Melkein oikea rekikoira

Kahden lepopäivän jälkeen, totesin, että koira oli yllättävän rauhallinen. Oli kuitenkin raikas oma itsensä, ja rasittavasti toi omia leluja jalkohin potkittavaksi. Meillä on ollut kaaauhea määrä ahaa-elämyksiä viime viikkojen aikana, enkä kadu että kirjoitin julkisesti meidän probleemista. Olen saanut paljon hyviä vinkkejä ja kiperiä kysymyksiä. Olen myös saanut kuraa niskaani, sekä ihka oikean tappo uhkauksen anonyymisti - voi huhhu. Kuten olin kirjoittamassa, me levättiin pari päivää. Eilen saavuttiin Faunattaren kautta kotiin, josta lähti mukaan nyt vihdoin nämä vetovaljaat. Jännittävää!

Kävin monet kaupat läpi mitään löytämättä. Megaeläimessä oli nonstoppia, jotka oli meille ihan väärän mallisia ym. Faunattaresta löysin kuitenkin kauhealla vaivalla hyvät valjaat. Trixien pehmustetut X-back valjaat - niin sanotut Husky-valjaat. Näillä jakaantuu paino tasaisesti ja olen hyväksi todennut aijemmin kokeilussa. Lunta noihin karvallisiin osiin vähän jää, ei kuitenkaan häiritsevästi. Myös lumenesto aineella saa ne siitä näppärästi katoamaan, jos oikeasti kulkisi pitkiä matkoja.

Valjaat on Ruffella kokoa M. Pikkasen reilut takaa, mutta ei haittaavasti. Ei kuluta karvaa mistään kohtaa, kun on hyvin topatut. Eikä hinkkaa etujalkojen välissä lainkaan - aika yleinen ongelma näillä syvärintaisilla kavereilla. Värivaihtoehdot ei ole kummoiset, näitä on mustaharmaina ja piste. Kokoja oli aina XXL asti, sekä pienin taisi olla XS. Kokeilin ässää siinä toivossa, että se olisi napakampi takaa, sen sijaan sain valjaat jotka eivät menneet edes päälle. Joten näiden kanssa kannattaa olla tarkkana - kauheat koko vaihtelut.

Me valmistaudutaan näillä vermeillä talveen. Kun metsäpolut ja oikeastaan kaikki tietkin Sipoossa unohdetaan huoltaa, jää jäljelle hankikantava pelto. Ihanat lumikelkkailija naapurit käy siellä rälläämässä meille reitit, joita pitkin voi hiihtää, lenkkeillä ja nyt sitten kelkkailla. Löysin meidän autotallin uumenista klassisen potkukelkan! Siitäpä minulle seuraava tuunaus projekti. Olen ollut kaiken lisäksi aina ihan älyttömän kädetön ja jalaton tuollaisten ohjaamisen kanssa. Mutta nyt on tullut aika oppia! Älyttömän hyvää liikuntaa pikkuiselle, ja vaihtelua myös omalle kropalle. Exsoottisia lenkkeilyvaihtoehtoja!

Valjaita kokeilin käytönnössä hetimmiten. Käytiin fillaroimassa Ainolle (noin 2 km). Poika on kovin tottunut siihen, että fillarin kanssa pitää mennä samaa tahtia. Niimpä se oli ihan hurmiossa, kun kuuli mun rääkyvään että '' mene eteeen, mene mene!''. Vilkaisi mua kysyvästi ja lähti kauhealla moottorilla menemään. Todella pätevästi kuuntelee ohjausta. Oikee ja vasen on hallussa, ja aina käskyn kuullessaan kääntää päätä olkansa yli kurkkamaan, että olihan se tää puoli. Kertaakaan ei oo vikaan mennyt. Autot ohitetaan paikallaan - ihan minun vainoharhaisuuteni vuoksi. ''jarruta'' käskyllä koira hidastaa ja tulee pyörän vasemmalla puolelle, mun jalkojen kohdalle. Kun pistän oman jalan alas, niin koira istuu. Näin pääsee autot ohi ilman paineita siitä, että sinkoaako toi karvakasa nyt vai ei.

Musta aika yllättävää oli se, ettei poju kuumunut tästä hommasta yhtään, siis ei yhtään. Ei haukkunut, meni vaan. Innostui muistaakseni kahdesti, jolloin heittää kiepin pyörän edessä ihan vaan ilonsa osoittamiseksi. Ihan kiva, mutta pikkasen on vaikeaa ohjata jos kaveri on renkaassa kiinni ja jalat solmussa. Näillä kerroilla jouduin pysäyttämään, ja sain osakseni harvinaisia Ruffen pusutteluja! Se oli ihan liekeissä ja kanavoi energiaa oikeeseen asiaan. Nyt on mulla hyyyyyyyyyyyvin rauhallinen kaveri, joka on ansainnut ainakin maanantaihin asti vapaata, kiitos vielä Ainuskalle kuvista - me tullaan taas pien käymään!