ja hyöri. Reetu toljotti äkäisenä Ruffen riehumista. Poikien hiukan rauhoituttua, alko ylellinen puunaushetki. Reetulle laitettiin uusi kevät luukki. Kyllä sitä karvaa lähti, ei jessus. Kaikki paikat oli ihan täynnä niitä mustia haituvia joita leijaili ilmassakin. Vähän liian lyhyeksi meni tällä kertaa, muttei tuntunut Reetun menoa haittaavan. Tämän jälkeen leikkelin Ruffen tassukarvat. Olivat taas päässeet puskaantumaan, kun viime mätsäreistä on aikaa kulunut, niin en ole viitsinyt muutenvaan leikellä. Ihan nätit tuli, niin paljon siistimmännäköiset. Kun leikkely oli ohi, poikia odotti saunaan meno. Pestiin molemmat koirat ja siitähän vasta katastrofi tulikin. Ruffe ei malttanut jättää Reetua rauhaan (edes pesun ajaksi). Änki ja punki itseänsä koko ajan Reetun kylkeen, niin että kastui ihan kokonaan. Olihan sekin sitten pestävä, vaikka olin suunnitellut peseväni sen vasta tänään iltasella. Eipä tuo kai haittaakaan.


Hullaantuneina pesemisistä ja trimmailuista, pojat kirmasivat kämppää ympäri ämpäri. Loppua riehumiselle ei todellakaan näkynyt. Reetukin innostui painimaan, niin että oli kaikki matot rullalla ihan väärissä paikoissa. Ilta vierähti poikien touhuja ihmetellessä/kauhistellessa. Viimein rauhoitettiin pojat, ja siirryttiin Ruffen kanssa yläkertaan. Reetulla ei tuntunut olevan mitään ongelmaa jäädä yksin alakertaan, mutta Ruffella oli elämääkin suurempi ongelma jäädä meidän kanssa yläkertaan. Sitä vinkumisen määrää! Vartin kuluttua se onneksi rauhoittui ja kuultiin Ainon kanssa jopa toistemme puhettakin. Loppu ilta kului herkutellessa ja juorutessa, Ruffe osallistui menoon niinkuin on tapana. Hellyydenkipeyskin iski, kun vihdoin unohti Reetun ja rentoutui meidän kanssa sängylle.



Aamulla suunnittelin vilkaisevani kännykästä kelloa, ehdinköhän edes kättä nostaa, kun Ruffe oli jo intopiukeana nuolemassa naamani ja leikkimässä peitolla. Kello oli vasta puoli kahdeksan, aamu ihmisenä tämä ei haitannut minua. Aino sen sijaan näytti syvästi järkyttyneeltä, kun avasin verhot. Äkkiä se kuitenkin nousi, kun pojat alkoivat alakerrassa pitää sellaista mekkalaa, ettei nukkuminen edes olisi ollut mahdollista. Reetu nimittäin leikkii kovin äänekkästi, niinkuin on terriereillä tapana. Aamupalan syötyämme, lähdettiin lenkille kotio kohti. Sopiva aamulenkki Ruffelle! Nyt voitaisiin lähteä treenailemaan, vihdoin valmistuneella A-esteellä kontakteja edes jonkinlaiseen kuosiin!

Ciao!

1.3.2012

RALLY vol.6

Tänään siis vihdoin oli treenit, viimeviikkoisen tauon takia tuntui ihanalta päästä treenailemaan. Treenit alkoivat kuitenkin varsin ikävästi. Kuunneltiin ohjeistusta hallissa, kun sisään loikkasi viinapäissään oleva nainen, jolla oli jo lähestymiskieltokin. Hakkasi ovea vimmatusti ja vaati kaikkia tilille siitä, että eilen oli parkkipaikalla ainakin 30 koirakkoa, jotka häiritsivät hänen (aidatulla pihalla) olevia koiriaan. Kyseiset koirat tosiaan räksyttävät aidan toisella puolella aina, kun kävelee ohi ja koko sen ajan, kun on näköpiirissä. Oli siinä meidän uudella valkulla Millalla hieno ensimmäinen päivä töissä. Koitti kovin työntää eukkoa ulos, mutta tönäisi aika rankasti takaisin. Milla soitti poliiseille ja nainen kipitti kotiinsa. Koirien keskittyminen meni tässä, samoin ohjaajien, saati sitten valmentajan. Aloiteltiin siis aika tahmeasti.


Alettiin treenaamaan liikkeestä maahanmenoa, mikä sujui aika vaihtelevalla menestyksellä. Käsiohjauksella menee maahan kyynärpäät edellä, ilman sitä aina istumisen kautta. Näin se on sille pentuna opetettu, niin nyt tuntuu siltä, ettei Ruffe tahdo millään käsittää, että pitäisi suoraan mennä maahan. Sitä harjoitella kului rapiat kymmenen minuuttia, kunnes päästiin radalle. Oltiin taas ensimmäisiä. Ihan sama kuka valmentaa, niin ollaan aina ensimmäisinä, jotenkin satutaan sopivasti olemaan lähimpänä aloitusta tai valmiimman näköisiä yms yms. Kun sitten päästiin radalle, oli Ruffen nenä tiukasti kiinni lattiassa, eikä komennot tai herkut auttaneet. Nykäisin jämäkästi hihnasta, eikä mitään. Sain oikein tökkiä poskeen, että suostui edes sekunniksi irroittamaan naamansa maasta. Olin siis hyvin turhautunut, ja radan suorittaminen sujui siis jokseenkin kummasti. Ruffehan siis unohti kokonaan mitä 'istu' tarkoittaa. Ja naama pysyi maassa aina, kun sillä ei ollut herkkua naamassa kiinni. Rata jonka suorittamiseen menisi ehkä minuutti, kuluikin viitisen minuuttia, hieno ensivaikutelma. 

Rata oli tähän mennessä ehkä mutkaisin rata, ja sai miettiä että mihinkäs suuntaan olinkaan menossa. Sekosin askelissa muutaman kerran, kun mietin että mihin seuraavaksi. Sekoitin tällä myös Ruffen toimintaa, mikä harmittaa suuresti. Tosin toisella ratakerralla Ruffe jopa keskittyi, olin itsekin ehtinyt asennoitua hiukan toisin, joten päästiin jopa toiselle kyltille ilman nuuhkimista. Palkkasin hiukan useammin, ja johan alkoi sujua. Kontakti oli ihan eritasoa kuin ensimmäisellä yrittämällä. Valkkukin heti huomio, että nyt oli ihan erikoira. Ei kyllä silti ylttänyt tavalliseen tasoomme tämänpäivän suoritus. Oli ihan riiviö tuulella koko päivän kyllä. Ollut nyt useammankin! En tiedä mikä sitten on, mutta ei kuule, ei nää. Toivottavasti menee nopeasti ohi, alkaa mennä hermo tuohon käytökseen. Esiintyy myös vallatonta vinkumista ja jatkuvaa hinkua mennä ulos ja muutenkin jokasuuntaan. Aamullakin heräsi viideltä ja halusi ulos. Eikä siellä edes tee mitään, ei käy asioilla, eikä leiki hangessa. Menee ulos ja toljottaa kaukaisuuteen. Tiedähäntä, ehkä jollain nartulla on juoksut. Oli mitä oli, saisi loppua nyt. Treeneistä jäi siis hiukan karvasmaku suuhun, joten ensikerraksi treenataan vähän enemmän, ja palkkailen kontaktia hiukan useammin. Nyt on kuitenkin 
aika käpertyä peiton alle.


Buonanotte!