Hiljaa hyvä tulee

Ei takuu varmasti ole Leevin motto. Vetolajit on kiehtoneet mua pitkään, ja vauhdin hurmasta olen aina itse nauttinut. Oli se sitten agilityssä, pyörällä, autossa tai vaikka huvipuistossa, kovaa pitää päästä. Leevi varmasti allekirjoittaa tämän lauseen, ja omistajaa hirvittää koiran vauhdinhurma. 

Tammikuussa vetokärpänen puri oikeen kunnolla, ja Ruffe pääsi uusine valjaineen töihin. Sekin syttyi lajiin, vähän hitaammin kuin odotin, mutta onhan se juokseminen siistiä. Itse vetäminen ei niinkään Ruffea viehättänyt, vauhtia lisää kilpailuvietti. Jos hihna löysääntyy, kiristän itse vauhtia niin johan on koira taas edellä ja pinkoo tuhatta ja sataa, hänestähän ei ohi mennä! Hölmö vetoötökkä. Leevi pääsi kahdesti junnuna mukaan kelkka hommiin, ja kerran pyörän eteen. Se oli heti valmis! Tehtiin kuitenkin ravilla töitä ja pidettiin taakka pois pennulta, hihna löysällä siis. Rauhallista jolkottelua ja hallintaa tehtiin, kunnos Leevillä diagnosoitiin luustonkasvuhäiriö. 

Vetokamat pölyttyivät muutaman kuukauden kaapissa. Ruffe pääse kuitenkin keväällä fillaroimaan useampaan otteeseen. 1-2 kertaa viikossa, ja pienet pulleat reidet oli taattu juttu. Parhaillaan juostiin belgiporukassa 7 km samaa tahtia, eikä koiralla näkynyt väsymyksen merkkejä edes lenkin lopulla. Oli se vaan niin siistiä, ja ohjaaja nautti suunnattomasti vaivattomasta etenemisestä. 

Onni loppui kuitenkin lyhyeen, kun joku kaidan tien kulkija nappasi pyörän meidän omakotitalon pihasta, kahden portin takaa. Kaikenlisäksi olin itse kotona, ja oli aurinkoinen päivä klo 11 ! Kaikkea sitä vielä. Noh, pyörävarkaat ei luonnollisesti jääneet kiinni, ja mun uskollinen viisi vuotias citypyörä katosi jonnekin. Vetohommat loppuivat jälleen ja Ruffe otti parissa viikossa lisäkilon. 

Viime viikon torstaina mietin, miten voisin vielä lisätä Leevin lihaskuntoa ja monipuolistaa liikuntaa. Reisiin saisi nopeasti massaa palloa viskomalla, mutta äkkinäiset käännökset ja pysähdykset ei ole meidän nivelvaivaisten lempijuttu. Niimpä luin ja luin, sekä konsultoin fyssaria. Vihreä valo oli himmeä, kokeilemalla tietää tyylinen juttu. Pakkohan se oli kokeilla. 

Vetokamat koirille niskaan ja jalan liikkeelle. Pyörää ei ollut ja hyvä niin, hallinta olisi ollut aika minimissä. Alkulämpäksi 1km jolkotellen, 2km oikeaa tekemistäkin, ja 1 km taas jolkotellen. Kahteen killometriin mahtui monen monta spurttia ja paljon hölkkäämistä. Loppu lämppien aikana istahdin itse meidän uuden lähijoen kivetykselle, ja viskoin tyypeille keppiä veteen. Olivat jäähdytysuintinsa ansainneet. Lenkkiä toki hidastI myös miljoonat kanssa kulkijat, jotka halusivat tulla ihmettelemään mun 'minihiskejä'. Lenkin jälkeen botit niskaan ja nukkumaan, aamulla ei ollut tietoakaan jäykkyydestä, joten voitte kuvitella mun riemun hyppelyt ja Leevin hämmennyksen, kun riepottelin sitä sylissä vallattomasti. 

Tosi testi oli kuitenkin eilen. Sain lainaksi pyörän, ja lähdin vähän epävarmasti menemään tyyppien kanssa. Toisin kuin juostessa, oli pakko laittaa seisinki - joka ahdisti selvästi Ruffea. Juostessa kykenen reagoimaan, jos koirat erkanee tai toinen pysähtyy kuin seinään, mutta fillarilla en ehdi tekemään mitään, jos tyypit on solmussa tai vastakkaisilla puolilla tietä. 

Niimpä kuitenkin lähdettiin matkaan, ja Leevillä ei meinannut pysyä housut jalassa. Piipitti koko alku ravailun ajan, ja suojatielle pysähtyminen vaati kaksi käskyä napakasti. Hiekkatiellä päästyä sai luvan mennä, ja hitto mehän mentiin! Eteni niin taitavasti suoraan ja täysillä, että oli melkein tippa linssissä ohjaajalla. Suoran jälkeen pysähdyin ja nousin pyörän selästä soralle istumaan ja halailemaan tyyppejä, niin onnellinen olin tässä hetkessä. 

Loppu matka mentiin rauhallisemmin, selvästi koko muu itähelsinki oli päättänyt lähteä perheineen lenkille, joten hiekkatiellä oli huomattavan ahdasta. Leevin ohitukset kun eivät ole varmoja, sain aina pysähtyä ohituksissa ja antaa muille tilaa. Viimeisen koiran ohituksen hoidin selästä käsin, sain kuin sainkin koirat käskyllä vierelle ja niin upeaan kontaktiin että oksat pois! Kotiovelle asti tyypit ois menneet täysillä ja närkästynyt marina kävi kun kehotin niitä raaauhaassaa pitämään taaaahtiaaa. Hidastetusta elokuvasta oli meidän käskyt, mutta hyvin toimi. 

Saako tässä kohtaa tuleettaa? Illalla botit lenkin jälkeen päälle ja palautusjuomaa nassuun. Ennen yöpuuta vielä 15min ravailu lenkki botteineen päivineen ja nukkumaan ilman loimia. Aamulla tyyppi venytteli niin maireasti kuin aina ennenkin, ei merkkejä jäykkyydestä tai arastelusta! Oikeastiko me saadaan pyöräillä ja juosta?! Oon vaan niin älyttömän onnellinen Leevin puolesta, että saa elämäänsä lisää vauhtia. Frisbee ja agility tietysti jäi jalan myötä pois, mutta tämä on Leevistä vähintään yhtä siistiä! Onnen kyyneliä vielä tihrustellaan, vitsi voiko tämä olla totta.

Maltilla edetään, ja nautitaan joka hetkestä. Lupaan napata kuvan maailman onnellisimmasta Leevistä ensi vetolenkiltä, sen pidempää kieltä saa etsiä! 

Asiat etenee

Eilen illalla käytiin Mustissa ja Mirrissä taas punnitsemassa otus. Onni on Itiksen M&M jossa käydää pari kertaa viikossa punnailemassa ja ostoksilla. Leevin painoksi mittailtiin taas 8,5kg ja olenkin 'luovuttanut' lihottamisen suhteen. Olkoon ruikula, kasvattakoon massaa sitten kun siltä tuntuu. Ikää kaverilla kuitenkin asta 10kk.

Ruffe yllätti positiivisesti! Mitattiin meidän alimmat lukemat laihdutuskuurin aikana! Ruffe on viimeksi ollut näin kevyt puolitoista vuotiaana ( reilusti ennen kastrointia ). Puntari näytti siis 9,3kg! Jahui me oltiin niin innoissaan! Vielä pysytään siis tarkkana kuin porkkana näissä ruokinnoissa, ja todetaan että nykyisillä määrillä ja liikunnalla paino tippuu - loistavaa! Loppupainoa on vielä hanka arvioida, heitin lonkalta että vielä 8,5kg painavana näyttäisi koiralta ja olisi niin hoikka kuin on hyvä olla. Saa nähdä miltä tyyppi näyttää jatkossa. Tiputellaan painoa niin kauan, hitaasti ja varmasti, ettei kyljissä ole mistä ottaa kiinni. Koiralla keveys ja kunto etusijalla, ja uusista suurista lihaksista huolimatta painon ei tarvitse olla korkea. Kuvassa havainnollistavaa itsehillintää jota etenkin emännän pitäisi treenata. 

Tänään edettiin muissakin kuin painonhallinnassa. Käytiin heittämässä aamulenkin jälkeen vetopuuhia. Koirille saapui uusi kahden koiran vetoliina, sekä seisinki. Vielä puuttuu Leeviltä uudet valjaat, mutta vanhoilla pärjätään vielä viimeiset päivät - josseivat hajoa osiin.

Vedettiin osissa reipas 1,5 km. Molemmat koirat vedossa, kelkka perässä ja minä porkurina. Musta painoa se vähän vajaa 60kg ja kelkasta 10kg. Eli sellanen 70 kiloa perässä, ja vauhtia ei tarvinnut edes koko aikaa potkia. Huhhuh.

Tehtiinkin aluksi houkutteella, vedeltiin siis siskoni Hannan perässä. Hanna kipsutteli kauemmas piiloon, jonne mentiin hajujäljen perässä tuhotonta vauhtia. Tästä jatkettiin kohteesta pois päin juoksemiseen. Hiukan hitaampi vauhti, etenkin Ruffella, mutta yllättävän hyvin lähti rullamaan. Maksimi nopeus reissulla oli 20,4 km/h, vertailun vuoksi fillarilla vedettiin kesällä 30 km/h. Paino siis kuitenkin tuntuu. Vitsi nämä on kyllä olleet eteviä. Vielä pitäisi tosissaan treenailla lähtöjä, ja sitä hiton paikallaan odottelua. Me ollaan yleensä solmussa ennenkuin ollaan mihinkään päästykään, joten tsemiä tähän.

Loppu päivä sujui Leevin osalta töissä, häkkitreenin, kokouksen, 15min uinnin sekä kropanhallintatreenin kera. Epätoivo teki tilaa onnistumisen tunteelle, kun Leevi liki onnistui tänään kurre-istunnassaan, liki. Huomenna onkin Ruffen vuoro päästä töihin touhuamaan, ja Leevin vuoro treenaillan yksin oloa ja vetää lonkkaan. 

Kilot karisee!

Aikaisemmassa postauksessa tuli kysymyksiä hyvistä vinkeistä laihduttamiseen. Ihan niinkuin ihmisilläkin, ihmekeinoa tähän ei ole. Me ei siis ruvettu syömään laihdutusnappulaa tai kaikkea ruokaa nesteenä. Ruuasta saisi poistaa max 10% aikaisemmasta määrästä, kun koiraa halutaan laihduttaa. Meillähän on myös tavoitteena parempi kunto, ja enemmän muskeleita. Rasva on helppo muuttaa lihakseki, mutta äärettömän vaikea saada sitä katoamaan olemattomiin. Johonkin se ylimääräinen energia/rasva täytyy käyttää! Meillä käydään siis noin kolmisen kertaa päivässä lenksulla. Tässä likiviikon liikunnat, päivän kohokohdat aina sportstackerin kera. Huomatkaa matka ja aikaerot patikoinnissa ja kävelyssä, sekä kalorimäärät. Nämähän toki koskee minua eikä koiraa, mutta pääsette vähän jyvälle asiasta.

Perjantai 3. päivä! Aamulenkki sijoittui lähiöömme, kaksi kilometriä reipasta kävelyä ja tämän jälkeen aamuruuan etsintään jäljen muodossa. Päivä lenkki oli suunnilleen samanmittainen, koirat pääsivät olemaan vapaana ainakin puolet matkasta. Illalla päästiin Jennin kanssa yllä mitatulle lenksulle - koirat kokoajan hihnassa ja reippaalla ravilla. Ohitettiin todella näppärästi Leevin teiniydestä huolimatta kaikkoi koirat, ja käytiin koirapuistossa painimassa 4kk kettuterrieripennun kanssa. Vielä iltatreeninä asioiden palauttamista omistajan käteen asti.

Lauantai 4. päivä! Aamulenkkinä toimi pelto rallattelu (1,5h) joka sisälsi aivan tuhottaman määrän pallon perässä säntäilyjä. Tästä saatiin hyvät spurtit, alku ja lämpö jäähtyineen. Tätä seurasi yllä mitattu lenkki Roosan kanssa korvessa, soisessa ja nousevassa maastossa. Omat reidet kiittää myös näistä lenkeistä. 'Vieraiden' koirien kanssa lenkkeilyn etu on koirille pidendytyny matka. Etenkin Leevi juoksee isompien kanssa hurjasti enemmän, kuin yksinään tai Ruffen seurassa. Illaksi vielä palauttava 4 km remmilenkki. Päivään mahtui myös tottistreenit, työnalla seuruu.

Sunnuntai 5. päivä! Aamu alkoi esine-etsinnällä Vuosaaren metsissä, josta löydettiin hienosti sekä vieras hanska, miehen hajuinen lompakko ja puhelimen kuoret. Tästä matka jatkui Nean kera korpeen asti. Asetukset on juoksulla, koska puhelimen oli tarkoitus matkustaa Ruffen repussa, kunnes ensimmäisen kilometrin jälkeen totesin repun käyttökelvottomaksi näin pienelle kaverille. Lenksulla pysyttiin poluilla, koirat vapaana juosten. Illalla vielä 3,5km remmilenkki ja pojille vartin dobotreenit. Leevi tosin höselsi lähinnä tasapaino tyynyn kanssa.

Maanantai 6. päivä! Aamutreenissä jälleen esineitä! Harjoiteltiin asioiden pitämistä suussa, ja päästiin jo huimiin viiden sekunnin pätkiin. Esineinä toimi mukavia materiaaleja kuten, pehmennyt nahkalompakko, treenipatukka, pehmolelu ja tokokapula. Aamulenksu oli 2km remmissä lähi puistossa ja päivälenkki hoidettiin pellolla juosten ja frisbeetä jahdaten. Illalla vielä Juuson kanssa iltalenksu, liki 4 km - joka on ylhäällä merkitittynä. Iltalenksut alkaa olemaan niin pimeitä ja viileitä, että kavereista pienin saa kohta takin niskaansa, tärinät alkaa yleensä loppumetreillä, joten joku villapaita pääsee pian käyttöön.

Tiistai 7. päivä! Aamutreeni piti sisällään eilisen asioita, harjoiteltiin metalliesineiden nostamista ja pitämistä suussa. Tätä seurasi aamun remmilenksu 2km. Päivemmällä suunnattiin taas korpeen, tällä kertaa Mirandan ja Ekan kanssa. Vauhtia riitti enemmän kuin yleensä! Leeville juuri sopivaa juoksu ja painiseuraa. Ruffe tyytyi vedelle piipittämiseen, ei onneksi lähde enää uimaan noin kylmiin vesiin. Oli kerrassaan loisto lenkki, ja seura niin meille sopivaa. Illaksi vielä palauttavat lenksutukset vapaana 2km ja kropanhallintatreenit, tassujen laittoa kippoon (leevillä vati, ruffella 5l kuppi) ja takajalkojen herättelyä vadin ja kirjojen avulla.

Keskiviikko 8. päivä! Aamulla jälleen minitreenit, aiheena kaukokäskyt. Tästä jatkettiin aamulenkki 3km - remmissa liki koko matka. Päivälenkki sijoittuikin vetolajien pariin! Käytiin pyöräilemässä Ruffen kanssa 'väliä' (Hanna ja Juuso seisoskelivat milloin missäkin päin urheilupuistoa, ja pyöräiltiin näiden välissä). Huippumies teki töitä todella hyvin, ja veto pysyi viimeiseen asti - pisimmät treenit tähän mennessä. Leevi sen sihaan veti olemattomia ketjuja perässään, jotta vaan totutellaan vetämisen ideaan ja siihen että takana kilisee ja kolisee. Tästä jäähdyttely lenkki ja koirat nukkumaan. Itse kävin hurjastelemassa yötämyöten carting radalla.


                        Mitäs tykkäilette tällaisista postauksista?

Melkein oikea rekikoira

Kahden lepopäivän jälkeen, totesin, että koira oli yllättävän rauhallinen. Oli kuitenkin raikas oma itsensä, ja rasittavasti toi omia leluja jalkohin potkittavaksi. Meillä on ollut kaaauhea määrä ahaa-elämyksiä viime viikkojen aikana, enkä kadu että kirjoitin julkisesti meidän probleemista. Olen saanut paljon hyviä vinkkejä ja kiperiä kysymyksiä. Olen myös saanut kuraa niskaani, sekä ihka oikean tappo uhkauksen anonyymisti - voi huhhu. Kuten olin kirjoittamassa, me levättiin pari päivää. Eilen saavuttiin Faunattaren kautta kotiin, josta lähti mukaan nyt vihdoin nämä vetovaljaat. Jännittävää!

Kävin monet kaupat läpi mitään löytämättä. Megaeläimessä oli nonstoppia, jotka oli meille ihan väärän mallisia ym. Faunattaresta löysin kuitenkin kauhealla vaivalla hyvät valjaat. Trixien pehmustetut X-back valjaat - niin sanotut Husky-valjaat. Näillä jakaantuu paino tasaisesti ja olen hyväksi todennut aijemmin kokeilussa. Lunta noihin karvallisiin osiin vähän jää, ei kuitenkaan häiritsevästi. Myös lumenesto aineella saa ne siitä näppärästi katoamaan, jos oikeasti kulkisi pitkiä matkoja.

Valjaat on Ruffella kokoa M. Pikkasen reilut takaa, mutta ei haittaavasti. Ei kuluta karvaa mistään kohtaa, kun on hyvin topatut. Eikä hinkkaa etujalkojen välissä lainkaan - aika yleinen ongelma näillä syvärintaisilla kavereilla. Värivaihtoehdot ei ole kummoiset, näitä on mustaharmaina ja piste. Kokoja oli aina XXL asti, sekä pienin taisi olla XS. Kokeilin ässää siinä toivossa, että se olisi napakampi takaa, sen sijaan sain valjaat jotka eivät menneet edes päälle. Joten näiden kanssa kannattaa olla tarkkana - kauheat koko vaihtelut.

Me valmistaudutaan näillä vermeillä talveen. Kun metsäpolut ja oikeastaan kaikki tietkin Sipoossa unohdetaan huoltaa, jää jäljelle hankikantava pelto. Ihanat lumikelkkailija naapurit käy siellä rälläämässä meille reitit, joita pitkin voi hiihtää, lenkkeillä ja nyt sitten kelkkailla. Löysin meidän autotallin uumenista klassisen potkukelkan! Siitäpä minulle seuraava tuunaus projekti. Olen ollut kaiken lisäksi aina ihan älyttömän kädetön ja jalaton tuollaisten ohjaamisen kanssa. Mutta nyt on tullut aika oppia! Älyttömän hyvää liikuntaa pikkuiselle, ja vaihtelua myös omalle kropalle. Exsoottisia lenkkeilyvaihtoehtoja!

Valjaita kokeilin käytönnössä hetimmiten. Käytiin fillaroimassa Ainolle (noin 2 km). Poika on kovin tottunut siihen, että fillarin kanssa pitää mennä samaa tahtia. Niimpä se oli ihan hurmiossa, kun kuuli mun rääkyvään että '' mene eteeen, mene mene!''. Vilkaisi mua kysyvästi ja lähti kauhealla moottorilla menemään. Todella pätevästi kuuntelee ohjausta. Oikee ja vasen on hallussa, ja aina käskyn kuullessaan kääntää päätä olkansa yli kurkkamaan, että olihan se tää puoli. Kertaakaan ei oo vikaan mennyt. Autot ohitetaan paikallaan - ihan minun vainoharhaisuuteni vuoksi. ''jarruta'' käskyllä koira hidastaa ja tulee pyörän vasemmalla puolelle, mun jalkojen kohdalle. Kun pistän oman jalan alas, niin koira istuu. Näin pääsee autot ohi ilman paineita siitä, että sinkoaako toi karvakasa nyt vai ei.

Musta aika yllättävää oli se, ettei poju kuumunut tästä hommasta yhtään, siis ei yhtään. Ei haukkunut, meni vaan. Innostui muistaakseni kahdesti, jolloin heittää kiepin pyörän edessä ihan vaan ilonsa osoittamiseksi. Ihan kiva, mutta pikkasen on vaikeaa ohjata jos kaveri on renkaassa kiinni ja jalat solmussa. Näillä kerroilla jouduin pysäyttämään, ja sain osakseni harvinaisia Ruffen pusutteluja! Se oli ihan liekeissä ja kanavoi energiaa oikeeseen asiaan. Nyt on mulla hyyyyyyyyyyyvin rauhallinen kaveri, joka on ansainnut ainakin maanantaihin asti vapaata, kiitos vielä Ainuskalle kuvista - me tullaan taas pien käymään!