30.7.2014

Uusia rantoja #1

Helsingissä on aina ongelmana pitää koiraa vapaana. Vaikka se kuinka hyvin pysyisi on paikalla aina autotiet, citykanit, valittavat naapurit ja tietenkin laki. Niimpä etsinnässä ihania uusia lenkkimaastoja, ei välttämättä kaikista lähimpänä - mutta kuitenkin alle 30min autolla. Tänään testissä pieni osa Vuosaaren Uutelaa. Kello löi yhdeksän, ja suunnattiin nokka kohti uutelan kartanoa. Skataniementie vie tänne! 


Kahvit kalliolla ja koirat vedessä. Balleriinat veden peitossa ja mekkokin märkänä. Pojilla kun on tapana hinkata itseään sääriini vedestä tultuaan. Onneksi maailman paras miesystävä hoiti ''koirien official pyyhe-mies'' virkaa hyvin!

Ranta oli kallioinen, ja nopeasti syvenevä - ei kuitenkaan äkkisyvää. Polun päässä oli myös hiekkaranta, joka ei onneksi ole virallinen uimaranta, joten koiria pääsee sinnekin uittamaan. Rannassa erittäin kirkasta vettä, ja tämä pieni puokama tapaa olla lämminkin. Sinilevää ei tänään ainakaan ollut esillä, mutta muistakaahan aina tarkistella. Kaiken kaikkiaan mukava ranta, jossa sai olla kaikessa rauhassa, ja asvalttitielle on reippaasti yli 5 km. Vapaana meni siis metsälenksu ja uintipuuhat, suositeltava ranta - jossa sopii itse maata kalliolla. Rakkolevää vedessä, joten oma uinti jäi väliin (levää hyi), mutta pidemmällä ilmeisesti hiekkapohja. 


29.7.2014

Pink is perfection

Helle. Tämä kamala sää, joka häiritsee kaltaisteni ihmisten elämää. Tänään kuitenkin nostin helteelle hattua. Kuuma viikko, ukkosmyräkkä ja täydellinen ajoitus loivat minulle mitä mahtavimman illan. Ehkä kaunein maisema ikinä, kaksi niin täydellistä karvaturria, joita on sanoin ehkä jopa vaikea kuvailla. Nämä oli niitä hetkiä, kun tekee mieli muutama kyynelkin tirauttaa. On ne vaan kauniita. Vaikka Leevin korvat höröttääkin. Illan viimeisteli laiturilta hyppäävä Ruffe, oli muuten ihan eka kerta! Mitä ihmettä me koiraihmiset tehtäisiin ilman koiria?


24.7.2014

Kesän uutisia

Kiireinen kesä on saanut minut täysin jättämään bloggaamisen. Kaipaan kuvien ottelua, kirjoittamista, kommentteja ja ennen kaikkea asioiden jakamista ja mielipiteitä. Kirjoituksen ei siis ole tarkoitus hiljalleen hiipua, vaan palailla jälleen omille raiteilleen - viikottaiseksi jutuksi! Toivottavasti tämä uutinen jotakuta hymyilyttää. Nyt kuitenkin koirien kuulumisia.

Ruffen jalan tilanne on päivittynyt. Viikissähän käytiin kuvaamassa ja puntaroimasa jalan tilannetta - ja saatiin niin yllätyksenä liki puhtaat paperit. Mahdollisesti pieni irtonainen luupala vasemman puolen kyynäressä. Vielä soitellaan puolin ja toisin, mutta olen erittäin yllättynyt siitä, miten moni eläinlääkäri antoi vihreää lippua agilitylle. Laji on äärettömän raskas, ja toivon, että koirani saa elää nivelrikottomana KOKO elämänsä. Ei pelkästään 'parhaita vuosiaan', tai 'kisakausia', herran jumala. Mutta tämä mahdollistaa 'just for fun' harrastamisen. Vähän ehkä on tippa linssissä siitä, että päästään kuitenkin tekemään vielä lajia yhdessä - vaikkakin vähän para-agilitynä. 

  • miniminimini rimat / tai ei ollenkaan
  • kontaktiesteistä vain puomi, jos sitäkään
  • tiukkojen mutkien ohjaaminen koiraystävllisesti ja maltilla
  • aina koiran ehdoilla, ja pienissä määrin
  • edelleen vai hyvilla pohjilla & esteillä & lihashuollolla
  • radat suunnitellaan/tehdään koiraystävällisiksi

Ruffe on siis liikkunut jo viikon verran puhtaasti, ja päässyt uimaan ja lenkkeilemään normaalisti. Kaveri on niin iloinen, ja äärettömän tyytyväinen päässessään koirakaveriensa sekaan!


Leevistä sen sijaan on tullut iso poika. Niinkuin ylläoleva kuva paljastaa. Leevi täytti juuri 5kk, ja on ihan mahtava tenava. Pentu on kaikkea mitä koiralta haluan, ja luonne osuu kyllä niin kohdilleen. Vähän täytyy itseäkin taputtaa selkään, ettei Eläinkouluttajan tutkinto ole hukkaan mennyt. Leevistä on tullut mahtava oppija ja pentukurssin priimus! Opittujen asioiden listaa alla, 

  • istuminen ja odottaminen (25m tai 1 min)
  • Erittäin nopeat maahanmenot
  • nenä- ja etutassu kosketukset, sekä alustaan, että käteen
  • tietysti huluttelu temppuja, tassu, peruuttaminen ym. 
  • Perusasentoon on luoto mahtava pohja!
    Motivoituu mistä vaan (lelut/ruuat)
  • Luoksetulo on äärettömän kiva! Häiriössä toki vaatii vielä reeniä
  • Näyttelykäyttäytyminen alkaa valoittua
  • Erityismainintana uinnin oppiminen, Hei meiltä sujuu noudotkin!


Meillä menee siis ennenkaikkea kivasti. Vietetään lepposia lomapäiviä, kasvatellaan Ruffelle kadonneita lihaksia ja opetellaan Leevin kanssa uusia jänniä asioita. Mulla vaan on niin yksyhteen nämä koirat, maaiman parhaat veljekset ja harrastuskaverit. Toivottavasti muillakin on ollut yhtä antoisa ja tunnerikas kesä! Onneksi tätä on vielä jäljellä.