Inkoon kisat 13.6

Viime viikonloppuna kurvailtiin mökkitunnelmiin, ja tietysti valmistautumaan kisoihin. Inkoon kenttä oli mökiltä ihan kivenheiton päässä (9km), joten ei näinä hetkinä voi olla kuin superiloinen, että sai mökillä bunkata kodin sijaan (130km).

Ruffe tosiaan nousi edellisissä kisoissa avoimesta voittajaan, ja vaikka olin ilmonnut tyypin näihin kisoihin avoimeenluokkaan, päätettiin käydä katselemassa millainen voittaja oli. Kisapaikka oli todella iso hiekkakenttä, johon oli rajattu suoritusalue kehänauhalla. Voittajakoirakoita taisi olla 9, ja oltiin loppupäässä. 

Radalla oli hyvä fiilinki siitä, millaisia kylttejä oli. Oikealla puolella seuruuta taisi olla vain kahden puoltavaihtavaa kyltin välissä (5m) joten selvittiin kunnialla. Tätä seurasi kuitenkin paljon peljätty 3 askelta peruuttaen. Jonka tyrin, uusin ja tyrin uudelleen. Komeat -13pistettä sieltä. Loppu rata sujui aivan käsittämättömän hyvin. Niin hieno pieni Ruffe. Ei haukahtanut edes kertaa, ei turhautumistaan aivastellut. Suoritti rauhassa ja keskittyneesti, häntä heiluen. Vitsi mä tykkäsin meidän fiiliksestä! Tietysti nauratti, että viimeinen kyltti oli liikkeestä maahan. Ja Ruffe päätti, että hän ei tätä enää mitenkään osannut. Istumisen kautta siis mentiin meidän bravuuriliike. Tästä matka jatkui käytösruutuun, 2min vasemmalla sivulla maaten. Ehkä se mukavin vaihtoehto, ja Ruffe olikin oikein mallikas pieni käytösruutulainen.

Kokonaisuudessaan sain ohjaajavirheitä liian isoista eleistä, tvä10 sitten kuitenkin lopuksi nollasi tuloksen. Mutta tiedättekö? Ei haittaa yhtään. Oli silti ehdottomasti koiralta taitavin suoritus mitä on koskaan kisoissa tehnyt. Pisteitä kertyi siis 66/100 VOI0. Joten jos olisin jättänyt omat virheet minimiin tai kokonaan pois, olisi meille kuulkaa napsahtanut tulos voittajasta. Huhhuh. Eiköhän me uskalleta voittajaan kisaamaan kesätauon jälkeen, on toi niin taitava.

Leevin vuoro koitti vasta pitkälle iltapäivässä. Ajelinkin koiria edestakaisin, ettei odotusajat olisi mahdottomia. Alokkaassa oli liki 20 koiraa, ja oltiin taas häntäpäässä. Viime kisoista viisastuneena otin Leevin huomattavasti aikaisemmin hengailemaan kentälle. Auttoikopa tuo, kun juuri ennen meidän vuoroa rähinä. Suorituksensa tehnyt koira päästettiin juoksemaan ihmisten keskelle (lähetettiin vissiin kaukopalkalle?) mutta matkalla sattuikin olemaan toinen koira. Pam. Täysrähinä päällä, ja Leevi luimisteli korvia jalkojen takana minkä ehti. 

Ymmärtäväinen tuomari, koska antoi meidän odotella rauhassa että tilanne hälveni. Silti koko suorituksemme ajan raikui koiranhaukunta, aikaisemmin niin rauhallisessa kisapaikassa. Itse rata oli mukava, voittajan jälkeen kovin lyhyen oloinen. Ohjaajalle vähän noottia hihnankäytöstä ja 2 uusimista. Uusinnat oli molemmat samalle kyltille, koira eteen, oikealta sivulle istu. Koiran tullessa eteen, oli suora näkymä rähinäkoiralle, joten Leevi jäi tähän piippaamaan. Joten tokalla uusimisella sain kaverille fiiliksen takaisin päälle ja matka jatkui iloisesti. Hihnanootit tulivat pujottelusta. Jälleen rähinäkoiran suuntaan, joten selän käänätäminen sinne oli hurjan jännää Leevistä. Näissä aina huomaa, miten pieni herkkis tuo puupäinen teräsnahka välillä on. Epävarma rähisijä kytkee Leevissäkin, epävarmuutta heti päälle. 

Radan jälkeen oli tosi haahuilu fiilis, mutta videota katsoessa fiilis muuttui. Hyvinhän se meni! Taisi olla oma pää myös rähinäkoiran ympärillä, sillä leevi teki oikeasti ihan kivasti töitä. Ei toki niin kuin treeneissä, mutta hyvin silti! Sieltä kuulkaa napsahti 93/100 ALOHYV ja RTK1! Pieni pronssinen mitali taskuun, ja taskusta kaikki maailman nakit pienen koiran naamaan. Oltiin me aika iloisia, ja ostettiinpahan vielä palkinnoksi uusi lelukin. 

Kaikenkaikkiaan, kuuma ja kiva päivä lajin parissa. Kesäkuulle meillä ei ole enää kisoja, eikä vissiin tavoitteitakaan. Molemmat jätkät ovat jo luokkanousunsa tavoitteiden mukaisesti tehneet tälle vuodelle, joten koko heinäkuun saavat lepäillä, lenkkeillä, opetella uuttaa, naksutella paljon ja syödä hyvin. Kisataukonsa ovat ansainneet. Etenkin nuorempi herra, 1v 3kk, joka saa kyllä ihan himpun verran kasvaa ja treenata kisatilanteita vielä, mutta tekemällähän sitä oppii. On tää vaan niin meidän laji!

Luokanvaihdot kuumottelee

Koska ohjaaja kuolee jännitykseen jo nyt, käytiin kisapäivän jälkeen palauttelemassa koiria naksuttimen kanssa kentällä. Ruffe treenaili kamalan näppärästi. Aloiteltiin avo-luokan hypyllä, jota tehtiin extraleveällä pk-esteellä. Korkeutta laitoin kahden laudan verran. Hienosti luki tämänkin esteeksi, vaikka ollaankin vain agiesteillä kisoissa tehty. Näppärä tyyppi.

Hypyn yhteydessä (mentiin useasti edestakaisin), tehtiin puoltavaihtavia voittajan kylttejä. Molemmat vas. ja molemmat oik. sujuvat ongelmitta käsiavuilla, vähän kuin agin persjätössä nappaisi koiran sopivalle puolelle. Näissä ei ongelmaa, korkeammassa vireessä voi toki tulla häslinkiä.

Jalkojen välistä pujoilu sujuu mutkitta, ehkä liiankin innokas. Tyyppi nimittäin helposti ajattelee, että tehdään jotain koiratanssi ketkutuksia, ja tunkee puoli pakolla vielä uudelleen jalkojen välistä - vaikka tässä tapauksessa se kerta riittäisi. 

Tätä seurasi vielä toinen setti, jossa otettiin ihan muutamaa asiaa, naksun ja nakin voimin. Kaikki taas voittajan kylttejä. Asennonvaihtoja ollaan olkkarinaksuteltu kevään sateisina iltoina, mutta kentällä nämä olivatkin uusi juttu. Olin ihan äimänkäkenä, miten tuo eläin oli kuulolla. Meille ehdottomasti vaikein vaihto on seisomisesta suoraan maahan (vaikka liikkeestä maahan ei tuota ongelmaa). Oli jokatapauksessa älyhienoja ja nopeita suorituksia, ja jokaisesta vaihdosta naksahti palkkanakki.

Loppuun vielä liikkeestä seiso, kierrä koira. Joka oli mainio. Ohjaaja tosin unohti seisomisen käskysanan ja äänenpainon ja pamautti kuuluvasti '' SEIS'', jolloin koira meni kuin rasvattu salama istumaan ja jäi sinne. Hemmetin hieno istuminen tosin oli. Ohjaaja siis skarppasi ja vaihtoi käskyn oikeaan hentoiseen ''seeeeiso'' käskyyn ja koira seisoi nätisti paikallaan. Kolmessa toistossa taisi ensimmäisellä liikuttaa yhtä takajalkaa (mahdollisesti -1p vino), muutoin täydellisiä seisomisia. 

Leevi tuli ihmettelemään avoimen luokan täyskäännöksiä. Näissä en uskonutkaan olevan ongelmaa, melkein helmpompia kuin liikkeessä tehtävät tai kerran pysäyttävät. Täyskäännöksiä tehtiin hypyn ympärillä, jossa sai kyllä mopon hallintaa taas harjoittaa. Hyppyeste nosti tyypillä kierrokset korviin, ja seuruussa alkoi herkästi edistää ja kerran varastikin esteelle, vaikkei tosin ehtinyt hypätä kun räksytin perään.

Leevi mitattiin tosiaan ekoissa kisoissaan kuuluvan 40-50cm luokkaan, sillä tyyppi oli 41cm korkea. Hohhoijaa. Onneksi hyppy on vain yksi 130 kyltistä, ja korkeus rimalle tulee olemaan 30cm. Kyllä me lonkkavaivaiset tähän kyetään, ja saatiinkin fyssarilta kirkkaan vihreää valoa touhulle. Tekniikka on erittäin kohdillaan ja hypystä on jo nyt tullut mieluisa ja melkein hallittavissa oleva este.

Tässä vaiheessa taas heräsin siihen, että mullahan on kohta Leevin kanssa avoluokka edessä. Uusina asioina tosiaan hyppy, pyörähdys ja seisominen. Avoimen pyörähdys on vasemmalla puolella, ja sujui ehdottomasti odotettua paremmin. Pyöriähän toi osaa kuin hyrrä, mutta sain kuin sainkin siistejä pikku pyörähdyksiä ilman hyppyjä aikaiseksi. Täytyy aina muistaa prepata koiraa tuohon pyörähdykseen, eikä van hihkaista yllättäen ''RI!''. Pyörii kyllä, kunhan tietää metriä aikaisemmin missä pyörähtää.

Istu, seiso, kierrä koiran ympäri. Olen positiivisesti yllättynyt. Leevi on harjoitellut seisomista kaukokäskyjen opetusmenetelmillä, alustoilla, namikäsillä ja plääplää. Aika kätevästi tyyppi tiesi mitä tehdä, ja pysyi namin muutamia askeleita asennossaan. Vinouksia toki tuli, mutta siinä sai syyttää ohjaajan namikäden sijoutusta. Kaikinpuolin helpolta vaikuttaa Leevin kanssa tuo avoinkin luokka, kunhan ohjaaja tsemppaa itsensä opettamaan seisomisen kunnolla.

Ihan loppuun vielä muutama saksalainen täykkäri, sillä hihnan kanssa nämä tuppaa takkuamaan kisoissa. Ilman hihnaa toimii kuin unelma, mutta hihnan kanssa jälleen hetken säätö ja pari onnistunuttakin suoritusta. Vielä jos viimeiset kisat kärvistelisi tuon hihnankäytön kanssa, ja sitten pääsisi avoimeen rallattamaan vapaana.  

Mitäs tykkäätte tällaisista treenipäivityksistä?

Karjaan rallykisat

Viime lauantaina oli aamulla suuntana Karjaa. Takakontissa molemmat shetlantilaiset, ja etupenkkiseurana Miranda, jolle suurkiitos matkaseurasta. Olisi tullut reilu 8h kisapäivän aikana kyllä useasti tylsää, jossei olisi ollut stressinlievittäjää ja pulputusseuraa. Matka tattui mukavasti ja kisapaikkain löytyi huolesta huolimatta näppärästi (1h 45min ajomatka). 

Koirat jäivät autoon hengailemaan, onni oli sateinen keli, ja me suunnattiin halliin ihmettelemään ja ilmoittautumaan. Todella mukava tilava halli ja ihanat kisatyöntekijät! Katseltiin melkein koko voittajaluokka ja tämän jälkeen koittikin Ruffen vuoro, avoimenluokan toisena koirana. 

Hain koiran liian myöhään halliin (kerrankin näin), tyypillä oli kamala vauhti päällä ja ihan hippulat vinkuen mentiin lähtöön. Harmikseni neljäs kyltti oli vauhdinmuutos juoksuaskeliin ja pikkupaimen tietysti kirosi koko matkan. Tästä napsahtikin yleisvaikutelmasta -2p vähennyksiä. Olisi voinut antaa rankemminkin, mutta kiitos vaan kiltille tuomarille! Rata sujui huisin näppärästi, mitä nyt ohjaaja unohti yhden istumisen (-10tvä) ja näin edespäin, mutta muutoin ihan mukava rata. Kontrollinpuutetta kun toisella tosiaan keitti jo lähdössä yli, mutta tasaantui onneksi loppua kohden. Tuuria ja pippuria matkassa, palkintojen jaossa olin aivan äimistynyt (ja ilman koiraa), kun Ruffen kanssa sijoituttiinkin kolmansiksi, tuloksella 84/100! Tämä olikin Ruffen viimeinen avohyv, ja näinollen tyypistä tuli lauantaina RTK2 Kepposen Rudolf!

Tunnin hihkumisen jälkeen olikin pienemmän miehen vuoro. Leevin taasen otin aaaaivan liian myöhään halliin. Tajusin vasta kisapaikalla, että hitto. Eihän se oli koskaan kisannut hallissa. Jaa hemmetti, eipä se ollut missään muussa kuin omassa hallissaan käynyt. No voi hyvää päivää, ja tyypille jäi huimat 5min aikaa kasata nuppi ennen omaa suoritustaan.

Lämppäliikkeissä huomasin jo, että Leevillä on pallo hukassa. Nuuhki ilmaa, kulki pää alhaalla ja jännäsi selkeästi. Otin vähän lisää aikaa ja paljon nakkia, ja siitä sitten vaan lähtöön. Kehässä onneksi koira toimi. Tajusi, että  mitä täällä oltiinkaan tekemässä ja lähti töihin. Ensimmäiset 6 kylttiä toimi niinkuin aina, tosi pätevästi. Seuraavat kolme meni haahuilun puolelle ja loput ok meiningillä. Ohjaajana missasin sen, että Leevi ehti täyskäännöksen aikana istahtaa (-10tvä) ja loput huomautukset tulikin nuuskuttelusta. Tyyppi tökki kylttejä nenulla muutaman kerran. Haahuilu oli Leeville ihan uutta, mutta ensimmäisiksi hallikisoiksi niin hieno ipana! Kyseessä kuitenkin äärettömän häiriöaltis (ollut ainakin ennen) pikkumies.
Jokatapauksessa saatiin hienosti 85/100! Ja Leevin toinen alohyv suoritus. Vaikka itselle jäi epävarma olo suorituksesta, toimi koira niin hyvin kuin vain näin uudessa tilanteessa osasi. Otti kyllä penskan voimille tämä reissu, kun heti radan jälkeen sammui mun syliin totaalisesti. Nukkuikin loppu kisapäivän syliä vaihdellen ja koko automatkan, sekä loppuillan. On se vaan rankkaa olla pieni rallysheltti, uudessa hallissa. Sijoille ei päästy, neljänneksi jäätiin tässä porukassa, kamalan onnellinen olin, että oikeasti saatiin häntä heilumaan koko radan ajaksi - vaikka jännitti ihan vietävästi pientä miestä.

Kyllä sitä taas vaan huomasi, että miten oma juttu tämä rally on. Ja miten nämä tyypit jaksaa olla tästä yhtä innoissaan kuin minä. Vielä kesä viimeiset kisat edessä, tänä lauantaina piipahdetaan inkooseen. Ruffe korkkaa voittajaluokan (ei oikeesti osata mitään, ja olin avoimeen ilmonnut) ja Leevi menee hakemaan hyvää mieltä ulkokisoista mahdollisesti viimeisen kerran alokasluokassa. Aika jännittävä viikonloppu siis tuloillaan!

Leevin kisauran korkkaus

Koittipa vihdoin päivä, että ihanat ystäväni tunkivat mut väkipakolla kokeeseen, hokien että ''Kyllähän se nyt osaa!'', ''Se on niin taitava pikkukoira!'' ja ''Älä edes turhaan jännitä''. No plää, pakkohan se oli uskoa. 17.5 Lauantaina tyyppi siis pääsi varasijalta kokeeseen I-hahin kisoihin Kivikkoon.

Odotettiin omaa vuoroa aaaaaaaaivan käsittimättömän kauan (lue: kisoissa jännitän aina myöhästyväni, joten oltiin taas niin ajoissa ettäh). Jokatapauksessa Leevi toimi itse kisapaikalla yllätyksellisen kivasti. Tuijotteli muita koiria rauhassa ja odotti kauniisti aitaan sidottuna, olikohan mulla varmasti Leevi mukana? Melkein kahden tunnin odottelun jälkeen penska kuitenkin pääsi radalle, ja jo lämmittely liikkeissä huomasi miten mopo keulii. Purin pahimpia virtoja pois, ja radalla mulla olikin pieni unelma.

Leevi ei ole koskaan tehnyt yli 8 kyltin rataa, ja ei sitäkään koskaan palkatta. Joten 17 alokasluokan kylttiä meni niin vaivattomasti, että ei voi muuta kuin koiraa kehua. Saatiin pari hihnavirhettä, ja yhden kyltin uusin, kun sähläsin saksalaisessa käännöksessä hihnan kanssa. Tämä tarkoitti sitä, että pisteitä kertyi 94/100! Ja näin ollen alohyv tulos. Voi vitsi, on toi vaan päheä pieni eläin. Erityispisteet hihnan rakastajalle siitä, ettei repinyt koko hihnaa kädestä, ei edes näykkinyt tai katsellut hihnaa. Tehtiin ihan täysillä yhdessä, ja oli kyllä radan jälkeen huikea fiilinki. Mun pentu ♥