2.8.2012

Nopea palautuminen

Leikkauksesta on kulunut nyt kaksi päivää, ja Ruffe on täysin entisellää. Oletin että se olis edes muutaman päivän uninen tai muuten kummallinen. Ensimmäinen yö oli tietenkin levoton, eikä kukaan meistä kolmesta oikeastaan nukkunut. Toinen yö meni jo paremmin ja tänään Ruffe on ollut oikea ilopilleri.


 Ensimmäinen ateria meni alas syöttämällä ja seuraavat jo ihan itse hotkimalla. Kauluri päässä ei tietenkään saa syötyä taikka juotua. Sauli onkin tarjonnut Ruffelle vettä lusikoiden vähintään tunnin välein. Aika vähänhän se juo, kun ei se paljoa liikukaan. Vaikka Ruffe tosin haluaisikin jo pellolle juoksemaan. Lenkillä on Ruffessa valvomista, sillä se vähän väliä koittaa ryntäillä perhosten ja kärpästen perään, ja äkkinäiset liikkeet on tietenkin kielletty. Laastari otettiin eilen pois ja leikkausjälki on kovin pieni. Oletin sen olevan edes kahden sentin kokoinen, mutta ei tosiaan ole. Maksimissaan sentin, ja nyt sekin pieni alkaa olla jo hyvin parantunut. Selvästi kutisee noi tikit, kun kokoajan yrittää päästä niihin käsiksi. Kauluri on tullut siis tarpeeseen. Se ei kuitenkaan ole kovin suuressa suosiossa karvaturrien kesken. 


Aamusella Lasse lähti (masu paremmassa kunnossa) porukoiden kanssa mökille, niin saadaan olla Ruffen kanssa täällä rauhassa. Täytynee huomenna käyttää vähän pidemmälläkin lenkillä, kun tolla tuota energiaa todellakin riittää. Ensi maanantain treeneihin ei tietenkään Ruffe ole vielä menossa, mutta itse ajattelin mennä kuunteluoppilaaksi ja joutilaaksi kuvaajaksi, jos niikseen käy. Sitä seuraaviin treeneihin saattaa Ruffe päästä vähän mukaankin, tosin vain seuraamaan ja totuttelemaan kentällä olemiseen. Mistä tulikin mieleeni, että kiinni ollessa Ruffe ei enää hauku lainkaan. Se on loppunut tykkänään, enkä ole sitä kyllä edes sen kanssa harjoitellut (vaikka niin olen kovasti uhkaillut). Ehkä hyvät asiat tosiaan tapahtuvat äkki arvaamatta, mukavaa vaihtelua tuo hiljaa oleskelu. Saas nähdä, että miten paljon leikkaus muuttaa Ruffen käytöstä kentillä ja muualla. Hormoonien katoaminen Ruffen kehosta kuitenkin vie aikansa, voi mennä jopa kaksi kuukautta, huhhu.


Saulin läsnäolosta on Ruffelle kyllä ollut suuriapu. Pojat on leikkineet nätisti ja auttaneet milloin toinen toistaan. Ruuankin on Sauli sille syöttänyt, ja tosiaan huolehtinut veden saannista. Vielä kuukausia sitten se koitti kovasti väittää, ettei pitänyt Ruffesta lainkaan. Nyt pojat nukkuvat yhdessä, ja taitaa saada Ruffe osansa hellyydestä jossei vähän ylimääräistäkin. Mutta nyt aletaan kattelemaan leffaa kolmisin.

Buonanotte!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Arvostamme vaivanäköäsi, kiitos tuhannesti kommentistasi! :)