Tassuhaaste

Uusi vuosi ja uudet kujeet. Ensimmäinen päivä pitikin sisällään ensimmäiset treenit, jotka menivät todella hyvin! Otettiin vain kahta lyhyempää pätkää, erikoisemmilla esteillä (joita oltiin juuri treenattu toisissa treeneissä). Molemmat pätkä sujuivat tosi hyvin, muutamaan otteeseen tiputti muurista palikoita, jostain syystä teki todella tiukkoja käännöksiä muurin yllä. Eteenlähetyksessäkin meni aivan muurin pylväitä hipoen yli, vaikka targetti oli keskellä estettä. Muut esteet meni puhtaasti ja kontakteillakin malttoi odottaa! Otettiin ihan vain muutama toisto, että saatiin onnistuneita suorituksia. Kolme kertaa molempiin suuntiin ja molemmilta puolilta, yksi varastaminen tuli, mutta tämä annettakoon anteeksi, kun joku ei ollut muistanut laittaa namikippoon kinkkua.

Toivotaan, että tämä vuosi olisi yhtä oppimis rikas, ja onnistuvainen. Ollaan päästy ihmeen kaupalla alkeiskurssille ja jatkokurssillekin, hallikaudellekin päästiin uuteen ryhmään (kiitos meidän ihanan valmentajamme). Nyt koitan kalastella Rally-toko kurssia ja kasata tämän vuoden kalenteriin muita tapahtumia, mätsäreitä ja shelttijuttujakin. Jos jollain teistä ihanasta seitsemästäkymmenestä (vau) lukijastamme, on tiedossa aivan ehdottoman hieno rally-toko paikka, ilmoittakaa heti!

Uuteen vuoteen kuului myös uusi luukki, Ruffe sai perinpohjaisen pesun (jossa lähtikin puolet turkista), tassukarvojen leikkauksen, kynsien leikkuun ja hionnan, sekä korvakarvojen leikkuun. Nyt on nätti poika! Erokin on aika huomattava, kuten varmaan ennen jälkeen kuvasta paistaa. Tassukarvojen leikkuun on monia päteviä syitä. Ensimmäisenä mulle tulee mieleen tuo tiesuola. Meillä ainakin jää tassuihin tätä kirveltävää suolaa, joka värjää pienet vaaleanpunaiset anturat ruskeiksi ja tassukarvat punertaviksi. Helpompi pestä suola pois, kun ei karvoja ole. Toinen syy on liukastelu. Pysyy paljon paremmin pystyssä kun ei karvat jää jään ja kynsien väliin, kitkaa tulee enemmän. Kolmanneksi, tämä on ainakin meille ihan ulkonäkö kysymys. Paljon siistimmännäköinen ja huolletumman oloinen, kun on tassutkarvat halllinnassa.

Haastankin siis koirabloggaajat leikkamaan hauvansa tassukarvat, ottamaan tästä ennen ja jälkeen kuvat minulle, siisteimmät tassut saavat postissa herkkuyllätyksen! Osallistumis aikaa on viikko, tästä päivästä alkaen. Sakset viuhumaan ja kuvia osoitteeseen, katja.pietilainen@hotmail.fi !

2012

Vuosi kuullostaa jokseenkin pitkältä ajalta, vaikkei sitä todellakaan ole. Päivät kiitävät ohi hurjalla vauhdilla ja vastahan Ruffe oli mun pieni vauvvani. Poju on nyt kuitenkin jo kaksi vuotias, herranen aika. Aikuisikä on saavutettu, ja olen jokseenkin tyytyväinen siihen, että millainen nuori mies siitä rääkyvästä marsunkokoisesta kapalosta kasvoi. Paimennusvietti on kova, joka tuntuukin olevan Ainoa huolenaiheeni Ruffessa. Ehkä ensivuosi pitäisi sisällään hiukan paimennustakin?

Lonkkakuvia katsellessa viime kuussa, kysyi lääkäri minulta ''Miksi ihmeessä näin hieno koira on leikattu?''. Tietysti mua harmitti vähän, olinhan aina unelmoinut ottavani jälkeläisen Ruffesta, sen verran mahtava koira. Vastaukseni oli kuitenkin yksiselitteinen, haluan koiran parasta. Ruffen ei tarvitse nyt stressata narttuja tai karkailla agikentältä (joka tapahtui aina 10 kertaa yhdessä tunnissa). Ei tarvitse nostaa jalkaa jokaiseen tolppaan tai machoiolla kenellekkään. Ruffe on todellinen kaikkien kaveri, ja mammasta on tullut maailman kivoin juttu. Tämän vuoden näyttelykäynti olikin ensimmäinen ja viimeinenkin. Meidän näyttelyuramme osui Karjaan Kansainvälisiin näyttelyihin, jossa oli tuomaroimassa Sean Oteamus. Tulos oli EH NUK 2. Tyytyväisinä tähän suoritukseen, pysytään mielummin mätsäreissä.

Rally-tokon saralla uskaltauduttiin pitkällekin tänä vuonna. Kolmiin mölleihin ja kaksiin virallisiin kisoihin, molemmista saatiin hyväksytyt tulokset pistein 95/100 ja 98/100. Sijoituksia ei näinkään korkeilla pisteillä herunut, mutta tulokset on tuloksia. Puuttuu enää kolmas tulos, ja Ruffe on RTK1. Pitäisi tulevana vuonna siis saada RTK1 titteli, ja hakeutua jatkokurssille opettelemaan uutta ja kertaamaan vanhaa. Tuntuvat vain paikat olevan hakusessa, mutta kyllä me vielä löydetään meidän kurssimme. 

Agilityssä ollaan edetty huimasti. Niin Ruffe, kuin minäkin. Laji itsessään on aivan mahtava, ja olen kovin kiitollinen, että oman seuran jäseneksi ryhmisen kautta, päästiin siis Elina Rainingon alkeiskurssille, jolta opittiin paljon. Saatiin estevarmuutta ja liki valmiita suorituksia, paljon keppitreeniä ja yksityisopetusta. Kesän hiipuessa jatkettiin vielä toinen kurssi, taisi kulkea nimellä jatkoalkeiskurssi. Kaikki paitsi kontaktiesteet ja kepit saatiin valmiiksi, ja hyppytekniikkaa parannettua. Siihen loppuikin meidän ryhmän yhteinen tie ja talvi alkoi. Talvikaudeksi päästiin onneksi Tuulin ja Sallin kera uuteen ryhmään. Kouluttajana toimii Isabella Fagerström, erillainen tyyli kouluttaa, ei ehkä ihan minun makuuni, mutta aina sitä oppii uutta. Ollaan edetty kurssilla kepeissä huimasti, liki täydelliseen suoritukseen, nyt alkaakin täydellisyyteen hiominen (joka ei koskaan tule valmiiksi). Kontakti treeniä on lähiaikoina ollut hurjan vähän, lähinnä lumen takia. Kotona olisi omat esteet, mutten rupea liukkaalla pinnalla rikkomaan koiraa. Mölleissä ollaan pärjätty näin loppuvuodesta paremmin, kaksista viimeisistä mölleistä, tulikin 5vp ja todella hyvät ajat. Palkinto sijoille nämä eivät kuitenkaan riittäneet. Kisatunnelmassa oli ihana huomata, ettei Ruffe jännitä uusia halleja enää ollenkaan. Lohjalla keinonurmi ja kaikuva suuri tila, ei ollut ongelma. Kouvuhaassa liukas kokolattiamatto ja pienehkö kissanhajuinen tila, ei ongelma. HSKHlla jättiläismäinen ja äänekäs tila, ei ongelma. Uusimpana kokemuksena sporttikoirahalli ja äänekkäät tuulettimet, vähän vilkuili, mutta ei sen suurempaa ongelmaa.

Tämän vuosi on terveyden kannalta ollut vaihteleva. On ollut edelleen Ruffen silmien kanssa ongelmia, kutisevat simmut sillä tulee aina olemaan, joskus enemmän joskus vähemmän. Tipat auttavat aina, joten ei häiritse koiran elämänlaatua. Kesällä saatiin kahteenkin otteeseen nenäpunkkeja riesaksemme, tietysti nämä tarttuivat Lasseenkin ja räkimistä sai kuunnella pidemmänkin tovin. Näihin pitäisi olla parempi hoitokeino. Syksyllä kohdattiin täysin uusi ongelma, nimittäin Ruffe iho. Kurakelien alkaessa herra alkoi muodostamaan finnejä masuun ja ihottumaakin ilmeni. Kaiken tämän lisäksi, poju päätti nuolla kaikki nämä auki, joten tötterölle oli käyttöä. Hävisivät hoidon avulla ja talven tullen, toivotaan ettei tule takaisin keväällä. Viimeisin lääkärikäynti koski kuitenkin lonkka-, polvi- ja kyynärnivel kuvauksia. Tulokset eivät vieläkään ole tulleet, ehkä ensivuonna sitten.

Sydämmelliset kiitokset ihanille lukijoillemme!

Blogin pitäminen on mulle rakas harrastus. On ihana tulla kotiin treeneistä ja venytellä lattialla läppärin ympärillä, kirjoitellen muistiin omia juttujaan. Vielä ihanampaa on se, että kuinka montaa ihmistä kiinnostaa meidän asiamme ja oppimisemme. Pentukuvakilpaluun osallistui mahtavat 29 koirakkoa, voiton vei suloinen Manu labradori. Me sen sijaan osallistuttiin Mr. Twistin blogin ''hauskin koirakuva''-kilpailuun ja pääsimmekin kakkosiksi teidän avullanne. Äänestäneiden kesken arvottiin herkkuyllärri, joka meni Jennielle. Näin vuoden päätteeksi arvoin lukijoiden kesken herkkuyllätyksen, arvonnan voittajaksi päätyi Ella!

Tänä vuonna saatiin paljon hyviä kokemuksia ja uusia ystäviä. Lähipiiri osti koiranpentuja useampaankin otteeseen. Piia sai valkoisenpaimenkoira ihanuuden Sisun, jonka kanssa vietettiin kesällä enemmänkin aikaa. Mätsäriseuraakin löytyi aina. Ystävni Jade, hommasi itselleen lapinporokoira sekoituksen, joska par' aikaa kasvaa pieni koirakansalainen. Ruffe on saanut ensimmäisen shelttikaverinsa, Tepon. Ellaa ja Teppoa ollaan muutamaan otteeseen nähty lenkin merkeissä ja mätsäritunnelmassakin. Heitä nähdään varmasti vielä lisää! Vuoden mittaan on suhteet naapuriimme parantuneet, ja käytiinkin viimeksi eilen Lindan ja hänen hovawarttinsa Rudolfin kanssa lenkillä. Ihana, että on löytynyt näin paljon uusia tuttavuuksia ja heidän ihastuttavia koiriaan, kiitos kaikille yhteisistä hetkistä! Ensi vuoden tavoitteista osa löytyy tästä alapuolelta.

Ruffelle

• Terveenä pysyminen
• Lapsifobian voittaminen
• Paimennuksen kokeilu
• Luonnetesti
• Rally-tokon jatkokurssille
• RTK1 titteli
• Agilityssä virallisiin ykkösten kisoihin
• Kepit liki täydellisiksi
• Kunnolliset 2on2off kontaktit
• Ohjausta paremmaksi, ehkä luennon muodossa
• Dobo

Lasselle

• Terveenä pysyminen
• Kunnon kohotus, mahdollisuuksien mukaan
• Iloisia eläkepäiviä

Itselle

• Treenipäiväkirjan aloittaminen
• Ruokavalion muutos
• Kovempi kunto
• Dobo
• Terveellisempi elämäntyyli

Citykoira

Torstaista lauantaihin oltiin Mellunmäessä vahtimassa systerin kisuleita. Kaikki tätä edeltävät harjoitukset, valmistelivat Ruffea tähän muutaman päivän vierailuun. Torstai päivä tosin meni treeneissä, joten iltasella oli helppo tuoda Ruffe riehumattomana katsomaan kissoja. Niilo (meillä ennen asunut kolli) suhtautuu Ruffen aina yhtä letkeästi. Tuli ovelle vastaan ja puski ja purnasi muutamaan kertaan. Tämä nuorempi tämän kesäinen kissaneiti sen sijaan sihahteli ja kiipesi omaan linnaansa kurkkimaan otusta. Illan mittaan tuli kuitenkin alas, ja pääsi ihan leikkimäänkin Ruffen kanssa. Ihanaa, että ne tulevat näinkin hyvin toimeen ja jaksankin sitä usein ihmetellä. Ninni nimittäin tulee kissatalosta, jossa ei koiria ole ollut nähtävissä, ehkä juuri ja juuri kuultavissa. Ruffe sen sijaan, ei ole koskaan kissanpentuja nähnyt, aikuisia senkin edestä. 

Muu kaupunki elämä on Ruffesta aina kauhean jännää. Eihän mekään siis maalla asuta, mutta metsää on huomattavasti enemmän ja asvalttikin puuttuu. Suolatut tiet ja remmirähjäävät puudelit, olivatkin päivän sana. Ruskeiksi värjäytyneet lohkeilevat tassut eivät kuulu kaupungin parhaisiin puoliin, mutta huolellisella pesulla ja hoidolla on tämäkin homma hanskassa. Remmirähjäystähän Ruffe ei harrasta, ellei kyseessä ole lumikinoksesta hyppäävä lapsi. Epäloogisesti ja arvaamattomasti liikkuvat pienet ihmiset ovat Ruffen heikkous, mutta tästäkin ollaan pääsemässä yli (ei sillä, että oltaisiin kävelty kaikkien mahdollisten lasten perässä lenkillä).

Meidän perjantai-iltaa saapui piristämään Sauli ruokineen päivineen. Ruffella oli hymy herkässä, kun pitkästä aikaa pääsi moikkaamaan. Häntä vispasi vähintään 200 kilometriä tunnissa ja suusta pääsi taas kaikki mahdolliset mongerrus äännähdykset. Voi pientä. Samanlaista reaktiota oli odotettavissa, kun päätettiin lähteä Jennin ja Elviksen kanssa ostoksille itäkeskukseen. Muutamat vaatekaupat kaluttiin läpi. Cubuksessa Ruffe otettiin vastaan hymyillen ja sai liikkeen asiakkailta rapsutuksia ja pusutteluja, uskalsi mennä vierasta miestäkin moikkaamaan. Seuraavassa liikkeessä kaksi työntekijöistä alkoi hihkumaan välittömästi kun astuttiin liikkeeseen '' mä olen aina halunnut tollasen! ''. Ylpeänä sain kävellä Ruffen kanssa, joka käyttäytyi mallikelpoisesti hiukan ahtaammissakin paikoissa. Liukuportaat eivät olleet enään niin iso juttu, eikä tarvinnut kuin kerran täristä niitä mennessään. Eläinkaupoissa se oli kuin kotonaan, eikä napannut mitään nameja itsellensäkään. Tapasi ihastuttavan maltakoira neidin ja uskomattoman kauniin bluemerle lk collie rouvan. Eläinkaupasta mukaan tarttui Berran fleecelelu (agilityyn) ja uusi hammasharja, kahdella erikokoisella päällä. Hintaa yhteensä kertyi vain 12€. 

Seuraava päivitys koskeekin tätä ja ensi vuotta. Koitan saada listattua tärkeimmät asiat ja lukijoillekin on luvassa yllätys.

Kuvapläjäys

Tänään käytiin vielä hiukan normaalia pidemmällä lenkillä, ja harhailtiin koirapuiston laidalle. Siellä olikin ihania löytökoiria, kaksin kappalein. 8-vuotias Mäyräkoirasekoitus Terri ja 6-vuotias Jackrusselsekoitus Pepi. Ruffe pääsi siis ensimmäistä kertaa kastroinnin jälkeen leikkimään kunnolla, ja voi. Kyllähän ne leikki!

Vauhtia löytyy, joten päästään palaamaan agikentille jo ensi maanantaina! Kauluri on nyt päivisin pois, ja maanantaina sitten kokonaan poijes. Odotellaan jo innolla ensi treenejä.

Buonanotte!

Loma lopuillaan

Tämä taitaakin olla meidän vika lomaviikko. Viimeviikon puolella käytiin viettämässä iltaa tuttavien luona, Ruffe sai vähän treeniä pienten lasten kanssa oleiluun. Ei enää paimentanut lapsia ollenkaan, mutta leikki silti vähän rajusti (haukahteli, ja koitti viedä lelun kädestä). Muuten reissu meni mukavasti ja kauluri päässä matkaaminen ei ollutkaan niin kamalaa.

Leikkaushaava on parantunut todella hyvin. Niinkin hyvin, että Ruffe treffasi Elvistä yhtenä aurinkoisena päivänä. Testailtiin uutta uimaallasta, jonka systeri osti meille Viron matkaltaan. Kiitos siitä! Vesi oli kyllä todella kylmää, muttei poikia tuntunut haittaavan. Vettä laitetiin vain sen verran että sai tassut märiksi, ja ettei Ruffen tikkeihin tulisi vettä. No Ruffelle kahluu allas tarkoitti elvikselle rankkaa työtä. Hyvin se silti polskutteli menemään, Elvis onkin ehkä ainoa tuntemani Kiinanpalatsikoira, jolla on minkäänlaista kiinnostusta omistajaansa, ja vielä lihaskuntoakin. Jennille siis suuri ylistys kovasta työstä koiransa kanssa ja stereotypioiden rikkomisesta.

 Eilen tultiin tänne Saulille (ihan koiran kanssa, oho). Ja kahviteltiin Lauran ja tämän bostoninterrierin Pomon kanssa. Tietenkään en tajunnut kuvia ottaa, mutta ensi kerralla sitten. Pomolla on todella raju tyyli leikkiä ja energiaa ihan mielettömästi! Vaikka muutamallekin agilitykoiralle. Joten meidän ujo Ruffe tietenkin arasteli sitten vähän ja piileskeli ainakun mahdollista. Kiinnostusta kuitenkin oli, onhan Pomo sentään nätti tyttö. Ruffe on ollut tosi nätisti täällä (ellei postimiehelle haukkumista lasketa). Lenkillä ollaan taas tapailtu chihuja ja järjetön määrä terriereitä. Pelkkiä positiivisia kokemuksia ollaan täältä kalasteltu.

Ciao!

Nopea palautuminen

Leikkauksesta on kulunut nyt kaksi päivää, ja Ruffe on täysin entisellää. Oletin että se olis edes muutaman päivän uninen tai muuten kummallinen. Ensimmäinen yö oli tietenkin levoton, eikä kukaan meistä kolmesta oikeastaan nukkunut. Toinen yö meni jo paremmin ja tänään Ruffe on ollut oikea ilopilleri.

 Ensimmäinen ateria meni alas syöttämällä ja seuraavat jo ihan itse hotkimalla. Kauluri päässä ei tietenkään saa syötyä taikka juotua. Sauli onkin tarjonnut Ruffelle vettä lusikoiden vähintään tunnin välein. Aika vähänhän se juo, kun ei se paljoa liikukaan. Vaikka Ruffe tosin haluaisikin jo pellolle juoksemaan. Lenkillä on Ruffessa valvomista, sillä se vähän väliä koittaa ryntäillä perhosten ja kärpästen perään, ja äkkinäiset liikkeet on tietenkin kielletty. Laastari otettiin eilen pois ja leikkausjälki on kovin pieni. Oletin sen olevan edes kahden sentin kokoinen, mutta ei tosiaan ole. Maksimissaan sentin, ja nyt sekin pieni alkaa olla jo hyvin parantunut. Selvästi kutisee noi tikit, kun kokoajan yrittää päästä niihin käsiksi. Kauluri on tullut siis tarpeeseen. Se ei kuitenkaan ole kovin suuressa suosiossa karvaturrien kesken. 

Aamusella Lasse lähti (masu paremmassa kunnossa) porukoiden kanssa mökille, niin saadaan olla Ruffen kanssa täällä rauhassa. Täytynee huomenna käyttää vähän pidemmälläkin lenkillä, kun tolla tuota energiaa todellakin riittää. Ensi maanantain treeneihin ei tietenkään Ruffe ole vielä menossa, mutta itse ajattelin mennä kuunteluoppilaaksi ja joutilaaksi kuvaajaksi, jos niikseen käy. Sitä seuraaviin treeneihin saattaa Ruffe päästä vähän mukaankin, tosin vain seuraamaan ja totuttelemaan kentällä olemiseen. Mistä tulikin mieleeni, että kiinni ollessa Ruffe ei enää hauku lainkaan. Se on loppunut tykkänään, enkä ole sitä kyllä edes sen kanssa harjoitellut (vaikka niin olen kovasti uhkaillut). Ehkä hyvät asiat tosiaan tapahtuvat äkki arvaamatta, mukavaa vaihtelua tuo hiljaa oleskelu. Saas nähdä, että miten paljon leikkaus muuttaa Ruffen käytöstä kentillä ja muualla. Hormoonien katoaminen Ruffen kehosta kuitenkin vie aikansa, voi mennä jopa kaksi kuukautta, huhhu.

Saulin läsnäolosta on Ruffelle kyllä ollut suuriapu. Pojat on leikkineet nätisti ja auttaneet milloin toinen toistaan. Ruuankin on Sauli sille syöttänyt, ja tosiaan huolehtinut veden saannista. Vielä kuukausia sitten se koitti kovasti väittää, ettei pitänyt Ruffesta lainkaan. Nyt pojat nukkuvat yhdessä, ja taitaa saada Ruffe osansa hellyydestä jossei vähän ylimääräistäkin. Mutta nyt aletaan kattelemaan leffaa kolmisin.

Buonanotte!

Ruffen leikkaus

Tämän päivän eläinlääkäri käynti olo todellakin odotettu. Kahdentoista tunnin paasto jälkeen, oli Ruffe kovin seurallinen (jos vaikka sattuisi nameja herumaan). Yhden aikaan suunnattiinkin eläinlääkäriä kohti, ja käytiin kevyt 30 minuutin lenkki siinä lähistöllä. Kello alko lähestyä kahta, joten siirryttiin sisätiloihin ja pian meidän leikkaavalääkäri Sonja kipitteli noutamaan meitä ovelta. Mittailtiin paino, ja tällä hetkellä saatiin lukemaksi 9,4 kg. Se onkin Ruffen ihanne paino. Alle kymmenen yli yhdeksän, loistavaa. Jutustelun aikana Ruffeen tuikattiin nukuttuvat aineet ja pian se hoipertelikin lattialla, kunnes antautui ja lysähti makoilemaan. Siliteltiin heipat ja suunnattiin ostoksille sillä aikaa kun Ruffe olisi kastraatiotaan hankkimassa.

Kahden tunnin varoajan jälkeen lähdettiin noutamaan Ruffea. Sonja kuuli meidän tulon, ja päästi Ruffen heräämöstä tallustelemaan huoneeseen. Hyvä etten ovelta sinne juossut, kun näin miten raasuna se oli. Lääkäriäkään en tervehtinyt, kun ensimmäiset sanat mun suusta oli " voi pieni, tule tänne " ja sehän tuli. Kauhealla vauhdilla ja vinkunalla, kunnes rojahti syliin ja siihen jäi. Siinä sitten vielä kuunneltiin ohjeistus seuraaville päiville. Neljäksi päiväksi on kipulääkkeitä, joita saa/pitää kaksi päivässä antaa. Kauluri on päässä 10-14 päivää.

Tällä hetkellä Ruffe on vielä ihan tokkurassa, kävelee jo kuitenkin. Tikit on peitetty haavalaastarilla, jos vaikka muutaman päivän tai edes tunnin pysyisi.  Toisessa etutassussa on tietenkin tippaa varten ajeltu hiukan karvaa, mutta kovin säästeliäästi on tolta karvaa leikelty. Kaulurin kanssa on kyllä vähän harjoiteltavaa, ei oikein tunnu pysyvän pystyssä, kun kauluri kolahtelee milloin mihinkin. Muutama puklu on jo lattialle ilmestynyt, eikä ruoka tietenkään maistu. Katsotaan myöhemmin uudestaan, jos vaikka maittaisi. Tässä kaikki tältä päivältä, päivittelen Raasu-Ruffen kuulumisia tiuhaan tahtiin. Onneksi Sauli tulee tänään tänne yöpymään, niin saa Ruffekin mieluisan petikaverin.

Ciao!

Ihana Juhannus

Torstaina suunnattiin perinteen mukaisesti mökille viettämään juhannusta. Lähdettiin jo iltapäivällä, joten ruuhkiin ei juututtu ja päästiin mukavasti perille. Lasse on alkanut matkustamaan Ruffen seurana takapenkillä turvavaljaat päällä. Joten matka sujui puklutta.

 Perillä lähdettiin melkein välittömästi järvelle kahlailemaan. Lasse sai jäädä mökille, oli jo ihan tarpeeksi nuutunut autoilusta. Ruffe sen sijaan uhkui energiaa, joten vedettiin pelastusliivit päälle ja heitettiin veteen. Ei se vieläkään oikein tahtonut ihan uimaanasti mennä, mutta edistystä on havaittavissa. Kyllä noi liivit selvästi luo turvaa sille. Muutamaan otteeseen uskaltautui hakemaan kepin vähän syvemmältä kuin yleensä ja tavallaan vahingossa ui takaisin rantaan. Aikamoista räpiköimistähän se on.

Perjantai aamuna suunnattiin picnicille samaiselle järvelle. Tällä kertaa Lassekin pääsi mukaan. Ilmeisesti oltiin pelottava porukka, kun muut järvelle tulijat kääntyivät peräjälkeen pois nähtyään meidät. Noh, eikai tuo haittaa saatiinpahan olla rauhassa. Uskaltauduin itsekin kertaalleen uimaan, mutta kylmäähän se oli. Picnic-reissulla en kuitenkaan kastautunut yhtään polvia pidemmälle. Ruffe sen sijaan ui hiukan rohkeammin kuin edellispäivänä. Vesi ei kyllä todellakaan tee hyvää ton veijarin turkille, ei niin yhtään. Pohjavillasta ei ole tietokaan ja Ruffe on ihan silkkinen. Shelttimäinen karheus on aina tipotiessää, ja kestää ennenkuin se palaa ennalleen. 8.7 on kansainväliset näyttelyt Karjaalla, jonne ollaan menossa, joten siihen mennessä saisi olla parempi karva. Uinti harrastuksen saralla tulee siis olemaan pieni tauko. Näyttelyiden jälkeen Ruffe pääseekin viikoksi saimaalle pulikoimaan.

Lauantaina lähtivät juhannusvieraat pois ja jäätiin ihan vain perheen kesken mökkeilemään. Väsynyttä porukkaa oltiin kaikki. Ruffe varsinkin oli huolestuttavan unisen oloinen, ei oikein jaksanu kiinnostua mistään. Tämä vaihe meni onneksi nopeasti ohi, ja viiden tunnin päiväunien jälkeen oltiin taas vauhdissa. Otettiin hiukan liukkaalla nurmella muutama hyppy ja rengas treeniä. Meni aika extreme agilityksi, kun Sauli heitti hulavanteen ja Ruffe hyppi siitä läpi. Vähän vaihtelevalla menestyksellä, mutta yritystä ainakin oli! 

Sunnuntaina pakkailtiin kamoja, ja siivottiin mökki kuntoon. Käväistiin vielä Ruffen kanssa mummolla (asustelee ihan vieressä) kahvittelemassa ja sitten suunnattiinkin kotia kohti. Matkaan kuitenkin tuli pieni mutka. Päätettiin mennä alennusmyynteihin ostelemaan vähän urheilukamoja, joten pojille piti keksiä muutamaksi tunniksi hoitopaikka. Hanna asuikin ihan kauppakekuksen vieressä, ja otti mielellään pojat hoiviinsa. Hanna tosin asuu kolmannessa kerroksessa ja Lasse vihaa portaita, yllätykseksemme Lasse kuitenkin kipitti portaat ilman ongelmaa. Vuosi sitten olisi taistellut monta tuntia ja pistänyt kaikki jarrut päälle, kunnes olisi alkanut näykkimään. Tällä kertaa kaikki sujui kuitenkin hyvin. 

Topsportissa onkin aikamoiset alennukset, joten kävin napsimassa muutamat college-housut ja urheilusukat itselleni. Nappasin vielä Andiamosta converset ja sitten oli aika lähteä kotiin. Olipa kerrassaan ihana juhannus, ihanien ihmisten kanssa. Kerrankin aurinko paistoi täydeltä taivaalta, eikä hyttysiäkään ollut liiaksi. Kiitos kaikille ihanasta viikonlopusta!

Ciao!

Ihme on tapahtunut

Todellinen ihme onkin. Sauli päästi meidän luokseen yöksi. Herttinen sentään. Ennen ei olla päästy edes pikavisiitille ilman kitinää kurasta ja karvasta ja hajusta ja luista ja huhhu. Eilen kuitenkin päästiin yöksi. Lenkkeiltiin ihanassa lähiömaisemassa ja tavattiin muista shelttejä pieni läjä. Käytiin kans laajasalon rannassa uittamassa Ruffea. Raukka pelkäsi aaltoja kuollakseen, mutta pomppi silti veteen pallon perässä. Illemmalla Sauli kävi vielä kaksin Ruffen kanssa kävelyllä, ja nää pojat oli törmännyt kettuihin. Ketut olis kuulemma tullut lähemmäkssikin, mutta Sauli tauteja peläten otti Ruffen turviin. Ihan fiksua sinänsä, vaikka ketut onkin söpösiä.

 Sunnuntaina olikin sitten mätsärien vuoro. Edellisistä mätsäreistä on jo vierähtänyt tovi. Kipiteltiin Herttoniemeen ja ilmoittauduttiin tuntia ennen kehän alkua. Istuskeltiin auringon paisteessa odotelle kehän alkua. Saatiin tällä kertaa numero 8. Tuomari oli todella huolellinen ja yhden parin arvosteluun meni helposti 5 minuuttia ellei enemmän. Odottelun jälkeen oli vihdoin meidän vuoro. Kehään saatiin kaveriksi hawannaise koira. Ensin seisotettiin koirat vierekkäin, jonka jälkeen mentiin yhdessä kerran ympäri. Odoteltiin toisen koiran arvosteluja ja sitten olikin meidän vuoro loistaa. Pöydällä Ruffe oli todella nätisti, antoi katsoa hampaat ongelmitta, mutta takapääähän siirtyessä katteli mua surkeana, ei kuitenkaan kiemurrellut. Sitten juoksutettiin edestakaisin suora ja sen jälkeen ympäri kehän. Sitten seisotettiin taas koiria tovi, ja mentiin vielä kerran ympäri yhdessä. Hymyille tuomari ojensi meille punaisen nauhan.

Koiria oli 22 kappaletta, joten saatiin vielä odotella ikuisuus. Siniset siirtyivät kehään ensin, jota tietenkin seurasi punaisten kehä. Marssittiin kehään ja tuomari jakoi porukan kahtia. Oltiin ensimmäisessä lohkossa ja juoksutettiin porukalla koirat ympäri kehän. Sitten juoksutti toinen lohko. Seisotettiin koiria ikuisuus ja Ruffe jaksoi odottaa uskomattoman hyvin, ihana ipana. Tuomari kuitenkin kätteli meidän kehästä pois alku metreillä. Häkellyin kokonaan, sillä Ruffe ei ole koskaan esiintynyt yhtä hyvin. Noh, mielipide asia.

Päivä oli kuitenkin mukava ja tuttujakin nähtiin. Tosi kiva paikka järjestää mätsärit, kun koiris on ihan vieressä. Ensi kerralla parempi onni matkassa. Ensi kerta onkin heti keskiviikkona! Sinne napataan mukaan Piia&Sisu sekä mahdollisesti Jenni&Elvis. Saas nähdä, että mitä keksitään.

Ciao!

Mökkikausi avattu!

Viikonloppu hurahti käytiin Piian ja Sisun vierailulla. Vietettiinkin aikaa ulkona reilut 5 tuntia, kauhean nopeasti menee aika noitten epeleitten kanssa. Käytiin taas vähän heittämässä pelto lenkkiä ja voi jumpe. Vanhat lätäköt olikin jo kuivunut, mutta nytten nää kekkas että ojissakin voi rämpiä. Nauraa kyllä taas sai. Pojat loikkivat antiloopinnäköisinä kilpaa milloin missäkin rapakossa. Suihkussa taas hymy hyytyi. Pienen kuurauksen jälkeen pojat olivat kuitenkin siedettävän näköisiä, vaikka ei niitä sisälle laskettukkaan.

Otettiin pihalla taas agilityä. En edes jaksa ruveta piirtelemään niitä kaikkia ratapohjia, huhhu. Enimmäkseen otettiin irtoamisia ja odottamisia. Ruffen kanssa otettiin aika iisisti, johtuen lämmöstä ja no ehkä vähän hyttysistäkin. Sisu ja Piia treenasivat tosi ahkerasti ja saivatkin palkitsevia tuloksia, päivän päätteksi Sisu irtosi todella hyvin yhden pätkän ajan. Tämä olikin poikien lempipätkä suorassa linjassa olevat, hyppy-pussi-hyppy-hyppy-putki-hyppy-hyppy. Illan tullen lähtivät Piia ja Sisu kotia kohti, ja me paineltiin Ruffen kanssa pakkaamaan mökkeilyä varten ja pikimmiten nukkumaankin.

Lauantai aamuna käytiin poimimassa Sauli mukaan möksälle. Matka sujui yllättävän rauhallisesti, säästyttiin puklailuilta ja pahoinvoinnilta. Tästä kiitos mukana olleille kylmäkalleille, joita ängin Ruffen pehmukkeen alle.

Perille päästyämme asetuttiin taloksi, ja siivoamista olikin jonkin verran. Talven jäljiltä mökki oli aivan mullin mallin ja ötököitäkin oli kiitettävästi. 'Pienen' siivouksen jälkeen se oli kuitenkin edustus kunnossa ja suunnattiin järvelle rentoutumaan. Ruffe pääsikin siis ensimmäistä kertaa tänä vuonna järvelle. Tällä kertaa ei kuitenkaan niin iloisissa merkeissä. Jätin epähuomiossa pikkuselle kaulapannan päähän, ja jotenkin se sai uidessaan tassunsa sujautettua ketjun sekaan. Paniikissa se räpiköi takaisin rantaan kolmella jalalla sotkuten. Läksy opittu, ilman kaulapantaan aina veteen!

Ilta sujui grillaillessa ja tikkaa heittäessä mutkitta. Ruffe leikitettiin uupumiseen asti. Saulilla olisi vielä ollut kädessä voimaa heittää palloa vaikka tunnin verran, mutta Ruffe talsi sisälle nukkumaan. Pojat olivatkin leikkineet jo monet hetket päivän mittaan. Kaikki pallot, kepit ja frisbeet oli kaivettu leikkimökin kätköistä ja levitelty ympäri pihaa. Illan tullen paineltiin saunaan ja suorinta reittiä nukkumaan. Yö saatiin Ruffen osalta nukkua rauhassa, mutta hyttysillä taisi olla melkoiset pippalot meidän makkarissa. Siedettävästi nukuin kuitenkin.

Aamusella suunnattiin vielä uudemman kerran järvelle. Ihan vain sen takia, ettei viimeiseksi muistoksi jäisi noita kauhun hetkiä. Järvelle päästyämme, oli Ruffe jo selvästi unohtanut tapahtuneen. Itse voivottelin pitkän tovin, ennenkuin pääsin yli tapahtuneesta vahingosta. Tunnin verran sitten pulikoitiin tyytyväisenä lämpöisessä vedessä. Ehdottomana vesilelu suosikkina toimii Saulin veistämä keppihärpäke. Pian kuitenkin saapui kyyti, ja lähdettiin kotiin päin. Väsyneinä ja tyytyväisinä kuitataan täältä oman kodin lämmöstä ja painutaan unten maille.

Buonanotte!

Hauskaa pääsiäistä!

Meillä ollaan vietetty todella uneliasta ja toimetonta sunnuntaita. Eilen kotiuduttiin mummalta, eikä olla sen jälkeen ulkona piipahdettu. Ruffe on kuitenkin saanut liikuntansa, eikä näytä lokoilusta valittavan. Sauli ja Ruffe nukkuvat sulassa sovussa sylikkäin, lähes koko aamupäivän. 

Täyden tuntuinen huhtikuu on luvassa. Vaikka meillä onkin vain yhdet mätsärit tiedossa. 20 päivä on Rally-tokon kisavalmennus, että oltaisiin 28 päivä edes jossain kuosissa Oulunkylän mölli kisoihin. Ollaanhan me kotosalla treenattu ja vähän hallillakin, mutta ei se sama ole, kuin taulujen kanssa. Ja sellaisella radalla jota ei ole aikaisemmin suorittanut. Jänskättää jo nyt hiukan että miten menee. Suurin ongelma voi olla tuo maan haistelu. Tuppaa niin kauheasti uudet paikat kiinnostamaan ettei ole tosikaan.Lasse sai uuden kevät luukin alà vanhemmat. Ajattelin vielä itse parannella tuolta noita töyhtöjä pois. Paljon reippaamman näköinen otus, nuorentui muutamalla vuodella. Ruffekin kaipaisi vähän klipsuttelua. Alkaa taas tassukarvat rehottaa siihen malliin, että täytyy ennen huomisia mätsäreitä ne  leikellä poijes. 

Odottamista ja odottamista. Huomenna on viimeinen päivä ilmoittautua HSKH'n agilityn alkeisvalkkuun. Ilmottauduttiin testitilaisuuteen jo ajat sitten, toivottavasti päästään sinne asti. Testitilaisuus on tosiaan 17 päivä. Toivon niin kovin että päästäisiin ryhmään treenaamaan, tekisi meille hyvää. Varsinkin Ruffelle, ettei tarttisi katella mun ohjausvirheitä aina uudestaan ja uudestaan. Joku voisi tulla vähän hihasta nykimään että päin honkia menee sun käsimerkit. Peukut pystyyn ja sitä rataa. Nyt alkaakin mätsäreihin valmistelu ja ankara kortin peluu.

Ciao!

Kissavahtina

Tultiin systerille siis kissavahdeiksi Ruffen kanssa. Heitettiin laukut sisälle ja suunnattiin metsälenkin kautta läheiseen koirapuistoon. En nyt oo varma, että kuuluuko Mellunmäelle vai Vartiokylälle tuo puisto, mutta todella hyvä on. Avara ja tilava. Tultaessa paikalle, säntäsi portille jokin hauskanäköinen sekarotuinen otus. Black&tan värinen vähän corginäköinen uros pentu. Ruffe innostui ihan hurjasti leikkimään, kun oli pentu paikalla. Hetkenkuluttua puistoon saapui musta toypoodeli tyttö. Siitäkös tämä meidän hurmuri innostui. Pomppi ja hyppi raukan yli monet kerrat, ja sai kuonoonsakin aina tämän tästä. Alistui kaikille joka kerta, mutta sama höösääminen jatkui aina uudestaan. 

Suurin hitti puistossa oli aidan toisella puolella oleva isojenkoirien puoli. Siinä sitten meni puudelit ja sheltit aidan viertä tuhatta ja sataa, kun toisellapuolella muutama vinttikoira ja husky pentu painelivat menemään. No, ainakin energiaa kului.

Illalla oleiltiin poikien kanssa parvekkeella ja katseltiin telkkua. Sauli ilmaantui paikalle illansuussa ja pistettiin maate. Ruffe nukkui yllättävän nätisti, vaikka vahtiikin porraskäytävää aika ilkeällä äänellä. Muutaman kerran haukkui yöllä. muuten aika rauhallisesti tepsutteli ympäriinsä ja nukkui jalkopäässä. Seuraava juttu onkin sitten Ainon kanssa se vapaavuoro hallilla, saas nähä miten menee!

Ciao!

Sinistä edelleen

Heräsin tänään jopa ennen Ruffea, että ehtisin laittaa sitä nätimmäksi ajoissa. Kello tosiaan löi puolta seitsemää ja olin se sen kanssa vähän ulkoilemassa, jonka jälkeen palattiin sisälle. Ja Ruffe sai sumutinpullo käsittelyn ja perusteellisen harjauksen. Tassukarvat saivat olla, sillä eivät olleet vielä ehtineet villiintymään. Pian suunnattiinkin jo kohti Espoota, Ruffen matka sujui loistavasti! Johtui tietenkin siitä että Sauli istui takapenkillä lellimässä sitä yli puolet matkasta.

Perille päästiin ja oltiin ilmossa toisiksi viimeisiä. Haittaako tuo, numerona 527. Ja pienet koirat alko siitä 502 kohdilta. Tiestin, että tuomarina toimisi tänään Mia Puska ja siitä olin mielissäni. Todella mukava tuomari! Istuskeltiin kehän laidalla tovi, aikatuntui menevän tosi nopsasti. Paikalla oli myös edellisistä Espoon mätsäreistä tuttu Kamu niminen shelttiherra. Ujoksi pojaksi sillä meni tosi hyvin, ja pääsi vielä punaisiinkin! Paikalle sattui myös muita tuttuja, Anna pienen kiinanharjakoiransa Ifan kanssa oli saapunut mätsäreihin ja voitti sinisten kehässä. Ensimmäinen sijoittuminen heille, loistavaa.

 Aika vierähti ja olikin meidän vuoro astua kehään. Meidän pariksemme sattui karkeakarvainen mäyräkoira, hiukan vanhempi herra ja kokonut näyttelykoira. Ruffe tepsutteli kehään tyytyväisenä kourassa olevastani kinkkumäärästä ja seisoi nätisti hötkyilemättä. Päästiin ensimmäisenä pöydälle, ja Ruffe antoi todella nätisti katsoa hampaat ja muut. Tämän jälkeen tehtiin suurehko kolmio ja seisotin Ruffen vielä tuomarin eteen. Kehuja tuli päänmuodosta ja hampaiden valkoisuudesta (kovan työn aikaanssaannos), sekä mm. iloisuudesta. Hetkenkuluttua seisottiin parin kanssa vierekkäin ja Ruffelta alkoi mennä maku seisoskeluun. Asettui kuitenkin aloilleen (hetkeksi). Saatiin taas sininen nauha! 

Ei päästy tietenkään kehästä edes ulos, kun jo pyydettiin sinisen nauhan saaneet sisälle. Joten jäätiin suoraan kehään ja siitä ei Ruffe ollut kovin innoissaan. Kun koirakot laitettiin numerojärjestykseen jouduttuun taas kauheaan sopukkaan. Vaikka meitä oli vain hiukan päälle kymmenen. Oltiin nurkassa, ja takana makoili husky pentu, joka oli Ruffen suurin rakkaus. Niimpä herra koitti vilkuilla koko ajan taaksepäin, ja multa alkoi käydä kinku vähiin. Mia kätteli porukkaa pois kehästä. Viisi palkittaisiin ja meitä oli jäljellä kuusi. Mia tuli seisomaan mun ja Annan eteen katsellen molempien koiria, kunnes kätteli meidät ulos kehästä. So close, kuudensina!

Hyvä fiilis jäi näistä mätsäreistä, toisin kuin edellisistä. Ruffe oli kaikenkaikkiaan todella hyvin, vaikka piippaakin välillä. Odotetaan innolla jo seuraavia ja sitä seuraavia ja niin edelleen. Nyt alkaa kuitenkin, tämän keväät treeni kartoitus. Pitäisi vähän selvitellä, että mitä sitä lähtisi tekemään tästä eteenpäin. Rally-tokoa haluan ehdottomasti jatkaa, ja mitä agiin tulee, niin odotan vain että HSKH'n alkeiskurssin testitilaisuudet alkaisi. Ei ole vielä ilmoitettu ajankohtaa, joten saas nähdä kauanko pitää odotella.

Ciao!