29.7.2015

Auringon voima

Tiistai aamuna herätys kymmeneltä (lue: menen töihin aina klo16) upeaan auringonpaisteeseen ja eikun Mirandaa hakemaan. Nahkacollietyttö kyytiin omistajineen ja nokka kohti Sotungin lukiota. Te jotka ette täältäpäin ole, niin kyseessä urheilulukio jolla noin 20 erilaista kenttää vailla käyttäjiä. Niimpä kurvailtiin auto parkkiin ja lähdettiin tekemään rallyä. Mulla jäi viikonlopun treenistä vähän kitkerä maku suuhun, Ruffe jätätti seuruussa ja Leevillä taas haahuili mode päällä. Tähän onneksi tuli heti muutos! Varmaan pojilla vaan mökkiväsymys painanut, ohjaaja siis saa syyttää ihan itseään, että vei väsyneitä koiria kentälle. Hyi hyi ohjaajaa. 

Leevi sai kunnian olla ensimmäisenä ja loistikin tekemisellään. Otettiin ihan vaan muutamia tehtäviä (ilman kylttejä, niinkuin melkein aina). Ainakin askeleet 1,2,3 sekä sivulla että peruuttaen. Koiranympäri kiertämiset, istuen, maaten ja seisten. Sekä maailman nopeimmat liikkeestä maahan suoritukset. Tyyppi oli ihan täysillä mukana, ja teki niin vallan mainiosti. Viimeisestä liikkeestä maahan lensi superhyperjuuttipatukka ja sitä sai mälvätä ja riepottaa oman aikansa, onnellinen Leevi. 












Seuraavana vuorossa Ruffe. Ajattelin sillekin kevyttä, kivaa ja kuplivaa, ja niin sitä sainkin. Tyyppi teki omalla täydellisellä tavallaan ja kamalalla vauhdilla. Tehtiin asennonvaihdoista istu, seiso, istu sekä istu, seiso, maahan. Kiertämisiä seisoen sekä avon että voittajan mallilla, kaikki sujui mallikkaasti. Oli huisin lyhyet ja nopeat treenit, mutta hitokseen tehokkaat. Ruffen treeni valitettavasti välillä keskyityi kun porukan puupää (lue: leevi) ei suureksi yllätyksekseni osannut odottaa vuoroaan. Oli tähän toki syykin, kuvaaja istui ah niin lähellä, että piti päästä koko ajan syliin. Silti Ruffe kesti hienosti, vaikka ohjaaja olikin vähän epähuomiossa epäoikeudenmukainen ja hidas. Kertaakaan ei hermo mennyt, ja juuttipatukka oli Ruffellakin yhtä kova hitti. 

Treenin jälkeen pakkauduttiin takaisin autoon ja suunnattiin sipoon korpeen vain todetaksemme sen olevan liian täynnä marjastajia. Kokeiltiin kahta tupotäyttä parkkipaikkaa, kunnes päätettiin suunnata Husöseen. Sielläkin pari hassua marjastajaa ja koirabloggeri, mutta nämä ei haitanneet. Yltiö kuumassa ja hiostavassa ilmassa ei kauaa viitsinyt lenkkeillä, mutta saipahan tyypit peuhata likkakaverin kanssa. Lyhyeksi jääneen lenkin kunniaksi suunnattiin vielä töihin ennen vuoron alkua ja uitettiin koko porukka sulassa sovussa. Puolisen tuntia pallon viskontaa altaaseen tuli tarpeeseen ja tämän onnellisempia koiria saa kyllä kaukaa hakea. 


Päivästä jäi käteen vain ajatus siitä, että lyhyet pätkä on cooleja ja pidemmille seuruu pätkille pitää nostaa motivaatiota, ehkä lelupalkkaa (?) ehkä jotain muuta. Joka tapauksessa hirmuisen kiva tiistai ja hirmuisen kivoja treenikamuja, kiitos jälleen kuvista!

25.7.2015

ETEEN!

Perjantaina allekirjoittanut jäi töiden jälkeen treenailemaan omie hurttien kanssa. Ennen tätä tyypit odotteli paikkiksessa yhden rallytunnin verran. Kouluttettaviltakin koirat sai kehuja, eikä ihan turhaan. Leevi taisi haukahtaa kerran, kun silittelin osallistuvaa shetlantilaista rataantutustumisen ajan. Muutoin tyypit ottikin lungisti, ja muistin jopa palkatakin hienoa odottelua. Vau mitä tyyppejä. 

Molemmilla oli treeninalla eteen tulot, edessä istumiset, miksi näitä nyt haluu sanoa. Koirat suoriutui oikein hyvin, mutta noin videota tsiigailessa täytyy todeta, että voi ohjaaja sentään! Ohjaaja mm. kumartelee, menee liian lähelle kylttiä. Kyltistä maximi etäisyys on kuitenkin 50cm, joko koirasta tai ohjaajasta mitattuna, niin miksi samperissa pitää mennä sinne kylttiin kiinni kyhnöttämään. Etenkin kun useamman kerran koirat ylittää kyltinsuoritusalueenlinjan (huhhuh, sen juuri). Alla siis alokasluokan kyltti nro. 25, kolme askelta peruuttaen. Ja radalta löytyy alokasluokan käännöksien lisäksi kaikki alokkaan koira eteen, hässäkät. Vasemmalta, oikealta, istumisilla ja ilman. Viimeinen pätkä palkkaamattomuus treeniä ja jackpot palkkana jutipatukka, ja aijettä oli siistiä!

          



Iltatreenin jälkeen tyypit pääsi vielä pulahtamaan altaassa, puolisen tuntia meni sutjakkaasti heitellessä palloa altaan laitaan, ja välillä ohikin. Föönätut ja puunantut puudelit sai vielä kävellä töistä kotiin kiertoreittiä (3km) ja painella lähipelloilla onnellisina. Tämän jälkeen ehdin jo iltaruuat napauttaa kuppiin, kunnes äiti soitti ja kysyi mökille. Mitä sitä muutakaan ihminen kymmenen aikaa tekisi, kun ajaisi 140 kilometriä mökille? No niimpä. 

Rento lauantai mökillä teki varmasti kaikille terää. Koirat ui, repi keppejä ja tarjosi seuruuta minkä ehti. Omistajalla oli puunkaato hommia ihan olan takaa, ja alkaa pikkuhiljaa omankin mökin piha näyttää siltä, että siellä olis joskus ihmisiä käynytkin. Nyt vihdoin kotona piilossa huomista myrskyä. Mut olipahan edes yhden lauantain kestävä kesä tänään, kelpasi meille paremmin kuin hyvin. 

23.7.2015

kompastuskivien kartoitusta

Istu, seiso, kierrä koiran ympäri. Avoimen luokan kyltti, ja rallyn eka seisomisliike. Leevillä on tämä edessään varmasti ensimmäisissä avoimen kisoissa. Treenattu on, ja viikonloppuna sain näppäriä toistoja käsiavuilla. Näistä oltiin saatu jo nami pois nyrkistä, mutta vielä vaatii paljon varmuutta ! Ruffella liike toimii, kovassa vireessä saattaa pompata seisomaan jääden ministi vinoon (ehkä -1p), muutoin loistava. Tämä pysyy kuitenkin treenilistalla kisoihin asti!


Avoimen luokan miljoonat käännökset istumisineen eivät tuota perusasentoa palvovalle Leeville ongelmaa. Ruffen sen sijaan voisi vasemmalle kääntymisiä, kunten istu, käännös vasempaan, istu - kylttiä treenailla. Vatitreeni on jo kahden treenin jälkeen tuottanut tulosta. Eilen koiralla demotessa tyyppi oli niiiiiiiin tiivisti perusasennoissa, että vähempikin riittäisi. Melkoisen tehokasta siis.



Olen jotenkin kamalan luottavaisin mielin menossa Ruffen kanssa voittajaan. Melkein huolestuttavan helppo olo. Meillä ei siis todellakaan ole hallussa kaikki asiat niin hyvin kuin tiedän olevan mahdollista, mutta yllättävän kivalla mallilla on asiat. Ruffe kun vaan on tollainen luottahurttien herttua, että sen kanssa ei mikään koskaan jännitä. Leevin kanssa puren kynsinauhat alta aikayksikön, ja vaadin siltä huomattavasti enemmän, kun mitä Ruffelta samassa iässä. Ruffe oli tuossa iässä käynyt YHDET mätsärit, ja aloitti pian sen jälkeen agilityn. Tahti ollut vähän eri, ja löysäänkin pipoa nyt Leevin kohdalla. Muista, muista, se on vasta iiiihan kakara.

Seuraten 3 askelta peruuttaen. Voi pieni pippurinen Rudolf ja peruuttaminen. Mestariluoka peruutus ohjaajasta pois päin sujuu kuin tanssi, mutta tämä voittajan sivulla peruuttelu sattuu meitä molempia päähän. Ruffe peruuttaa erittäin herkästi vinoon ja aivan hirveällä vauhdilla! Ehdin kuiskata 'pakit....ta' kun koira on jo kuuden metrin päässä vinosti, irvistäen ja kurlaten. Hohhoijaa, tähän siis mieletön määrä aikaa  vielä.

Eli vielä työn sarkaa varsinkin näissä kylteissä. Leevi opettelee vielä erottamaan seiso ja istu käskyt tarkemmin ja toivon pystyväni häivyttämään kroppa-apuja enemmän. Sillä välin Ruffe erottelee peruuta käskyn perkeleestä, ja toivotaan meille rauhallisempaa peruuttelua. Yksittäisenä liikkeenä menee, mutta radalla kaatuu kyllä kaikki mahdolliset kupit nurin, jos yhtäkkiä lähdetään peruuttelemaan. Kuvassa Ruffen kirosanojen pidättelyä peruutuksie tehdessä, onneksi rallyssä ei saa tyyli pisteitä. Puuhkahäntä ja rotanrimpula jatkavat siis näiden asioiden parissa tällä viikolla.

Asennon vaihtoja treenaillaan myös ahkeraan iltaruuan yhteydessä. Leevi treenaa avoimen istu, maahan, istu-kylttiä. Erittäin hyvällä mallilla, vaihdot toimii ilman että takapää nousisi milliäkään. Ruffella näissä liikaa intoa, jotenkin yhdistää tämän asennon korjaamiseen ja ottaa siitä kierroksia. Suurin haaste kuitenkin istu, seiso, maahan-kyltti. Kroppa-avuilla kyllä sujuu, mutta näistä kroppa-avuista sain viime kisoissa komeasti -10p. Joten täytynee häivytellä ennen skabailua. 


20.7.2015

Back to Basics !

Siis naksuttelu on niin siistiä, tuumaa sekä omistaja, että talon kaksi hurttaa. Te jotka ette naksuttele, (no jugdement) mutta miten ihmeessä te pärjäätte. Ruffehan on pitkälti opetettu ensimmäiset kaksi elinvuottaan houkuttelemalla. Ruokaa se kyllä seuraakin mihin vaan, joten helpolla on päässyt. Kuitenkin naksutin eksyi tähän talouteen luentoineen päivineen 2012 ja on siitä asti ollut ihan käsittämätön hitti. Oli mulla naksutin kaapissa jo silloin, kun Ruffea hain kasvattajalta. Ja taisin kurre-asennon sille naksutellakin. Mutta 2012 oli selvästi käännekohta, jonka jälkeen ihan kaikki uusi on harjoiteltu naksun maagisen voiman avulla. Te joille asia ei ole entuudestaan tuttu, lyhyesti = naksulla merkitään sekunnilleen oikea toiminto, ja naksua seuraa aina palkka. Näin saadaan koirasta toimintoja tarjoava ja sheippaamalla kouluttaminen on mahdollista. Te jotka haluatte oikeasti tietää mistä on kyse, tässä linkki Liisan artikkeliin = click click!


Se mistä tänne oikeasti tulin kirjoittamaan, on ohjaajan seuruu ahdistus. Mulla ahdistus on aina motivaatiota lisäävää. En masennu kun asiat eivät toimi halutusti - nään sen pikemmin palautteena omasta koulutuksesta ja haasteena toimia itse paremmin ja opettaa koira onnistumaan.

Näinpä otettiin projekti ''sika-siisti-seuruu'' työnalle. Eilinen päivä oli videoiden tuijottelua, älytaitavia koiria katsoessa on helppo asettaa sekä itselle, että koirille tavoitteita. Punnita, että mikä on omalle eläimelle, koiralle, rodulle ja yksilölle mahdollista fyysisesti ja miettiä tarkkaan mitä se vaatii. Olen hurjan tyytyväinen, jos seuruu on joskus mielestäni valmis. En ole yhtään satavarma, että tällainen päivä koittaa. Mutta tärkeintä ei ehkä olekaan päämäärä tai sen nopea saavuttaminen vaan tämä yhteinen matka taas uusille vesille.



Hakusessa siis oikea paikka, ja katkeamaton kontakti. Hyvällä alulla ollaan, vaikka Leevillä onkin oikealla puolella jalat aaaaivan ulapalla. Lupaan myös ensi kerralla asetella puhelinta parempaan spottiin, nyt ei näy millä katsekontakti kriteerillä palkkaa tippuu. On noi kyllä aika supereita, olettaen että tämä on ensimmäinen vatitreeni kerta. Mun pojat <3

17.7.2015

Tuijottavan treenihaukun päiväkirja

Viime kisojen jälkeen jäi omaan pieneen treenikirjaseen muutamakin hyvä merkintä siitä, mitä pitää kehittää ja viilata. Ei se lista ehkä kovin lyhyt ollut, mutta onneksi treenailu on meistä kaikista siistiä! Leevi jatkaa kisauraansa sitten, kun yksi asia on edes jollain mallilla. Häiriöherkkyys, se hemmetin tuijottelu. Oon ollut niinkin näppärä, että Leevi on treenaillut omissa tutuissa porukoissa varmaan kolme kuukautisesta, ja pam. Eihän se kykene vieraassa porukassa pitämään kontaktia samalla tavalla, kauhean yllättävää eikö? Allekirjoittanut ryhdistäytyi siis tässä heti ongelman huomattua, ja jotain tuloksia jo nähtävissä. Häiriöherkkyyden syyt ja reagoinnin aiheuttavat tekijät jokseenkin kartalla.

Tällä viikolla käyty HSHK'n kentillä x 4. Leevi on siellä treenannut viimeksi sateessa, pienenä ja yksin. Ensimmäisellä kerralla häiriötä oli riittämiin ja liikaakin. Tyyppi kyllä pitää seuruussa paikkansa ja pysähtyy näpäkästi kun minäkin, perusasennot ja käännöksetkin toimii - mutta se kontakti. Tyyppi vilkuilu vaan ympäristöä ja katsekontakti pysyi vain perusasennossa ja vain 1-2sek. Epätoivo ja murhe. Kolmella sivulla oli kentät, takana beuceron narttu tekemässä kovavireistä tottista, sivulla agikentällä collie ja edessä 3 huutavaa espanjanvesikoiraa aksaamassa. Loppuun sain kuitenkin muutaman kymmenen sekunnin onnistuneet paikalla olon. Jätettiin tähän ja huomenna uudestaan.


Tokalla kerralla häiriönä vieresen tokokentän cockeri ja springeri. Leevi teki hirmuisen hienosti töitä ja kontaktin sai kun pisti itsensä ihan likoon. Koirasta näki että olisi mielummin vilkuillut, ja korvat luimussa tuijotti kuitenkin minua. Kamalasti palkkaa tällaisesta mielensä kanssa kamppailusta, ja muutaman seuruupätkän jälkeen autoon. Toisella kierroksessa otettiin luoksareita, joissa ei mitään ongelmaa. Ainoa mihin tällä kerralla reagoi, oli viereisen kentän luukutettavat liikkeet, merkin kierrot, ruutu ja noudot. Näissä tippui kontakti.

Kolmas kerta kentällä, ja hittolainen! Tyyppi tiesi mitä siltä vaaditaan ja sitä kontaktia sieltä sai. Sen verran kovassa vireessä, että pystyi antamaan pientä palautetta tuijottelusta, joilla palautui kontakti. Häiriönä kaksi tokoilijaa ausseineen ja kauempana agilityhurttia äänineen päivineen. Leikittiin ja seurailtiin vauhdikkaasti, ihan ok töitä. Luimi edelleen korvia, jos joku muu haukkui tai veteli putkissa täysillä. Kontakti kuitenkin edes mahdollista, ja 4-10 askeleen seuruita sai lelupalkalla toimimaan.

Neljäs kerta ilmeisesti toden sanoo! Häiriönä viereisellä kentällä aksaajat belgeineen ja villureineen, eipä me edes niitä huomattu, haukkumisesta ja huutamisesta huolimatta. Leevi teki vihdoin sitä omaa parastaan! Aktiivista hännän heilutusta, teknisesti kivoja käännöksiä ja muutenkin sellaista ihanan aurinkoista räkäposkella työskentelyä. Tällaistä kun tyyppi tekisi aina, niin huhhuh. Myöskin ensimmäinen kerta, kun ikinä kuulen Leevin treenikentällä haukkuvan (!?), taisi olla aika siistiä. 



Treenit olleet kestoltaan lyhyitä, 5min pätkiä. Nostetaan siis vaan kriteeriä pikku hiljaa, ja uusissa paikoissa tietysti uudet häiriöt ja tilanteen mukaiset kriteerit. Nyt ollaan aika hyvin kartalla, että mitä voi vaatia ja mitä oikeasti seuruulta haluan. Rally-tokossahan katsekontakti ei ole vaatimus, lähinnä suositus. Mutta en voisi kuvitella, että tyyppi laahustaisi pää alhaalla radan aikana. Huh. Töitä siis vielä edessä, mutta kyllä Leevi vaan on niin kiva tyyppi. Jospa vielä opetellaan haukkuminen nostattamaan kaveria ja ohjaaja muistaa prepata koiran. Ja ohjaaja muistaa myös käyttää hyödykseen koiraa nostattavia liikkeitä, luoksarit, merkinkierrot ja muut luukutukset.

Onneksi meillä ei ole kiire mihinkään, ja treenaaminen on aina yhtä hauskaa. Kiitos kamalasti Mirandalle, kun jaksaa kuvata meidän treenejä joka kerta! Saa blogikin vähän täytettä, vaikka oma järkkäri makaa olkkarissa pölyttymässä.

Kuka tuijottaa ja ketä?
Onko teillä häiriöongelmaa/mielettömiä vinkkejä häiriötreeneihin. Jakakaa kokemuksia!